Hamppu.net
 Etusivu > MS-potilas > vesiviljely  

Viestit, joissa avainsanana ’vesiviljely’

Hometta kukissa, lääkkeet uhattuna

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Keväällä siirryttyäni pääosin oraaliseen ja sitä kautta suurempaan annostukseen kävi selväksi, että entiset satomäärät eivät enää riitä. Olen aiemmin kasvatellut kannabikseni mullassa, mutta nyt rupesin vesi­viljelemään. Ensimmäinen vesiviljelykasvini ns. ämpäri­bubblerissa (rakennettu 10 litran kannellisesta ämpäristä, akvaarion ilmapumpusta ja pätkästä ilmaletkua) on jo ohittanut yhteensä noin kaksi kuukautta kestävän kukinnan puolen välin, ja hyvältä on näyttänyt. Tähän päivään asti.

Tänään, 13. päivän kunniaksi ja ehkäpä kostean kesän ansiosta, löysin jo mukavan kokoiseksi kasvaneesta C99-naaras­­kasvista hometta . Leikkasin homeiset haarat pois, mutta nyt on jännityksen paikka, ilmaantuuko loppu­kukituksen aikana hometta lisää. Jos home syökin yllättäen suuren osan sadostani, joudun vähentämään syömällä nauttimaani määrää.

Ja oikea vastaus on… Kanada?

Helpompaahan olisi, jos voisin hakea kukkani apteekista tai edes kasvattaa lääkkeeni laillisesti tarvitsematta piilotella kasvatuksia pienissä komeroissa homeelle alttiina. Esimerkiksi Kanadassa olisi mahdollista saada lupa oman lääke­­kannabiksensa kasvattamiseen, jos sairastaa MS-tautia. Olen varma, että Kanadaa sitovat samat kansainväliset mm. huumaus­­aineisiin liittyvät YK:n sopimukset kuin Suomea.

Kasvatuslupa haetaan Kanadassa käytännössä täyttämällä lääkärin kanssa muutama lomake. Luvan saaminen varmasti kestää pitkien jonojen vuoksi, mutta mahdollisuus on olemassa.

Suomessa tällainen ei jostain syystä ole edes periaatteessa mahdollista. Parahin sairauteni, voisitko siis odottaa Suomen lakien järkiintymistä?

Lisää hometta

torstai 17. heinäkuuta 2008

Aikaisemmin mainitsemani, kukituksessa oleva C99 on ollut minulla muutama päivä aikaisemmin löytyneiden homeiden vuoksi erityis­tarkkailussa. Eilen kasveja hoitaessani löysin valitettavasti yhdestä latvasta lisää hometta. Leikkasin latvan irti, jottei home leviä, ja näppäsin kuvan blogia varten. Tulitikku­rasia on kuvassa mukana mitta­suhteita antamassa.

Hometta kukassa

Hometta kukassa

Palasiksi leikkelyn ja huolellisen perkauksen jälkeen lopputulos oli seuraavan kuvan mukainen, kuvassa oikealla käyttökelpoiset, home­vapaat kukan osat:

Homeet perattu

Homeet perattu

Olen aloittanut kasville jo ns. vesihuuhtelun (jossa ravinneliuoksen sijaan kasville annetaan pelkkää vettä), ja jos lähipäivinä löytyy lisää hometta, täytynee koko kasvin etuajassa kaatoa harkita. Alun perin olin arvioinut kaatavani kasvin heinäkuun lopussa, eli vajaan parin viikon päästä. Onneksi kasvi alkaa olla jo melko valmiin näköinen. Homeen ja mahdollisen aikaistetun kaadon vuoksi syntyvien satotappioiden toivon jäävän alle 20 prosentin.

Tämän aamun kaakao, jota parhaillaan hörpiskelen tätä merkintää kirjoittaessani, on muuten tehty (aikaisemmin kasvatetusta) C99-kukasta.

Sadonkorjuu

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Eilen sunnuntaina, viikko ensimmäisten homeiden löytämisestä, kaadoin C99-vesiviljelykasvin. Melkein koko päivä siinä sitten menikin epäilyttävimpiä osia pienemmiksi pilkkoessa, kädet hartsista tahmeina. Sadonkorjuun ajoitus oli uskoakseni täydellinen: kukan sisään jääneitä homehtumisen aloittaneita pikkulehtiä ja kukinnon ”karvoja” löytyi monestakin kohden, mutta homehtunutta kukkaa kovin vähän. Viikon päästä olisi tilanne varmasti ollut jo paljon huonompi, homeista kukkaa enemmän ja perkaus työläämpää. Epäilyttävien osien kukka on leikelty pienemmiksi palasiksi paperipusseihin kuivumaan, muu kasvi roikkuu pyykkinarulla kuivumassa isompina oksina.

Kuva: Homeet perattu

Homeista kukkaa tuli koko kasvista yhteen­laskettuna vain noin neljä kertaa oheisessa (jo aiemmin lähet­tä­mäs­säni) kuvassa näkyvä määrä. Ei siis montaa grammaa – pahaa kolausta ei lääkevarastoni homeen takia joutunut (tällä kertaa) kokemaan.

Aikaisemmat merkinnät aiheen tiimoilta:

Tämä homejännitysnäytelmä päättyi onneksi lopulta suhteellisen hyvin. Kiitokset mukana jännittäneille :)

Lääkekannabis ja pilvi

torstai 5. helmikuuta 2009

Kun kannabista alkaa käyttää säännöllisesti lääkkeenä, menettää se päihdevaikutuksensa melko nopeasti. Esimerkiksi itse en tule enää laisinkaan ”pilveen” käyttäessäni kannabista. Tämän vuoksi tuntuu hullulta, että kannabiksen satunnaiskäyttäjälle aiheuttamaa sinänsä vaaratonta päihtymys­tilaa eli ns. pilveä on käytetty yhtenä argumenttina kannabiksen lääkekäyttöä vastaan.

