Lähde:
http://www.hs.fi/elama/%C3%84iti+k%C3%A4vi+taistelun+saadakseen+alaik%C3%A4isen+poikansa+kannabiskoukusta/a1390984135071
Helena Hietaniemi
Äiti kävi taistelun saadakseen alaikäisen poikansa kannabiskoukusta
Outo haju pojan huoneessa pisti äidin nenään. Poika sanoi kokeilleensa "tota. . . yhtä hajuvettä". Alkoi taistelu, joka päättyi hyvin: poika vieroittui kannabiksesta. Molemmat kertovat, mitä tapahtui.
Äiti: "Olin itse ehdottomalla nollalinjalla" Kauniissa omakotitalossa ison kaupungin tuntumassa leijuu käsinkosketeltava rauha. Toisin oli vielä noin vuosi sitten ennen pojan huumevieroitusta.
Äiti näyttää ovet, joita poika, nyt jo 18-vuotias Jere, raivotessaan paiskoi niin että saranat sinkoilivat.
"Helppohan ovet on uusia", äiti Saila sanoo.
Kirjassaan Poika ja kannabis hän raportoi puolentoista vuoden jakson pojan elämästä, joka äidin mielestä oli suistumassa raiteiltaan, sekä sinnikkäästä päätöksestään saada poika lopettamaan kannabiksen käyttö.
"Tiukalla linjalla ja huumorilla on menty Jeren kanssa", Saila sanoo.
Outo haju Jeren huoneessa pistää äidin nenään helmikuussa 2012. Poika sanoo kokeilleensa "tota . . . yhtä hajuvettä". Äiti lähtee huoneesta, mutta häntä jää vaivaamaan se haju. Hän palaa takaisin ja huomaa tupakka-askin täynnä kuivattua marihuanaa.
"Järkytyin. Keskustelu Jeren kanssa järkytti vielä enemmän. Kertoi poltelleensa lokakuusta asti eli melkein puoli vuotta. Hänen mielestään kannabiksesta tulee kivan rauhallinen olo, eikä hän näe siinä mitään pahaa."
Saila tekee Jerelle selväksi, ettei hyväksy poikansa kannabiksen polttelua. Se on laiton huume, lisäksi poika on alaikäinen. Jere naureskelee, että joo joo, ja pilkkaa äitiä, joka hakee kannabistietoa netistä.
Seuraavana päivänä töissä äiti ratkeaa itkemään kahvihuoneessa ja selittää, että teinin kanssa on hankalaa. Tarvitsemaansa tukea ja neuvoja hän saa Irti huumeista -yhdistyksen päivystäjältä.
Entinen herkästi innostuva poika muuttuu flegmaattiseksi, makaa vain sängyllä ja katsoo telkkaria.
Äiti lupaa auttaa Jereä eroon kannabiksesta, mutta poika sanoo, ettei hän ole koukussa eikä tarvitse apua. Sailaa pelottaa, että pojan huumeiden käyttö vaarantaa heidän perheensä ja he voivat menettää nuorempien lasten huoltajuuden, jos poika jatkaa polttelua. Perheeseen kuuluvat äidin ja Jeren lisäksi äidin uusi mies ja kolme nuorempaa lasta.
Poika lupaa olla polttamatta, kunnes äiti taas löytää siitä merkkejä pojan huoneesta.
Saila ottaa käyttöön virtsasta otettavat huumetestit.
"Olisin vienyt hänet terveyskeskukseen, ellei hän olisi suostunut kotitestiin."
Saila suunnittelee, että ellei testi ala puhdistua, hän laittaa pojan vieroittumaan laitokseen.
Jerellä on pinna tiukalla ja hän raivoaa, kun mopon korjaaminen papan kanssa ei suju piirustusten mukaan.
Äitiä ahdistaa. Hän kokee, ettei voi oikein kenellekään puhua tilanteesta.
"En voinut töissä kahvipöydässä ottaa sitä esille. Ihmiset tuomitsevat, että eikö vaativissa tehtävissä oleva ihminen osaa kasvattaa omaa lastaan."
Saila purkaa tunteitaan avomiehelleen, jonka kanssa on sovittu, ettei hän puutu Jeren kasvatukseen. Hän pitää myös omaa äitiään ajan tasalla, vaikka mummin mielestä tytär on liian tiukka – Jeren pitäisi saada elää omaa elämäänsä.
"Käytännön asioissa soitin sosiaalityöntekijälle, että nyt on tilanne tämä, mitä seuraavaksi tehdään."
Huhtikuussa Saila saa järjestetyksi Jerelle keskusteluterapiaa A-klinikalle, vaikka poika onkin alaikäinen.
A-klinikan terapeutti toteaa, että poika on ihastunut kannabikseen ja että hänen pitäisi saada lopettaa omaan tahtiinsa. Saila ei näkemystä niele.
