SKY Tiedottaa

[Edwin]

YK: synteettiset huumeet valloittavat maailmaa
Lähde: UNODC huumeraportti 2010 23.6.2010
http://www.unodc.org/unodc/en/data-and- ... ef=menutop
lehdistötiedote:
http://www.unodc.org/unodc/en/press/rel ... tml?fp=pr3

YK:n huumeraportti 2010 tarjoaa jälleen hämmentävää luettavaa: tämä
byrokratia nielee vuosittain satoja miljoonia dollareita ja yrittää
antaa vaikutelman ylivoimaisesta teknisestä tietämyksestään mutta
tunnustaa heti kannabisluvun alussa (187/313), ettei raportti edes
yritä tarjota ”aritmeettisia harjoituksia”, koska sen saamat arviot
eri maista ovat niin epäluotettavia. Niinpä edellisestä raportista
napatut arviot kannabiksen kasvatusalasta vaihtelevat pyöreästä 200
000 hehtaarista tarkempaan 641 800 hehtaariin.

Eikä tällä lukujen pyörityksellä olisi muuten mitään väliä, mutta YK:n
huumetoimisto yrittää esittää harjoittamansa politiikan olevan
oikealla kurssilla aritmeettisia harjoituksia tekemällä.

UNODC esittää kannabiksen käyttäjiä olevan maailmassa 129 - 191
miljoonaa eli 2.9% - 4.3% 15 - 64 vuotiaista (198/313). Tämä arvio
käyttäjien määristä on hassu mm. sen takia, että YK ja sitä ennen
Kansainliitto on esittänyt viimeiset sata vuotta samaa arviota,
maapallon väestö on tosin moninkertaistunut tässä välissä. Raportissa
yritetään esimerkiksi selitellä Pohjois-Amerikan trendejä, joiden
pitäisi olla maailman tarkimmin tutkitut. Raportissa väitetään
kannabiksen kulutuksen olevan joko laskussa tai ainakin
”vakiintumassa”. Mitään varmaa näyttöä tälle arviolle ei kuitenkaan
esitetä, päinvastoin vuonna 2008 käyttäjien määrä olisi YK:n
kahvinporojen mukaan jo hivenen noussut.

Maailma ei kuitenkaan rajoitu Pohjois-Eurooppaan tai
Pohjois-Amerikkaan. Afrikasta ei ole muita tietoja kuin
”asiantuntijoiden arvioita” ja ne kertovat käyttäjämäärien olevan
kasvussa (202/313). Maapallon väestön enemmistö asuu kuitenkin
Aasiassa ja raportti arvioi siellä olevan vain noin 31.5 - 64.6
miljoonaa käyttäjää. Mutta raportissa tunnustetaan sivulla 205/313,
ettei Kiinasta ja Intiasta ole saatavilla arvioita koko väestön
kannabiksen käytöstä, ja niiden väestö vastaa noin kolmasosaa koko
maapallon väkimäärästä. Sitten raportissa todetaan, että vuonna 2008
15 maan asiantuntijat raportoivat kannabiksen käytön lisääntymisestä
verrattuna vuoden 2007 13 maahan ja vuoden 2005 yhdeksään. Millä
tahansa muulla alalla tällaiset arviot luokiteltaisiin sudeksi ja
sekundaksi mutta huumepolitiikkahan ei perustukaan tutkitulle ja
kriittisesti tarkastetulle tiedolle vaan ideologialle.


Huumesodan ideologiaan perustuen raportissa ei aseteta lainkaan
kyseenalaiseksi YK:n ja USA:n huumesodan osuutta ongelmiin vaan tämä
esitetään yhä edelleen ratkaisuna. Tämän vuoden erityisteemana on
synteettiset huumeet ja kuinka niiden valmistus ja käyttö on nyt
ohittanut perinteisten kovien huumeiden valmistuksen ja käytön.
Kannabis on edelleen maailman eniten käytetty laiton huume mutta
synteettisten huumeiden valmistus ja käyttö on ylittänyt heroiinin ja
kokaiinin valmistuksen ja käytön. Eikä tämä ole suinkaan mikään
parannus tilanteeseen koska synteettiset aineet ovat monella tapaa
huonompi vaihtoehto ihmisen terveyden kannalta. Ja näiden päälle
tulevat vielä huumeena käytetyt lääkeaineet, joiden käyttö jatkaa
voimakasta kasvuaan ja joiden uhreiksi joutuu yhä useampi (Michael
Jackson ja Heath Ledger kuuluisimpina).

Costa muistuttaa esipuheessa vuoden 1961 huumesopimuksessa olevasta
varauksesta huumeiksi luokiteltujen aineiden lääkekäytöstä: “... the
medical use of narcotic drugs is indispensible for the relief of pain,
.... and adequate provision must be made to ensure their availability
...”. Kansainvälinen huumevalvonta on muuttanut tämän hienon
periaatteen irvokkaaksi vastakohdakseen: ihmisiä kuolee
ylikansallisten lääketehtaiden kemikaaleihin mutta kannabiksen
lääkekäyttö kärsii edelleen sille langetetusta huumeleimasta vaikka
siihen ei ole kukaan kuollut ”laittomasti käytettynä”.

Raportissa hehkutetaan myös sitä, kuinka YK:n ihmisoikeuksien tulisi
olla huumepolitiikan toteuttamisen punainen lanka (8/313) mutta
jälleen kerran uutiskatsaus kertoo asioiden olevan aivan muuta. Mm.
Meksikon huumesodan uhriluku on ylittänyt tätä kirjoitettaessa 25 000
ruumiin rajan.

