Eipä siinä tullut tuumittua kahta sekuntia kauempaa, kun vaihtoehtoina on sosiaalitoimiston ankeat tantat ja loskakelit Suomessa.
Tuumasin vaimokkeelle että pistä liput tilaukseen ja menoksi!
Sen verran kiire tuli, ettei edes shortseja ehtinyt pakkaamaan mukaan, saati kesäkenkiä.
Googlemapsista tarkistin lähinnä sen että missä helkkarissa mokoma Playa del Carmen ylipäätänsä sijaitsee.
Eli toisin sanoen, reissuun lähdettiin ilman ennakko-odotuksia seikkailumielellä.
Lähtöiltana bunkattiin ystävän luona ja polteltiin pois taskunpohjalle eksynyttä nökärettä.
Aamulla lentokentälle ilmestyikin sitten kaksi verestäväsilmäistä turistia leveästi hymyillen.
Turvatarkastus, aamupala ja kohta oltiinkin koneessa.
Naiseni nukkuessa minä väijyin lähinnä snack-kärryä ja katsoinpa siinä sivussa jonkun hömpän romanttisen komedian.
Saavuttuamme Meksikoon, ensimmäisenä iski jano. Ahneus palkittiin sillä että meinasimme myöhästyä varatusta kuljetusbussista, kun paikalle rynnisti monisatapäinen amerikkalaisturistilauma.
Sen verran tehokkaita meksikolaiset rajaviranomaiset kuitenkin leimasimineen olivat, että pääsimme lopulta bussiin ja kohti hotellia.
Iloksemme hotelli paljastui mainioksi pikkuhotelliksi nimeltä Playa del Karma ja jo ensimmäisenä iltana saimme tutustua sisiliskoihin terassillamme. Ei voi muuta sanoa kuin että mainioita pikkuveikkosia nuo häntäheikit, mutta turhan hätäisiä kuvattavaksi.
Ensimmäisenä iltana ei juurikaan jaksanut tutustua paikallisiin antimiin, vaan tyydyimme kävelemään respan suosittelemaan ravintolaan paikallisten suosimalle alueelle.
Valinta osui nappiin ja herkuttelimme aivan loistavan maukasta kalaa, joka oli ostettu paikallisilta kalastajilta suoraan.
Hintakaan ei päätä huipannut, n. 120 pesoa (7,5 euroa) per fisu ja ilmaiset margaritat pureskelua auttamaan. Päälle tuliset soosit ja riisit, eikä muuta tarvittu kuin pikainen käynti paikallisessa marketissa ja meikäläinen oli valmis nukkumaan.
Seuraava päivä
Seuraava päivä valkeni n. 6 aikaan aamusta ja suihkun jälkeen olimme jo valmiit tekemään parempaa tuttavuutta paikallisten kortteleihin.
Nappasin kameran mukaan ja lähdimme sandaalijahtiin.
Matkanvarrella eteen sattui pinkiksi värjättyjä villakoiria ja aivan mielettömän upeaa katutaidetta.
Kierroksen jälkeen palasimme hotellille huilimaan ja nautimme pienen aamupalan katuravintolassa. Hintaa täytetyille burritoille ja viileälle juomalle tuli alle 100 pesoa.
Aamiaisen jälkeen tuumasimme että nyt oli aika lähteä katsastamaan myös paikallista yrttitarjontaa.
Meksiko on ollut kovasti uutisissa huumesodan takia, mikä saattaa vaikuttaa jossain määrin turistien määrään. Play del Carmenissa huumesota ei näy mitenkään. Kaupunki on suosittu turistikohde mm. amerikkalaisten ja kanadalaisten matkailijoiden keskuudessa ja etenkin nuoret suuntaavat näin keväällä viettämään spring brake -bileitä aurinkoiseen Play del Carmeniin.
Oikeastaan kaupunki toi mieleen minkä tahansa Kalifornian kaupungin amerikkalaisine maastureineen ja marketteineen.
Sen verran mekin imimme amerikkalaisuutta itseemme, että kävimme hakemassa aamu- ja iltapalat Wall Martista, jossa hintataso oli pienempi kuin paikallisissa supermarketeissa.
Ostoskoriin tarttui alle peson tuoreita sämpylöitä, 15 peson tuorepuristettuja mehuja ja hedelmiä.
Myös jokunen tequila-pullo tuli korkattua, eikä 80 peson hinta (n. 5 euroa) hirveästi maksaa surettanut.
Ehdimme siis olla kaupungissa alle 20 tuntia, kun päätimme kokeilla mistä sitä paikallista polttoa saisi.
Vaisto veti turistikadulle ja hyvä kun pääsimme ensimmäisen kojun luokse, niin johan sieltä tuli informaatiota.
Hyppysiin tarttui piippu ja alle 10 minuutissa taskunpohjalla oli myös täytettä mokomaan kapistukseen.
Ostin 10 grammaa hyvältä tuoksuvaa kukkaa 50 eurolla, eli 800 pesolla.
Kannabis on Meksikossa laitonta, mutta pienten määrien hallussapito (n. 4 jointtia) on sallittu ja poltteluun ei käytännössä puututa.
Satuin itsekin huomaamattani tupruttelemaan kadulla poliisin seisoessa vieressä.
Paikalliset hymyilevät ja nostavat peukkua kun jointti syttyy palamaan, eikä sitä Meksikossakaan välttynyt olemasta sosiaalinen.
