Hampusta saa huumetta, lääkettä ja ravintoa: Missä on laittomuuden raja?
Nuorten kannabiskokeilut ovat lisääntyneet ja asenteet lientyneet, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tuoreesta tutkimuksesta. Suomalaisesta kannabisviljelijä Timo Haarasta kertova dokumentti Kasvukausi saa ensiesityksensä Yhdysvaltain Phoenixissa perjantaina 8. helmikuuta.
Lue alta reportaasi Hyvä vihollinen, joka on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 24/2011.
------
Tehokas valaistus nopeuttaa hampun kasvua sisätiloissa. Kuvat Kaisa Rautaheimo.
Kasvi on ristitty Ingemarin nyrkiniskuksi, Ingemar´s Punchiksi, mutta lajikkeen tyrmäävä nimi ei kerro sen tuoksua.
Kari hieroo vartta ja nuuhkii sormenpäitä: ”Makea, hedelmäinen, maanläheinen”.
Hän on kasvattanut neljää hamppua kolme kuukautta, ja nyt niissä on kymmeniä vihreitä terttuja. Joka sykerössä on satoja kukkia, ohuita karvoja, joihin tiivistyy tahmeaa hartsia.
Kun pikkukarvat alkavat sameutua ja muuttua ruskeiksi, Kari karsii lehdet ja asettaa kasvit roikkumaan pimeään, ilmavaan kaappiin. Parin viikon kuluttua hän leikkaa kukinnot ja jatkaa niiden kuivatusta avonaisessa lasipurkissa.
Kuiva murskattu rouhe on huumetta. Kannabista, kotikasvatettua marihuanaa.
Kari raottaa pienkasvattamon, huoneen korkuisen ja neliön muotoisen teltan lievettä. Mustan, tiheän kankaan sisälle on kiinnitetty led-lamppu, tuuletin ja aktiivihiilisuodatin. Ei paljastavaa valoa, häiritsevää ääntä tai pistävää hajua.
Hamput ovat piilossa.
Kannabis on maailman yleisin laiton päihde. Puoli miljoonaa suomalaista on polttanut pilveä, joko hampun nupuista kuivatettua marihuanaa, kukkaa, tai hampun hartsista valmistettua levymäistä hasista, peruslätkää.
Ensimmäisessä huumeaallossa 1960-luvun lopulla hasis levisi kulttuuripiireistä opiskelijoiden ja koululaisten jointteihin, kannabissätkiin. Nuoriso toi pieniä määriä ainetta ulkomaanreissuilta. Kari osti 1970-luvun lopulla hollantilaista maria, johon oli jäänyt hampun siemeniä. Hän päätti kokeilla, onnistuisiko niiden viljely.
”Laitoin ne kasvamaan autiotalon taakse vanhan kanalan kompostiin.”
Kotiviljely oli harvinaista vielä 1990-luvulla, kun toinen huumeaalto saapui Suomeen. Kohistiin heroiinista ja huumekuolemista, neulojen vaihtopisteistä ja korvaushoidoista. Hasis kulkeutui kaukaa Marokosta yhä useammin ammattirikollisten tuomana.
Marihuanan kotikasvatus alkoi versoa varkain, poissa kadulta virkavallan silmistä.
Tuoreen Kukkaa pukkaa -tutkimuksen mukaan Suomeen on syntynyt kymmenessä vuodessa Pohjoismaiden virein viljelijäjoukko. Noin 50 000 on joskus kasvattanut hamppua, joka viides viljelee jatkuvasti.
Internet, world wide web, ja maapallolla tuhansia vuosia selviytynyt hamppu, world wide weed, ovat löytäneet toisensa. Verkosta voi surfata kaiken, mitä viljelijä tarvitsee: kasvatusohjeet, lajike- ja laitetiedot ja vertaistuen. Suomenkielistä opasta, Hullua Puutarhuria, on ladattu yli 300 000 kertaa.
Kari korjaa kolme neljä satoa vuodessa, sata grammaa kerrallaan.
”Vähempi riittäisi omaan käyttöön”, hän sanoo”, mutta tämä on sosiaalista toimintaa, poltellaan ystävien kanssa.”
Nopeakasvuinen ruoho, Cannabis sativa, menestyy hyötykasvina - ja huumehamppuna. Pilvenpolttoon on kehitetty lukuisin jalostuksin pikakukkija, sähäkimmillään se puhkeaa kukintoon kahdessa kuukaudessa.
Musta, tiheäkankainen teltta ei päästä valoa lävitse.
