MS-potilas

Olen tässä blogissa keskittynyt esittelemään lääkekannabiksen käyttöäni sairastamani sekundaarisesti progressiivisen MS-taudin hoidossa. Noin puolentoista vuoden aikana, mitä blogia olen pitänyt, olen saanut jalkojeni toimintaa paremmaksi, maksimi kävelymatka on noussut parista kilometristä kuuteen. Myös käsien toiminta on parantunut, nyt voin mm. taas syödä veitsellä ja haarukalla sekä soittaa pianoa. Valitettavasti myös joitain oireita on ilmaantunut ja pahentunut, mikä on edelleen hankaloittanut arjessa selviämistä.

Tänä vuonna on tullut uutta mielenkiintoista tutkimustietoa MS-tautiin liittyen, tästä kirjoitin jo aiemmin Onko MS pohjimmiltaan verenkiertosairaus? -merkinnässä. On vahvaa näyttöä siitä, että MS-tautiin liittyy kroonista keskus­hermosto­laskimoiden vajaa­toimintaa, englanniksi Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency eli CCSVI. Asiaa on tutkinut mm. italialaislääkäri professori Paolo Zamboni.

CCSVI pähkinänkuoressa:

• keskushermostolaskimoissa mekaanisia ongelmia (”vääntyneitä” suonia, ahtaumia, ym.) ja rakenteellisia ongelmia (mm. enemmän suonia supistavia sileitä lihaksia kuin terveillä; eroja laskimoiden endoteelissa)
• veri ei pääse normaalisti poistumaan aivoista, syntyy takaisinvirtausta
• aivojen ravinteiden ja hapensaanti sekä ”huuhtelu” huononee, lämpötila nousee, veri-aivoeste rupeaa vuotamaan, syntyy rautakeräytymiä, tulehdusreaktio -> MS-plakit.

Muutamia CCSVI-linkkejä:

• This is MS -keskustelupalstan CCSVI-osio
• Kansainvälinen Facebook-ryhmä
• MS-MRI-sivusto
• MS Crossroadsin ”CCSVI-keskusteluketju”
• ”Erekin” CCSVI-sivut
• Terveysuutiset: Mullistava teoria MS-taudin syystä
• Kanadan TV:n lähettämä ohjelma CCSVI:stä: The Liberation Treatment: A whole new approach to MS, kannattaa katsoa!

Professori Zamboni

Oli tämä CCSVI sitten MS:ään kuuluvien keskus­hermoston tulehdus­reaktioiden syy, seuraus tai muuten vaan kumppani, näitä laskimo-ongelmia MS-tautisilla on. Jos ei ”puukkoon kosketa” (esim. pallo­laajennus tai laskimo­suntin asennus), ja vaikka koskettaisiinkin, hermosto­vaurioiden hoitamisen lisäksi mielestäni on tärkeää mm. ravinnon avulla hoitaa myös veren­kierron ja veren­kierto­elimistön ongelmia. Näin saadaan mahdollisesti ennalta­ehkäistyä uusien vaurioiden syntymistä. Esimerkiksi sepel­valtimo­taudissa elämän­tapa­muutokset mm. ruoka­valion ja liikunnan suhteen ovat olennainen osa onnistunutta hoitoa.

Verenkierto-ongelmiin mahdollisesti liittyy tutkitusti todettu huono hapenottokyky MS-sairailla (suomalainen tutkimus; pubmed-linkki, keskustelua).

CCSVI-kuvantamisia saatikka -leikkauksia tuskin aivan lähi­aikoina tehdään Suomessa, ja kaikissa leikkauksissa on toki aina riskinsä, Terry Walshia lainaten. Lisäksi uusi paradigma on (lääke­kannabiksen tavoin) uhka MS-taudin lääkehoidoilla runsaasti rahaa tekeville lääke­yhtiöille, minkä vuoksi ”taistelu” tullee olemaan kovaa.

Oma hoitoni

Omat työkaluni MS-taudin hallintaan ovat muodostuneet ja hioutuneet tässä hiljalleen ajan mittaan, mm. perinteisten MS:n hermosto­vaikutusten, ravinnon tärkeyttä korostavien tutkijoiden ja uuden CCSVI-teoriankin pohjalta. Esitän seuraavassa nämä tällä hetkellä käytössäni olevat ”eväät” MS-taudin kanssa elämiseen. Tästä tulee jossain määrin luettelomainen esitys, jotta selkeys säilyisi. Toivottavasti joku saa näistä ajatuksia esimerkiksi oman sairautensa hoitoon, vaikka terveellinen ruoka ja elämäntavat kyllä ovat ihan suositeltavia terveillekin.

Ravinnon, liikunnan ym. luetellun lisäksi nostin viime viikolla sängyn päätyä 10 cm, jotta veren poistuminen aivoista todennäköisesti ahtautuneiden laskimoiden kautta voisi helpottua nukkuessa.

Ravinto, lisäravinteet yms.