Myös kunnan sosiaalityöntekijän mielestä poika voi muutaman sätkän polttaa olematta koukussa, hänhän sentään käy töissä ja muuten käyttäytyy hyvin.
"Tyrmistyin. Olinhan itse ehdottomalla nollalinjalla."
Sitten poliisit tuovat pilvessä olevan pojan kotiin. Poliisi antaa äidille diagnoosin, että Jere on isän ikävää poteva, älykäs toiminnan kaveri, joka kapinoi sääntöjä vastaan. Kyllä Saila sen tietää. Hän päättää, että vieroitukseen tuo on laitettava.
Jere suostuu lähtemään, koska alaikäisellä vaihtoehtona olisi huostaanotto. Saila kokee luopumisen tuskaa pojastaan, jonka on määrä olla lastensuojelulaitoksessa elokuusta joulukuuhun.
Jere pääsee laitoksesta kotiin miltei saman tien, koska hänet hyväksytään ammattikouluun.
Kannabis alkaa pyörittää äidin ja pojan elämää.
Yhtenä päivänä poika raivoaa, toisena pyytää anteeksi, kunnes taas alkaa kulkea reppu selässä kiireisenä. Repusta löytyy bongi eli itsetehty vesipiippu, tyhjä minigrip-pussi, leikattu muovipullo, vesipullo, kahdet sakset, sitruunamehupullon etiketti – kannabiksen poltteluun ja positiivisen testituloksen häivyttämiseen tarvittavaa välineistöä. Äidin kukkarosta on hävinnyt rahaa.
Saila soittaa sijoituspaikkaan, että hakekaa poika takaisin.
"Jere oli jo saanut tuhat mahdollisuutta ja mokannut ne kaikki."
Kun Jere marraskuussa jo toisen kerran kotiutetaan, virtsatestit ovat positiivisia.
"Liian lepsu paikka. Eivät pystyneet valvomaan Jereä, mutta nähtiinhän sekin", Saila summaa.
Kotona poika makaa flegmaattisena sängyn pohjalla.
"Jere kysyi, miksi kyttään häntä. Sanoin, että koska rakastan häntä. Jere sanoi, että nyt saa tää rakastaminen jo riittää."
Saila tapaa Irti huumeista -tukiryhmässä äidin, jonka poika on suistunut koviin huumeisiin. Sailaa pelottaa Jeren tulevaisuus. Hän järjestää pojalleen uuden vieroituspaikan.
Ennen lähtöään vieroitukseen kolmannen kerran Jere on äidin mukaan jatkuvasti pilvessä kolme viikkoa.
"Näin, millaiseksi vakituinen käyttäjä menee. Hän vain nyökytteli lempeä hymy huulillaan, kun tehtiin lähtöä. Sieltä ei tullut 'v***u s**tana en varmaan lähe', vaan lammasmainen 'jooo, mennään'. Se oli kammottavaa. Jere aina väitti, ettei hän ole koukussa eikä kannabiksesta tule vieroitusoireita. Mutta tuleehan niitä."
Vieroituksessa Jere muuttuu entiseksi vilkkaaksi pojaksi muutamassa viikossa. Hän reagoi, vitsailee ja juttelee.
Silti äidin käy sääliksi poikaa, jota niin tiukasti vartioidaan, ettei tupakkaakaan saa polttaa.
Kotilomalta lähtiessään Jere piilottaa tupakat housuihinsa, mitä äiti ja poika nauravat yhdessä vedet silmissä. Perillä laitoksessa pojalta riisutaan housut ja tupakat takavarikoidaan.
Jere on ollut viisi kuukautta erossa kannabiksesta, kun hän toukokuun lopulla kotiutuu sijoituspaikastaan kokonaan.
Kun hän kesällä täyttää 18, hän muuttaa tyttöystävänsä Miian kanssa kaupungin keskustaan vuokralle äitinsä ostamaan kaksioon. Saila ei koe luopumisen tuskaa.
"Hienoa, että hän halusi itsenäistyä. Kunhan ei tule takaisin", hän sanoo ja nauraa.
Onnellisin hän nyt on siitä, että Jere on ollut jo vuoden polttamatta kannabista.
Äiti ja poika ovat edelleen tiiviisti tekemisissä. Jere soittaa tarvitessaan kyytiä tai rahaa tai jotain muuta äidin apua.
"Jere osaa vedota. Minulla on piteleminen itsessäni, etten kaikkeen suostu. Mutta Jere on sellainen, että häntä pitää auttaa."
Poika: "Tuntui paljon paremmalta kuin juominen; rauhoitti"
"Tyhmää, tällai jälkeenpäin kun miettii."
Ovi rappukäytävään on valmiiksi avattu. Sisällä nuorimies lepää sohvalla puolimakuulla ja pelaa kännykällä. Selkä on nitkahtanut.