Kaikki alkaa siemenestä.
Huhtikuussa 2002 perustettiin suomalainen verkkoyritys Scandinavian Seeds. Siemenkauppa rekisteröityi, teki ilmoituksen viranomaisille ja maksoi verot. Valikoimassa oli 120 hamppulajiketta, jotka oli hankittu valtaosin Hollannista.
Aloitteleva siemenpankki viestitti avoimesti Hamppufoorumilla: ”Tänään tuli varastoon kaikkia lajikkeita lisää. T: Scandinavian Seeds”.
Kauppa pyöri vuoden, kunnes poliisi ratsasi. Oikeus ei uskonut omistajien väitettä, että siemeniä toimitettiin laillisen koriste- ja kuituhampun kasvattajille. Siementen hinta, useita euroja kappaleelta, oli monin verroin suurempi kuin kuituhampun jyvien, joita myytiin viidellä eurolla kilo. Yritys oli jättänyt nettisivuilleen myös lukuisia linkkejä, jotka yhdistivät sen huumehamppuun.
Tuomio: päätekijöille seitsemän ja kahdeksan kuukautta ehdollista, ja 40 000 euron korvausvaatimus.
Siemenkauppiaat katosivat - viljelijät eivät.
Huumemarkkinoista hiljattain väitellyt tutkija Jussi Perälä on haastatellut kymmeniä kannabiksen kotikasvattajia. He tilaavat siemenet netin kautta suoraan kansainvälisistä siemenpankeista. Tullivalvontaan on varauduttu. Paketissa ei ole lähettäjän tietoja, ja jyvät siirretään dvd-koteloon pientä lisämaksua vastaan.
”Ostaja voi tilata tavaran muuhun kuin kotiosoitteeseen ja käyttää kaverin nimeä”, Perälä sanoo.
Tulli tulkitsee siementen maahantuonnin lailliseksi, paitsi jos on epäily siitä, että ne päätyvät huumausaineen viljelyyn. Vuonna 2009 Helsinki-Vantaan lentotullin haaviin jäi 108 hampun siementä. Ne oli tilattu porilaismiehelle, jonka piti toimittaa lähetys kasvattajalle. Bulvaani sai 90 euron sakon.
Rajariskiä myös kierretään, tutkija Perälä kertoo. Hampun kotiviljelyn juurruttua ympäri maata kasvattajat myyvät, vaihtavat ja lahjoittavat siemeniä. Tiettävästi Suomessakin on viljelijöitä, jotka keskittyvät siementen jalostukseen ja kasvatukseen.
”Verkostot toimivat yli rajojen. Suomalaiset vaihtavat siemeniä norjalaisten, tanskalaisten ja ruotsalaisten kanssa.”
Huumehampun jalostus on hämmentävän kekseliästä. Ei risteytetä vain nopeita, satoisia ja kestäviä, vaan myös mahdollisimman vähän haisevia lajikkeita. Yleistyvä tapa on ottaa mieleisestä kasvista pistokkaita, juurruttaa ne ja jakaa taimia ystäville.
Tutkija Perälä tuntee kasvattajan, joka ei ole koskaan ostanut siemeniä.
”Hän oli kloonannut samaa emokasvia 15 vuotta.”
Kotikasvattajat hankkivat siementen ja pistokkaiden lisäksi välineitä: kasvatuskaappeja, valaisimia, tuulettimia, hajunpoistajia, äänenvaimentajia, ajastimia, ilmastointiputkea, muuntajia, mittareita, lannoitteita.
Joulukuussa 2009 Ismo heräsi pihalla vilkkuvaan siniseen valoon. Ulko-ovea ryskytettiin, puolen tusinaa poliisia tutki asunnon. Häntä pidettiin sellissä kolme vuorokautta.
”Kuulustelut olivat aggressiivisia, jenkkisarjan meininkiä.”
Huumepoliisi iski Viherpeukku-nimiseen puutarhayritykseen: satoja kotietsintöjä, johtajat vangittuina kolme kuukautta. Pääepäiltyjen väitettiin organisoineen järjestäytyneen rikollisryhmän, joka oli kaupannut vuosina 2002-2009 tarkoin valikoituja laitteita pääosin kannabiksen kasvatukseen.
Kotietsinnöissä työntekijöitä jäi kiinni marihuanan hallussapidosta ja kasvatuksesta. Esitutkinnassa jotkut myönsivät tienneensä, että laitteita päätyy kannabiksen viljelyyn.