(annosmäärät per vuorokausi, jos ei muuta mainittu)

• monivitamiini- ja B-monivitamiinitabletti (ruokailujen yhteydessä)
• D-vitamiini 25–75(–100) µg (+muut lähteet, mm. monivitamiinitabletti) (annostus mm. vuodenajasta riippuen)
• C-vitamiini 1–3 g
• niasiini (B3-vitamiini) 2–3 x 100 mg (+muut lähteet, mm. monivitamiini- ja B-monivitamiinitabletti) ”avaa verisuonia”
• 350–700 mg magnesium (pääosin illalla)
• (1–3 x beeta-alaniini 2 g tai karnosiini 400 mg, käyttö hieman epäsäännöllistä)
• (L-arginiini 1–3 x 2 g, oli kokeilussa, ei enää säännöllisessä käytössä)
  
  
• E-EPA/DHA (kalaöljykapselit) 2 kpl päivässä (yht. 1000 mg)
• pellavansiemenöljy 2 rkl (30 ml, shottilasista kerralla)
  
  
• rypsiöljy 2–3 rkl ruoanlaittoon
• 100–200 g pähkinöitä päivässä (hassel-, cashew-, saksan-, pekaanipähkinä ja manteleita)
• 4–5 cl siemensekoitus (usein hampunsiemen, auringonkukansiemen ja seesaminsiemen) liotettuna (4–)12h
• aamulla aamupuuro (luomukaurahiutaleista), iltapalalla näkkileipää 2 viipaletta, ei muita viljatuotteita
• marjajauheita käytän puuron ja soijajogurtin seassa
• syön paljon kaalia, erityisesti keräkaaleja (säilyvyytensä vuoksi käteviä, kotimaisuus plussaa), ja sipulia
• hyvin usein ruoassa on nykyään myös varsiselleriä
• pääruoan proteiinilähteenä on tavallisesti jokin soijaproteiinituote
• valkosipulia 4–5 kynttä raakana päivässä (ruoan kera)
• porkkana tai pari (lähes) joka päivä
• kookosöljyä voi käyttää vapaasti (sen tyydyttyneet rasvahapot ovat keskipitkiä rasvahappoja ja lauriinihappoa, jotka toimivat lähinnä elimistön energianlähteenä)
• kookoshiutaleita menee ruokaan ja jogurttiin ja sellaisenaankin herkkuna
• oliiviöljyä voi käyttää (pääosin omega-9-rasvahappoja)
• mahdollisuuksien mukaan kotimaisia marjoja
• (mahdollisuuksien mukaan goji-marjat, kaakaopavut ym. ”superruoka”)
  
  
• hiilihydraatit rajoitettu, noin 80–150 g/vrk, ei ”nopeita”
• kovien, tyydyttyneiden ja kovetettujen rasvojen syöntiä on rajoitettu
• ei eineksiä, pikaruokia, keksejä, ym. kovetetun rasvan, hiilihydraattien ja lisäaineiden lähteitä
• ei lihaa, en syö myöskään kalaa (”vain öljyt”) (jo useampi vuosi ilman näitä)
• en syö enää maitotuotteita enkä kananmunia (lopetin kesällä, lähinnä mahdollisesti haitallisten rasvojen vuoksi)
  
  
• kramppailevaa ja moniongelmaista vatsaa hoitamaan Bioteekin Elinvoimakuitu ja/tai Lepicol, ja maitohappobakteerit (aamulla ja illalla), muutama (kuivattu) luumu aina ruoan jälkeen ja muutenkin vatsaystävällinen ruokavalio
  
  
• ASA 50 mg joka toinen päivä (joka päivä ei ole tarpeen; saatan lopettaa tämän syömisen, kun paketti tyhjenee)

Lääkekannabis

• päivän mittaan höyrystän yhteensä noin 2 g kannabiksen kukintoa
• höyrystäminen helpottaa monia MS:n oireita
• lääkekannabis helpottaa liikuntaa ja antaa parempia suorituksia liikkuessa, jos otan höyryt ennen esimerkiksi kävelylle tai pyöräilemään lähtöä, maitohapot polttavat lihaksissa vähemmän ja ”potkua” löytyy paremmin, myös hapenotto tuntuisi toimivan paremmin höyryjen (myös esim. kannabiskaakaon) jälkeen, lihakset eivät myöskään kramppaa niin helposti/nopeasti
• tarpeen mukaan (oireiden vaatiessa) kannabiskaakao kukasta, lehdistä tai varsista, tai kukan syöminen jollain muulla tavalla
• muiden vaikutustensa lisäksi kannabis myös laajentaa verisuonia (joillekin miehille kannabis voi toimia ”luonnon Viagrana”)
  (omaa pohdintaa: tämä voi olla yksi niistä mekanismeista, mitä kautta kannabis akuutisti helpottaa MS:n oireita)

Liikunta

Maksimi kävelymatkani on tällä hetkellä noin 4–6 kilo­metria (kuuden kilo­metrin kokeilemisesta on kyllä jo kuukausi-pari aikaa). Olen pyrkinyt joka päivä käymään vähintään 2 kilometrin kävelyllä, satoi tai paistoi. Huonoina päivinä on voinut olla hidasta nilkuttamista (jaloissa kipuja) tai vähän laitamyötäisen näköistä menoa (tasapaino heittänyt). Muutama satunnainen päivä on täytynyt jättää kokonaan väliin. Kasvien kanssa on lisäksi monenlaista hyötyliikuntaa, mm. kasvatusastioiden ja vesiämpärien nostelua ja kanniskelua. Kesällä pyöräilin runsaasti kävelyn sijaan, toivottavasti vielä ensi kesänäkin.

Joka päivä tulisi liikkua aktiivisesti vähintään 30 minuuttia.

