Sadonkorjuu
Eilen sunnuntaina, viikko ensimmäisten homeiden löytämisestä, kaadoin C99-vesiviljelykasvin. Melkein koko päivä siinä sitten menikin epäilyttävimpiä osia pienemmiksi pilkkoessa, kädet hartsista tahmeina. Sadonkorjuun ajoitus oli uskoakseni täydellinen: kukan sisään jääneitä homehtumisen aloittaneita pikkulehtiä ja kukinnon ”karvoja” löytyi monestakin kohden, mutta homehtunutta kukkaa kovin vähän. Viikon päästä olisi tilanne varmasti ollut jo paljon huonompi, homeista kukkaa enemmän ja perkaus työläämpää. Epäilyttävien osien kukka on leikelty pienemmiksi palasiksi paperipusseihin kuivumaan, muu kasvi roikkuu pyykkinarulla kuivumassa isompina oksina.
Homeista kukkaa tuli koko kasvista yhteenlaskettuna vain noin neljä kertaa oheisessa (jo aiemmin lähettämässäni) kuvassa näkyvä määrä. Ei siis montaa grammaa – pahaa kolausta ei lääkevarastoni homeen takia joutunut (tällä kertaa) kokemaan.
Aikaisemmat merkinnät aiheen tiimoilta:
- Sunnuntai 13.7.2008: Hometta kukissa, lääkkeet uhattuna
- Torstai 17.7.2008: Lisää hometta (mukana pari kuvaa)
Tämä homejännitysnäytelmä päättyi onneksi lopulta suhteellisen hyvin. Kiitokset mukana jännittäneille 
Avainsanat: c99, home, kiitos, sadonkorjuu, vesiviljely
23. heinäkuuta 2008 kello 10:22
Suosittelisin sinua kokeilemaan vesicuretusta homehtuneille kukillesi, niin sinun ei tarvitsisi heittää pois osaa tärkeistä lääkkeistäsi.
Seuraan blogiasi säännöllisesti, ja toivon sinulle voimaa!
23. heinäkuuta 2008 kello 14:31
Kiitos vinkistä ja blogin seuraamisesta, Kaisla
Kasvavaan kasviin iskenyt home usein pehmentää paikallisesti kasvimateriaalin niin, että se lähes hajoaa käsiin. Näin kävi tälläkin kertaa homehtuneiden grammojen kanssa, joten niistä ei ollut kuin kompostin täytteeksi. Pehmeäksi homehtuneen ja terveen kukinnon raja tuoreessa kukassa on usein hyvin selvä, joten homeiset osat saa tarkkaan pois ja homeettomat talteen, kun vain jaksaa pilkkoa epäilyttävät kukinnon osat tarpeeksi pieniin osiin.
Tavallisimmin kuivatus- tai varastointivaiheessa ”budin” sisään voi tulla pinnallisempaa hometta, joka ei niin pahasti pehmennä ja ”syö” kasvimateriaalia. Tällä tavalla homehtunutta kukkaa jotkut ovat ns. vesicurettaneet. Vesicuretuksessa homehtunutta kukkaa huuhdotaan vaihdettavassa vedessä joitain päiviä, esim. viikon ajan. Vaikuttavat aineet rasvaliukoisina eivät liukene huuhteluvesiin, sen sijaan veteen liukenee mm. homeen tuottamaa ”likaa”, irtoitiöitä, ravinteita ja lehtivihreää.
Potentiaalinen vesicuretuksen heikkous on sen oletus, että homekasvuston mahdollisesti tuottamat haitalliset mykotoksiinit olisivat vesiliukoisia. Mahdollisia rasvaliukoisia mykotoksiineja vesicuretus ei poista, vaikka kukan ulkonäkö paranisikin.
Tavallinen harmaahome, joka kukkaankin useimmiten ensimmäisenä iskee, ei sinänsä ole ihmiselle kovinkaan vaarallinen. En sen saastuttamaa kukkaa itiöineen kuitenkaan tieten tahtoen hengittäisi, mutta syödä kyllä voisin/voin. Viinirypäleiden harmaahome voi aiheuttaa viininkasvattajilla keuhkosairautta nimeltä ”winegrower’s lung”, kotikasvatetusta homeisesta kannabiksesta saatuna vastaava sairaus voisi ehkä olla nimeltään ”homegrower’s lung”…
Jos homekasvusto on muhinut kosteutta saaden pidempään ja kasvimateriaali on ruvennut mätänemään, siinä voi olla muitakin homelajeja ja lopputulos myrkyllisempi, enkä lähtisi sellaista enää vesicuretuksenkaan jälkeen syömään.
Lisätietoja harmaahomeesta Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaahome
http://en.wikipedia.org/wiki/Botrytis_cinerea
24. heinäkuuta 2008 kello 10:17
Kiitos kaikenkattavasta vastauksestasi!
Siinä tuli paljon hyvää informaatiota minulle ja varmasti monille muillekkin blogiasi seuraaville.
Voimaa!
1. elokuuta 2008 kello 15:58
Voimia voimia!
T:mika54 Bedrocan-ukko