Oikeudessa he peruivat puheensa, syyttivät poliisia johdattelusta ja painostuksessa. He korostivat, että yrityksen johto oli kieltänyt myymästä laittomaan käyttöön.
Syyttäjä vaati päätekijöille ehdottomia tuomioita, rikoshyödyksi arvioitiin 600 000 euroa.
Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi kaikki keskeiset syytteet.
Oikeus ei kelpuuttanut todisteeksi 132:ta ostajaa, jotka olivat tunnustaneet kasvattaneensa Viherpeukun laitteilla. Olisi vaadittu näyttöä, että ostohetkellä työntekijät tiesivät myyvänsä huumehampun viljelijöille. Käräjäoikeuden tuomio oli tyly poliisille: ei mitään selvitystä siitä, että yhtäkään tuotetta olisi luovutettu kannabiksen kasvattajalle.
Syyttäjä on valittanut hovioikeuteen. Juttu jatkuu hovissa, aiempaa lievempään syytteeseen joutuvat enää johtajat.
Valvontaiskuista seuraa kasvattajien väistöliike, tutkija Jussi Perälä sanoo. He ovat varovaisia, maksavat käteisellä tai vaihtavat ostopaikkaa. Osa laitteista on rautakauppojen perusvalikoimassa. Ja internet on ovi, joka on auki yötä päivää.
”Saksasta pystyy tilaamaan netin kautta samat laitteet halvemmalla, ja lähettifirma tuo koko setin kotiin.”
Pilvipuutarhurit suojautuvat nykyteknologialla. Ionisaattorit, aktiivihiilet ja puhaltimet poistavat hajut, led-lamput eivät näy taloyhtiön sähkölaskussa. Osa on palannut vesiviljelystä multaan, sillä oikeus saattaa katsoa vesiviljelyn merkiksi ammattimaisuudesta, mikä koventaa tuomiota.
Neuvokkuus kukkii. Hamppuja ei ole koko ajan viljelyksessä, vaan kasvatusta jaksotetaan; sato säilötään lasipurkkiin tai pakastetaan. Kasvattamon voi perustaa vaikka konttiin, viljelyä pystyy ohjaamaan puhelimen ja tietokoneen välityksellä.
Riskiä jaetaan luotettujen kesken. Tutkija Perälä kutsuu kasvatusrinkejä eräänlaisiksi hamppuosuuskunniksi.
”Yksi ottaa riskin ja kasvattaa, muut osallistuvat kustannuksiin. Saalis jaetaan panosten mukaan.”
Poliisin tiedetään vierailevan kasvatuksesta kärähtäneiden luona. Heille osuuskunta voi olla ainoa vaihtoehto. Tai sitten he hakeutuvat luontoon.
Teijo on palanut kahdesti kotikasvatuksesta kerrostaloasunnossa. Kolmanteen käryyn ei ole varaa, alla on ehdollisia tuomioita.
Hän on harkinnut, hankkisiko muutamien kavereiden tavoin erillisen kannabiskasvattamon: autotallin, varaston, mummonmökin tai kerrostalo-osakkeen. Toistaiseksi halvin ja helpoin ratkaisu on ulkokasvatus. Autoa ei tarvita eikä maaseutua.
”Pääkaupunkiseudulta ei ole pakko lähteä Kehä III:n ulkopuolelle.”
Pohjatyö on tehty talvella. Internetin karttapalvelut auttavat sopivien paikkojen etsinnässä, ja GPS opastaa perille, kun on aika istuttaa taimet toukokuussa.
”Hakkuuaukeita, puronvarsia, peltojenreunoja. Sellaisia paikkoja, joissa on mielellään vesi lähellä, jos tulee kuiva kesä.”
Hän epäröi ulkokasvatusta, kunnes löysi tietoa lajikkeista, jotka menestyvät Suomen lyhyessä kesässä. On hamppuja, jotka kukkivat yöttömässä yössä ilman pimeäjaksoa. On ilmavia ja höttöisiä kukintoja, jotka eivät homehdu syksyn sateissa. Ja on matalia kasveja, jotka sulautuvat muuhun kasvillisuuteen.
”Rautalankakin on keksitty”, Teijo sanoo. ”Versoja voi taivuttaa, jolloin pitkätkin kasvit kasvavat maata pitkin.”
Hänellä ei ole varaa kylvää arvokkaita siemeniä luontoon, siksi hän kasvattaa aluksi taimet kotona. Istutuksessa on varovaisuusperiaate: hajauta.
”Kun vie taimia eri paikkoihin, ei haittaa, vaikka joku kasvatus paljastuisi tai tuhoutuisi.”
