Jim Lahey kirjoitti:Allekirjoittanet varmaan Jouni, että jatkuva talouskasvu rajallisilla maapallon resursseilla on mahdottomuus.
En oikeastaan allekirjoita. Hintamekanismi tekee esimerkiksi raaka-aineista sitä kalliimpia mitä harvinaisemmiksi ne käyvät. Tämä tekee kierrätyksestä kannattavaa ja toisaalta tekee järkeväksi näiden raaka-aineiden hakemisen tulevaisuudessa muilta planeetoilta. Hintamekanismi myös tekee järkeväksi alkaa tutkia ja kehittää vaihtoehtoisia materiaaleja ja menetelmiä.
Jim Lahey kirjoitti:
Elinympäristön suojeleminen pitäisi olla tärkein tavoite, emmehän halua varastaa tulevilta sukupolvilta?? Varastaminen ja orjuuttaminen pitäisi myös lopettaa tämän sukupolven kohdalla. Vapaa markkinatalous ikävä kyllä ohjaa ihmisen toimintaa kestämättömään suuntaan. Taloudellisesti kannattavaa on tehdä tuotteita (tuotteen valmistuskustannukset voivat olla samat kestävälle, kuin nopeasti hajoavallekkin), jotka kestävät vähän aikaa jotta niitä saadaan myytyä enemmän. Kannattaa katsoa areenasta hehkulamppuhuijaus.
Katsoin kyseisen ohjelman enkä ymmärrä miten kyseinen kartelli pysyi pystyssä. Jos olisi mahdollista valmistaa samaan hintaan lamppu, mikä kestää 5000 tuntia mitä lamppu mikä kestää 1000 tuntia, eikä lamppujen välillä ole mitään eroja (pidempi-ikäinen lamppu ei esimerkiksi ole himmeämpi), en pysty ymmärtämään miten kartelli pysyi pystyssä. Miksi joku ei yksinkertaisesti alkanut valmistaa parempia lamppuja? Hänhän olisi voinut vallata markkinat nopeasti, koska ihmiset varmasti ostaisivat ennemmin parempia lamppuja, mikäli niitä on mahdollista valmistaa samaan hintaan mitä huonompia, kuten dokumentti antoi ymmärtää.
En tunne tapausta tarkemmin mutta veikkaan, että asiaan liitty jotain mitä ohjelmassa ei kerrottu.
Markkinataloudessa on kannattavaa valmistaa tuotteita, minkälaisia ihmiset haluavat ostaa. Tottakai kaikki aina sanovat haluavansa ostaa laadukkaita tuotteita mutta on aivan eri kysymys mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan. Kulutustottumuksia seuraamalla on hyvin helppo havaita, että suurin osa ihmisistä ostaa halpoja tuotteita, jotka luonnollisesti eivät kestä kovin pitkään.
Se, mitä ihmiset sanovat ei aina ole samaa mitä ihmiset ovat valmiita tekemään. Esimerkiksi suurin osa varmasti sanoo haluavansa elää pitkän ja terveellisen elämän. Silti osa ihmisistä polttaa tupakkaa, mikä on varmasti typerä päätös pitkän ja terveellisen elämän tavoittelussa. Toisin sanoen, on aivan eri asia, että ihmiset aina sanovat haluavansa laadukkaita tuotteita, kuin se, että ihmiset myös olisivat valmiita maksamaan laadusta.
Osasyy on varmasti se, että ihmisillä on pieni ostovoima. Tämä mahdollisesti keinotekoisesti siirtää kulutustottumuksia halvempaan suuntaan. Veroja laskemalla voisimme nostaa ihmisten ostovoimaa, minkä epäilen nostavan myös ihmisten halukkuutta ostaa kalliimpia ja laadukkaampia tuotteita. Tuotteita, joita tällä hetkellä ei välttämättä edes ole tarjolla, koska niille ei ole markkinoita.
Jim Lahey kirjoitti:
On myös taloudellisesti kannattavaa käydä sotia, tehdä ihmisistä sairaita, tuhota ympäristöä jne.
