Jimin syöpätarina

James "Jim" Albert LeBlanc
(Kirjoittanut Sherry Ryan, kumppani)

Suomennettu osoitteesta http://www.phoenixtears.ca/jcj.html.


Tammikuun lopulla vuonna 2005 Jimillä rupesi olemaan hengitysvaikeuksia. Tämän vuoksi hän lopetti tupakoinnin 7. helmikuuta 2005, mutta hänen hengitysvaikeutensa jatkoivat pahenemistaan viikko viikolta. Hän ei halunnut lääketieteellistä apua tässä vaiheessa, koska hän uskoi hengityksensä paranevan tupakoinnin lopettamisen myötä, mutta ongelmat pahenivat lopulta niin, että hän ei voinut kävellä talolta autolle (noin 7 metriä) pysähtymättä välillä yrittämään hengittää riittävästi ilmaa jatkaakseen. Hänen tilansa paheni päivä päivältä ja yritin saada häntä lähtemään sairaalan ensiapuklinikalle, johon hän lopulta suostui maaliskuun 2005 alkupuolella, mutta muutti mielensä ennen kuin pääsimme sinne asti, sanoen hengityksen tuntuvan hieman paremmalta, joten vastustuksestani huolimatta palasimme kotiin.

Maaliskuun puolivälissä hänen hengittämisensä oli jatkuvaa taistelua, missä vaiheessa soitin hänen keuhkoerikoislääkärilleen varatakseni ajan Jimille, ja he lupasivat ottaa hänet vastaan välittömästi kerrottuani ongelmasta, mutta he tarvitsivat hänen (sen hetkisen) perhelääkärinsä suosituksen, koska hänen käynnistään erikoislääkärillä oli yli vuosi, minkä vuoksi soitin välittömästi (silloiselle) perhelääkärille, selitin ongelman ja pyysin, että hän antaisi suosituksen puhelimitse erikoislääkärille, jotta hän voisi ottaa Jimin vastaan välittömästi. Perhelääkäri kieltäytyi! Hän sanoi haluavansa nähdä Jimin vastaanotollaan, joten 18. maaliskuuta 2005 menimme tapaamaan häntä, jolloin hän selvästi näki, kuinka vaikeaa Jimin on hengittää. Lääkäri kertoi meille, että Jimillä oli ahdistus-/paniikkikohtauksia, ja määräsi hänelle masennuslääkettä ja rauhoittavia. Molemmat pyysimme häneltä suositusta keuhkoerikoislääkärille, mutta hän kieltäytyi tylysti.

Annoin perhelääkärin määräämiä lääkityksiä Jimille, mutta hänen tilansa paheni joka päivä. Olen itse kärsinyt kroonisesta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä vuodesta 1998 asti ja lääketiede ei ole minulle erityisemmin tuttua, mutta minulla oli todella vahva tunne oireiden perusteella, että diagnoosi oli väärä ja että lääkärin olisi pitänyt tutkia enemmän; hän olisi voinut määrätä verikokeita tai keuhkoröntgenin, mitä tahansa yrittääkseen selvittää ongelman syytä, mutta niin ei vain tapahtunut.

3.4.2005 Jim taisteli jokaisesta hengenvedostaan, joten taivuttelin hänet lähtemään ensiapuun ja nyt Jim oli liian sairas vastustellakseen. Joten me menimme ensiapuun ja tarkastettuaan hänen happitasonsa he ottivat hänet välittömästi sisään ja alkoivat tehdä hänelle verikokeita jne. ja saimme selville, että hänellä oli ollut sydänkohtaus viimeisen 24 tunnin aikana ja että hänen veriarvonsa olivat alhaiset, mikä sai aikaan sydänkohtauksen, kun tarpeeksi happea ei virrannut sydämeen ja että siitä syystä hänellä oli hengitysvaikeuksia, ja lisäksi meille kerrottiin, että hänellä oli sisäistä verenvuotoa ja hänet otettiin hoitoon Dartmouth General Hospital -sairaalan teho-osastolle.