Teijo istuttaa toukokuussa hampuntaimet luontoon.
Kesällä 2008 Someron poliisille soitettiin nimetön vihje. Metsäalueelta oli löytynyt 2 600 kukkaruukkua, joissa oli ollut kasvamassa satoja hampuntaimia.
Juttu raukesi, tekijää ei koskaan tavoitettu.
Salakuljettajat kiinni rajalla, diilerit kaduilla. Tullin ja poliisin perinteinen tapa kitkeä huumerikollisuutta ei toimi tehokkaasti kannabiksen kasvatuksessa, jossa huumeen tuottaja ja käyttäjä on sama henkilö, usein kotona neljän seinän sisällä.
Poliisi luottaa yhä valvontaan. Viime vuonna otettiin talteen 15 500 kannabiskasvia, määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Viimeisin tehoisku oli toukokuussa: takavarikkoon tuhatkunta huumehamppua, laajin viljelmä 140 kasvia.
Pelko kärystä kuumottaa kasvattajia. Silti kaksi kolmesta kokee riskin pieneksi tai erittäin pieneksi. Kahdenkymmenen jutun otos Pirkanmaan käräjiltä kertoo, että viljelijä on usein itse aiheuttanut kotietsinnän: polttanut tai myynyt maria, jäänyt kiinni rattijuopumuksesta tai varastelusta, häirinnyt asunnossa tai julkisella paikalla.
Hamppupuutarhurin verkosto voi olla johtolanka huumepoliisille. Kun yksi palaa ja puhuu, muutkin paljastuvat.
Virkavaltaa auttaa, että kansalaiset ilmoittavat herkemmin viljelyksistä. Imelä haju tunnistetaan, ja vihjeen voi jättää nimettömästi internetissä. Mutta asenteet ovat myös lientyneet; joka viides suomalainen, nuorista miehistä lähes puolet, ei rankaisisi kannabiksen käytöstä.
”Olen äärimmäisen huolestunut. Vähättely on saanut jalansijaa”, sanoo rikoskomisario Jari Luoto Pirkanmaan poliisilaitokselta.
Moni viljelystä tuomittu jatkaa laitonta harrastusta. Yksi syy on raha, kotipuutarha on kuin halpa minimarket. Kadulla grammasta kannabista joutuu maksamaan 10-20 euroa, itse kasvattamalla sen saa eurolla. Jos polttaa omaa ruohoa gramman päivässä, kuukauden pilvi maksaa 30 euroa, kolme Koskenkorva-pulloa.
Useimmat kasvattajat pysyvät erossa katukaupan rikolliskuvioista, jo käryvaaran takia. Mari on silti valuuttaa; aineella kuitataan velkoja, sitä vaihdetaan tavaroihin ja palveluihin. Myös myynti houkuttelee, helppo tili. Vuonna 2009 joukko pirkanmaalaisia nuoria kasvatti hamppua mökillä, kannabis päätyi kadulle.
”Aineella tehtiin 2 000-3 000 euron voitto yhden viikonlopun aikana”, rikoskomisario Luoto kertoo.
Maaliskuussa 2011 Länsi-Uudenmaan poliisi ratsasi moottoripyöräjengin hallin Lohjalla. Kasvattamossa vihersi 50 kasvia, arvioitu rikoshyöty 25 000 euroa. Alamaailmaa kiinnostaa kannabiksen kasvatus, sillä vahva, laadukas marihuana on haluttua laittomilla markkinoilla.
Soittokierros viidelle poliisilaitokselle: virkavalta työlääntyy ja turhautuu.
”Asia kelluu, jotain sille täytyy tehdä”, rikoskomisario Luoto sanoo. ”Eikö ilmiöön haluta tai uskalleta puuttua, jotta se ei tule silmille?”
Euroopassa on maita, jotka ovat höllentäneet otetta huumehampusta. Hollannissa on luvallista kasvattaa viittä kannabiskasvia omaan käyttöön. Espanjassa on hampunviljelijöiden sosiaaliklubeja, joiden toimintaa viranomaiset katsovat läpi sormien. Portugalissa kaikkien huumeiden käyttö on sallittu.
Suomessa kannabis on kriminalisoitu. Tosin rikoslaki sallisi sen vähäisen käytön ja viljelyn, jos pykäliä haluttaisiin niin soveltaa.
Poliisi voi antaa pilvenpoltosta huomautuksen, puhutella alaikäiset ja ohjata narkomaanit hoitoon. Syyttäjä voi jättää syyttämättä tai tuomitsematta omaan käyttöön viljelevän kasvattajan, jos sille löytyy erityisiä perusteluja.
