Hamppu.net
 Etusivu > MS-potilas > annostus  

Viestit, joissa avainsanana ’annostus’

Kannabissuklaamaapähkinä­kookospallerot

maanantai 22. joulukuuta 2008

Viime aikoina olen nauttinut syötävän kannabiksen gramman annoksina, 3–6 grammaa päivässä. Isommissa erissä valmiiksi valmistettujen annospalojen nauttiminen on helppoa huonossakin kunnossa (verrattuna esim. kaakaon keittämiseen). Valmistusohje on kehitelty kukkakonvehtien pohjalta.

Ainekset 20 kookospalleroon

  • 20 g kannabiksen kukintoa
  • 50 g tummaa suklaata
  • 75–80 g maapähkinätahnaa
  • 0,5 dl makeutusjauhetta (vastaa 0,5 dl sokeria)
  • 1 tl makeutusnestettä (vastaa 0,5 dl sokeria)
  • kookoshiutaleita

Valmistusohje

Jauha kukinto valmiiksi. Lämmitä maapähkinätahna ja suklaa mikro­aalto­uunissa noin 100 asteeseen välillä sekoittaen. Lisää jauhettu kukinto ja sekoita hyvin. Lisää makeutus­jauhe/sokeri, sekoita hyvin. Lisää makeutus­neste viimeisenä (kiinteyttää massaa). Jaa valmis massa 20 yhtä suureen osaan. Muotoile sormin palloiksi ja pyörittele kookos­hiutaleissa. Siirrä jähmettymään kylmään. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa (yli viikon säilytys).

Yksi pallero painaa noin 8 grammaa ja siinä on siis gramma kannabiksen kukintoa.

Valmiit kookospallerot

Valmiit kookospallerot


Kookospalleroiden ja kukkakonvehtien valmistusohjeet ovat hieman monimutkaisia, mutta toimivaa ja maistuvaa kannabis­suklaata voi valmistaa yksinkertaisemminkin, tarvitaan vain suklaata ja kannabiksen kukintoa.

Yksinkertainen kannabissuklaaohje

Paloittele noin 50 grammaa tummaa suklaata mikronkestävään astiaan. Mikrota lyhyissä jaksoissa, kunnes suklaa on sulanut juoksevaksi. Lisää suklaan sekaan 5 grammaa jauhettua kukintoa ja sekoita tasaiseksi. Valmiista massasta voi muotoilla suklaamakeisia tai tehdä vaikka oman suklaalevyn sopivaa muottia käyttäen. Säilytä jääkaapissa.


Hyvää ja rauhallista joulua.

Lääkekannabis ja pilvi

torstai 5. helmikuuta 2009

Kun kannabista alkaa käyttää säännöllisesti lääkkeenä, menettää se päihdevaikutuksensa melko nopeasti. Esimerkiksi itse en tule enää laisinkaan ”pilveen” käyttäessäni kannabista. Tämän vuoksi tuntuu hullulta, että kannabiksen satunnaiskäyttäjälle aiheuttamaa sinänsä vaaratonta päihtymys­tilaa eli ns. pilveä on käytetty yhtenä argumenttina kannabiksen lääkekäyttöä vastaan.

Englannin kuningatar Victorian hovilääkäri Sir Russel Reynolds kirjoitti vuonna 1890 kannabislääkityksestä tunnetussa Lancet-lehdessä:

”The dose should be given in minimum quantity, repeated in not less than four or six hours, and gradually increased by one drop every third or fourth day, until either relief is obtained, or the drug is proved, in such case, to be useless.”

Ohje löytyy tohtori Tod H. Mikuriyan uudelleenjulkaisemana mm. sivulta For New Users of Cannabis: The Reynolds Protocol ja lisäksi myös jo aiemmin blogissa mainitun THC4MS:n sivuilta.

Lääkekannabis oli tuohon aikaan yleensä tinktuuraa eli nestemäistä kannabisuutetta. Sir Reynolds neuvoi, että uutetta tuli nauttia aluksi hyvin pieni (päihdyttämätön) annos säännöllisesti, esimerkiksi 4 kertaa päivässä. Annostusta lisätään 3–4 päivän välein, kunnes saavutetaan haluttu hyöty tai havaitaan, että lääke ei auta vaivaan.