Sotien käyminen on hyvin huono bisnes. Kaupankäynti luo vaurautta ja hyvinvointia, sota tuhoaa molempia.
Sotiminen on hyvää bisnestä ainoastaan sotateollisuudelle, joka saa rahansa valtiolta (joka saa rahansa verotuksella kansalaisilta). Sotiminen on toisin sanoen ainoastaan tulonsiirto kansalta yhdelle teollisuuden haaralle, tällainen tulonsiirto ei luo hyvinvointia tai vaurautta, ainoastaan siirtää sitä. Mikäli veroja kerättäisiin vähemmän, sen huonompi bisnes myös sotiminen olisi.
Mielenkiintoinen seikka on myös se, että aikana jolloin Euroopassa kaupankäynti eri maiden välillä oli vilkasta vapaakaupan aikana käytiin huomattavan vähän sotia. Toisin sanoen, markkinatalous ja vapaa kaupankäynti ovat myös ratkaisu sotiin - kauppaa käyvät valtiot eivät sodi keskenään.
Jim Lahey kirjoitti:
Missä määrin kuluttajalla on oma vastuu omista kulutustottumuksistaan? Suurinta osaahan populaatiota viedään kuin pässiä narussa ja heidät manipuloidaan ostamaan tuotteita, joita he eivät edes tarvitse.
Tämä asia on hyvin moniulotteinen. Ensimmäinen kysymys on huijaamisesta. Ihmisiä ei vapaassa markkinataloudessa tietenkään saa huijata. Olet vapaa myymään vaikkapa magneettia ja sanoa sen säästävän autosi bensankulutusta 50%. Mutta mikäli tämä ei ole totta, kyse on huijaamisesta ja sinun tulee olla vastuussa huijauksestasi oikeussa.
Toinen asia on "turhuus". Ihmiset ostavat tuotteita, mitkä ovat turhia. Ensinnäkin, mikä on turhaa ja kuka sen määrittelee? Mitä jos tämä turhuus-määrittelijä tekee virheen ja määrittelee turhaksi tuotteen, mikä ei olekaan turha? Entä mitäpä jos annat tällaisen päätäntävallan poliitikoille, tämän poliitkon oven takana olisi nopeasti pitkä jono lobbareista jotka haluavat korruptoida hänet hyväksymään juuri heidän tuottensa "tärkeiden" tuotteiden listalle.
Toisin sanoen, suunnitelmatalous missä joku määrittelee tuotteiden tärkeyden tai turhuuden ei toimi. Puhumattakaan siitä, että näille kielletyille "turhille" tuotteille syntyisi laittomat markkinat. Niitä kuitenkin salakuljetettaisiin maahan tai valmistettaisiin laittomasti. Olisiko se parempi kehitys?
Toiseksi, eikö ihminen itse tiedä parhaiden mitä hän haluaa? Toki voit argumentoida, että mainonnalla luodaan ihmisille keinotekoisia tarpeita. Mutta entä sitten? Kysymys on siitä, että pitäisikö meidän estää lain avulla aikuista ihmistä ostamalla itselleen vaikkapa hello kitty -avaimenperää? Hän ei varmasti tarvitse sitä. Mielestäni ihmisillä pitää olla vapaus tehdä tämä valinta itse.
Kolmanneksi, mitä jos kiellämme nämä varmasti turhat hello kitty -avaimenperät. Olisiko se oikein niitä Kiinassa asuvia hello kitty -tehtaan työntekijöitä kohtaan jotka menettäisivät työpaikkansa? Muutaman näiden tehdastyöläisen lapset saattavat olla opiskelemassa lääkäriksi, jos hänen äitinsä saa potkut hello kitty -tehtaasta, hän ei pysty enää rahoittamaan opiskeluitaan ja mahdollisesti syöpälääkkeen keksivä lääkäri ei koskaan valmistu.
Esimerkkini on tietysti liioiteltu mutta se kuvannee sitä, että mikä tahansa päätös taloudessa sisältää tuhansia ja taas tuhansia johdannaisvaikutuksia mitä yksikään suunnittelija ei voi nähdä.