Tosin yleinen neuvo on, ettei hommasta tee liian julkista, joten vetäydyimme ainakin näön vuoksi aina syrjään kun rupesi tekemään mieli hatsia.
Itse polttoa puolestaan löytää helpommin kuin uskoisikaan.
Oikeastaan voisi sanoa että hatsi löytää sinut, varsinkin jos käytät minkäänlaista ulkoista tunnusmerkkiä kuten koruja tai t-paitaa, joka kielii harrastustoimistasi.
Rutikuivaa kukkaa en löytänyt, tosin taitaa paikallinen kosteustaso vaikuttaa omalta osaltaan laatuun.
En myöskään sulje pois vaihtoehtoa, että kasviksia olisi suihkutettu sokerivedellä.
Minulle tuo seikka on kuitenkin yhden tekevää.
Poltto oli semi-jumittavaa ja tulipa siinä tuumailtua syntyjä syviä oikein kunnolla.
Toisaalta, iltasavujen jälkeen nukkuminen maistui ja heräsimme joka aamu pirteänä kuin peipposet uuden päivän haasteisiin.
Turvallisuus ja mistä sitä saa
Turistikatu on varmasti turvallisin ja helpoin paikka löytää poltettavaa. Turisteille ei oikeastaan tyrkytetä mitään, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, teet elämäsi helpommaksi jos käytät jonkinlaisia tunnusmerkkejä.
Tupakkakaupat myyvät papereita, samoin tatuointiliikkeet. Niistä voit löytää myös piippuja, bongeja ja hyödyllisiä kontakteja.
Itse en kokenut oloani mitenkään turvattomaksi, vaikka asiat hoidettiin ns. takakujilla. Logiikka on sen verran simppeli, että yksinkertaisempikin ymmärtää hetkessä miten turistialueella homma toimii.
Poliisi saa oman osuutensa, ettei se ratsaa näitä takakujien yrittäjiä ja yrittäjät puolestaan jättää turistit rauhaan, koska muuten viranomaiset tulevat paikalle ja sulkevat lafkan.
Tällainen yksinkertainen ”kättä päälle –meininki” tekee ostamisesta helppoa ja turisti saa kulkea rauhassa.
Iltasella näihin paikkoihin on turha yrittää, koska nämä kaverit lähtevät alueelta pois ja menevät omien kavereidensa ja perheidensä luokse.
Eli Meksikossa kukoistaa normaali työmoraali tälläkin saralla, toisin kuin Suomen säätäjillä ja sähläreillä.
No, mitä sitten tavallinen hampuusi voi tehdä Meksikossa?
Erästä velmua haastatellessani, kävi selväksi että Meksikossa voi tehdä mitä haluaa. Teki mieleni kysyä että onnistuisiko myös legendaarinen aasi-show, mutta jostain syystä aavistin että kohta istuisin nuhjuisessa baarissa katsomassa miten joku nainen ottaa suihin aasilta (enkä tarkoita itseäni), joten päätin jättää uteliaisuuteni lähinnä asian pohdiskeluun.
Itse nautimme suunnattomasti meksikolaisesta ruoasta ja taiteesta, joka kukoistaa sekä ravintoloiden että gallerioiden seinillä.
Retkiä kannattaa tehdä, varsinkin raunioille.
Maya –kulttuuri iskee ilman hatsiakin, mutta jotenkin olisi ollut epäkunnioittavaa vanhoja intiaanihenkiä kohtaan olla polttamatta jointtia pyhässä lehdossa palmujen varjon alla.
Siinä sitä ihmeteltiin isojen jättiläisvaraanien kanssa, että kyllä piti pohjoisen pojan matkustaa kauaksi, että tuntee olonsa niin hyväksi ja levolliseksi.
Hippi-luonteeni rakastui Meksikoon ensikokemuksella ja aion mahdollisuuksien mukaan matkustaa sinne takaisin heti kun saan jostain sopivan käteissumman kasaan.
Ties vaikka muutan sinne.
Omasta puolestani voin sanoa, että sääliksi käy niitä turisteja, jotka tulevat Suomeen ja törmäävät ensimmäiseksi Kaisaniemen somaleihin.
Pilvenpolttajana en varmaan poikkea muista turisteista kuin siltä osin, että minä uskallan mennä sinne takakujille juttelemaan paikallisten kanssa.
Ja kokemuksesta voin sanoa, että nämä kaverit pistivät meidät merkille.
Mitä sitä muuta enää sanoisi? En tiedä Meksikon muista alueista ja osaan vain kuvitella miten rauhatonta on niillä seuduilla, missä järjetön huumesota on vaatinut tuhansien ihmisten hengen.
Rauhaa rakastavana yksilönä toivoisin päättäjien heräävän siihen tosiasiaan, että kannabis on maailmanlaajuisesti suositumpi päihde kuin alkoholi ja Meksikossa en nähnyt ainuttakaan räkäposkella taapertavaa paskahousua, kuten esim. Suomen jokaisessa kylässä ja kaupungissa on tupannut käymään.
Ehkä varoituksena kaikille niille, jotka harkitsevat matkatuliaisten tuomista, se ei yksinkertaisesti kannata.
Mekin onnistuimme ostamaan viimeisenä iltana tuhdin säkin (piti hommata vain iltapaukut) ja sitä sitten hartaudella tuhosimme vielä siinä vaiheessa, kun respa tuli hakemaan alakertaan bussikuljetusta varten.
Loput poltoista hylkäsimme yksinkertaisesti roskakoriin.
Paluumatka menikin sitten taas sitä snack-kärryä väijyessä!