Mitä tämä maksaa?
Lähde: UNODC:n vuosiraportti
http://www.unodc.org/unodc/en/about-uno ... eport.html

Vaikka UNODC julkaisee vuosittain raportin omasta toiminnastaan, sen
kustannuksista ja tulopohjasta, on vaikeaa saada selkoa yhden vuoden
kuluista. Sama pätee myös valtioiden huumepolitiikkaan: kuinka vaikea
on löytää arvioita huumepolitiikan aiheuttamista kuluista.

UNODC hallitsee kyllä pelottelutekniikan ja heti raportin alussa
yrittää vedota siihen, kuinka ylivoimaisen vihollisen kanssa se
painii. Vuosiraportin esipuheessa Costa pääsee surkuttelemaan oma
asemaansa: ”...resources available are minute compared to the gigantic
menace that we face” (13/74). Totuus on se, että 499.9 miljoonalla
dollarilla vuosina 2008-2009 (67/74) tämä toimisto ei tee paperityötä,
nettisivuja, edustusta ja propagandapuheita kummempaa.

Raportin mukaan Suomikin antaa tälle huuhaalle 3,107,385 dollaria
vuodessa (69/74). Kansanedustajat eivät tiedä, mihin meidän
veronmaksajien rahoja laitetaan, ja kallispalkkaiset alan virkamiehet
saavat rauhassa kusettaa meitä veronmaksajia.

Arviot kannabiksen kotikasvatuksesta perustuvat eri maiden
asiantuntijoiden antamiin arvioihin, joita Suomessa edustaa sosiaali-
ja terveysministeriö sekä sisäministeriön alainen poliisi. Niinpä
hallituksen esittämissä selonteoissa kannabiksen käytön arvioidaan
koko 2000-luvun olleen laskussa, jotta tällä oikeutettaisiin
hallituksen ’ei enää lisätä haittoja’ -politiikka, ja toisaalta
poliisin uutisiskuissa kerrotaan toistuvasti huumeongelman olevan
lisääntymässä/kärjistymässä, koska tällä hamutaan lisää rahaa ja
lisävaltuuksia kansalaisten valvontaan. Suomen hallitus on ominut YK:n
huumetoimistolta tieteellisen tutkimuksen ylenkatsomisperinteen.

YK:n huumesodalle uusi johtaja Venäjältä
Lähde: UNODC 12.7.2010, Transform 8.7.20101
http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage ... ml?ref=fs4
http://transform-drugs.blogspot.com/201 ... -moon.html

Costan laatima huumeraportin esipuhe (8/313) toteaa kansainvälisen
huumevalvonnan saavuttaneen aikuisuuden viimeisen kymmenen vuoden
aikana - kun sen alusta sanotaan kuluneen jo sata vuotta (11/313).
Huumeraportin yhteenvedossa (15/313) käydään läpi YK:n huumevalvonnan
isoja periaatteita, kuinka vuonna 1998 YK:n yleiskokouksessa
päätettiin eliminoida laiton huumetuotanto vuoteen 2008 mennessä
(kuten on aiottu viimeiset 100 vuotta). Kun tämä ei onnistunut,
päätettiin vuonna 2009 jatkaa samaa ohjelmaa vuoteen 2019. Mutta
kuinka YK jatkaa kansalaisten pään hakkaamista seinään tässä asiassa?

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon nimitti YK:n huumetoimiston UNODC:n
uudeksi johtajaksi venäläisen uradiplomaatin Yuri Fedotovin. Edellisen
johtajan italialaisen uradiplomaatin Antonio Maria Costan seuraajaksi
olisi odotettu edistyksellisempää hahmoa johtamaan huumetoimisto pois
USA:n huumesodasta nyt kun USA itsekin on hakemassa uutta suuntaa 30
vuotta vallinneeseen doktriiniinsa. Vuoden 2009 huumeohjelman
tarkistuskokouksessa tuli esille lukuisien maiden pettymys jatkuvaan
kokoustamiseen vailla juhlapuheita kummempaa tulosta.

YK:ssa tarkkailijana toimiva kansalaisjärjestö Transform vertaa
valintaa samaan kuin jos Pohjois-Korean diplomaatti valittaisiin
johtamaan lehdistövapaudesta vastaavaa toimistoa. Venäjällä
huumepolitiikkaa ei tehdä ihmisten parhaaksi vaan sillä ajetaan
suurvaltapoliittisia tavoitteita ja romutetaan ihmisoikeuksia: kuten
USA:ssa aikoinaan myös Venäjällä huumesyytteitä käytetään
toisinajattelijoiden vaientamiseen ja huumekauppaa valtion salaisten
operaatioiden rahoittamiseen. Ihmisoikeusneuvostossa Venäjä syyttää
maansa rappiosta homoja, lesboja, huumeiden käyttäjiä jne. kuten
muissakin diktatuureissa on tapana. Venäjällä ei sallita neulojen
vaihtoa ja AIDS:n ja HIV:n torjuntatyö on vaikeuksissa politiikan
takia. Huumeongelmansa ratkaisuksi Venäjä kannattaa Afganistanin
unikkopeltojen myrkytyksiä ja luultavasti Venäjän poliisi, armeija ja
tiedustelupalvelu ovat yhtä sotkeutuneita huumekauppaan kuin USA:n
vastaavat laitokset.