Jim Lahey kirjoitti:
Kyllä mielestäni poliittisten päättäjien tulisi olla niitä kansan idoleja, seremoniamestareita ja poppamiehiä jotka ohjaavat ihmislaumojen käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Ellei sitä poliitikot tee niin joku muu sen tekee ja sillon tuskin taaskaan on kyse Suomen tai Suomen kansalaisten etujen ajamisesta.
Kuvailemasi maailma kuullostaa hyvin pelottavalta. Jos sinä haluat antaa jonkun toisten päättää mitä tuotteita sinä ostat, voit sen tietysti tehdä. Voitte esimerkiksi sopia naapurisi kanssa, että naapuri lukee kaikki viralliset terveysoppaat ja oman etusi nimissä ostaa sinulle ruokakaupasta vain terveellistä ruokaa.
Mutta vastusta jyrkästi sitä jos haluaisit pakottaa tämän valintasi meille kaikille muille. Aina kun ihmisen vapautta rajoitetaan "kansalaisten etujen ajamisen" tai "yhteisen hyvän" nimissä, tulokset ovat järkyttäviä. Tämä johtuu siitä, että ei ole olemassa mitään yhteistä päämäärää mitä kohti kaikki ihmiset kulkevat. Meillä kaikilla on omia erillisiä päämääriä mitä tavoitelemme.
Yhteiskunnat missä poliitkot määräävät mihin suuntaan ihmisten tulee liikkua ovat kehittyneet kohti diktatuuria ja tuhoa. Yhteiskunnat missä ihmiset ovat itse voineet päättää mitä haluavat tehdä ovat kehittyneet kohti vaurautta, hyvinvointia ja vapautta.
Jim Lahey kirjoitti:
Mikä on poliitikkojen tehtävä? Eikö se ole kansalaisten hyvinvoinnin parantaminen. Mihin tieteellisiin tai empiirisiin havaintoihin vedoten sinä perustat omat lähtökohtasi kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseen. Osmo Soininvaara muistaakseni viittaa Aika ja vauraus kirjassaan tutkimukseen, jonka mukaan länsimaisten ihmisten onnellisuus ei ole kasvanut 70-luvun jälkeen vaikka teknologinen kehitys on ollut hurjaa. Politiikka on siis ollut epäonnistunutta länsimaissa ainakin sen 40 vuotta! Voisiko ihmisen onnellisuuden kannalta olla talouskasvua tärkeämpää turvallisuus, jatkuvuus, tasapuolisuus, vapaus jne?
Kysymys on pitkälti siitä, että onko ihmisillä oikeus tehdä itse omia valintoja. Joku voi valita uraputkessa juoksemisen eikä se välttämättä tuo hänelle onnea. Mutta minusta hänellä pitää olla oikeus tehdä tämä valinta. En haluaisi elää yhteiskunnassa missä poliitikot määräävät mihin töihin ihmiset saavat kouluttautua.
Jim Lahey kirjoitti:
Ja ei, vapaamarkkinajärjestelmä ei ole tasapuolinen. Normaalin keskiluokkaisen tarina on valmistua, ottaa asuntolaina ja maksaa se pois. Sen jälkeen kun se on maksettu, voi hän alkaa säästöön jäävillä tuloilla pelaamaan pääomapeliä, jota mm verotetaan kevyemmin. Siinä vaiheessa normaalin ammattinsa lisäksi hänen tulisi oppia osakesijoittamista, kiinteistökauppaa, valuuttakauppaa jne.
Onko tässä jokin ongelma? Kukaan ei pakota ottamaan asuntolainaa tai aloittaa osakesijoittamista, kiinteistökauppaa tai valuuttakauppaa.
Jim Lahey kirjoitti:
On päivänselvä asia, että tuloerot kasvavat ja se on rakenteellinen ongelma, jota vapaa markkinatalous kannustaa.
Päinvastoin, vapaa markkintalous on tehokas järjestelmä tasaamaan varallisuutta laajasti koko kansan kesken.