Hänen noin kuuden päivän teho-osastokäyntinsä aikana he lähettivät hänet varjoainetesteihin ja löysivät kaksi tukosta hänen sydämestään, mutta he eivät uskaltaneet ruveta poistamaan niitä, koska he pelkäsivät hänen vuotavan kuiviin. Varjoainetestin iltana kysyin erikoislääkäriltä teho-osastolla, mistä verenvuoto tuli ja hänen tarkat sanansa olivat "se on hänen vatsastaan ja se voi olla vuotava haavauma tai se voi olla syöpä, mutta me emme aio mennä sinne katsomaan". Turha sanoa, että olin järkyttynyt, mutta oman terveydentilani takia en kysellyt häneltä enempää. Jim pääsi osastolta parin päivän päästä noin kymmenen reseptin kera hänen sydämeensä, verenpaineeseen jne.

Seuraavalla käynnillä hänen uuden perhelääkärinsä luona, lääkäri suositteli, että meidän todella pitäisi selvittää vuodon syy ja varasi hänelle vatsakameratähystysajan ja tohtori, joka teki testin 18.5.2005 kertoi Jimille saman tien, että hänellä on verta vuotava vatsasyöpä ja että hän ottaa perhelääkäriin välittämästi yhteyttä niin kuin tekikin ja me tapasimme perhelääkärin kanssa punnitaksemme, miten etenisimme leikkaavan lääkärin etsinnässä, eri vaihtoehdoissa ja minkä reitin tulisimme hoidossa valitsemaan ja mikä meidän tulisi valita.

Jim sai loistavan kirurgin, ja vaikka leikkauksen riskit olivat korkeat äskettäisen sydänkohtauksen vuoksi, oli hän sitä mieltä että leikkaus tulee tehdä, mihin me suostuimme, syövän leviämisen estämisyritykseksi.

Joten 15.6.2005 kirurgi leikkasi puolet pois Jimin vatsalaukusta ja neljä laajentunutta imusolmuketta toivoen, että kaikki oli saatu poistettua, jonka jälkeen Jim siirtyi teho-osastolle toipumaan leikkauksesta ja kirurgi lähetti Jimin tiedot syöpäklinikalle kemoteraopian ja säteilyhoidon aloittamiseksi. Kuulimme asiasta vasta syyskuussa jolloin tapasimme Jimin kemoterapiaonkologin (onkologi=kasvaimiin/syöpään erikoistunut lääkäri), josta heti huomasimme, että Jim olisi hyvissä käsissä hänen hoidossaan. Hän varasi Jimille viisi kemoterapiajaksoa 5 päivän kemoterapialla ja 3 viikon tauolla jokaisen viiden jakson välissä. Ensimmäisen jakson jälkeen Jim joutui sairaalaan, koska kemoterapia teki hänet niin sairaaksi. Toisen jakson jälkeen Jim päätyi palliatiiviseen hoitoon, mutta jotenkin hän jaksoi jatkaa, vaikka olikin toivottoman sairas.

Hänen onkologinsa tapasi meidät tuon jakson jälkeen ja sanoi, ettei hän aikoisi antaa Jimille enää kemoterapiaa, koska se kirjaimellisesti tappaisi hänet (20 % potilaista ei kestä tuon tyyppistä kemoterapiaa) tai hän saisi massiivisen sydänkohtauksen. Olimme hyvin huolissaan Jimin syövästä, mutta ymmärsimme ettei hän missään tapauksessa kestäisi enempää kemoterapiaa ja tässä vaiheessa Jim ei enää välittänyt elääkö hän vai kuoleeko, koska hän oli niin sairas kemoterapiasta. Joten, onneksi kemoterapia keskeytettiin.

Tämän jälkeen me tapasimme hänen sädehoito-onkologinsa, joka oli myös mahtava ihminen, ja hän varasi Jimille 6 viikkoa sädehoitoa. Jim kesti sädehoidon melko hyvin lukuunottamatta pahoinvointia ja hänen viimeinen sädehoitopäivänsä oli 30.11.2005. Suurin vaikutus pahoinvoinnin lisäksi oli, että hänen vatsansa ja selkänsä paloivat (hyvin punaisiksi) ja kuivuivat.

