MS-potilas

Nyt jo kasvattamisen lopettaneena kävin läpi valokuvia kasvatuksistani vuosien varrella ja valitsin joitain parhaita paloja jaettavaksi blogin lukijoiden kanssa. Haikeaa on jättää kasvattaminen, josta oli tullut jo harrastus, taakse sairauden takia. Mutta kaikkea ei jaksa, enää.

Kuvat alkavat sekalaisilla kesäisillä ulkokasvatuskuvilla. Ulkona olen kasvattanut mm. Ruderalis Indicaa, Lowryderiä, Pekin Pehkua, Stuporsonicia ja Big THC:ta. Ulkokasvatus jäi lopulta mm. liian suuren vaivan ja epävarman tuloksen vuoksi. Sisäkasvatuksessa sato on varmempi, ja rajallisten resurssieni kanssa siirryin lopulta yksinomaan siihen. Sisällä olen kasvattanut sekä mullassa että vesiviljelyllä.

Hyviä lääkelajikkeita, joita olen kasvattanut ja käyttänyt, ovat olleet mm. Shiva x Durga Mata -risteytys, Pacifica ja Turku G13, jotka ovat indicaisia lajikkeita. Itse en ole juurikaan lääkinnällistä eroa sativoiden ja indicoiden välillä havainnut, mutta usein indicat ovat olleet helpompia kasvattaa. Hyviä kasvattamiani sativoita (sativaisia hybridejä) ovat olleet mm. Jack Hererin lääkefeno, Himalayan Gold ja C99.

Kuvat, olkaa hyvä.

Vinkki: paina F11-painiketta ennen kuvien katselun aloittamista, jolloin selain menee kokoruudun tilaan ja näet kuvat isompina. Painamalla uudestaan F11 pääset takaisin ikkunoituun tilaan.

Alamäkeä

Monenlaiset oireet ovat olleet kiusana, ilmestyneet tai pahentuneet syksyn mittaan. Erityisesti kognitiiviset hankaluudet ovat vaivanneet ja haitanneet arjessa selviämistä enenevässä määrin. Miten yksinkertaistaa elämää ja päivärutiinia niin, että oireiden ja kognitiivisten ongelmien kanssa selviää kaikesta tarpeellisesta? Tämä on ollut jokapäiväinen kuuma kysymys jo pitkään, mutta senkin ratkaiseminen vaatisi resursseja, jotka hupenevat siihen selviämiseen.

Lue lisää MS:n kognitiivisista oireista esimerkiksi multippeli­skleroosi.fi-sivuston artikkeleista Haastateltavana neuropsykologi ja Kognitio vaikuttaa työhön ja arkeen.

Voimakas hoitoväsymys, MS:n fatiikki sekä kognitiiviset oireet yhdistyvät suunnattomaksi elämänhalun syöväksi uupumukseksi, minkä jyllätessä voimakkaimmillaan tekisi mieli luopua aivan kaikesta. Ei enää edes jaksaisi elää, yhä vain uudestaan kohdata samoja vanhoja ja luultavasti kasan uusiakin vaikeuksia. Parempinakin hetkinä elämään on vaikea saada mahtumaan mielekästä sisältöä, kun ei ole voimia eikä meinaa selviytyä entisistäkään. Tämä kaikki masentaa hyvin voimakkaasti.

Rämpimistä

Tällä hetkellä yritän selviytyä niin, että ”perus­annostuksena” höyrystän päivässä 1,5–2,5 grammaa kannabiksen kukintoa. Vasta jos tulee pahoja MS:n aiheuttamia oireita (esimerkiksi paha kramppi, virtsaumpi tai jokin suunnaton kipu) otan höyrystämisen lisäksi kannabista syömällä 1–3 grammaa vuoro­kaudessa kuurinomaisesti riippuen oireiden helpottamisesta. Vaikka syötävä kannabis auttaisi myös kognitiivisiin oireisiin, mielialaan ja esimerkiksi joihinkin hermokipuihin mukavasti vaikka joka päivä, yritän selvitä niiden kanssa höyrystämällä. Näin saan mahdollisesti kerättyä turvallisen tuntuisen lääkevaraston, sen vieläkin pahemman päivän varalta, tai päivän, jolloin kasvatukset on sairauden vuoksi tai jostain muusta syystä lopetettava ja ryhdyttävä sitä lääkemääräystä metsästämään. En halua, että aivan heti olisi toisten armoilla ja paskat tai kuset housussa, kirjaimellisesti tai kuvainnollisestikaan, vaan olisi aikaa miettiä ja etsiä ratkaisuja.