Vastaavasti toimitaan myös monen ”nykyaikaisen lääkkeen” kohdalla. Ensin aloitetaan pienellä annoksella, jota nostetaan, kunnes saavutetaan haluttu vaste. Jos hypättäisiin suoraan hoitoannoksiin, niin menisi ”pää sekaisin”.

Bedrocan ja pilvi

Kannabikseen tottumaton käyttäjä voi tulla myös lääkekannabis Bedrocanista pilveen. Tämän vuoksi Bedrocaninkin käyttö kannattaa aloittaa Reynoldsin neuvoja mukaillen pienellä annoksella, jota kasvattaa sitten hiljalleen.

Bedrocan itsessään pohjautuu tunnettuun Jack Herer -kannabis­lajikkeeseen. Tämä paljastuu mm. Treating yourself -lehdestä (16,3 Mt pdf-tiedosto, Bedrocanista sivulla 103). Vihjeitä löytyy myös Jack Hererin luoneen Sensi Seedsin sivuilta:

– – Jack Herer manages to go a step further and bears the distinction of being distributed under prescription by Dutch pharmacies as a recognised variety of medicinal-grade cannabis.

Oma \'\'Bedrocan\'\'

Oma ''Bedrocan''

Kuvassa on juuri kasvamassa oleva Jack Herer -kasvini. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua on ”Bedrocan”-sato (ei toki oikeasti aitoa Bedrocania) valmis, eikä hinta ole eläkeläiselle kestämätön – eikä yhteiskunnallekaan.

Apostolinkyytiä

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Maksimi kävelymatkani on ollut viime kesästä ja koko talven parin kilometrin luokkaa. Mutta viime viikolla tein pitkästä aikaa henkilö­kohtaisen ennätyksen kävelymatkoissa. Kävelin yhdellä rupeamalla 3,8 kilometrin matkan. Eikä siinä vielä kaikki. :) Kävelin toisenakin päivänä tämän saman matkan, kolmantena päivänä 2,2 kilo­metriä ja vielä eilen 900 metrin matkan. Yhteensä reilu 10 kilo­metriä viime viikon aikana!

Kirjoitin 26. helmikuuta merkinnän ”MS-potilas-blogissa 30 000 vierailua” kommentissa:

– – kasvattamisessa on ollut omat vaikeutensa ja sadot eivät ole päätä huimanneet. Tämän vuoksi olen säätänyt syötävää osuutta alemmas/pois ja käyttänyt enemmän vaporisointia. Kohtuullisesti niinkin onneksi on pärjännyt oireiden kanssa. Suunnitteilla on jälleen yhtämittainen jakso kannabiksen nauttimista syömällä, mutta sitä ennen täytyy koittaa kerätä hieman lääkevarastoa ja yrittää tehdä erinäisiä järjestelyjä, jotta yleistä stressiä saisi vähemmäksi.

Aloitin syötävän annostuksen jälleen viime viikon alussa, lisänä höyrystelyä. Annoksen olen ottanut kerran päivässä aamupalan jälkeen, 3–3,5 grammaa kukkaa kaakaoon valmistettuna. Fyysinen vointi on tämän ansiosta ollut hyvä. Ehkäpä nuo kilometritkin jotain siitä todistavat.

Jalat olivat kyllä eilen illalla aika ”muussina”, mutta nyt jo paremmat. Tällä viikolla olisi tarkoitus pistää taas tossua toisen eteen ja katsoa, miten sujuu. Ja jatkaa kasvien kasvatusta ja kannabis­kaakaoiden juomista.

”Onko blogissa taas hiljaista?”

Jos näyttää, ettei blogiin ole tullut uusia merkintöjä, kannattaa kuitenkin katsoa kohta ”Viimeisimmät kommentit” blogin oikeassa reunassa. Sen alla näkyy linkit viiteen viimeisimpään blogiin kirjoitettuun kommenttiin (kirjoittajan nimimerkki ja merkintä, johon kommentti on lähetetty). Kun hiirtä lepuuttaa kommentti­linkin päällä, tulee näkyviin päivämäärä ja kellonaika, jolloin kommentti on lähetetty.