Transform pohtiikin, että nimityksessä on takana normaalit
kansainväliset diplomaattikuviot: näihin paikkoihin ei tarvita
pätevyyttä vaan suurvallat ovat kulissien takana jyvittäneet
valtapaikkoja keskenään. Venäjä sai nyt ensimmäisen edustajansa jonkin
YK:n toimiston johtoon ja nimitys on jälleen esimerkki siitä, miten
huumepolitiikka on alisteista muulle politiikalle. Vaikka YK on
maailmanjärjestö, ei sen nimityskuviot ole läpinäkyviä eli me kaiken
maksajat emme saa tietää todellisia perusteluja. Tämä pätee
huumebyrokratiaan myös Suomessa, jossa symbolisten viestien
lähettäminen ylittää tieteelliseen näyttöön perustuvan
huumepolitiikan.

Huumeraportin lehdistötiedotteen lopussa
(http://www.unodc.org/unodc/en/press/rel ... tml?fp=pr3)
Costa kirjoittaa oraakkelimaisesti: "Yet, unless drug prevention and
treatment are taken more seriously, public opinion's support to the UN
drug conventions will wane." Eli jos YK ei tosissaan tartu
huumeongelman hoitamiseen, alkaa suuren yleisön luottamus YK:n
huumesopimuksiin horjua.

Costa paljastaa YK:n huumeohjelman todellisen luonteen pitäessään
Meksikon tappamista ”siunauksena USA:lle, koska tämä on aiheuttanut
kokaiinikauppaan niin paljon häiriöitä, että käyttö on laskenut,
hinnat nousseet ja puhtaus tippunut”. Todellisuudessa euron
vahvistuminen dollariin nähden on siirtänyt kokaiinikaupan
eurovetoiseksi ja siten Euroopan markkinat ovat houkuttaneet
Etelä-Amerikan kartelleja jo pitkään. Meksikon tappamisen jatkuminen
pitää ylipäänsä kokaiinin hinnan niin korkealla, että sitä kannattaa
salakuljettaa kustannuksista huolimatta. Lisääntyvä väkivalta tuo
markkinoille vain yhä röyhkeämpiä ja väkivaltaisempia jengejä. Tätä
perusasiaa Costa ja YK:n huumevalvontajärjestelmä ei halua myöntää
vaan jatketaan 100 vuotta sitten aloitettujen kymmenvuotisohjelmien
sarjaa ihmisuhreista piittaamatta.

Yhä suurempi osa kansalaisista on jo tehnyt henkilökohtaisen
ratkaisunsa mutta tämä ei ole yltänyt kaikissa maissa parlamentin tai
hallituksen tasolle. Asioilla on syynsä ja seurauksensa, ja niin kauan
kuin YK ja tietyt hallitukset jatkavat symbolisen huumepolitiikan
tekemistään kannabiksen käyttäjien kustannuksella, kannattaa niiden
politiikasta sanoutua irti henkilökohtaisesti.

[katalanala]

Timo Haara aikoo asettua ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleihin Pohjois-Savon vaalipiirissä.

http://huumepolitiikkaa.fi/inc/candidates.php

[katalanala]

Tärkeä tiedonanto: Me voitetaan tää peli. That is all.

[asdasd123]

Onko etelästä mahdollista kannattaa kaveria sieltä pohjolastapäin?

Timo Haara aikoo asettua ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleihin Pohjois-Savon vaalipiirissä.

http://huumepolitiikkaa.fi/inc/candidates.php

[Edwin]

Ruotsin kuningashuone ja lääkekannabiksen vastustaminen
Lähde: World Federation Against Drugs
Uuden huumeiden vastaisen foorumin lääkekannabisraportti:
http://wfad.se/images/articles/dscfactsaboutmm.pdf
Luentorunko:
http://wfad.se/images/articles/madras%2 ... ijuana.pdf

Uusi kansainvälinen huumeiden vastainen organisaatio aloitti
toimintansa vuonna 2009 ja jatkoi toukokuussa 2010 Ruotsissa isolla
konferenssilla, jonka tärkein anti oli jälleen kannabiksen ja
erityisesti lääkekannabiksen vastustaminen. Jotta kenellekään ei jäisi
epäselväksi tämän asian keskeisyys niin lääkekannabista vastustetaan
ja jarrutetaan juuri sen takia, että sen hyväksyminen vie pohjan
kannabiksen kieltolailta, jonka keskeinen perustelu on se, ettei
kannabiksella ole lääkinnällistä hyötyä. Eli jos kansainvälinen
kieltolakilobby myöntää lääkekannabiksen hyödyt, se samalla myöntää
kannabiksen kansainvälisen kieltolain pätemättömäksi.

Konferenssi julkaisi raportin ”The Facts about ”Medical” Marijuana”,
jossa yritetään kumota lääkekannabiksen perustelut. Keskeisenä
todisteena lääkekannabiksen tehottomuudesta käytetään USA:n Institute
of Medicine -laitoksen julkaisemaa kirjaa: Mack, Alison & Joy, Janet:
Marijuana as Medicine? The Science beyond the Controversy. 2001
(http://www.nap.edu/openbook.php?isbn=0309065313).

Kirja ilmestyi osana presidentti Clintonin määräämää tutkimusta
Kaliforniassa kansanäänestyksessä vuonna 1996 voittaneen
lääkekannabiksen sallineen lakialoitteen takia. USA:n keskeisen
lääketieteellisen tutkimuslaitoksen piti antaa liittovaltiolle pitävät
perustelut lääkekannabiksen kiistämiselle. Mutta toisin kävi ja
kirjasta on tullut yksi lääkekannabista ajavien käyttämä todiste.