Stressi on myrkkyä

Stressi ja stressaavat tilanteet saavat aikaan stressihormonien erittymistä, ja näistä esimerkiksi adrenaliini supistaa laskimoiden sileitä lihaksia. Esimerkiksi suuttuminen ja vähempikin hermostuminen (vaikkapa jokin yllättävä, odottamaton tilanne) pistää minun pääni nykyään kovin sekaisin, ja raiteilleen palautuminen kestää pahimmillaan päiviä, joten sellaisia välttelen. ”Aiemmassa elämässäni” käytin hallittua stressiä työkaluna parempiin suorituksiin, minkä vuoksi stressitön lähestymistapa asioihin on vaatinut ja vaatii opettelua.

Minun EI-listani

Yhteenveto

• verisuoniston ja muutenkin elimistön toimintaa tukeva dieetti
• haitallisten nautinto- ja ravintoaineiden sekä stressin välttäminen
• kannabis hermoston vaurioiden ja MS-oireiden hoitoon
• liikuntaa joka päivä vähintään 30 minuuttia päivässä

Lainaan MS Crossroads -parlamentin erekki-nimimerkin postia ketjussa ”Fatiikkiin lääkitys”:

Mayo-klinikan tutkijat tekivät 2005 pienimuotoisen fatiikkilääke tutkimuksen. Tuo tutkittava lääke osoittautui yllättäen tehokkaaksi fatiikin suhteen. 30:lle tutkittavalle, (joista puolet sai plaseboa) tehtiin kyselyjä lääkkeen vaikuksista. Jännää tässä on se, että tuo lääke oli vanha tuttu; aspiriini. Tutkimuksessa käytetty päiväannos oli 1300 mg.

Terveyskirjaston Aivoverenkiertohäiriöt-artikkelissa kirjoitetaan:

Kaula- tai aivovaltimoiden ateroskleroosi

– – Lumehoitoon verrattuna ASA:n tiedetään pienentävän aivoverenkiertohäiriön riskiä 9–14 %. Tutkimuksissa, joissa käytetyt ASA-annokset olivat 50–1 500 mg vuoro­kaudessa, suuret annokset eivät olleet pieniä tehokkaampia mutta lisäsivät haittavaikutuksia.

(Artikkelissa puhutaan toki erilaisista keskushermoston verenkiertohäiriöistä kuin MS-taudissa, mutta olennainen seikka on se, että positiivisia vaikutuksia verenkierrossa on siis havaittu toisen aiheen tutkimuksissa, ja hyödyt on saatu jo pienilläkin annoksilla.)

Asetyylisalisyylihappo on luonnon salisylaattien, joita on mm. pajun kuoressa ja mesi­angervossa, johdannainen. Pajun kuorta on hyödynnetty lääke­tieteessä jo tuhansia vuosia. Suurten asetyyli­salisyyli­happo­annoksien etenkin pitkä­aikainen käyttäminen voi ärsyttää ruoan­sulatus­kanavaa ja voi vaikuttaa myös veren hyytymiseen haitallisesti. Yli­annostus voi olla hengen­vaarallinen. Pienten annosten käytöstä taasen on paljon positiivisia tutkimus­tuloksia, mm. erilaisten infarktien ennalta­ehkäisyssä.

Oma kokeilu

En ole vuosiin syönyt särkylääkkeitä, joten en myöskään aspiriinia. Kesäkuussa huomio kiinnittyi verenkiertopuoleen italialaistutkijoiden löydöksien vuoksi. Vähän tämän jälkeen vanhempani antoivat minulle paketillisen 50 mg asetyyli­salisyyli­happo­tabletteja ja kehottivat kokeilemaan yhtä päivässä, josko sillä olisi jotain vaikutusta.

Nyt olen syönyt tuon 50 mg ASA:a joka aamu parin viikon ajan. Mielestäni heti alusta lähtien pää on pysynyt hieman selkeämpänä hieman suuremman osan päivästä. Varsinaisesti fyysinen jaksavuus ei ole parantunut, mutta kun ”jaksaa ajatella” paremmin, saa jo senkin ansiosta tehtyä enemmän asioita. Helteistäkin selvisin ihan hyvin.

Toki edelleen ongelmia ja fatiikkia esiintyy, paljonkin, mutta apu se on pienikin apu ja tuskin annoksen kasvattaminen tämän aineen osalta enää enempää auttaisi ainakaan ilman mahdollisia haittavaikutuksia. Hyvin luultavasti saman hyödyn voisin saada esimerkiksi mesiangervoteestä, mutta annostus olisi varmasti vaikeampaa ja melkoinen vaiva päivittäin toteutettuna (yhden yrtin kanssa pelaaminen taitaa olla jo tarpeeksi ). Toistaiseksi jatkan siis näillä 50 mg ASA-entero­tableteilla. Mitään haitta­vaikutuksia tällä pienellä annoksella en ole huomannut.

Kannabislääkitys jatkuu tässä ohella vanhaan malliin.

Mikäli sairastat MS-tautia ja et ole aspiriinille yli­herkkä, suosittelen kokeilemaan 50 (–100) mg asetyylisalisyylihappoa päivittäin, josko se auttaisi myös sinua jollain tapaa. Voi sitä toki kokeilla suurempiakin annoksia (kuten Mayo-klinikan tutkimuksessa), mutta silloin pidempiaikaisessa käytössä voi tulla ongelmia. Jos tuntuu auttavan, niin kirjoitapa vaikka kommenttia tähän merkintään.