Syksyn kuulumisia

torstai 19. marraskuuta 2009

Alamäkeä

Monenlaiset oireet ovat olleet kiusana, ilmestyneet tai pahentuneet syksyn mittaan. Erityisesti kognitiiviset hankaluudet ovat vaivanneet ja haitanneet arjessa selviämistä enenevässä määrin. Miten yksinkertaistaa elämää ja päivärutiinia niin, että oireiden ja kognitiivisten ongelmien kanssa selviää kaikesta tarpeellisesta? Tämä on ollut jokapäiväinen kuuma kysymys jo pitkään, mutta senkin ratkaiseminen vaatisi resursseja, jotka hupenevat siihen selviämiseen.

Lue lisää MS:n kognitiivisista oireista esimerkiksi multippeli­skleroosi.fi-sivuston artikkeleista Haastateltavana neuropsykologi ja Kognitio vaikuttaa työhön ja arkeen.

Voimakas hoitoväsymys, MS:n fatiikki sekä kognitiiviset oireet yhdistyvät suunnattomaksi elämänhalun syöväksi uupumukseksi, minkä jyllätessä voimakkaimmillaan tekisi mieli luopua aivan kaikesta. Ei enää edes jaksaisi elää, yhä vain uudestaan kohdata samoja vanhoja ja luultavasti kasan uusiakin vaikeuksia. Parempinakin hetkinä elämään on vaikea saada mahtumaan mielekästä sisältöä, kun ei ole voimia eikä meinaa selviytyä entisistäkään. Tämä kaikki masentaa hyvin voimakkaasti.

Nostamalla annostusta saan/saisin kyllä oireita helpotettua, mutta en parannettua. Ja annostuksen noustessa lääkevarastot hupenevat huimaa tahtia ja tämä lisää kasvatuspaineita. Kasvatuksista suoriutuminen on ollut aina vain vaikeampaa oireiden lisääntyessä. Kasvatuspanostusten lisääminen söisi paljon jo nyt kortilla olevaa aikaa, ja mihin väliin sitä mielekästä elämänsisältöä taas sitten enää saisi mahdutettua.

Omien lääkkeiden tuottaminen rupeaa siis olemaan aina vain vaikeampaa tässä kokonaisuudessa. Huonoina päivinä unohtuu, ei jaksa, tulee virheitä, suunnittelu takkuaa yms., mikä kaikki vaikuttaa tuleviin lääkemääriin, ja huonoja päiviä on viime aikoina riittänyt. Sairauteni eteneminen ei näytä pysähtyvän ainakaan niillä tuotanto- ja annosmäärillä, joita olen (sairaana melko suurin ponnistuksin) pystynyt tuottamaan.

Kannabislääkitykselläni on siis pääosin oireita helpottavia ja mahdollisesti etenemistä hidastavia vaikutuksia. Kuitenkin sairaus etenee, ja jo nyt haastavaksi käynyt ”kilo vuodessa”-kasvatus­tavoitteeni, millä ei silti vielä kovin suureen päivä­annokseen pääse, tuntuu työläältä saavuttaa. Entä esimerkiksi vuoden päästä?

Kasvatus on jo pitkään ollut enemmän pakkotyötä kuin se mukava harrastus, joka se aikoinaan oli. Ei ole hyvä tällainen tilanne, että sairaana joutuu tuottamaan lääkkeet, joita ilman vointi on niin huono, ettei se lääkkeiden tuottaminen enää onnistuisikaan.