Konferenssissa julkistetussa raportissa lääkekannabiksesta esitetään
kirjasta vain yksi lause: IOM report ”Little future in smoked
marijuana as a medicine” (s. 5 eli pdf:n 7/47)

IOM:n kirjassa mainitaan sivulla 183, että ”poltettu marihuana on
huono tapa saada irti sen mahdolliset hyödyt”. Kirjassa mainitaan
kuitenkin seuraavaksi annosteluun kehitettäviä uusia menetelmiä kuten
vaporisaattori sekä GW Pharmaceuticalsin annostelukeksintö tehdä
marihuanasta eristetyt ainesosat suusuihkeen muodossa vaikuttaviksi.

Kirjaa lainaavat huumehaukat eivät esitä yhtä lausetta enempää, koska
kirjassa sanotaan myös suoraan, että ”sen (marihuana) nykyinen
laillinen asema valvottujen huumeiden I listalla ei rohkaise
lääkkeiden tutkimukseen eikä kaupalliseen kehittelyyn”.

”Sen sijaan, että kannabiksesta tulisi markkinamenestys, näyttää
todennäköisemmältä että kannabislääkeitä käytetään paljolti samaan
tapaan kuin suun kautta nautittavaa THC:tä: erilaisten oireiden lisä-
tai vaihtoehtolääkityksenä. Tähän saakka perinteiset lääkkeet ovat
toimineet paremmin kliinisissä kokeissa kuin kannabis. Mutta kaikki
lääkkeet eivät tehoa kaikkiin ihmisiin joten voi olla sellaisia
potilaita, jotka hyötyvät enemmän kannabiksesta kuin perinteisestä
lääkityksestä. Ja koska kannabinoidit auttavat näihin oireisiin
uudella tavalla, niitä voidaan yhdistää muihin lääkkeisiin näiden
vaikutuksen parantamiseksi. Varsinkin kannabinoidien ja opiaattien
yhdistäminen näyttää lievittävän kipuja paremmin kuin opiaatit
yksinään aiheuttaen vähemmän sivuvaikutuksia.”

”Näyttää myös siltä, että tiettyjä sairauksia voisi hoitaa erityisesti
kannabiksella. Useimmilla AIDS-potilailla on monenlaisia oireita,
jotka näyttävät lievittyvän kannabiksella. Olisi siksi suositeltavaa
tarjota tällaiselle potilaalle yhtä lääkettä, joka antaa helpotusta
kaikkiin oireisiin kuin antaa jokaiselle oireelle omaa lääkettä.”

Sitten IOM:n kirja kiirehtii jo tulevaisuuteen: ”Nykyisestä marihuanan
lääketieteellisestä tietämyksestä voi syntyä mitä mielenkiintoisempia
mahdollisuuksia, joilla ei ole enää mitään tekemistä itse kasvin
kanssa. Marihuanan vaikuttavat aineet eivät pelkästään innosta
tutkijoita uusien synteettisten aineiden kehittelyssä vaan ne ovat
saaneet tutkijat tajuamaan ihmiskehon tuottamien sisäsyntyisten
kannabinoidien aseman. Tutkimus on jo paljastanut sen, että
kannabinoidit vaikuttavat lukemattomiin fysiologisiin prosesseihin ja
biokemiallisiin vaikutusketjuihin, joista jokainen on mahdollinen
uusien ja spesifien lääkeaineiden vaikutuksen kohde. Tähän
sisäsyntyiseen kannabinoidijärjestelmään vaikuttavien hoitomenetelmien
kehittymisen myötä marihuanan lääkekäyttö tulee katoamaan kuuman
väittelyn aiheena lääketieteen historiaan.” (Mack & Joy 2001, 183 -
185)

Tämä siis USA:n liittovaltion tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka
piti häivyttää näkyvistä koko lääkekannabiskeskustelu 1990-luvun
lopussa. Lääkekannabistutkimus on sittemmin osoittanut siinä esitetyt
varaukset perusteettomiksi kun on saatu varsinaisten potilaskokeiden
tuloksia, kannabiksen annostelulaitteet ovat kehittyneet,
lääketasoisia kannabislajikkeita on jalostettu ja tutkimus on
osoittamassa kannabiksen muutkin ainesosat kuin pelkän THC:n
lääketieteellisesti arvokkaiksi. Potilaat ovat joutuneet turvautumaan
jopa katukaupasta löytyvään marihuanaan kuin hukkuvat oljenkorsiin,
koska järjestelmä ei kykene tarjoamaan parempaa - ja tästä on
syyllistetty potilaat.

Toinen Tukholmassa konferenssissa julkaistun raportin perustelu
marihuanan kieltämiselle lääkkeeksi on se, että FDA eli USA:n
lääkevalvontaviranomainen hyväksyi kannabiksen vaikuttavan aineen
THC:n lääkkeeksi jo 1980-luvulla. Mutta tämä on vedenpitävä perustelu
kannabiksen laillistamiseksi: kuinka voidaan kieltää kasvi, jonka
pääasiallinen vaikuttava aine on hyväksytty lailliseksi lääkkeeksi?
Lisäksi THC aiheuttaa ne kannabiksen tunnetut ”huumevaikutukset” mutta
Ruotsin huumehaukkojen raportti kiertää tämän faktan kertomalla
kannabiksen sisältämistä muista 400:sta aineesta, joita ei olla vielä
tutkittu aivan kuin se mörko piilisi niiden seassa. Todellisuudessa
yhden aineen eli CBD:n on todettu olevan antipsykoottinen eli
vaikuttavan THC:n psyykisiä vaikutuksia tasapainottavasti.