Lisälukemista mm.:

• Wikipedia: Asetyylisalisyylihappo
• Terveyskirjaston artikkeli Aivoverenkiertohäiriöt
• Aspirin as Treatment for Fatigue in Multiple Sclerosis
• Wikipedia: History of aspirin
• Tutkimus vuodelta 2009: Low-dose aspirin – 100mg or more daily no better and possibly more harmful than lower doses

Italialainen tutkimusryhmä on keskittynyt tutkimaan MS-tautia sairastavien verenkiertoa ja tulokset ovat todella mielenkiintoisia. MS:ää sairastavilla näyttää järjestään olevan selkeitä verenkierto-ongelmia keskushermoston laskimoissa, kun taas terveiltä verrokeilta ei näitä ongelmia vastaavassa määrin löydy. Nämä laskimoiden ongelmat näyttävät saavan aikaan epätavallisia rauta­varastoja aivoihin, mikä voi liittyä taudin patologiaan.

Asiasta on suomeksi kirjoittanut MS Crossroads -keskustelupalstalla nimimerkki ”erekki”, keskusteluketjussa on mukana myös kuvia tutkimuksesta. Suuret kiitokset erekki asian tuomisesta esiin suomalaiselle keskustelupalstalle!

Ennen MS-diagnoosia jossain vaiheessa oireisiini etsittiin syytä verestä, jolloin havaittiin, että punasoluni ovat kovin suuria, punasolujen keskitilavuus (MCV) on ylärajoilla tai hieman yli, minkä vuoksi hemoglobiini taas on alarajojilla (suurisoluinen eli makro­syyttinen anemia). MS-diagnoosin saatuani lääkärit ovat kokonaan unohtaneet nämä ”lähes normaalit” veriarvoni. Suuret verisolut ovat varmastikin ongelmallisia, jos suonet alkavat ahtautua?

Kolesteroliarvoni ovat myös olleet koholla, erityisesti ennen viimeiseksi jäänyttä varsinaista pahenemisjaksoani. Painoindeksini on noin 20 ja ruokavalioni yrittää olla kovin terveellinen, eikä sen pitäisi saada aikaan näin korkeaa kolesterolia. Ongelmia veri­suonissa, mikä näkyy kolesteroliarvojen nousuna?

Nuoruudessani alhaista hemoglobiinia korjattiin rautatableteilla. Olisiko tämä vaikuttanut rautakertymiin aivoissani? Ensimmäiset oireeni, joista tulee ensi vuonna jo 20 vuotta, tulivat melko pian tämän rautakuurin jälkeen.

Koko ikäni olen kärsinyt kylmistä jaloista ja sormista.

Tätä aihetta aion seurata tiiviisti.

Lue lisää:

• MS Crossroadsin keskusteluketju Onko ms pohjimmiltaan verenkierto sairaus?
• Wheelchair Kamikazen blogimerkinnät Is MS Actually A Vascular Disease? ja Update on ”MS as Vascular Disease”
• Zamboni P (2009). Chronic cerebrospinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis. J Neurol Neurosurg Psychiatry. 2009 Apr;80(4):392-9. Epub 2008 Dec 5. PMID: 19060024 Zambonin uusin tutkimus [html]
• Wikipedia: Chronic cerebro-spinal venous insufficiency (CCSVI)ja suomeksi CCSVI
• Erekin koostamat suomenkieliset CCSVI-sivut.

(lisäykset 3.11.2009: linkit suomenkielisille ccsvi-sivuille ja suomenkieliseen Wikipedian artikkeliin)

Lisäys 9.12.2009: CCSVI:stä lisää merkinnässä Taistelumuonaa.

Tiedoksi erityisesti kannabista kasvattaville blogin lukijoille:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa tutkimushankeen ”Domestic cannabis in Denmark and Finland”, johon kuuluu kyselytutkimus. Tutkimuksella kartoitetaan kannabiksen kotikasvatuksen laajuutta ja toiminnan ominaispiirteitä Suomessa ja Tanskassa. Tutkimus on osa laajempaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, missä Suomen ja Tanskan lisäksi ovat mukana Belgia, Hollanti, Iso-Britannia, Espanja, Kanada, Yhdysvallat, Australia ja Uusi-Seelanti.

Kyselytutkimus toteutetaan netissä ja se avataan vastaajille maanantaina 18.5.2009 osoitteessa www.thl.fi/kukka. Kysely on avoinna neljä viikkoa. Vastaaminen tapahtuu nimettömänä ja vastaukset käsitellään luottamuksellisina. Tulokset julkaistaan siten, että yksittäistä vastaajaa ei voi niistä tunnistaa.

Jotta Suomen tilanteesta saataisiin mahdollisimman edustava kuva, toivomme runsasta osallistumista tutkimukseen.

Pekka Hakkarainen	Jussi Perälä
Osastojohtaja	Hankkeen tutkija
Päihteet ja riippuvuus osasto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lisätietoja hankkeesta antaa tutkija Jussi Perälä (jussi.perala@thl.fi, GSM 040-4840988)

Itse aion toki osallistua, ja toivon myös, että moni muukin kannabista kasvattava huomaa kyselyn ja vastaa. Hienoa, että tällaisia asioita tutkitaan nykyään. Vastausaikaa on neljä viikkoa eli sunnuntaihin 14.6.2009 saakka.