Ensinnäkin, tulisiko kaikilla ihmisillä olla sama palkka? Minusta ei, koska tällainen yhteiskunta ei voisi toimia. Jos kaikki saisivat samaa palkkaa työn vaativuudesta riippumatta, yhteiskunta romahtaisi koska yhä useampi ihminen huomaisi, että laiskottelusta saa yhtä suuren palkan kuin ahkeroinnista. Tämä romahduttaisi työn tuottavauuden ja sitäkautta koko yhteiskunnan. Tämä lienee selvä asia.
Tästä seuraa se, että joku saa aina korkeampaa palkkaa kuin toinen. Tästä seuraa, että ihmisten välillä on tuloeroja.
Tuloerot ovat siis täysin luonnollinen ja jopa tärkeä asia.
Ajatellaan, että palkkaat siivoojan, maksat hänelle X euroa tunnilta. Palkkaat myös lääkärin tutkimaan oletko sairas, maksat hänelle Z euroa tunnilta.
Millä tavoin voimme määritellä luvut X ja Z?
Meillä on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa:
1. Sinä sovit luvut yhdessä palkansaajan kanssa.
2. Virkamies määrittää nämä luvut.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa sinulla on mahdollisuus sanoa minkä sinä koet oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi palkaksi. Jos vastapuoli on erimieltä, kauppaa ei synny.
Toisessa vaihtoehdossa byrokraatti määrää palkat. Jos byrokraatti laskee väärin ja määrää palkat liian suuriksi, sinulla ei ole varaa palkata siivoojaa tai lääkäriä. Jos byrokraatti laskee väärin ja määrää palkat liian pieniksi, siivoja ja/tai lääkäri ei pysty kattamaan omia kulujaan ja hänen pitää lopettaa toimensa, koska se ei ole taloudellisesti kannattava.
Ensimmäinen vaihtoehto on myös siitä mielenkiintoinen, että tuloerot syntyvät vapaaehtoisuuteen perustuen. Sinä yhdessä kaikkien muiden ihmisten kanssa keskenään sovitte kuinka paljon enemmän sinä rahallisesti arvostat lääkärin työtä suhteessa siivoojan työhön.
Tämä vaihtoehto tarkoittaa, että ihmisten välillä on tuloeroja mutta ne eivät automaattisesti aina kasva, ja nämä tuloerot määrätyvät mahdollisimman oikeudenmukaisesti, koska ihmiset itse päättävät näistä tuloeroista keskenään.
Toisin sanoen, vapaassa markkinataloudessa on tuloeroja, mutta ne muodostuvat oikeudenmukaisemmin mitä nykyisessä sekataloudessa.
Jim Lahey kirjoitti:
Lopuksi vielä, jotten olisi ihan täysin "todellisuudesta" irrallaan oleva viherpiipertäjä, niin miten maanpuolustus tulisi hoitaa. Jos me tänne paratiisi saataisiinkin rakennettua tavalla A tai B, niin joku muu valtio tulisi ja ryöstäisi sen hyvinvoinnin meiltä pois. Kuinka uskottava on nykyinen maanpuolustuksemme. Mimmoisia resursseja meidän pitäisi siihen sitoa? Olen ehdottomasti ydinvoimaa vastaan, mutta onko nykyään Suomen kokoiselle maalle ainut uskottava puolustus ydinaseuhka(-puolustus)??
Kannatan yhteiskuntaa, mikä perustuu mahdollisimman paljon vapaaehtoisuuteen. Toisin sanoen, kannatan vapaaehtoisarmeijaa. Tässä olisi myös se etu, että mikäli puolustusvoimat joutuisivat kilpailemaan nuorista koulujen ja työelämän kanssa, se antaisi todellisen motiivin puolustusvoimille kehittää koulutustaan kiinnostavampaan ja houkuttelevampaan suuntaan. Jos kaikki astuisivat palvelukseen vapaaehtoisesti, sekä annettavan koulutuksen, että koulutettavien taso nousisi merkittävästi.
Mikäli haluamme parantaa Suomen puolustuskykyä, minusta ydinpommia parempi keino olisi antaa jokaiselle reserviläiselle mahdollisuus pitää kotonaan rynnäkkökivääriä. Sveitsissä on käytössä vastaava järjestelmä ja siellä se on toiminut hyvin.