Virkavalta valitsee kitsaasti pehmeitä keinoja. Vuonna 2001 säädetyn käyttörikoksen piti johtaa siihen, että rangaistuksista luovuttaisiin useammin. Käräjäoikeuskäsittelyt vähenivät mutta poliisi alkoi sakottaa entistä innokkaammin kannabiksen käyttäjiä.
”Uudistus epäonnistui, siitä tuli sakotusautomaatti”, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Heini Kainulainen sanoo.
Tuhannet uuden pykälän takia kärynneet on rangaistu ja kirjattu poliisirekisteriin. Leima voi aiheuttaa vaikeuksia töissä ja opiskelussa ja sulkea tulevaisuudessa ovia. Oikeussosiologi pitää seurauksia kohtuuttomina.
”Jos nuori on erotettu pysyvästi tai väliaikaisesti opiskelupaikasta, miten se edistää elämässä selviytymistä?”
EU:n laaja raportti osoitti vuonna 2008, että kannabis on vaarattomin ja vähiten riippuvuutta aiheuttava päihde, myös alkoholiin verrattuna. Nuorten kannabiskokeilut ovat taas lisääntyneet, mutta tutkija muistuttaa, että suurin osa käytöstä jää kokeiluksi tai satunnaiseksi.
”Jos nuorella ei ole huumemerkintää rekisterissä, hänen on helpompi irtaantua käytöstä.”
Hampun kotikasvatusilmiö ei ole näkynyt hoitojonoissa, porttiteoria miedosta koviin huumeisiin ei ole toteutunut. Kannabiskaan ei ole vaaraton. Nuorena aloitettu pössyttely saattaa laukaista psykoosin. Petollisinta ruoho on niille, jotka ovat jo päihdekoukussa. Marihuanaa on kotiviljelyssä koko ajan tyrkyllä, ja alkoholin ja lääkkeiden kanssa se voi johtaa sekakäyttöön, josta ei ole paluuta.
Silloin ei auta sakottaminen, vaan hoitoon ohjaus, tutkija Kainulainen sanoo.
”Rangaistuksen pelossa ongelma voi karata käsistä. Ei uskalleta hakea apua, vaikka se olisi järkevää.”
Kannabiksen kotikasvatus on huumausainerikos, se etenee aina syyttäjälle. Viime kesänä valtakunnansyyttäjävirasto huolestui tuomioiden kirjavuudesta; samasta kasvimäärästä saatettiin antaa sakkoa tai ehdollista samassa käräjäoikeudessa.
”Oikeudenkäyttö alkoi muuttua vaarallisen epäyhtenäiseksi”, valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto sanoo.
Syyttäjien seuraamussuosituksessa on määritelty sakon ja ehdollisen vankeusrangaistuksen raja kasvatustapauksissa. Taitekohta on 7-10 kasvia, 175-250 grammaa. On oletettu, että sen jälkeen marihuanaa alkaa levitä myyntiin. Törkeän huumausainerikoksen kynnys on 50 kasvissa, noin 1,25 kilossa.
”Rahan tekemistä huumeella pidetään vakavana rikoksena, omaa huumausaineen käyttöä ei niinkään”, Metsäpelto sanoo.
Mutta armahtavatko syyttäjät marihuanan kotikasvattajia?
Metsäpelto lähettää kyselyn, 12 huumesyyttäjää vastaa: syyttämättä jättäminen on poikkeuksellista. Yksittäinen kasvi ikkunalaudan kukkaruukussa on voitu tulkita vähäiseksi, alaikäinen on saatettu vapauttaa nuoren iän takia. Kun kasveja on ollut pari, kasvatusolot ovat ratkaisseet; lamppu komerossa on tuonut syytteen.
”Kun ilmiö pahenee, pitäisikö ajatella, että jätetään syyttämättä, jos kasveja on alle kuusi”, Metsäpelto pohtii.
”Sekin on huono tie.”
Valtionsyyttäjä on yhtä mieltä ryhmänsä kanssa: jos muutaman kasvin pikkupuutarhat katsottaisiin järjestelmällisesti läpi sormien, se johtaisi dekriminalisointiin vastoin lakia. Hän myöntää, että rangaistus ei välttämättä lopeta kasvatusta.
”Jos ihmisen oikeustaju ei pidä tekoa rikollisena, onko rangaistus silloin pidäke vai yllyke?”