Kun nyt vaan tulisi se hieman parempi päivä ja mielellään parikin, niin ehtisi miettiä asioita loppuun, olisi aikaa suunnitella tekemisiä (mm. kasvatteluja) kunnolla, ehtisi saada rästihommia tehtyä, jaksaisi lukea uusia tutkimuksia, ehtisi kirjoittaa blogiin, ehtisi selvittää asioita lääkekannabisreseptin hankkimiseen liittyen…

Mutta on mahdollista, ettei sellaisia tule.

Siis kannabista reseptillä?

Jossain vaiheessa ainoa mahdollisuuteni, jos Suomessa pysyn, eikä tästä haluja tai voimia ole minnekään lähteä, on yrittää hankkia lääkekannabisresepti. Mutta mistä? Miten? Korvataanko lääke? Kysymyksiä riittää.

Ei tähän elämään oikein mahdu enää uutta ”taistelua”. Olen kovin väsynyt. Haluaisin paremmin voida keskittyä asioihin, joista vielä voin saada hyvää oloa. Kuten musiikkiin.

Musiikki

Onneksi elämässäni on musiikki. Sairastuttuani MS-tautiin ja jäätyäni sairas­eläkkeelle aloin harrastaa uudelleen klassista musiikkia. Nuorena olin soittanut joitain vuosia pianoa, ja hieman yli kolme vuotta sitten aloin uudestaan harjoitella pianonsoittoa. Soittamisen lisäksi toki kuuntelen myös monipuolisesti klassista musiikkia.

Vajaa 2 vuotta sitten soittoharrastukseni ja sitäkin kautta koko vähäinen ”jäljelle jäänyt” elämäni koki kovan kolauksen, kun toinen puoli vartalostani, mukaan lukien sormet, puutuivat. Toisen käden toimintakyky meni todella huonoksi: puutuneisuuteen liittyvä pistely oli jatkuvaa ja lähes sietämätöntä, käden ja sormien lihasten toimintakyky huononi ja jääkylmiltä tuntuvissa sormissa oli välillä voimakkaita kipuja. Pianonsoitto, kuten moni muukaan asia, ei enää onnistunut sillä kädellä.

Vain kahdessa sormessani on enää normaaliksi luokiteltavissa oleva tunto, toisen käden 5 sormea ovat kaikki melko syvästi puutuneet, ja niissä lopuissa kolmessa on eriasteisia puutuneisuuksia.

Pitkä tarina lyhyeksi, jonkin ajan kuluttua onnekseni huomasin, että kannabis erityisesti syötynä auttoi pistelyyn ja käden kylmyyteen, kuten muihinkin neuropaattisiin oireisiin. Tämän ansiosta mm. pystyin harjoittelemaan jälleen pianonsoittoa (käytännössä jouduin toisen käden osalta opettelemaan sen uudestaan). Olen nyt saanut yli 1,5 vuotta ”lisää soittoaikaa” elämääni ja toivottavasti vielä lisääkin tulevaisuudessa (ettei tarvitse ruveta laulamaan, heh heh).

Jos ei muusta syystä, niin musiikin vuoksi ”tämä kaikki” on kannattanut.

ain’t nothin’ to it

classical music                    
 gangsta rap  made me do it

Syksy, kosteat ilmat ja home ovat täällä taas. Kuusi päivää sitten, viime viikon torstaina, löysin ensimmäiset homeet kahdesta kukituksessa olevasta kasvista, joiden laskettu sadonkorjuuaika olisi ollut ensi kuun alkupuolella. Tämän jälkeen homehtuneita kohtia on saanut leikata pois lähes päivittäin.

Homeista kukkaa (klikkaamalla saat suuremman kuvan)

Joudun aikaistamaan sadonkorjuuta, minkä vuoksi menetän hieman sadosta, ja osan kukista syö home, kuten kuvasta näkyy. Paljon ylimääräistä tarkkailua ja työtä tämä tietysti myös aiheuttaa.

Maria! Televisiossa tänään!

Jätän sanaleikit tästä Nelosen ohjelman nimestä edelliseen otsikkoon, mutta vinkiksi blogin lukijoille, tänään näyttäisi Nelosen Maria! -ohjelmassa olevan vieraana hampunviljelijä Timo Haara. Saa nähdä, mitä on luvassa ja mitä miehellä on sanottavaa.