Linkki kyselyyn: www.thl.fi/kukka

Professori Raphael Mechoulam, s. 1930, ja Yechiel Gaoni eristivät kannabiksen vaikuttavan aineen tetra­hydro­kannabinolin (THC) Weizmann-instituutissa Israelissa vuonna 1964. Mukana tutkija­tiimissä oli myös farmako­logian tohtori Habib Edery.

Vuoden 1964 tieteellinen artikkeli, jossa THC eristäminen esitellään, löytyy internetistä digitaalisella tunnisteella DOI: 10.1021/ja01062a046, ensimmäisen sivun näkee ilmaiseksi.

Raphael Mechoulam on keskittynyt työssään kannabinoidien ja endo­kannabinoidien tutki­muk­seen. Katso­taan ja kuunnellaan, mitä tämä elämäntyöstään palkittu kannabinoiditutkimuksen huippu­asian­tuntija kertoo aiheesta. Väliotsikot toimivat linkkeinä haas­tat­te­lui­hin ja artikkeleihin.

Lyhyt haastattelu vuonna 1985

Haastattelu alkaa sivulla riviltä ”Interview with Professor Raphael Mechoulam, Codiscoverer of THC”. Raphael Mechoulam:

Probably the major barrier has been the unwillingness, or fear, by companies to develop drugs that are based on cannabis. They are afraid, as I said before, of notoriety. They were afraid that they would get into a jam of sorts. So for the first ten years after our discoveries, essentially no work has been done whatsoever on the pharmaceutical properties of cannabis. Even afterwards the work that was done, was done very, very timidly and very slowly. Even when work done at a scientific level it was stopped at the corporate-administrative level.

Haastattelu vuodelta -94

Raphael Mechoulam tutkijakollegoineen (mm. tohtori William Devane) löysi elimistön tuottaman anandamidiksi nimetyn endo­kannabinoidin vuonna 1992. PMID: 1470919

Lainaus haastattelusta:

Anandamides and THC have more or less the same affinity for the receptor. There are synthetic cannabinoids which are a hundred and maybe a thousand times more active than THC. But that is irrelevant, THC and anandamide are not very potent, but then the body does not want very potent compounds. It wants compounds with intermediate potency, because if the potency is very high and there is a chance increase of the compound the body will go into stress. Changes in the body are usually gradual so one does not need very active compounds in the body.

Artikkeli helmikuulta v. 2003, haastattelussa Raphael Mechoulam ja Herbert Schuel

Herbert Schuel on anatomian ja solubiologian emeritusprofessori Buffalon yliopistossa. Artikkelissa kerrotaan mm. anandamidin (endokannabinoidien) ja kannabinoidien suhteesta. Lainaus:

But testing a human to see if their anandamide levels are correct would require a painful spinal tap to find the specific enzyme produced by the body’ s breakdown of anandamides, which is why today’s research remains confined to rats, mice and sea urchins.

”We can’t do that painful procedure (to humans) just for research,” Mechoulam said.

MS-potilas pohtii: MS-taudin diagnosoinnin yhteydessä tehdään tavallisesti vähintään yksi selkäydinpunktio. Samalla selkä­ydin­nesteestä voitaisiin selvittää elimistön endokannabinoidien taso ja sitä kautta ulkoisen kannabinoidilääkityksen tarve mm. keskus­hermoston suojaukseen.

Video: Cannabinoid system in neuro­protection (2004)

Raphael Mechoulam puhuu mm. kannabinoidijärjestelmän roolista hermoston suojauksessa tässä YouTube-videossa (pituus 9:59) vuodelta 2004.

Mechoulamin haastattelu 4/2006

Lainaus haastattelusta:

If you take a mouse and cause slight damage to the skull of the mouse, or even to the brain, and if you leave the mouse it will recover within thirty days. But if you look at the brains of the mice you find that at least one of the endocannabinoids goes up one thousand percent, so we thought that maybe they have a neuroprotective role.

Mechoulam kertoo kannabinoidien roolista mm. neuroprotektiossa, syöpäkasvainten hoidossa, kivunhallinnassa, ja paljon muuta mielenkiintoista mm. siitä, miksi endokannabinoideja ei käytetä eikä edes tutkita terapeuttisina aineina. Artikkelista löytyy myös suomennettu versio.

Haastattelu helmikuulta 2007

Tämä haastattelu on annettu sen jälkeen, kun Mechoulam sai elämäntyöstään tunnustukseksi European College of Psycho­pharmacologyn Lifetime Achievement Award -palkinnon.

Conversation with Raphael Mechoulam. 6/2007

We decided to name the new brain-derived ligand anandamide. Bill was learning Sanscrit at the time and suggested ”ananda” (supreme joy in this ancient tongue).

Pitkä haastattelu; suosittelen.

Pitkän iän salaisuus?

Lähes 80-vuotias Raphael Mechoulam on edelleen hyvässä kunnossa ja järki on veitsenterävä. Kannabistutkimuksen ja kannabis­aktivismin saralla on enemmänkin vanhoja herroja, kuten vaikkapa Harvardin emeritusprofessori tohtori Lester Grinspoon ja kannabisaktivisti Jack Herer.

Intialainen nainen Fulla Nayak eli yli 120 vuoden ikäiseksi. Lue lisää englanniksi ja suomeksi (alaotsikko ”Iän salaisuus”).