USA:n huumelaissa on listat aineiden haitallisuuden mukaan tai siis
perusteluna on haitallisuus mutta katsotaanpa kannabiksen luokittelu:
1 listalla on marihuana mm heroiinin rinnalla, 2 listalla on nabilone
eli synteettinen THC, jota myydään USAn hallituksen eli FDA:n
hyväksymänä tuotenimellä Cesamet (http://www.cesamet.com/) ja 3
listalla dronabinol, kasvista peräisin oleva THC, jota myydään
tuotenimellä Marinol ja joka virallisen tiedonannon mukaan ”ei ole
narkoottinen aine ja sillä on vain pieni riski aiheuttaa fyysinen tai
henkinen riippuvuus” (http://www.justice.gov/dea/ongoing/marinol.html
sekä http://abbottgrowth-us.com/products/mar ... 2-0,00.htm).
Tällaisen huuhaan takia satoja tuhansia ihmisiä pidätetään vuosittain
USA:ssa.

Konferenssin julkaisema raportti on monessa muussakin kohtaa
auttamattoman propagandistinen. Yksi kannabiksen haitoista raportin
mukaan on, että se aiheuttaa aivovaurioita. Tämän väitteen perusteluna
on yksi ainut uutinen, jonka mukaan kannabiksen käyttö muuttaa aivojen
verenkiertoa. Sen sijaan raportista on sensuroitu tutkimukset, jotka
todistavat kannabiksen lisäävän neurogenesistä eli hermosolujen
uusiutumista.

USA:n hallitus on vuonna 2003 patentoinut kannabinoidit
antioksidantteina ja hermosoluja suojaavina aineina (U.S. patent
6630507 Cannabinoids as antioxidants and neuroprotectants
http://patft.uspto.gov/netacgi/nph-Pars ... PN/6630507).
Konferenssissa oli läsnä myös USA:n huumetsaari Kerlikowski, jonka
argumentti oli, ettei lääkettä voida hyväksyä äänestämällä vaan
tieteellä. Kerlikowskia kuten kaikkia huumehaukkoja vaivaa kannabiksen
vastustamisen aiheuttama valikoiva muistinmenetys ja pysyvä
aivovaurio.

Puhtaasti historian mutkien takia kannabiskasvi kuuluu YK:n vuoden
1961 huumesopimuksen huumausainelistalle yhdessä heroiinin ja
kokaiinin kanssa mutta sen vaikuttava aine THC YK:n vuoden 1971
psykotrooppisten aineiden sopimukseen sen takia, että THC eristettiin
vasta tuon vuoden 1961 sopimuksen jälkeen. Mutta huumesota ei ole
koskaan ollut looginen eikä perustunut tieteeseen vaan sillä on aivan
muita syitä.

Johansson, DuPontin klaani ja metadon
Lähde: Drugnews 7.10.2010
http://www.drugnews.nu/article.asp?id=6221
Robert DuPontin haastattelut vuosilta 2000 ja 2010:
http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline ... upont.html
http://ibhinc.org/pdfs/2010DrRobertDuPontInterview.pdf
Robert DuPontin Institute for behavior and health kanta lääkemarihuanaan:
http://www.ibhinc.org/drugwar.html#mm

Per Johansson, Riksförbundet narkotikafritt samhälle -järjestön
pääsihteeri sekä Wfad:n perustaja ja sen johtokunnan jäsen, sai
amerikkalaisen John P. McGovern -palkinnon huumeiden vastaisesta
työstään ”Nils Bejerotin hengessä”. Riksförbundet narkotikafritt
samhälle -järjestön sanotaan olevan keskeinen tekijä sille, että
Ruotsissa 1960-luvun sallivasta politiikasta ollaan päädytty nykyiseen
huumeetonta maailmaa tavoittelevaan ideologiaan.

Tämän palkinnon ja palkittavan asemaa alleviivaa se, että palkinnon
luovutti hänelle USA:n pääkaupungissa Washingtonissa tohtori Robert
DuPont. DuPont kuuluu USA:n merkittävimpien teollisuussukujen
joukkoon, jonka kemian teollisuus oli 1930-luvulla ratkaisevassa
asemassa hamppua kiellettäessä kun DuPontin omistaman teollisuuden
tuottamat keinokuidut valtasivat markkinoita hamppukuidulta.

Robert DuPont toimi presidentti Nixonin valtakaudella vuosina 1970 -
73 narkomaanien hoito-osaston johtajana, minkä jälkeen hän toimi
vastaperustetun National Institute on Drug Abuse (NIDA) -laitoksen
ensimmäisenä johtajana vuosina 1973 - 78 sekä Valkoisen talon
huumetoimiston johtajana, ns. huumetsaarina, vuosina 1973 - 77
presidenttien Nixon ja Ford valtakausilla. Hänen valtakaudellaan
aloitettiin heroiiniriippuvaisten vieroitushoidossa käyttää metadonia,
jonka patentti on USA:laisella Eli Lilly lääkeyhtiöllä. Historiasta
tiedämme, että 1800-luvulla morfiinin tullessa markkinoille sitä
markkinoitiin oopiumriippuvuuden hoitoon. Heroiinin tullessa
markkinoille sitä markkinoitiin morfiiniriippuvuuden hoitoon.