Vielä vähemmän sakot ja ehdonalaiset pysäyttävät kasvattajia, jotka ovat haistaneet hampussa rahan. Metsäpelto palauttaa vastuun kansalaisille.
”Toivon, että kasvattajien naapurusto antaisi ilmi suurimpia viljelmiä poliisille.”
Suomessa oli tämän vuoden alussa 18 ihmistä, jotka käyttävät kannabista laillisesti - lääkkeenä. Reima on yksi heistä.
Reiman isä oli alkoholisti, ja viina maistui myös parikymppiselle pojalle. Sitten hän joi kannabista kaakaossa. Alkoholi jäi, marihuanan kotikasvatus alkoi. Seurasi ongelmia virkavallan kanssa, myös tuomioita hampun viljelystä.
Vuonna 2007 hän loukkaantui kolarissa, sai vakavan aivovamman, joka pyyhki muistista vuosien jäljet. Kolmen vuoden kuluttua päihdelääkäri kirjoitti hänelle Bedrocania, lääkekannabista.
”Yhdessä yössä kannabiksen käyttöni muuttui laittomasta lailliseksi”.
Lääke on nuppuina kuivattua marihuanaa. Reima polttaa aineen jointissa tai vesipiipussa, valmistajan mukaan terveellisintä on nauttia se teessä. Yhä suositumpi on vaporisaattori, höyrystin, jonka myös Reima aikoo ostaa. Päiväsatsi on 2,5 grammaa, monin verroin satunnaisen pilvenpolttajan annoksen.
Vuodessa kuluu vajaa kilo kannabista. Lääkkeen hinta, 13 euroa grammalta, hirvittää.
”Se maksaa enemmän apteekissa kuin mari katukaupassa.”
Reimalla ei ehkä olisi kannabislääkettä, jos ei olisi tapahtunut toista rajua auto-onnettomuutta.
Vuonna 2002 erään varsinaissuomalaisen miehen selkäydin oli vaurioitunut kolarissa. Lääkäri oli kirjoittanut hänelle kannabisreseptin koviin kipuihin. Apteekin oli vielä haettava lupaa luovuttaa kannabislääke potilaalle. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea hylkäsi hakemuksen, se vetosi kansainväliseen huumausainesopimukseen.
Vuonna 2006 potilas valitti Turun hallinto-oikeuteen ja voitti. Oikeus siteerasi sekin YK-sopimusta, ”lääkinnällinen käyttö on jatkuvasti välttämätöntä tuskan ja kärsimysten lieventämiseksi”.
Viranomaiset taipuivat, lääkekannabis laillistettiin.
Yhtäkään lääkettä ei vielä myydä reseptillä Suomessa, vaan potilas tarvitsee käyttöön erityisluvan Fimealta. Lääkärin on perusteltava hakemuksessa ”erityiset sairaanhoidolliset syyt”. Lääkekannabista on myönnetty vaikeiden hermokipujen ja MS-taudin hoitoon.
”Painavaa tarvetta laajentaa sen käyttöä ei ole”, sanoo yksikön päällikkö Hanna Leskinen Fimeasta.
”Kannabiksen teho on usein melko vaatimaton. Joitakin potilaita se kuitenkin auttaa, kun mikään muu lääke ei ole toiminut.”
Turkulainen apteekkari Markku Knuutila tuo kannabislääkettä Suomeen. Hän ihmettelee sosiaali- ja terveysministeriön linjausta, jonka mukaan Bedrocan on viimeinen - ei koskaan ensimmäinen - vaihtoehto kipupotilaille.
”On järkyttävää, että voimme toimittaa apteekissa tehtyjä morfiiniliuoksia potilaille tavallisella huumereseptillä mutta emme vastaavalla reseptillä lääkekannabista.”
Knuutila kysyy, eikö aluksi pitäisi kokeilla miedointa lääkettä ja siirtyä vasta sitten opiaattipohjaiseen morfiiniin. Lääkekannabiksen käyttäjiä on pystynyt vuosien jälkeen palaamaan töihin ja nukkumaan kunnolla.
”Jos sivuoireena saa lievän, hyvän olotilan, onko se suuri haitta? Morfiini turruttaa ja koukuttaa täysin.”
Myös lääkärit lämpenevät kannabikselle hitaasti, osa huumeleiman pelossa. Kipupotilaat ohjataan yleensä yliopistosairaaloiden kipupoliklinikoille, jotka ovat varovaisia kirjoittamaan kannabisreseptejä. Turkulainen päihdelääkäri Elsi Laaksonen toivoo, että lääkärit perehtyisivät uusimpiin kliinisiin tutkimuksiin ja kertoisivat lääkekannabiksesta vastaanotolla.