Rämpimistä

Tällä hetkellä yritän selviytyä niin, että ”perus­annostuksena” höyrystän päivässä 1,5–2,5 grammaa kannabiksen kukintoa. Vasta jos tulee pahoja MS:n aiheuttamia oireita (esimerkiksi paha kramppi, virtsaumpi tai jokin suunnaton kipu) otan höyrystämisen lisäksi kannabista syömällä 1–3 grammaa vuoro­kaudessa kuurinomaisesti riippuen oireiden helpottamisesta. Vaikka syötävä kannabis auttaisi myös kognitiivisiin oireisiin, mielialaan ja esimerkiksi joihinkin hermokipuihin mukavasti vaikka joka päivä, yritän selvitä niiden kanssa höyrystämällä. Näin saan mahdollisesti kerättyä turvallisen tuntuisen lääkevaraston, sen vieläkin pahemman päivän varalta, tai päivän, jolloin kasvatukset on sairauden vuoksi tai jostain muusta syystä lopetettava ja ryhdyttävä sitä lääkemääräystä metsästämään. En halua, että aivan heti olisi toisten armoilla ja paskat tai kuset housussa, kirjaimellisesti tai kuvainnollisestikaan, vaan olisi aikaa miettiä ja etsiä ratkaisuja.

Kun nyt vaan tulisi se hieman parempi päivä ja mielellään parikin, niin ehtisi miettiä asioita loppuun, olisi aikaa suunnitella tekemisiä (mm. kasvatteluja) kunnolla, ehtisi saada rästihommia tehtyä, jaksaisi lukea uusia tutkimuksia, ehtisi kirjoittaa blogiin, ehtisi selvittää asioita lääkekannabisreseptin hankkimiseen liittyen…

Mutta on mahdollista, ettei sellaisia tule.

Siis kannabista reseptillä?

Jossain vaiheessa ainoa mahdollisuuteni, jos Suomessa pysyn, eikä tästä haluja tai voimia ole minnekään lähteä, on yrittää hankkia lääkekannabisresepti. Mutta mistä? Miten? Korvataanko lääke? Kysymyksiä riittää.

Bedrocan

Ei tähän elämään oikein mahdu enää uutta ”taistelua”. Olen kovin väsynyt. Haluaisin paremmin voida keskittyä asioihin, joista vielä voin saada hyvää oloa. Kuten musiikkiin.

Musiikki

Onneksi elämässäni on musiikki. Sairastuttuani MS-tautiin ja jäätyäni sairas­eläkkeelle aloin harrastaa uudelleen klassista musiikkia. Nuorena olin soittanut joitain vuosia pianoa, ja hieman yli kolme vuotta sitten aloin uudestaan harjoitella pianonsoittoa. Soittamisen lisäksi toki kuuntelen myös monipuolisesti klassista musiikkia.

Vajaa 2 vuotta sitten soittoharrastukseni ja sitäkin kautta koko vähäinen ”jäljelle jäänyt” elämäni koki kovan kolauksen, kun toinen puoli vartalostani, mukaan lukien sormet, puutuivat. Toisen käden toimintakyky meni todella huonoksi: puutuneisuuteen liittyvä pistely oli jatkuvaa ja lähes sietämätöntä, käden ja sormien lihasten toimintakyky huononi ja jääkylmiltä tuntuvissa sormissa oli välillä voimakkaita kipuja. Pianonsoitto, kuten moni muukaan asia, ei enää onnistunut sillä kädellä.

Vain kahdessa sormessani on enää normaaliksi luokiteltavissa oleva tunto, toisen käden 5 sormea ovat kaikki melko syvästi puutuneet, ja niissä lopuissa kolmessa on eriasteisia puutuneisuuksia.

Pitkä tarina lyhyeksi, jonkin ajan kuluttua onnekseni huomasin, että kannabis erityisesti syötynä auttoi pistelyyn ja käden kylmyyteen, kuten muihinkin neuropaattisiin oireisiin. Tämän ansiosta mm. pystyin harjoittelemaan jälleen pianonsoittoa (käytännössä jouduin toisen käden osalta opettelemaan sen uudestaan). Olen nyt saanut yli 1,5 vuotta ”lisää soittoaikaa” elämääni ja toivottavasti vielä lisääkin tulevaisuudessa (ettei tarvitse ruveta laulamaan, heh heh).

Jos ei muusta syystä, niin musiikin vuoksi ”tämä kaikki” on kannattanut.

MS-potilas @ YouTube

ain’t nothin’ to it

classical music                    
 gangsta rap  made me do it

Kevään kuntopäivitys

maanantai 17. toukokuuta 2010

Koko viikon aikana matkaa kertyi 29,5 km. Seuraava tavoite onkin sitten yli 30 kilometrin viikkokävelymatka.