Marihuanaa pidettiin vielä 1900-luvun alussa tehokkaana opiaattien
aiheuttaman vieroitusoireiston hoitamisessa: vielä vuonna 1942
lääkärit S. Allentuck ja K. M. Bowmann suosittelivat sen käyttöä
oopium- ja morfiiniriippuvaisten vieroitusoireiden lievittämiseen (The
Psychiatric Aspects of Marihuana Intoxication, American Journal of
Psychiatry: 99, p. 248 - 251, 1942). Mutta sekin kiellettiin USA:n
huumepoliisin johtajan Harry Anslingerin, kemianteollisuuden omistajan
DuPontin, lehtikeisari Hearstin, valtiovarainministeri Mellonin sekä
valtiovarainministeriön lakiasiainjohtajan Herman Oliphantin
junailemalla Marihuana Tax Actilla vuonna 1937.

Robert DuPont jatkaa esi-isiensä työtä jakamalla ”tieteellistä tietoa”
perustamansa Institute for behavior and health -instituutin kautta.
Lääkemarihuanasta instituutin kotisivut tietävät kertoa mm., että
”Marihuana on huonompi vaihtoehto verrattuna uusiin ja jalostuneempiin
lääkkeisiin, joita on kehitetty sen jälkeen kun lääkemarihuana juttu
keksittiin vuosikymmeniä sitten”.

Wikipedian mukaan metadonina nykyisin tunnettu synteettinen opioidi
keksittiin Natsi-Saksassa vuonna 1937 ja patentin osti USA:lainen Eli
Lilly sodan jälkeen vuonna 1947 vain yhdellä dollarilla. Metadonilla
on tärkeä osa huumeongelman medikalisoimisessa kun sen käyttö
vieroitusklinikoilla loi käsityksen aineriippuvuudesta sairautena
persoonallisuuden heikkouden tai muun sen kaltaisen selityksen sijaan.
Eli Lilly vaurastui toisen maailmansodan jälkeen ensimmäinenä
teollisena penisilliinin valmistajana. USA:n hallituksen edustajat
YK:n huumehallinnossa olivat vaikuttamassa siihen, että WHO:n raportti
”The merits of anti-biotic substances obtainable from cannabis sativa”
(UN Document E/CN.7/409 (E/CONF. 34/5) 1961: The merits of antibiotic
substances obtainable from C. sativa.) sivuutettiin vuonna 1961
kannabiksen kieltävää Single Convention sopimusta laadittaessa. Judy
Garland ja Jimi Hendrix kuolivat yhtiön valmistaman secobarbitaalin
aiheuttamaan myrkytykseen. Muita ”jalostuneita” Eli Lillyn
lääkehittejä ovat erektiolääke Cialis ja psyykenlääke Prozac.

Ruotsalainen lääkäri Nils Bejerot, josta on tullut yksi huumeista
vapaa maailma -ideologian päähahmoista, loi aikoinaan tartunta- eli
epidemiamallin kuvaamaan huumeiden käytön eli riippuvuustartunnan
leviämistä. Tämä on ollut mallina käsitykselle huumeista ihmisen
vapaan tahdon tuhoavina aineina, mistä taas on johdettu nykyaikaiset
epäinhimilliset huumepolitiikan muodot, joiden mukaan huumeiden
käyttäjillä ei ole omaa vapaata tahtoa. Siksi heidän mielipiteitään ei
pidä kuunnella ja pakkohoito on yksi ”huumekeskustelun” käytännön
ratkaisuista vaikka vapaaehtoistakaan hoitoa ei pystytä takaamaan
koviin aineisiin koukkuun jääneille. Nämä käsitykset tulivat Suomeen
lääkäri Idänpää-Heikkilän ja huumepoliisin johtajan Koskisen
vaikutusvallan kautta, mikä leimaa edelleen suomalaista
huumepolitiikkaa kuten esimerkiksi mielipiteen vapauden vastaista
asennetta kannabisyhdistyksiin. Johansson ja DuPont jakavat tämän
näkemyksen aineeseen sitoutuneesta pahasta, riippuvuudesta, joka on
riippumaton yhteiskunnan olosuhteista sekä henkilön ominaisuuksista,
elinympäristöstä ja historiasta.

Bejerot esitteli pohjoismaisia mielipiteitä laajasti muokanneessa
kirjassaan ”Huumausaineet - ihmisen ongelma” virallisen käsityksen
metadonista: ”Kun elimistö on tällä tavoin ”kyllästetty” (tarkoittaa
metadonin viikkoja kestävää annostelua), ei morfinisti-heroinisti voi
enää kokea mielihyväntunnetta käyttäessään vanhaa väärinkäyttämäänsä
ainetta...” Myöhemmin Bejerot tosin kertoo totuuden ihmelääkityksestä:
”Teoreettisesti metadoni-menetelmä on tehokas, mutta käytännössä se on
vaikea yksinkertaisesti sen vuoksi, että useimmat
morfinisti-heroinistit mieluiten jatkavat väärinkäyttöään”. (Bejerot,
Nils: Huumausaineet - ihmisen ongelma. Kääntänyt Juhana
Idänpää-Heikkilä. Tampere. 1971. (Alkup. ruotsalainen painos 1969),
ss. 78 - 79)