Kihlattu Miia on käpertynyt Jeren viereen sohvalle läppäri ja puhelin sylissään. Kissa säntäilee hetken sohvan ja ikkunalaudan väliä, mutta rauhoittuu Jeren syliin.
Kannabis tuntuu Jerestä jo vanhalta asialta. Sehän loppui jo melkein vuosi sitten – taakse jäänyttä elämää.
"Lopetin siksi kun jouduin kovaan kuriin. Muuten se olisi ollut vaikeeta, ehkä mahdotonta. Sinällään ihan hyvä juttu se laitos, vaikka natsipaikka olikin", Jere sanoo ja malttaa hetkeksi keskeyttää pelaamisen.
Jere kertoo, että oltuaan pari kuukautta vieroituksessa ilman kannabista hän ei enää kaivannutkaan sitä. Muut asiat ja ihmiset alkoivat kiinnostaa.
"Jälkeenpäin ajatellen olin koukussa. En voinut olla ilman. Hitti (kannabis) kuului jokapäiväiseen elämään. Se oli tärkein asia, mielessä ensimmäisenä aamulla. Kaikki keskittyi sen ympärille, että mistä saa ja milloin."
"Vasta hitin jälkeen tulivat muut asiat, enkä sitten enää saanu mitään aikaseksi."
Jere osti kannabiksen tutuilta kavereiltaan välillä palkallaan, välillä äidiltä tai mummiltaan saamillaan rahoilla. Eikä hitin saamisessa ollut ongelmia.
Vahvempiakin aineita hän kokeili, mutta on tyytyväinen, ettei niistä tullut vakituista käyttöä.
"On Miiakin varmaan tyytyväinen, kun lopetin", Jere sanoo ja vilkaisee kysyvästi tyttöön vierellään.
Miia vastaa, että joo.
"Ennen Jere mieluummin poltti kun oli mun kanssa. Toista on nyt."
Jere poltti ensimmäisen kannabissätkänsä 16-vuotiaana kaverin luona humalapäissään ja alkoi siitä lähtien viikonloppuisin poltella juopottelun kyytipoikana.
"Ei siihen mitään syytä tarvittu. Ihan sama kun yläasteella juo ekat kännit. Kannabiksen kanssa vaan kaikki menee nopeammin päin peetä. Sekavaksi se olon veti. Kuulostaa tyhmältä, jälkeenpäin kun miettii."
Vähitellen Jere jätti juomisen ja alkoi pelkästään poltella.
"Tuntui paljon paremmalta kuin juominen. Rauhoitti."
Mitä hän nyt ajattelee siitä, että hän kerta kerran jälkeen lupasi äidilleen ja Miialle, että lopettaa?
"Pääsin pahasta tilanteesta pois lupailemalla. Huono omatunto tuli vasta jälkeenpäin."
Hän kertoo kannabiksen vaikuttaneen niin, ettei häntä kiinnostanut mikään. Hän saattoi innostua, että olisi hemmetin hienoa, jos saisi uuden puhelimen. Kun hän sai sen, niin "ihan sama mulle. Mistä sais hittii?"
Välillä tuli raivareita, pettymysten sieto oli nolla.
"Nykyään, jos en saa tahtoani läpi, ärsyttää hetken ja sitten se menee ohi", Jere sanoo, kampeaa sohvalta, siirtyy parvekkeen ovelle ja sytyttää tupakan.
"Koukuttavampaa tää on kuin kannabis", hän huomauttaa tupakka sormissa, polttaa puolet ja tarjoaa loput Miialle. Sitten hän kiepsauttaa itsensä sohvalle ja alkaa räplätä puhelintaan.
Miialla on koulunsa. Jere suunnittelee töihin menoa, kunhan selkä tulee kuntoon.
"Kun tietäisi vaan minne. Sehän se suurin ongelma on, kun ei tiedä", hän sanoo, mutta on toiveikas. Eiköhän jotain irtoa. Onhan hänellä trukkikorttikin.
Hän toteaa, että adhd hieman rajoittaa elämää: ei pysty keskittymään.
"Aku Ankkaa pystyn just ja just lukemaan."
Lääkkeitä hän ei kuitenkaan syö, koska ne tekevät liian rauhalliseksi ja joutuu keskittymään liikaa kaikkeen. Jerestä tuntuu, ettei hän silloin ole oma itsensä.
Aika kuluu puhelimella ja pleikkarilla pelaillessa.
"Helkkari, kun kuulostaa tyhmältä."
Jeren tärkeimmät ihmiset ovat Miia ja äiti.
Kysymyksen isästä hän kuittaa, ettei jaksa miettiä.
"Kavereista suurin osa on kannabiskoukussa, ei niiden kanssa oikein jaksa olla. Uusia kavereita ei vielä ole", Jeree sanoo ja silittää kissaa.
Haastateltavien nimet on muutettu. Lähteenä myös Saila Usvasalon (nimimerkki) teos Poika ja kannabis (Unigrafia).