Rukoilimme, että tämä olisi Jimin syöpätarinan loppu, mutta niin se todellakaan ollut.

Hänen seuraava CT-kuvansa (tietokonetomografiakuvansa) kolme kuukautta myöhemmin näytti, että syövästä oli jäljellä vain hyvin pieni epänormaali kohta hänen vatsansa yläosassa, mutta onkologi oli sitä mieltä, että se voisi olla arpikudosta. Hänen seuraavakin CT-kuvansa kertoi samat hyvät uutiset kuin aikaisempikin. Olimme huojentuneita ja meistä tuntui siltä, kuin rukouksiimme olisi vastattu.

Hänen seuraava CT-kuvauksensa oli lokakuussa 2006 ja kun menimme hänen sädehoito-onkologinsa luokse lokakuun lopulla kuulemaan tuloksista, hän kertoi meille järkyttävät uutiset: Jimin syöpä oli levinnyt hänen imusolmukejärjestelmäänsä ja että sitä ei pystyttäisi leikkaamaan, eikä enempää kemoterapiaa tai sädehoitoa annettaisi. Hänellä oli suuri ryhmittymä syöpäisiä imusolmukkeita kietoutuneina verisuonten kanssa.

Olimme järkyttyneitä ja täysin epätoivoisia. Kysyin onkologilta uudestaan ja uudestaan eikö mitään olisi varmasti enää tehtävissä ja hän sanoi olevansa kovin pahoillaan ja lupasi määrätä Jimille kipu- ja pahoinvointilääkitystä hänen tilansa edetessä. Hän kysyi meiltä, haluaisimmeko nähdä vielä Jimin kemoterapiaonkologin, jos hänellä olisi vaikka jotain ehdotuksia mitä olisi mahdollista tehdä. Tapasimmekin hänet marraskuun alussa vuonna 2006, mutta valitettavasti hänen arvionsa oli tarkalleen sama. Olimme täysin epätoivoisia ja kysyimme mitä mieltä hän olisi, jos kokeilisimme joitain holistisia (kokonaisvaltaisia) hoitotapoja, ja hän sanoi ettei aikoisi kieltää eikä kannustaa meitä vaan jättää harkinnan meille, mutta hän kertoi nähneensä ihmisten menettävän kaiken omaisuutensa (talonsa, autonsa, jne) joidenkin tällaisten hoitojen kanssa, mutta valinta olisi tietysti meidän. Kysyin häneltä kauanko tällaista syöpää sairastavalla on elinaikaa ja hän vastasi "kuukauden tai pari, pidempäänkin, jos potilaalla on vahva immuunijärjestelmä" ja tiesin jo etukäteen että Jimin immuunijärjestelmä oli kovin huonossa kunnossa. Tutkimme erilaisia kokonaisvaltaisia hoitoja, mutta tähtitieteellisiä kustannuksia lukuunottamatta emme löytäneet merkkejä, että ne parantaisivat syöÃ¥ää tai edes ostaisi meille lisäaikaa.

Kun päivät ja viikot kuluivat, Jimin alamäki jatkui kovaa vauhtia ja joulukuun puolivälissä hän oli todella sairas ja käytännössä antanut periksi.

Ja sitten, me kuulemme ihmisiltä Amherstista, missä Jimin perhe asuu, että useat ihmiset ovat puhuneet "hamppuöljystä", jota eräs mies tekee ja että se todella toimii syövän parannuskeinona. Tietysti meidän odotuksemme olivat hyvin alhaalla tässä vaiheessa ja Jim oli antanut jo periksi taistelussaan ja oli hyvin masentunut, ei enää syönyt ja käytännössä, tylysti sanottuna makasi vain sohvalla ja odotti kuolemaa; mutta pyysin häntä lähtemään Amherstiin tapaamaan tätä "tyyppiä" jonka nimeäkään me emme vielä tuolloin tietäneet, mutta minusta vain tuntui, että meidän oli mentävä tapaamaan häntä viimeisenä oljenkortena. Jim ei olisi halunnut nähdä, mutta en antanut periksi, joten me menimme tapaamaan tätä tyyppiä.