Metadonin tullessa huumevieroitusmarkkinoille USA:ssa 1960-luvun
lopulla sitä pidettiin liki ihmeaineena, penisilliinin kaltaisena
huumeriippuvuuden lääkkeenä, jota alettiin tarjoamaan jopa huumeita
kokeileville nuorille. 1970-luvulle tultaessa metadonia jaettiin jo
kymmenille tuhansille opiaattien käyttäjille. Ainekeskeisiltä
tutkijoilta ja virkamiehiltä jäi huomaamatta se, kuinka paljon
metadonhoidon onnistuminen oli kiinni käyttäjän elämän olosuhteiden
muuttumisesta, huumeiden suonensisäisen käytön loppumisesta ja
rikollisen elementin poistamisesta potilaan elämästä. Metadonin käyttö
opiaattivieroituksessa on ollut ristiriitainen, koska sen aiheuttama
riippuvuus on luonnon opiaatteja vahvempaa eli vaikka se irrottaa
käyttäjän laittomilta markkinoilta, tulee hänestä lääkeyhtiöiden orja.
(Musto, David F.: The American disease. Origins of Narcotic Control.
Expandend edition. 1987. ss. 255, 259 - 260)

Metadon on tunnettu Suomessa myös tuotenimellä Dolorex, jonka
välityksestä on langetettu vuosien vankeustuomioita 1980-luvulla.
Ihmeellisen näistä tuomioista tekee se, että lääkärit kirjoittivat
huumereseptejä, apteekit myivät niitä vastaan huumetta ja
lääkintöhallitus antoi käytännön jatkua toistuvista kyselyistä
huolimatta (sama laitos joka jarruttaa lääkekannabiksen jakelua) mutta
tuomiot langetettiin yksityishenkilöille. Metadon,
”vieroituslääkkeenä” käytetty subutex ja heroiinia moninkertaisesti
vahvempi fentanyyli ovat myös laittomilla markkinoilla myytäviä
synteettisiä opiaatteja ja niiden aiheuttamat kuolemantapaukset ovat
merkittävä osa Suomenkin huumekuolemia. Näin huumepolitiikalla on
saatu narkomania hyödyttämään DuPont suvun ja muun lääketeollisuuden
liiketoimintaa.

Kannabiksen kieltolain ideologinen tausta

Huumepolitiikan tukena käytetyn pseudotieteen sekä kannabiksen
haittojen tai hyötyjen repostelun sijaan tärkeämpää on tarkastella
tämän konferenssin suojelijan eli Ruotsin kuningashuoneen taustaa:
miksi kuningashuone antaa resurssinsa ja arvovaltansa tällaisen
huuhaatieteen palvelukseen. Kuningatar Silvia on tämän konferenssin
suojelija ja esiintyy mm. YK:n huumekokouksissa edustamassa
ruotsalaisia kansainvälisiä huumeiden vastaisia järjestöjä.

Ruotsin kuningashuoneen natsitaustaa ei kohteliaisuussyistä yleensä
käsitellä julkisuudessa eikä totuuskomiteoissa mutta kuningatar Silvia
tuli yllättäen keväällä 2010 itse ulos kaapista kommentoimalla isänsä
ja sukunsa vaurauden taustoja. Mm. suomalainen Helsingin Sanomat
sivusi aihetta 31.5.2010 kolumnissa Kultakala avasi suunsa
(http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... 5257209019):

”Hovin natsikytkösten käsittelyä voi toki moittia helpoksi tavaksi
pohtia monarkian ongelmia. Kytkökset ovat kuitenkin osoittautuneet
hyvin hankalaksi kysymykseksi hoville itselleen. Tapa, jolla
kuningasperhe käsittelee natsitaustojaan, muistuttaa siitä, että
kuningashuoneella on Ruotsissa valtaa, jota kukaan ei pääse valvomaan.

Kuningatar Silvian saksalainen isä Walther Sommerlath kuului
natsipuolueeseen (NSDAP). Hän liittyi jäseneksi varsin varhain,
joulukuun ensimmäisenä vuonna 1934. Perhe asui tuolloin São Paulossa
Brasiliassa. Vain melko harvat brasiliansaksalaiset tuumivat, että
puolueeseen kannattaisi liittyä edes bisnesten vuoksi.

Ruotsalaistoimittaja Mats Deland kaivoi Sommerlathin jäsenkortin ja
jäsennumeron 3592030 esiin Berliinin arkistoista jo vuonna 2002.
Silvian isän menneisyys ei siis ole uutinen. Uutinen on se, että
Silvia kommentoi ensimmäisen kerran isänsä menneisyyttä ohjaaja Gregor
Nowinskin tekemässä dokumenttisarjassa Bernadottejen kuningasperheen
200-vuotisesta historiasta.

Mitä Silvia sitten sanoi?

Silvian mukaan isä ei ollut poliittisesti aktiivinen eikä sotilas.
Poliittisen aktiivisuuden kuningatar mainitsee kaksi kertaa ikään kuin
painottaakseen, ettei Walther Sommerlathia oikeastaan voi edes pitää
natsina.

Entä mitä kuningas Kaarle Kustaa sanoi, kun esiin nostettiin taas
kerran hänen saksalaisen äitinsä Sibyllan isän herttua Karl Edvardin
natsisuhteet, joista tämä sai jopa vankeustuomion? Hän sanaili tähän
tyyliin: Isä ei missään tapauksessa ollut natsi. Mutta isoisä, kuten
moni muukin, oli ehkä vähän. Sitä elettiin tuolloin kuin tyhjiössä,
vähän manipuloituna. Kaikki olivat vähän niin kuin mukana. Sitä oli
vaikea välttää.”