”Kun potilas ei tiedä, hän ei osaa kysyä.”
Yhdysvalloissa yli 350 000:lla on lääkärin määräämä kannabisresepti. Laaksosen arvion mukaan 500-1000 suomalaista voisi hyötyä kannabislääkkeestä.
”Todellisen tarpeen näkisimme, kun pääsisimme alkuun, saisimme kokemuksia.”
Reggae-artisti Jukka Poika riimittelee kannabiksesta kappaleessa Siviiliuhrit: ”Joillekin se on päihdettä, toisille se on lääkettä, useimmille se on sekä että”.
Kukkaa pukkaa -tutkimus vahvistaa saman havainnon. Yli puolet kyselyyn vastanneista kannabiksen kasvattajista kertoo käyttävänsä maria lääkkeenä. Tanskassa vain joka neljäs kasvattaja sanoo lääkitsevänsä huumeella. Yksi selitys on se, että tiukan kontrollin Suomessa on hyväksytympää perustella käyttöä hoitona kuin päihteenä.
Mutta saako Reima, jolla on lupa ostaa lääkekannabista, viljellä marihuanaa omaan käyttöön? Hän itse haluaisi, jo kotikasvatuksen edullisuuden takia.
Lähivuosina oikeus saattaa joutua puimaan ennakkotapausta. Hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä kutsuu lääkekannabista ”padon murtumakohdaksi”, jota ei saa päästää repeämään.
”Jos on saanut morfiinireseptin, voiko sitten itse valmistaa morfiinia? Veikkaan, että ei.”
Juristina Tuominen näkee, että laittomalle tuotteelle ei pidä asettaa laillisia rajoja. Hän kannattaa nollatoleranssia niin huumeeksi kuin lääkkeeksi kannabista viljeleville.
”Jos yhden annetaan kasvattaa viittä kasvia, saako sitten kymmenen hengen kommuunissa kasvattaa 50:tä kasvia?”
”Kohta meillä on pieniä tehtaita ja lopulta kannabisteollisuusliitto, joka lobbaa hallitusneuvotteluissa.”
Entä sitten valtion marimonopoli?
Lihulan kylässä Länsi-Virossa asuu suomalainen maanviljelijä Timo Haara. Hän viljelee seitsemän hehtaarin koepalstaa ja kasvattaa 800:aa jalostuskasvia, kaikki luvallista öljyhamppua, eteläsiperialaista alkuperää.
”Suomeen voitaisiin perustaa valtion omistama Suomen Lääkekannabis Oy”, Haara sanoo.
Hollantilainen Bedrocan-lääke kasvatetaan kasvihuoneissa tarkoin valvotuissa olosuhteissa, kukintoihin ei saa päästä raskasmetalleja eikä vaarallisia mikrobeja. Tilat eivät ole ongelma Suomessa, Haara sanoo.
”On paljon tyhjiä tehdashalleja, joissa tuotannon voi vakauttaa.”
Hampussa on yli 400 vaikuttavaa aineosaa. Tärkein kipua lievittävä - ja huumaava - yhdiste on tetrahydrokannabinoli, THC. Huumehampussa sitä on paljon, hyötyhampussa vähän. Haara kertoo, että öljyhampustakin irtoaa lääkeainetta, kun se erotetaan teollisessa prosessissa.
”Bioetanolin keiton yhteydessä lääkinnällisesti vaikuttavat aineosat otetaan talteen. Teknologia on olemassa.”
Kestävä hamppu on monipuolinen ruohokasvi. Haaralla on lista liikeideoita, joita jo toteutetaan maailmalla: tekstiilejä, auton sisustusmateriaalia, betonin sidosainetta, lämpöenergiaa, biopolttoainetta, elintarvikkeita. Hampusta voi valmistaa ravinnoksi muun muassa öljyä ja tofua.
”Saisin 12 000 kilon siemenkaupan suomalaisyrityksen kanssa, jos olisi mitä myydä.”
Haara on kotoisin Keiteleeltä. Vuosisatoja sitten hänen kotiseutunsa pelloilla huojui jopa kolmimetristä kuituhamppua, jota kutsuttiin Savon palmuksi. Öljy ja synteettiset kuidut syrjäyttivät kestävän luonnonkuidun. Suomessa maatiaishampun taival katkesi viljelykieltoon vuonna 1972. Myöhemmin viljely estyi, kun geenipankkiin säilötty alkuperäisten kantojen siemen ei enää itänyt.