Kyseisen helmikuisen viikon jälkeen en ole kävellyt yhtenäkään viikkona alle 30 kilometrin matkaa. Viikkomatkat ovat vaihdelleet 30,5 kilometristä 70,8 kilometriin. Uusi kerta­matka­ennätys on 13,4 kilometriä. Tämän vuoden kuukausi­kävely­matkoista näkyy hyvin kehitys: tammikuu 77 km, helmikuu 157 km, maaliskuu 177 km ja huhtikuu 183 km.

Kesän tullessa kävely vaihtuu osittain tai kokonaan pyöräilyksi. Aloitin pyöräilyn viime perjantaina ja pyöräily­kilometrejäkin on takana jo reilu 70. Nykyään harrastan päivittäin liikuntaa 40 minuutista jopa kolmeen tuntiin asti.

Kognitiivinen fatiikki vaivaa ja se on ehkä oireista hankalin arjessa. Fyysinen kunto on nyt hyvä, mutta etenkään ylimääräisiä asioita ei meinaa jaksaa saada suunnitelluksi. Näin ollen myös blogi on pysynyt pitkään hiljaisena – on helpompi ja tärkeämpääkin suorittaa päivittäiset kuntoilut kuin unohtua viilailemaan blogin tekstejä.

Entä ilman lääkettä?

Kohentuneen kunnon innoittamana kokeilin toukokuun alkupuolella täystaukoa lääkityksessä. Tauko kesti 38 tuntia. Tauon aikana meni kohtuullisesti, oireiden kuitenkin pikkuhiljaa pahentuessa: lämmön­sieto heikkeni, tuli virtsaamisvaivoja (tihentynyttä virtsaustarvetta ja urge-oiretta), pahoinvointia, fyysinen jaksaminen huonontui kuntoillessa, Lhermitten oire ilmestyi taas, näkö oli normaalia sumeampi, ym. mukavaa. Yöuniin tauko ei vaikuttanut. Tauon jälkeiset ensimmäiset höyryt poistivat pahoinvointia ja joitain oireita, mutta osan kanssa meni viikkokin, että tilanne oli palautunut taukoa edeltäneeseen. Taukokokeilu myös masensi suunnattomasti jälkikäteen, siinä yrittäessäni rämpiä takaisin ns. normaali­kuntoon – olin toivonut, että kovalla työllä kohottamani kunto olisi voinut korvata joiltain osin lääkitystä.

Miksi sitten tällainen kokeilu? Kunto on parantunut, mutta laittoman lääkkeen käyttäminen, silloin kun sen on oltava säännöllistä, hankaloittaa ja rajoittaa sairauden ohella elämää. Nykyisellään kannabiksen kukintoa menee höyrystämällä noin 2 grammaa päivässä. Sillä jaksan kuntoilut ja myös vointi on kohtalainen. Mutta lääkkeen tuottaminen ja piilottelu vie resursseja. Esimerkiksi matkustaminen on vaikeaa tai mahdotonta, riippuen millaisia riskejä on valmis ottamaan. Riskinotto lisää stressitasoa, mikä pahentaa minulla oireita. Lähteäkö ”rentoutumaan” matkalle (eli sietämään pahentuneita oireita) vai ollako kotona edes suhteellisen hyvässä kunnossa?

Ottaahan se joskus päähän tämä ”avovankilassa” eläminen.

Koska lääkkeen vähentäminen ei ole kovin toimiva ratkaisu, mikäli haluan pitää parantuneesta kunnostani ja kohtuullisesta voinnistani kiinni, joudun palaamaan jälleen reseptiasian pohtimiseen. Bedrocan-resepti vapauttaisi laittomuuden aiheuttamasta ”vankilasta”. Matkustaminen olisi helpompaa: Bedrocania voisi käyttää ilman pelkoa kiinni­jäämisestä, lääkkeiden poisottamisesta ja voinnin ja koko elämän romuttumisesta. Kannabiksen saaminen reseptillä apteekista auttaisi myös arkea viljelypaineiden helpottaessa.