Linkkejä

• Raphael Mechoulamin esittely kivuntutkimuskeskuksen sivuilla
• Uutinen 10/2004: Sotilaille kannabista traumaoireisiin (traumaperäinen stressihäiriö, PTSD)
• Jack Herer: Keisarilla ei ole vaatteita! -kirjan luku 6: Kannabislääkkeet lääketieteellisessä kirjallisuudessa
• Israelin tunnetuimman tutkimuslaitoksen Weizmann-instituutin sivut
• High Times -lehden artikkeli My grandfather discovered THC (tohtori Habib Ederyn lapsenlapsi kertoo), mukana myös Raphael Mechoulamin haastattelu
• Savolainen et al (2004): Endokannabinoidit – monivaikutteinen välittäjäainejärjestelmä mielihyvän ja syömiskäyttäytymisen säätelyssä (pdf), Duodecim 12/2004, (html-version sivun asettelussa valitettavasti jotain vikaa)

”Höpöhöpö”, totesi Kirsi Virtanen nimikko-ohjelmassaan 20.8.2008 YLE Radio 1 -kanavalla. Monen aamukahvi taisi mennä väärään kurkkuun, kun Kirsi ravisteli huolella ja faktoihin pohjautuen vanhoja huume­kauhu­valistuksen luomia käsityksiä erityisesti kannabiksesta.

Ohjelma on kuunneltavissa 20.10.2008 saakka YLE Areenassa (mp3-versio). Kannattaa kuunnella! Ohjelman pituus on noin 45 minuuttia. Ohjelmasta voi keskustella Kirsi Virtasen blogissa.

Ohjelmassa viitataan tohtori Pekka Saarnion kirjoitukseen Alkoholin ja kannabiksen haitta­vaikutusten kautta suomalaiseen huumaus­aine­politiikkaan.

Kannabinoidit hajoavat melko nopeasti elimistössä metaboliiteiksi – jo pari tuntia polttamisen tai höyrystämisen jälkeen vaikuttavien aineiden pitoisuus on laskenut huomattavan alas saavutetusta maksimitasosta. Päivällä tilanteen korjaamiseksi voi nauttia lisää lääkettä, mutta yöllä muutaman tunnin välein ”pössyttely” ei oikein onnistu. Jos nauttii kannabiksen syömällä, vaikuttavat aineet imeytyvät pidemmän ajan kuluessa ja näin vaikutusten kokonais­kesto on pidempi.

Poltettu vs. syöty kannabis,
vaikutusten suhteellinen voimakkuus ja kesto
(huomaa pystyakselin logaritminen asteikko)
lähde: Cannabis Yields and Dosage

Samojen lääkinnällisten pitoisuuksien saavuttamiseksi syömällä joutuu kannabista käyttämään noin kolme kertaa enemmän kuin polttamalla (tai höyrystämällä). Mutta vaikka syöminen onkin ”tuhlaava” tapa käyttää kannabista, vastapainona kannabinoidi­reseptorien aktivaation kautta saatavat lääkinnälliset vaikutukset kuten neuroprotektio kestävät pidempään, yönkin yli.

Suuret vuorokausiannokset eivät olisi ongelmallisia ilman kannabiksen kieltolakia. ”Meksikolaisen tappajaruohon” maailman­laajuinen kieltolaki on mustamaalaamisen lisäksi vähintäänkin monikymmenkertaistanut kannabiksen hinnan. Tuotantohinnat ovat vain sadasosa tai vähemmän kuluttajan, useimmiten viihde­käyttäjän, maksamasta hinnasta. Sairaille tarkoitettu resepti­kannabis Bedrocan on myös katukaupan hinnoissa.

Oraalisen käytön aloittaminen

Kannabis poltettuna ja vaporisoituna on auttanut useita vuosia ja auttaa yhä oireisiini. Uusia hoidettavia oireita on valitettavasti vain vuosien mittaan tullut jatkuvasti lisää. Keväällä sairauteni oireet olivat pahimmillaan tähän mennessä. Aloitin kannabiksen säännöllisen syömisen ”viimeisenä oljenkortena” MS-tautini eteneviin ja lisääntyviin oireisiin. Hurjaltahan se aluksi tuntui rouskuttaa menemään yhdessä päivässä kukat, jotka olisivat riittäneet useamman päivän höyryttelyihin. Jatkoin silti.

Syötyäni kannabista päivittäin muutaman kuukauden ajan oireiden eteneminen ja lisääntyminen pysähtyi.

Suurempi oraalinen annostus

Run From the Cure -dokumentin Rick Simpson puhuu eräänlaisesta kannabiskuurista, jossa nautitaan 500 grammaa kannabiksen kukintoa (kannabisöljyksi ”tiivistettynä”) 2–3 kuukauden ajanjakson aikana.

Heinäkuun alussa nostin oman annostukseni vastaamaan tällaista 500 g / 2 kk -tasoa, eli hieman yli 8 grammaan päivässä. Öljyä en ole ruvennut kukistani tekemään, mm. koska siinä on oma vaivansa ja hukkaprosenttinsa ja kukan voi syödä sellaisenaankin. Kannabis­kasvi ei sisällä myrkyllisiä aineita.