James Callaway, Kuopion yliopiston tutkija, alkoi viljellä hamppua vuonna 1995. Hän kehitti Finolan, Suomen luonnossa kukkivan lajikkeen, joka tuottaa siemeniä. Hampun huumemaine varjosti jalostajan työtä. Callawayn öljyhamput olivat poliisitutkinnassa, ja häirinnän takia hän joutui vaihtamaan asuinpaikkaa.
Ympäristönhoitaja Tatu Saarikko jatkoi Finolan jalostusta ja teki lopputyön hampusta. Hän oli saanut kolme sakkoa kannabiksen käytöstä. Virkavalta epäili, että tutkimuskasvit päätyisivät huumeeksi. Vaikka Saarikko oli ilmoittanut viljelmistä, poliisi tuhosi kukinnot vuosina 2003 ja 2007.
Laboratoriotestit todistivat, että kasvit olivat laillisia. Öljyhampun kukintoja polttamalla ei pääse pilveen.
Viime vuonna parikymmentä suomalaisviljelijää korjasi sadon 118 hamppuhehtaarilta, pääosin kuiduksi. Timo Haara haluaisi olla yksi heistä, mutta tänä kesänä se ei ole mahdollista.
Hänen pitäisi istua Kuopion lääninvankilassa.
Huhtikuussa 2009 Iisalmen käräjäoikeus tuomitsi ensikertalaiselle Haaralle 2,5 vuotta ehdotonta vankeutta. Tuomiossa todettiin, että Haara oli kasvattanut vuosina 2006-2008 kymmeniä kannabiskasveja ja -taimia huumeeksi ja tavoitellut 64 000 euron rikollista hyötyä. Poliisin mukaan hän oli kaupitellut marihuanaa Etelä-Suomessa.
Haaran näkemys on toinen.
Sisäkasveja jalostettiin lääkkeen raaka-aineeksi, ja pellolla kasvoi laillista hamppua. Hän tunnusti antaneensa 300 grammaa huumausainetta kahdelle tuttavalleen kipulääkkeeksi.
”Ainoa rahallinen korvaus oli 200 euroa”, hän sanoo nyt.
Hovioikeus alensi tuomion 1,6 vuoteen ja hylkäsi toisen syytteen törkeästä huumausainerikoksesta. Pellolla kasvaneiden kasvien THC-pitoisuus, 1,5 prosenttia, oli niin pieni, että hampuista ei olisi huumausaineeksi, hovioikeus päätteli.
Laillisen ja laittoman hampun ero on määrittelemättä.
Vuonna 1972 poliisi takavarikoi ensimmäisen kannabiksen kotiviljelyn. Tuomio langetettiin, vaikka marihuanassa oli THC:tä vain 0,2 prosenttia. Nyt sama luku on EU:n maataloustuen raja; jos huumaavaa ainetta on enemmän, menettää tuen. Mutta voiko psykoaktiivista THC:tä olla 0,5 prosenttia vai 1,5 prosenttia, ennen kuin hamppu on huumetta? Vai kolme prosenttia kuten eräät tutkijat ovat ehdottaneet?
Raja-arvoa ei ole laissa eikä säädöksissä. Poliisi, syyttäjät ja tuomarit tulkitsevat kukin tavallaan. Timo Haara haki korkeimmasta oikeudesta valituslupaa. Hän halusi ennakkopäätöksen, paljonko hampussa saa olla huumaavaa ainetta ilman että tuotantoon tarvitaan huumausaineen valmistuslupa.
Korkein oikeus ei ottanut tapausta käsittelyyn.
Kasville huumaava aine, jo pienikin määrä, on hyödyksi. Tahmea hartsi suojaa tauteja ja tuholaisia vastaan.
Toukokuun 12. päivä Haara sai postia Viroon: häntä odottaa kotimaassa passitus vankilaan. Hän anoi lykkäystä syksyyn, jotta viljelyt eivät jäisi hoitamatta. Kuusi päivää myöhemmin anomus hylättiin.
”En pakoile tuomiota”, hän sanoo.
Läheisellä Lihulan poliisiasemalla tunnetaan suomalainen ja hänen hamppunsa. Haara haluaisi istua laittomaksi kokemansa vankilatuomion Virossa.
Hänellä on yksi toive: ensin sato talteen, sitten poliisi voi korjata viljelijän.
Karin, Ismon, Teijon ja Reiman nimet on muutettu jutussa, joka on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 24/2011.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... uuden-raja