Maria!

Nelonen Klo: 22.00 Pvm: 21.10.2009

Marian vieraina hampunviljelijä Timo Haara, menestyskirjailija Monika Fagerholm ja burleskitaiteilija Sugar Kane. (44′)

Katso ohjelma jälkikäteen www.ruutu.fi-palvelusta. Kohdasta 26 minuuttia 30 sekuntia alkaen haastatellaan ensin lääkekannabiksen käyttäjää, minkä jälkeen on Timo Haaran osuus. Timo Haaran haastattelu löytyy myös YouTubesta.

Keiteleellä kasvanut 1,7 hehtaarin hamppupelto. Kuva: Poliisi.

Laskeskelin tuhotun hamppusatosi^[1] mahdollista lääke­potentiaalia. Käytän itse kannabista sairastamani MS-taudin hoidossa. Lääke­kannabis­reseptejä on tällä hetkellä Suomessa vaikea tai mahdoton saada ja lääke on sietämättömän kallis. Kasvatan siksi lääkkeeni itse, vaikka se sairaana onkin usein kovin raskasta, ja jossain vaiheessa sairauden edetessä se tulee olemaan mahdotonta. Pidän blogia osoitteessa http://hamppu.net/mspotilas, jossa julkaisen tämän avoimen kirjeen.

Otetaan varovainen arvio hamppuviljelmän kuivatuotosta 5 tonnia hehtaarilta, esim. Maatilan Pirkka arvioi 6–12 tn/ha.^[2]

Näin saadaan sadoksi 1,7 ha x 5 tn/ha = 8500 kg. Poliisi kertoi takavarikoineensa tuhansia kiloja kannabiskasveja, joten suuruusluokka ainakin täsmää.

Siemennetystä kannabiskasvustosta 18 % on kukkaa.^[3]

Kuva teoksesta Cannabis Yields and Dosage^[3]

8500 kiloa siemennettyä kannabiskasvustoa sisältää siis:
18 % x 8500 kg = 1530 kg kuivaa kukintoa, josta siemenet poistettu.

Lisäksi saadaan mm.:
23 % x 8500 kg = 1955 kg siemeniä, suoraan 100 % ihmisravinnoksi käytettävissä.

Oletetaan, että kukinnon THC-prosentti olisi 1–2 %, kun (vahvoissa) lääkelajikkeissa se voi olla 10–20 %, esim. Bedrobinol ~12 %, Bedrocan ~18 %^[4]. Näin ollen kukan vahvuus olisi noin 1/10 normaalista lääkevahvuudesta (hieman niin kuin viina vs. olut; silti siitä voitaisiin erotella vaikuttavat aineet esimerkiksi öljyksi Rick Simpsonin ohjeen mukaan tai hienostuneemmillakin kemiallisilla prosesseilla). Kemiallisilla prosesseilla kannabinoideja voidaan helposti erotella muistakin kasvinosista, mutta pidetään laskelma varovaisena ja säästetään ne prosessoimattomina kuitu- ja energiakäyttöön. Osaamista kannabinoidien erotteluun ja kannabinoidi­lääkkeiden valmistamiseen kyllä löytyy Suomesta, esimerkiksi Kuopion yliopistossa on tehty kannabinoidien lääke­tutkimusta 1990-luvulta alkaen.^[5]

1530 kiloa kukintoa vastaisi siis suhdeluvulla 1/10 noin 150 kiloa lääkekannabiksen kukintoa kannabinoidisisällöltään.

Mitä 150 kilolla lääkekannabista olisi voinut saada?

Jos itse käytän 2 kg / vuosi (~5g/pv), siinä olisi ollut minulle lääkettä 75 vuodeksi (eli ”olisi saattanut” jäädä jollekin muullekin muutamaksi vuodeksi hieman).

TAI

300 ”Rick Simpsonin syöpähoitoa” (noin puoli kiloa / hoito^[6]). 300 mahdollisuutta nujertaa syöpä. Tai vähintään 300 mahdollisuutta elää parempaa elämää syövästä ja/tai sen rankoista hoidoista huolimatta.