Kaksi kuukautta suuremman annostuksen aloittamisen jälkeen, syyskuun alussa, joudun laskemaan kannabislääkkeeni vuoro­kausi­annosta, sillä en nykyisellään kykene tuottamaan kolmea kiloa kukkaa vuodessa, en edes vesiviljelyllä. Tämä kahden kuukauden mittainen annostuksen nosto korkeammalle tasolle on onnistunut vain parempina päivinä kerättyjen varastojen avulla. Syyskuun alussa ovat aiemmat varastoni huvenneet, joten käyttömäärä on laskettava vastaamaan tuotannon tasoa.

Kun syömisen aloittaminen pysäytti MS-tautini oireiden etenemisen, suurempaan päiväannokseen siirtyminen taittoi siltä niskat. Monet oireet ovat lieventyneet huomattavastikin ja jotkin jopa kadonneet kokonaan.

Asiaa kyllä tutkitaan…

Useat tutkimukset ovat todistaneet kannabinoidien neuro­protektiivisista ominaisuuksista sekä yleisesti että MS-taudissa ja sen eläinmalleissa (mm. Pryce et al 2003). Aiemmin Britanniassa tehdyn CAMS-tutkimuksen ja sen jatkotutkimuksen sivuhuomiona oli, vaikkei sitä seikkaa varsinaisesti kyseisessä tutkimuksessa tutkittukaan, että kannabislääkettä saaneiden MS-potilaiden pahenemisjaksot olivat vähentyneet tutkimusjakson aikana. Tältä pohjalta on käynnistetty uusi CUPID-tutkimus, joka tutkii syödyn kannabislääkkeen vaikutusta MS-taudin ja invaliditeetin etenemiseen. Heinäkuussa uutisoitiin, että tutkimukseen osallistuvat vapaaehtoiset lähes 500 osallistujaa on saatu kerättyä kasaan ja varsinainen tutkimus pääsee pian alkamaan.

… mutta

CUPID-tutkimuksen tuloksia voidaan odottaa vuonna 2012. Tulokset eivät vielä tarkoita lakien muuttumista.

Jos sairastat MS-tautia, missä vaiheessa haluaisit pysäyttää sairautesi etenemisen? Missä vaiheessa haluaisit katsoa, mitkä jo syntyneistä vaurioista voisivat vielä osittain tai kokonaan parantua?

Kannabispulssi – tulevaisuuden hoitomuoto

MS-taudin pahenemisjaksoja on perinteisesti hoidettu ns. kortisonipulssilla, jolla pyritään hillitsemään akuuttia tulehdusta. Pulssi toteutetaan tavallisesti antamalla laskimoon 1 gramma metyyli­prednisolonia eli ”kortisonia” kolmena, joskus jopa viitenä perättäisenä päivinä pahenemisvaiheen alussa. Kortisonipulssin hyöty MS-taudissa on tutkimusten mukaan melko vähäinen lukuun ottamatta ensimmäistä optikus­neuriittia ja sivu­vaikutustensa vuoksi sen suosio onkin nyky­hoidossa vähenemässä. Jättimäinen steroidin annostaminen voi kyllä nostaa huomattavasti potilaan mieli­alaa ja lisätä hetkellisesti ”kierroksia” ja jaksamista. Kortisonipulssi on raskas koettelemus elimistölle, joten sitä ei voi montaa kertaa vuodessa saada. Itselleni kortisonipulssi aiheutti ikäviä sivuoireita pitkäksi aikaa eikä näkökään sillä palautunut, vaan vasta ajan kanssa itsestään.

MS-potilas ennustaa, että tulevaisuudessa MS-taudin ja monen muun vakavan sairauden hoidossa käytetään ns. kannabispulssia. Kannabispulssissa nautitaan kuurinomaisesti suurehko määrä kannabista (esimerkiksi kukkaa tai kukasta tehtyä öljyä) syömällä, aluksi vähän ja muutamassa viikossa annosta nostaen niin, että lopullinen päiväannos vastaa 6–10 grammaa kannabiksen kukintoa päivässä. Pulssin pituus on 2–3 kuukautta, tarvittaessa pidempikin. Pulssin jälkeen mm. sairaudesta ja saavutetuista tuloksista riippuen voidaan joko siirtyä matalampaan ylläpitoannokseen tai lopettaa kannabislääkitys kokonaan.

”Its margin of safety is immense and underscores the lack of any meaningful danger in using not only daily doses in the 3,5 to 9 gram range, but also considerably higher doses.”
-- David Bearman, lääketieteen tohtori
lääkäri, tutkija, Yhdysvaltain oikeuslaitoksen hyväksymä kannabisasiantuntija

Kannabis ei ole myrkyllistä. Kannabispulssi ei pistä elimistöä sekaisin, vaan auttaa sitä saavuttamaan homeostaasin. Kannabis­pulssin vakavin kontraindikaatio tällä hetkellä on kannabiksen laittomuus ja siitä johtuva kohtuuton hinta.

Likainen huumesota

Loppuun vielä surullinen uutinen huumesodan rintamalta. 75-vuotias syöpäsairas tuomittiin Britanniassa vankilaan kannabiksen sala­kuljetuksesta. Hollannista Britanniaan sala­kuljetettu kannabis oli tarkoitettu lääkkeeksi syöpäsairaiden oireiden ja mm. kemoterapian sivuvaikutusten lievittämiseen. Asianajajan mukaan kannabista lääkkeenään käyttäneen hyvin sairaan miehen 9 kuukauden vankeus­tuomio tarkoittaa käytännössä kuoleman­tuomiota.

