Kuvat alkavat sekalaisilla kesäisillä ulkokasvatuskuvilla. Ulkona olen kasvattanut mm. Ruderalis Indicaa, Lowryderiä, Pekin Pehkua, Stuporsonicia ja Big THC:ta. Ulkokasvatus jäi lopulta mm. liian suuren vaivan ja epävarman tuloksen vuoksi. Sisäkasvatuksessa sato on varmempi, ja rajallisten resurssieni kanssa siirryin lopulta yksinomaan siihen. Sisällä olen kasvattanut sekä mullassa että vesiviljelyllä.

Hyviä lääkelajikkeita, joita olen kasvattanut ja käyttänyt, ovat olleet mm. Shiva x Durga Mata -risteytys, Pacifica ja Turku G13, jotka ovat indicaisia lajikkeita. Itse en ole juurikaan lääkinnällistä eroa sativoiden ja indicoiden välillä havainnut, mutta usein indicat ovat olleet helpompia kasvattaa. Hyviä kasvattamiani sativoita (sativaisia hybridejä) ovat olleet mm. Jack Hererin lääkefeno, Himalayan Gold ja C99.

Kuvat, olkaa hyvä.

Vinkki: paina F11-painiketta ennen kuvien katselun aloittamista, jolloin selain menee kokoruudun tilaan ja näet kuvat isompina. Painamalla uudestaan F11 pääset takaisin ikkunoituun tilaan.

Kukkinut Jack Herer

Jack Hererin kukintoa

Tällä hetkellä kasvi roikkuu pyykkinarulla kuivumassa. Noin viikon päästä leikkelen kukinnot irti varsista ja trimmaan kukinnoista ylimääräiset lehdet pois, ja lääke on valmista käytettäväksi. Tämä Jack Herer -yksilö tekee todella vahvaa, kiinteää ja hartsista kukkaa. Tuoksu on jostain hedelmäisen ja hunajaisen välimaastosta.

Myös lääkekannabis Bedrocan pohjautuu Jack Herer -lajikkeeseen.

Englannin kuningatar Victorian hovilääkäri Sir Russel Reynolds kirjoitti vuonna 1890 kannabislääkityksestä tunnetussa Lancet-lehdessä:

”The dose should be given in minimum quantity, repeated in not less than four or six hours, and gradually increased by one drop every third or fourth day, until either relief is obtained, or the drug is proved, in such case, to be useless.”

Ohje löytyy tohtori Tod H. Mikuriyan uudelleenjulkaisemana mm. sivulta For New Users of Cannabis: The Reynolds Protocol ja lisäksi myös jo aiemmin blogissa mainitun THC4MS:n sivuilta.

Lääkekannabis oli tuohon aikaan yleensä tinktuuraa eli nestemäistä kannabisuutetta. Sir Reynolds neuvoi, että uutetta tuli nauttia aluksi hyvin pieni (päihdyttämätön) annos säännöllisesti, esimerkiksi 4 kertaa päivässä. Annostusta lisätään 3–4 päivän välein, kunnes saavutetaan haluttu hyöty tai havaitaan, että lääke ei auta vaivaan.

Vastaavasti toimitaan myös monen ”nykyaikaisen lääkkeen” kohdalla. Ensin aloitetaan pienellä annoksella, jota nostetaan, kunnes saavutetaan haluttu vaste. Jos hypättäisiin suoraan hoitoannoksiin, niin menisi ”pää sekaisin”.

Bedrocan ja pilvi

Kannabikseen tottumaton käyttäjä voi tulla myös lääkekannabis Bedrocanista pilveen. Tämän vuoksi Bedrocaninkin käyttö kannattaa aloittaa Reynoldsin neuvoja mukaillen pienellä annoksella, jota kasvattaa sitten hiljalleen.