Kannabiksen siemenistä olisi voinut jatkojalostaa (yksinkertaisesti kylmäpuristamalla) terveellistä hampunsiemenöljyä, jota voisi käyttää polttoaineena, ravintona ja jolla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia mm. atooppisen ihon hoidossa^[7]. Öljyä olisi saatu noin 500 litraa (hampunsiementen öljypitoisuus on tavallisesti 25–30 %). Hampunsiemenöljyn hyvistä rasvahapoista on hyötyä myös MS-taudissa. Atooppisen ihon hoidossa öljyä nautitaan 30 ml/vrk^[7], siis noin litra kuukaudessa eli 12 litraa vuodessa. Tästä sadosta olisi saatu yhteensä yli 40 vähemmän kutisevaa vuotta.

500 litraa hampunsiemenöljyä maksaa Suomessa noin:
500 l x 32 e / l = 16000 euroa.

150 kiloa Bedrocania maksaa Suomessa noin:
150000 g x 12 e / g = 1,8 miljoonaa euroa. Kotimaiselle lääkkeelle voisi toivoa alhaisempaa hintaa kuin hollantilaiselle tuontituotteelle.

Tämä kaikki lääkepotentiaali yhdessä vuodessa, 1,7 hehtaarin sadosta, Suomessa, nyt kynnettynä peltoon. Kuitu- ja energiakäyttö olisi ollut myös mahdollista samasta kasvustosta. On järjetöntä haaskata tämä kaikki. Lakeihin on saatava muutos. Menestystä taisteluusi.

Ystävällisin terveisin,

MS-potilas

Alaviitteet

[1] Lukuisat uutiset Keiteleen hamppupellosta syksyllä 2009, mm.:

• Yle.fi: Ennätyssuuri kannabistakavarikko Keiteleellä
• Savon Sanomat: Hamppumies suree menetettyä satoaan
• Nelonen.fi video: Suomen suurin kannabiksenkasvattaja: En ole rikollinen

[2] Maatilan Pirkka: Ruotsissa innostuttu hampusta
[3] Chris Conrad: Cannabis Yields and Dosage
[4] Bedrocan-lääkekannabisyhtiön tuotesivut
[5] Kuopion yliopisto, farmaseuttisen kemian laitos, tutkimus: Elimistön kannabinoidijärjestelmään vaikuttavien lääkeaineiden kehittäminen
[6] Rick Simpsonin ohjeet kannabisöljyn tekemiseen: Make the medicine!
[7] Journal of Dermatological Treatment. 2005; 16: 87–94: Efficacy of dietary hempseed oil in patients with atopic dermatitis

Katso myös:

• Nelonen.fi uutisvideo: Suuri kannabisviljelmä on protesti lainsäädäntöä vastaan
• Kannabisuutiset: Timo Haaran ajatuksia hampusta

Tiedoksi erityisesti kannabista kasvattaville blogin lukijoille:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa tutkimushankeen ”Domestic cannabis in Denmark and Finland”, johon kuuluu kyselytutkimus. Tutkimuksella kartoitetaan kannabiksen kotikasvatuksen laajuutta ja toiminnan ominaispiirteitä Suomessa ja Tanskassa. Tutkimus on osa laajempaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, missä Suomen ja Tanskan lisäksi ovat mukana Belgia, Hollanti, Iso-Britannia, Espanja, Kanada, Yhdysvallat, Australia ja Uusi-Seelanti.

Kyselytutkimus toteutetaan netissä ja se avataan vastaajille maanantaina 18.5.2009 osoitteessa www.thl.fi/kukka. Kysely on avoinna neljä viikkoa. Vastaaminen tapahtuu nimettömänä ja vastaukset käsitellään luottamuksellisina. Tulokset julkaistaan siten, että yksittäistä vastaajaa ei voi niistä tunnistaa.

Jotta Suomen tilanteesta saataisiin mahdollisimman edustava kuva, toivomme runsasta osallistumista tutkimukseen.

Pekka Hakkarainen	Jussi Perälä
Osastojohtaja	Hankkeen tutkija
Päihteet ja riippuvuus osasto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lisätietoja hankkeesta antaa tutkija Jussi Perälä (jussi.perala@thl.fi, GSM 040-4840988)

Itse aion toki osallistua, ja toivon myös, että moni muukin kannabista kasvattava huomaa kyselyn ja vastaa. Hienoa, että tällaisia asioita tutkitaan nykyään. Vastausaikaa on neljä viikkoa eli sunnuntaihin 14.6.2009 saakka.