Englannin kuningatar Victorian hovilääkäri Sir Russel Reynolds kirjoitti vuonna 1890 kannabislääkityksestä tunnetussa Lancet-lehdessä:

”The dose should be given in minimum quantity, repeated in not less than four or six hours, and gradually increased by one drop every third or fourth day, until either relief is obtained, or the drug is proved, in such case, to be useless.”

Ohje löytyy tohtori Tod H. Mikuriyan uudelleenjulkaisemana mm. sivulta For New Users of Cannabis: The Reynolds Protocol ja lisäksi myös jo aiemmin blogissa mainitun THC4MS:n sivuilta.

Lääkekannabis oli tuohon aikaan yleensä tinktuuraa eli nestemäistä kannabisuutetta. Sir Reynolds neuvoi, että uutetta tuli nauttia aluksi hyvin pieni (päihdyttämätön) annos säännöllisesti, esimerkiksi 4 kertaa päivässä. Annostusta lisätään 3–4 päivän välein, kunnes saavutetaan haluttu hyöty tai havaitaan, että lääke ei auta vaivaan.

Vastaavasti toimitaan myös monen ”nykyaikaisen lääkkeen” kohdalla. Ensin aloitetaan pienellä annoksella, jota nostetaan, kunnes saavutetaan haluttu vaste. Jos hypättäisiin suoraan hoitoannoksiin, niin menisi ”pää sekaisin”.

Bedrocan ja pilvi

Kannabikseen tottumaton käyttäjä voi tulla myös lääkekannabis Bedrocanista pilveen. Tämän vuoksi Bedrocaninkin käyttö kannattaa aloittaa Reynoldsin neuvoja mukaillen pienellä annoksella, jota kasvattaa sitten hiljalleen.

Bedrocan itsessään pohjautuu tunnettuun Jack Herer -kannabis­lajikkeeseen. Tämä paljastuu mm. Treating yourself -lehdestä (16,3 Mt pdf-tiedosto, Bedrocanista sivulla 103). Vihjeitä löytyy myös Jack Hererin luoneen Sensi Seedsin sivuilta:

– – Jack Herer manages to go a step further and bears the distinction of being distributed under prescription by Dutch pharmacies as a recognised variety of medicinal-grade cannabis.

Oma \'\'Bedrocan\'\'

Oma ''Bedrocan''

Kuvassa on juuri kasvamassa oleva Jack Herer -kasvini. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua on ”Bedrocan”-sato (ei toki oikeasti aitoa Bedrocania) valmis, eikä hinta ole eläkeläiselle kestämätön – eikä yhteiskunnallekaan.

Jack

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kirjoitin 5.2. blogimerkinnässä Lääkekannabis ja pilvi omasta Jack Herer -kasvistani, joka oli tuolloin kasvuvaiheen alussa. Vihdoin viime tiistaina (5 päivää sitten) kasvi oli valmis kaadettavaksi. Hieman Jack nirsoili kasvatuksen aikana, mutta eiköhän tuosta ihan kohtuullisesti satoa kuitenkin tule. Pari kuvaa kaatopäivältä:

Kukkinut Jack Herer

Kukkinut Jack Herer

Jack Hererin kukintoa

Jack Hererin kukintoa


Tällä hetkellä kasvi roikkuu pyykkinarulla kuivumassa. Noin viikon päästä leikkelen kukinnot irti varsista ja trimmaan kukinnoista ylimääräiset lehdet pois, ja lääke on valmista käytettäväksi. Tämä Jack Herer -yksilö tekee todella vahvaa, kiinteää ja hartsista kukkaa. Tuoksu on jostain hedelmäisen ja hunajaisen välimaastosta.

Myös lääkekannabis Bedrocan pohjautuu Jack Herer -lajikkeeseen.

Kasvatusvuodet in memoriam

perjantai 19. marraskuuta 2010

Nyt jo kasvattamisen lopettaneena kävin läpi valokuvia kasvatuksistani vuosien varrella ja valitsin joitain parhaita paloja jaettavaksi blogin lukijoiden kanssa. Haikeaa on jättää kasvattaminen, josta oli tullut jo harrastus, taakse sairauden takia. Mutta kaikkea ei jaksa, enää.

Kuvat alkavat sekalaisilla kesäisillä ulkokasvatuskuvilla. Ulkona olen kasvattanut mm. Ruderalis Indicaa, Lowryderiä, Pekin Pehkua, Stuporsonicia ja Big THC:ta. Ulkokasvatus jäi lopulta mm. liian suuren vaivan ja epävarman tuloksen vuoksi. Sisäkasvatuksessa sato on varmempi, ja rajallisten resurssieni kanssa siirryin lopulta yksinomaan siihen. Sisällä olen kasvattanut sekä mullassa että vesiviljelyllä.

Hyviä lääkelajikkeita, joita olen kasvattanut ja käyttänyt, ovat olleet mm. Shiva x Durga Mata -risteytys, Pacifica ja Turku G13, jotka ovat indicaisia lajikkeita. Itse en ole juurikaan lääkinnällistä eroa sativoiden ja indicoiden välillä havainnut, mutta usein indicat ovat olleet helpompia kasvattaa. Hyviä kasvattamiani sativoita (sativaisia hybridejä) ovat olleet mm. Jack Hererin lääkefeno, Himalayan Gold ja C99.

Kuvat, olkaa hyvä.

Vinkki: paina F11-painiketta ennen kuvien katselun aloittamista, jolloin selain menee kokoruudun tilaan ja näet kuvat isompina. Painamalla uudestaan F11 pääset takaisin ikkunoituun tilaan.