Ja sitten...

elämäämme astuu mies, herra RICK SIMPSON, joka lopulta pelastaisi Jimin hengen.

Tavattuamme Rickin ja puhuttuamme hänen kanssaan perusteellisesti öljystä, tuloksista, mitä hän oli öljyn kanssa saavuttanut jne., Rick ja minä tiesimme, että tämä voisi mahdollisesti olla "elämän lahja" ja Jim lupautui kokeilemaan sitä. Rickin ainoa huoli oli, että syöpä oli ehtinyt edetä niin pitkälle melkein kahden vuoden ajan, mutta hän silti oli positiivinen sen toimivuuden suhteen ja antoi Jimille hänen ensimmäisen öljynsä käyttöohjeiden kera. Kiitimme häntä tunsain mitoin ja kun pääsimme ulos, Jim hypähti hyvin 'heikon' ja pienen hypähdyksen ja piti öljyä tiukasti kädessään, ja näin hänen hymyilevän ensimmäistä kertaa viikkoihin ja jostain syystä, niin pessimistisiksi kuin olimmekin tulleet, en vain pelkästään nähnyt toivoa Jimin silmissä, vaan tunsin myös omassa sydämessäni ensimmäistä kertaa syövän paluusta kertoneiden uutisten jälkeen, että meillä oli toivoa jälleen.

Joten 1. tammikuuta vuonna 2007 Jim aloitti öljyhoidon ja Rick kertoi meille, että tarvittaisiin luultavasti kahdeksasta kymmeneen putkiloa öljyä ennen kuin CT-kuvissa näkyisi parannusta, mikä käytännössä tarkoittaisi muutamaa kuukautta öljyn käyttöä. Muistakaa, että ennen öljyn aloitusta Jim oksenteli paljon ja hänellä oli pahenevia kipuja, mutta koska Jim ei ole ollut koskaan sairas aiemmin elämässään eikä ollut koskaan syönyt edes Tylenolia tai Aspiriniä, oli vaikea saada hänet ottamaan lääkitystä niihin oireisiin, mitä seurasi kemoterapiasta ja säteilystä.

Ja niin, seuraava matkamme alkoi.

Aluksi öljy väsytti Jimiä, mikä oli loistava asia, sillä hän tarvitsi kaiken levon voidakseen aloittaa paranemisen, ja me jatkoimme "öljyn pumppaamista" Jimiin antaaksemme hänelle parhaan mahdollisuuden henkensä pelastamiseen.

Joten, pikakelataan huhtikuun 4. päivään vuonna 2007, jolloin Jimille oli varattu hänen seuraava CT-kuvausaika. Kun menimme tapaamaan hänen kemo-ontologiaan tulosten kuulemiseksi 24.4., olimme varautuneet että suuria parannuksia tuloksissa ei välttämättä olisi, sillä Jim oli käyttänyt öljyä vasta 3 kuukautta.

HÄMMÄSTYKSEKSEMME ONKOLOGI TULI JA KERTOI, ETTÄ HÄNELLÄ OLI HYVIÄ UUTISIA -- ETTÄ SYÖPÄ EI OLLUT LEVINNYT MIHINKÄÄN MUIHIN ELIMIIN JIMIN ELIMISTÖSSÄ MUTTA MIKÄ VIELÄ PAREMPAA, SUURI IMUSOLMUKKEIDEN RYPÄS NÄYTTI OLEVAN NEKROOTTINEN (KUOLLUT) ULKOREUNOILTAAN JA NÄYTTI KUOLEVAN ULKOREUNALTA SISÄÄN PÄIN. OLIMME, TURHA SANOAKIN, HURMIOITUNEITA.

Vielä silloin emme kertoneet onkologille öljystä, koska halusimme nähdä mitä seuraavat CT-kuvat paljastaisivat. MUTTA ennen kuin lähdimme hänen vastaanotoltaan, kysyimme hänen onkologiltaan, oliko hän koskaan aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa, ja hän mietti hetken ja sanoi "En, mutta se kelpaa meille silti!" Tiesimme, että kyseessä oli öljyn vaikutukset, sillä Jim ei saanut mitään muuta lääkitystä syöpäänsä...