Linkki kyselyyn: www.thl.fi/kukka

Kirjoitin 5.2. blogimerkinnässä Lääkekannabis ja pilvi omasta Jack Herer -kasvistani, joka oli tuolloin kasvuvaiheen alussa. Vihdoin viime tiistaina (5 päivää sitten) kasvi oli valmis kaadettavaksi. Hieman Jack nirsoili kasvatuksen aikana, mutta eiköhän tuosta ihan kohtuullisesti satoa kuitenkin tule. Pari kuvaa kaatopäivältä:

Kukkinut Jack Herer

Jack Hererin kukintoa

Tällä hetkellä kasvi roikkuu pyykkinarulla kuivumassa. Noin viikon päästä leikkelen kukinnot irti varsista ja trimmaan kukinnoista ylimääräiset lehdet pois, ja lääke on valmista käytettäväksi. Tämä Jack Herer -yksilö tekee todella vahvaa, kiinteää ja hartsista kukkaa. Tuoksu on jostain hedelmäisen ja hunajaisen välimaastosta.

Myös lääkekannabis Bedrocan pohjautuu Jack Herer -lajikkeeseen.

Kun kannabista alkaa käyttää säännöllisesti lääkkeenä, menettää se päihdevaikutuksensa melko nopeasti. Esimerkiksi itse en tule enää laisinkaan ”pilveen” käyttäessäni kannabista. Tämän vuoksi tuntuu hullulta, että kannabiksen satunnaiskäyttäjälle aiheuttamaa sinänsä vaaratonta päihtymys­tilaa eli ns. pilveä on käytetty yhtenä argumenttina kannabiksen lääkekäyttöä vastaan.

Englannin kuningatar Victorian hovilääkäri Sir Russel Reynolds kirjoitti vuonna 1890 kannabislääkityksestä tunnetussa Lancet-lehdessä:

”The dose should be given in minimum quantity, repeated in not less than four or six hours, and gradually increased by one drop every third or fourth day, until either relief is obtained, or the drug is proved, in such case, to be useless.”

Ohje löytyy tohtori Tod H. Mikuriyan uudelleenjulkaisemana mm. sivulta For New Users of Cannabis: The Reynolds Protocol ja lisäksi myös jo aiemmin blogissa mainitun THC4MS:n sivuilta.

Lääkekannabis oli tuohon aikaan yleensä tinktuuraa eli nestemäistä kannabisuutetta. Sir Reynolds neuvoi, että uutetta tuli nauttia aluksi hyvin pieni (päihdyttämätön) annos säännöllisesti, esimerkiksi 4 kertaa päivässä. Annostusta lisätään 3–4 päivän välein, kunnes saavutetaan haluttu hyöty tai havaitaan, että lääke ei auta vaivaan.

Vastaavasti toimitaan myös monen ”nykyaikaisen lääkkeen” kohdalla. Ensin aloitetaan pienellä annoksella, jota nostetaan, kunnes saavutetaan haluttu vaste. Jos hypättäisiin suoraan hoitoannoksiin, niin menisi ”pää sekaisin”.

Bedrocan ja pilvi

Kannabikseen tottumaton käyttäjä voi tulla myös lääkekannabis Bedrocanista pilveen. Tämän vuoksi Bedrocaninkin käyttö kannattaa aloittaa Reynoldsin neuvoja mukaillen pienellä annoksella, jota kasvattaa sitten hiljalleen.

Bedrocan itsessään pohjautuu tunnettuun Jack Herer -kannabis­lajikkeeseen. Tämä paljastuu mm. Treating yourself -lehdestä (16,3 Mt pdf-tiedosto, Bedrocanista sivulla 103). Vihjeitä löytyy myös Jack Hererin luoneen Sensi Seedsin sivuilta:

– – Jack Herer manages to go a step further and bears the distinction of being distributed under prescription by Dutch pharmacies as a recognised variety of medicinal-grade cannabis.

Oma ''Bedrocan''

Kuvassa on juuri kasvamassa oleva Jack Herer -kasvini. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua on ”Bedrocan”-sato (ei toki oikeasti aitoa Bedrocania) valmis, eikä hinta ole eläkeläiselle kestämätön – eikä yhteiskunnallekaan.

Tieto siitä, että kannabis auttaa MS-taudissa, ei ole mikään tämän vuosituhannen uutinen. Tieteellistä tutkimustakin aiheesta löytyy jo yli kahdelta vuosikymmeneltä. Vasta tänä vuonna Suomessa muutettiin asetuksia lääkkeiden määräämisestä niin, että kannabiksen määrääminen tuli mahdolliseksi, mikäli lääkäri sen parhaaksi katsoo.