Asiasta uutisoi Echo.

Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun MTV3 uutisoi laajasta kesäkuussa valmistuneesta EU:n huumeviraston raportista. Raporttihan jälleen kerran totesi kannabiksen olevan haitattomampi päihde kuin tupakka ja alkoholi. Missään muissa valtamedioissa raportista ei ole näkynyt vilaustakaan.

Nyt on kulunut 10 vuotta siitä, kun WHO jätti poliittisista syistä julkaisematta tekemänsä laajan tutkimuksen, jossa todettiin kannabiksen olevan tupakkaa ja alkoholia haitattomampi päihde. MTV3 uutisoi tästä WHO:n sensuroidusta tutkimuksesta 18. helmi­kuuta vuonna 1998 seuraavasti:

WHO sensuroi myönteisen kannabis-tutkimuksen
(Päivitetty 22:38)

Viina ja tupakka on todettu kannabis-tuotteita vaarallisemmiksi.

Maailman terveysjärjestön WHO:n tutkimuksen mukaan tupakan ja viinan on todettu aiheuttavan mm. suurempaa riippuvutta kuin kannabiksen. Tutkimuksen julkaisseen tiedelehti New Scientistin mukaan WHO oli suunnitellut julkistavansa tulokset viime joulukuussa, mutta poliittisista syistä se julisti tutkimustiedot salaisiksi.

Tieteellisestä näkökulmasta katsoen tutkimuksen sensurointiin ei ollut syytä.
(AFP-Reuters)

Déjà vu…

Huumesotaa Suomessa

Helsingin Sanomat uutisoi 30.7.2008: Huumepoliiseja koskevat nauhat tuhottiin.

Eikö tästä suomalaiseksi jo kovin amerikkalaistuneesta huume­sodasta kyseenalaisine toimintatapoineen voitaisi erottaa erilleen edes kerrasta toiseen varsin haitattomaksi todettua kannabista ja sen käyttöä lääkkeenä? Lääkeyhtiöiden intressit on suojattu. Huume­poliisia suojellaan. Kannabista lääkkeeksi kasvattava sairas ihminen, kuka häntä suojelee?

Kannabis on tupakkaa ja alkoholia vaarattomampi, kertoo vasta­julkaistu EU:n huumeviraston EMCDDA:n laaja 700-sivuinen raportti.

Tässä joitain tuloksia lyhyesti:

Terveydelliset haittavaikutukset: Ekstaasi ja kokaiini vaarallisimmat, alkoholi ja heroiini seuraten perästä. Kannabis haitattomin.

Päihdyttävyys: Alkoholi korkeimmalla, heroiini seuraava, sen jälkeen kokaiini, kannabis neljäntenä.

Riippuvuuspotentiaali: Tupakka korkeimmalla, heroiini toisena, kokaiini kolmantena, alkoholi neljäntenä, kannabis viimeisenä.

Suomessa toistaiseksi vasta MTV3 on uutisoinut raportista (EU-raportti: Kannabis tupakkaa ja alkoholia turvallisempaa), muut mediat ovat vaienneet.

Kannabista on periaatteessa mahdollista saada reseptillä MS-tautiin jopa Suomessa, mutta käytännössä tämä on hankalaa, vie aikaa kuukausia–vuosia ja minun tarvitsemiani annoksia tuskin edes saisi. Minähän saattaisin tämän vaarallisen myrkyn mennä vaikka myymään pikkulapsille kadulle saadakseni rahaa kovempiin huumeisiin! (valitettavasti vain ne kovemmat, esim. opiaatit, eivät minua auta…)

Lääkekannabis Bedrocan, joka on kannabiksen kukintoa, maksaa Suomessa 12 € grammalta (lähde Helsingin Sanomat: ”Ei mikään pilviveikko”). Vuoden lääkkeeni (5–8 grammaa päivässä) maksaisi apteekista haettuna 21900–35040 euroa. KELA-korvaustahan ei lääkkeeseen vielä saa, koska siitä ei kuulemma ole vielä Suomessa tarpeeksi kokemuksia. Ja kokemuksia ei tule, koska reseptejä ei kirjoiteta.

Kannabislääkkeeni kasvatus ei ole kallista. Toki jonkin verran työtä kasvatus vaatii, mutta tarvittavien kasvatusastioiden ja valojen hankinnan jälkeen ei rahallisia kuluja ole kuin muutaman sadan watin edestä sähköä valojen päällä pitämiseen ja välillä vähän ravinteita. Kannabislääkkeeni kasvatus ei maksa minulle 21900–35040 euroa vuodessa!

Suomessa viina virtaa ja tupakka palaa. Itse en enää käytä kumpaakaan. Vaarattomampi vaihtoehto toimii minulla lääkkeenä. Tämän vaarattomamman aineen tuottaminen (eli kasvin kasvatus) ja käyttö tekee minusta rikollisen

Tässä kohtaa kannabiksen kieltolaki suojelee kyllä todella hyvin lääkeyhtiöiden etuja. Kuka suojelee potilaan etuja? Potilasjärjestöt eivät halua kannabiksesta puhua (sinänsä laittomuuksien välttäminen on kyllä ymmärrettävää – laittomuus kannabislääkkeen kohdalla ei). Mitä tapahtuu, jos minä jään kiinni? Ilman lääkettäni menen todella huonoon kuntoon.

Mitä tapahtuu, jos minä jään kiinni…