Seuraavien muutaman kuukauden aikana Jim jatkoi öljyn ottamista Rickin ohjeiden mukaisesti, ja vaikka hän oli yhä hyvin sairas, oli meillä nyt toivoa, jonka avulla jaksoimme eteen päin.

Jimin seuraava CT-kuvaus oli 17.7.2007 ja menimme takaisin onkologille kuulemaan tuloksia 26.7.2007. Hän tuli toimistoonsa ja hän hymyili korvasta korvaan ja istui alas ja kertoi meille loistavia uutisia. Syöpä ei ollut levinnyt ja kaikki mitä oli jäljellä syöpäisten imusolmukkeiden ryppäästä oli pieni kudospoikkeama halkaisijaltaan ½-1 tuumaa. Olimme haltioituneita ja tuolloin kerroimme hänelle öljystä ja Jim sanoi hänelle: "tiedän, että sinä et voi käyttää tätä, mutta jonakin päivänä sinulla saattaa olla joku rakas, joka on kuolemassa syöpään ja jota et pysty pelastamaan", ja hän hymyili meille hyvin lämpimästi mutta ei sanonut mitään.

Kun olimme jo lähtemässä ja Jim oli jo aulassa ja minä puhuin vielä hänen onkologinsa kanssa, kun käännyin lähteäkseni, onkologi sanoi minulle: "Sherry, kerro sille erikoislääkärille, jota olette tavanneet, että jatkaa loistavaa työtään", ja minä sanoin: "mutta hän ei ole mikään lääkäri", ja hän vastasi: "no, ainakin hän on erityisen tärkeä ihminen".

JA... TÄMÄ "HÄN" ON HERRA RICK SIMPSON.
Jim jatkoi nyt öljyn ylläpitoannostuksella kerran viikossa, ja hänen seuraava CT-kuvansa oli varattu marraskuulle 2007.

Viimeisin Jimin CT-kuva otettiin 10.12.2007 ja saimme loistavia uutisia tuloksista joulukuun 20. päivä hänen onkologinsa vastaanotolla, kun hän kertoi Jimin olevan nyt "PARANTUNUT SYÖVÄSTÄ"!!! Hänellä on seuranta-aika varattu onkologilleen toukokuulle 2008.

Koska Jim on nyt diagnosoitu "syöpävapaaksi", on hänelle varattuna aika hänen sydänlääkärilleen tukosten poistamisleikkausta varten, joka aikaisemmin peruutettiin hänen syöpänsä palattua marraskuussa 2006, jolloin hänen tuomittiin terminaalipotilaaksi, mutta meidät on otettu uudelleen jonotuslistalle hänen joulukuisen CT-kuvansa jälkeen.

Jim työskentelee nyt saadakseen voimiaan takaisin ja kuntoilee aika paljon lihaskuntonsa parantamiseksi ja odottaa pääsevänsä näistä vaiheista niin että hän voisi palata satunnaisiin töihin odottamaan vanhuuseläkettään, joka alkaa elokuussa 2008!!

Turha sanoakin, olemme hurmioituneita viimeisimmistä tuloksista ja rukoilemme joka päivä, että muut lukisivat Jimin tarinan ja lopulta auttaisivat pelastamaan muiden ihmisten henkiä, ihmisten, jotka eivät tiedä, että hamppuöljy voisi pelastaa heidät varmalta aikaiselta kuolemalta.

Lisätietoja "hamppuöljystä" (jota saadaan marihuanakasvista, jonka luoja on luonut parannustarkoituksiin ja jota on käytetty tuhansia vuosia) saat menemällä osoitteeseen "PhoenixTears.ca" tai voit ottaa yhteyttä suoraan Jimiin, puh. (902)-434-8301 ja puhua miehen kanssa, joka pitäisi olla ja joka olisi nyt kuollut, jos tätä elämän lahjaa ei olisi ollut.