Olen tässä blogissa kertonut kahdesta laillisen kannabisreseptin saaneesta suomalaisesta henkilöstä. Aina kaikki ei kuitenkaan mene yhtä hyvin. Eräs MS-tautia sairastava suomalainen lähestyi minua ja kertoi tarinansa yhä käynnissä olevasta taistelustaan lääke­kannabiksen saamiseksi.

Ennen lääkeasetusten muuttumista tämä kyseinen MS-tautia sairastava suomalainen kasvatti kannabista kotonaan lääkkeeksi lievittääkseen sairautensa aiheuttamia hankalia oireita, joihin ns. perinteiset lääkitykset auttavat kovin huonosti.

Sairaus pysyi hallinnassa ja kaikki meni suhteellisen hyvin siihen asti, kunnes hän jäi kiinni. Poliisi vei kasvatetut lääkkeet ja kasvatusvehkeet. Sairaus jäi, nyt ilman lääkkeitä.

Alkoi taistelu laillisen kannabislääkevaihtoehdon saamiseksi. Kuukausien odotuksen jälkeen potilas pääsi vihdoin tänä vuonna kokeilemaan Nabilonea, joka on synteettinen kannabinoidivalmiste. Vaste oli kohtuullinen, mutta huonompi kuin ”aidolla kannabiksella”, minkä vuoksi tarvittava annos oli kovin suuri ja lääke tuli kalliiksi.

Nabilonesta vaihdettiin Sativexiin, joka sisältää sekä THC:tä että CBD:tä. Sativex antoi paremman hoitovasteen kuin Nabilone, mutta alun perin määrätty annos osoittautui liian pieneksi. Tarkoitus oli Sativexin annoksen noston jälkeen lopulta siirtyä Bedrocan-valmisteeseen, joka tulisi edullisemmaksi kuin Sativex.

Lainaus lääkärinlausunnosta:

Kannabis-tuotteeseen kyseeseen tulisi lähinnä Bedrocan, tehdään potilaalle jatkossa erityislupa-anomus sekä reseptikaavake tältä osin kunhan tiedot Yliopiston apteekin kautta asian tiimoilta varmistuvat.

Asiat näyttivät etenevän hyvin. Mutta sitten postiluukusta tipahti kutsu käräjille marraskuussa. Myöhemmästä lääkärinlausunnosta:

Sativex-annoskorjauksen osalta ollaan yhteydessä jatkossa Pharmakon-yritykseen, josko erityislupa-anomus ja reseptimääräys pitäisi muuttaa 13.8. merkintöjä vastaavaksi (tarve 6-8 sumutusta/pv). Asiaa mutkistaa se, että potilas on aiemmin viljellyt kannabista kotioloissa ja tästä nyt joutumassa käräjille marraskuussa, kyse on joko H-rikoksesta tai lääke­aine­rikkomuksesta, tällä saattaa olla vaikutuksia jatkossa potilaan mahdollisuuteen käyttää kannabinoideja lääkkeellisessä tarkoituksessa.

Syyttäjä vaatii huumausainerangaistusta, vaikka syyttäjälle oli ilmoitettu lääkekäytöstä ja että potilaalla oli nyt lääkemääräys Sativexiin. Lääkäri otti yhteyttä lääketukku Pharmakoniin ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) asianajajiin.

Viimeisimmässä lääkärinlausunnossa:

Yhteydenotto Pharmakonille ja edelleen TEO:oon asian tiimoilta. TEO:N juristin ohjeistus on, että lisä­resepteistä tulee pidättäytyä ja tätä siis noudatan. Käräjäkäsittelyn jälkeen asiaa voitaneen arvioida uudelleen, mutta ehkä ensisijaisesti siten, että potilaan oma lakimies on yhteydessä TEO:on ja saa tätä kautta ohjeistusta kannabiksen reseptikäytön mahdollisuudesta. Allekirjoittanut ei siis voi tällä erää enempää auttaa, uusia kannabinoideja sisältäviä lääke­määräyksiä en voi kirjoittaa, ohjeistan myös Pharmakonia asiasta.