Bedrocan itsessään pohjautuu tunnettuun Jack Herer -kannabis­lajikkeeseen. Tämä paljastuu mm. Treating yourself -lehdestä (16,3 Mt pdf-tiedosto, Bedrocanista sivulla 103). Vihjeitä löytyy myös Jack Hererin luoneen Sensi Seedsin sivuilta:

– – Jack Herer manages to go a step further and bears the distinction of being distributed under prescription by Dutch pharmacies as a recognised variety of medicinal-grade cannabis.

Oma ''Bedrocan''

Kuvassa on juuri kasvamassa oleva Jack Herer -kasvini. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua on ”Bedrocan”-sato (ei toki oikeasti aitoa Bedrocania) valmis, eikä hinta ole eläkeläiselle kestämätön – eikä yhteiskunnallekaan.

Homeista kukkaa tuli koko kasvista yhteen­laskettuna vain noin neljä kertaa oheisessa (jo aiemmin lähet­tä­mäs­säni) kuvassa näkyvä määrä. Ei siis montaa grammaa – pahaa kolausta ei lääkevarastoni homeen takia joutunut (tällä kertaa) kokemaan.

Aikaisemmat merkinnät aiheen tiimoilta:

• Sunnuntai 13.7.2008: Hometta kukissa, lääkkeet uhattuna
• Torstai 17.7.2008: Lisää hometta (mukana pari kuvaa)

Tämä homejännitysnäytelmä päättyi onneksi lopulta suhteellisen hyvin. Kiitokset mukana jännittäneille

Hometta kukassa

Palasiksi leikkelyn ja huolellisen perkauksen jälkeen lopputulos oli seuraavan kuvan mukainen, kuvassa oikealla käyttökelpoiset, home­vapaat kukan osat:

Homeet perattu

Olen aloittanut kasville jo ns. vesihuuhtelun (jossa ravinneliuoksen sijaan kasville annetaan pelkkää vettä), ja jos lähipäivinä löytyy lisää hometta, täytynee koko kasvin etuajassa kaatoa harkita. Alun perin olin arvioinut kaatavani kasvin heinäkuun lopussa, eli vajaan parin viikon päästä. Onneksi kasvi alkaa olla jo melko valmiin näköinen. Homeen ja mahdollisen aikaistetun kaadon vuoksi syntyvien satotappioiden toivon jäävän alle 20 prosentin.

Tämän aamun kaakao, jota parhaillaan hörpiskelen tätä merkintää kirjoittaessani, on muuten tehty (aikaisemmin kasvatetusta) C99-kukasta.

Tänään, 13. päivän kunniaksi ja ehkäpä kostean kesän ansiosta, löysin jo mukavan kokoiseksi kasvaneesta C99-naaras­­kasvista hometta . Leikkasin homeiset haarat pois, mutta nyt on jännityksen paikka, ilmaantuuko loppu­kukituksen aikana hometta lisää. Jos home syökin yllättäen suuren osan sadostani, joudun vähentämään syömällä nauttimaani määrää.

Ja oikea vastaus on… Kanada?

Helpompaahan olisi, jos voisin hakea kukkani apteekista tai edes kasvattaa lääkkeeni laillisesti tarvitsematta piilotella kasvatuksia pienissä komeroissa homeelle alttiina. Esimerkiksi Kanadassa olisi mahdollista saada lupa oman lääke­­kannabiksensa kasvattamiseen, jos sairastaa MS-tautia. Olen varma, että Kanadaa sitovat samat kansainväliset mm. huumaus­­aineisiin liittyvät YK:n sopimukset kuin Suomea.

Kasvatuslupa haetaan Kanadassa käytännössä täyttämällä lääkärin kanssa muutama lomake. Luvan saaminen varmasti kestää pitkien jonojen vuoksi, mutta mahdollisuus on olemassa.

Suomessa tällainen ei jostain syystä ole edes periaatteessa mahdollista. Parahin sairauteni, voisitko siis odottaa Suomen lakien järkiintymistä?