TEO:lla oltiin sitä mieltä, että lääkäri vaarantaisi uransa. Sativex-reseptiä ei uusittu, Bedrocan-reseptiä ei kirjoiteta. Lääketukulle (Pharmakon) on informoitu tilanteesta eli potilaan ”huumaus­aine­taustasta”, joten reseptiä Bedrocaniin voi olla vaikea saada keneltäkään muultakaan lääkäriltä.

Oikeudenkäynti on marraskuussa. Sen jälkeen asiaa voidaan ehkä arvioida uudelleen.

MS on etenevä sairaus. Sairaus etenee koko ajan, käräjiä odotellessa, käräjillä ja asiaa uudelleenarvioitaessa.

Näin sairaista tehdään rikollisia.

Sairaita rikollisia.

Asiat ovat edenneet tämän tapauksen tiimoilla positiiviseen suuntaan. Potilas yritti saada edellä selostettujen tapahtumien jälkeen Bedrocan-reseptiä toiselta lääkäriltä. Tämä toinen lääkäri ei pelännyt uransa puolesta ja kirjoitti potilaalle reseptin Bedrocan-lääkkeeseen. Reseptin saaminen oli tärkeä askel eteen­päin, vaikka jatkossa saattaa vielä jotain vääntöä asiasta lääke­laitoksen tai Pharmakonin/Tamron kanssa tullakin. Ja toki se oikeuden­käynti on edelleen marraskuussa.

Eilen sunnuntaina, viikko ensimmäisten homeiden löytämisestä, kaadoin C99-vesiviljelykasvin. Melkein koko päivä siinä sitten menikin epäilyttävimpiä osia pienemmiksi pilkkoessa, kädet hartsista tahmeina. Sadonkorjuun ajoitus oli uskoakseni täydellinen: kukan sisään jääneitä homehtumisen aloittaneita pikkulehtiä ja kukinnon ”karvoja” löytyi monestakin kohden, mutta homehtunutta kukkaa kovin vähän. Viikon päästä olisi tilanne varmasti ollut jo paljon huonompi, homeista kukkaa enemmän ja perkaus työläämpää. Epäilyttävien osien kukka on leikelty pienemmiksi palasiksi paperipusseihin kuivumaan, muu kasvi roikkuu pyykkinarulla kuivumassa isompina oksina.

Homeista kukkaa tuli koko kasvista yhteen­laskettuna vain noin neljä kertaa oheisessa (jo aiemmin lähet­tä­mäs­säni) kuvassa näkyvä määrä. Ei siis montaa grammaa – pahaa kolausta ei lääkevarastoni homeen takia joutunut (tällä kertaa) kokemaan.

Aikaisemmat merkinnät aiheen tiimoilta:

• Sunnuntai 13.7.2008: Hometta kukissa, lääkkeet uhattuna
• Torstai 17.7.2008: Lisää hometta (mukana pari kuvaa)

Tämä homejännitysnäytelmä päättyi onneksi lopulta suhteellisen hyvin. Kiitokset mukana jännittäneille

Aikaisemmin mainitsemani, kukituksessa oleva C99 on ollut minulla muutama päivä aikaisemmin löytyneiden homeiden vuoksi erityis­tarkkailussa. Eilen kasveja hoitaessani löysin valitettavasti yhdestä latvasta lisää hometta. Leikkasin latvan irti, jottei home leviä, ja näppäsin kuvan blogia varten. Tulitikku­rasia on kuvassa mukana mitta­suhteita antamassa.

Hometta kukassa

Palasiksi leikkelyn ja huolellisen perkauksen jälkeen lopputulos oli seuraavan kuvan mukainen, kuvassa oikealla käyttökelpoiset, home­vapaat kukan osat:

Homeet perattu

Olen aloittanut kasville jo ns. vesihuuhtelun (jossa ravinneliuoksen sijaan kasville annetaan pelkkää vettä), ja jos lähipäivinä löytyy lisää hometta, täytynee koko kasvin etuajassa kaatoa harkita. Alun perin olin arvioinut kaatavani kasvin heinäkuun lopussa, eli vajaan parin viikon päästä. Onneksi kasvi alkaa olla jo melko valmiin näköinen. Homeen ja mahdollisen aikaistetun kaadon vuoksi syntyvien satotappioiden toivon jäävän alle 20 prosentin.

Tämän aamun kaakao, jota parhaillaan hörpiskelen tätä merkintää kirjoittaessani, on muuten tehty (aikaisemmin kasvatetusta) C99-kukasta.