Expressenin haastattelussa Silvia yritti lisäksi selittää isänsä
tehneen bisnestä lastenleluilla eikä aseilla tai vastaavalla:

”Fabriken som pappan ägde mellan 1939 och 1943 har också anklagats för
att tillverka krigsmateriel, något som drottningen förnekar i
programmet.
- Han hade en fabrik för elektriska saker. Jag tror han
gjorde elektriska tåg för barn och hårtorkar och sådana saker. Då fick
han order att tillverka membran till civila gasmasker. Det är fel att
säga att han gjorde pansrar och sånt, men de här membranen till
civilförsvarmasken, de gjorde han.” (6.5.2010
http://www.expressen.se/1.1979045)

Kolmannessa valtakunnassa huumesota, Rauschgiftbekämpfung eli
”päihdemyrkkytaistelu”, oli osa rodunjalostusohjelmaa. Tätä johti
kolmannen valtakunnan sisäministeriön alainen terveysministeri, joka
oli puolestaan osa byrokraattista labyrinttia, johon kuului
perinnöllisyystieteen ja rotuhygienian osastot ja jota natsilääkärit
johtivat. Saksalainen lääketeollisuus tuotti amfetamiinia, kokaiinia,
heroiinia ja morfiinia, joita käytettiin runsaasti sodassa.
Natsijohtajista ainakin Göringin tiedetään olleen narkomaani ja
ilmeisesti Hitler oli myös. Kertomukset hänen impulsiivisesta
toiminnasta ja raivonpuuskista kertovat kroonisesta amfetamiinin
käytöstä. Rauschgiftbekämpfung suuntautuikin käytännössä
intellektuelleja, toisrotuisia ja -kulttuurisia, taitelijoita ja muita
natsien epämääräisiksi tai ei-toivotuiksi kokemia ryhmiä vastaan eli
se oli osa rodunjalostusohjelmaa.

Ruotsin ja sen kuningashuoneen nykyaikaisen vaurauden takana on toisen
maailmansodan aikainen raaka-aineiden kuten Kiirunan rautamalmin
kauppa Natsi-Saksaan. Eugeniikka eli rodunjalostusoppi jatkui osana
Ruotsin sodanjälkeistä sosiaalidemokraattista hallintoa aina
1970-luvulle saakka, jolloin Ruotsin poliittiset puolueet yhdistyivät
huumevapaan yhteiskuntapolitiikan avulla rakentamaan kansankotia.

Kuninkaan ”metsästysseura” on yksi kansainvälisen finanssimaailman
keskus, johon kuuluu lukuisia maailman talouselämän keskeisiä
vaikuttajia. Ruotsin kuningashuone on yksi eri verkostojen
solmukohtia, joissa kansainvälinen lääke- ja päihdeteollisuus ja
kansainvälinen kieltolakilobby kohtaavat. Mm. John P. McGovern sai
Ruotsin kuninkaan myöntämän Nordstjärneorden -kunniamerkin vuonna
1988.

Huumeiden vastainen työ korkean tason verkostomarkkinointia?

Ruotsalaiset kansainväliset huumeiden vastaiset järjestöt toimivat
kuten mikä tahansa pyramidihuijaus: mm. European Cities Against Drugs
-verkosto lähinnä kerää rahaa, mikä paljastui kun Unkarin pääkaupungin
Budapest alkoi selvittämään maksamiaan avustuksia eri tahoille.
Budapest päätti alkuvuodesta 2010 erota ECAD-verkostosta jäsenmaksun
noustessa jo 10 000 euroon vuodessa (8 000 euroa vuonna 2005).
(Budapest resigns from ECAD 27.1. 2010 http://drogriporter.hu/en/ecadbpEN)

Mediassa esitetty kysymys siitä, miksi Budapest erosi verkostosta 15
vuoden jälkeen vasta vuonna 2010 sai Budapestin sosiaalipoliittisen
komitean puheenjohtajan Andrea Szolnokin kommentoimaan ainoastaan
”etteivät päättäjät olleet asiasta tietoisia”. Verkoston toiminta ja
periaatteet ovat täysin vastakkaiset mm. sen huumepolitiikan kanssa,
mistä Suomessa on poliittisella tasolla sovittu mutta silti muutamat
suomalaiset kaupungitkin maksavat verorahoista tukea tälle järjestölle
(Helsinki, Espoo, Turku, Maarianhamina).

Suomeen tätä ruotsalaista huumepropagandaa tuovat tieteellisenä
tutkimuksena ns. huumeiden vastaiset järjestöt kuten IHRY. Vuonna 2005
IHRY järjesti hamppumarssien aikaan oman kannabiksen vastaisen
kampanjansa, jonka lähteenä oli ruotsalaisten toimittama raportti
”Adverse Health Consequences of Cannabis Use. A Survey of Scientific
Studies Published up to and including the Autumn of 2003” kannabiksen
”uusista haittavaikutuksista”.

Raportin tekijä myöntää valikoineensa tekstejä omien tarkoitustensa
mukaan mutta kiistää sivulla 12 ottavansa suoraan kantaa
laillistamiskysymykseen.

Raportin tekijä kertoo sivulla 13 projektin poliittisen
tarkoitusperän: ” It is my impression that there is a great deal of
uncertainty among policy-makers, drugs advisers, youth counsellors,
some treatment staff and the general public as regards the risks
associated with cannabis smoking. This situation is exacerbated by the
fact that a great deal of nonsense intended for young people is
disseminated over the Internet while the media bring a considerable
amount of objectively unfounded information/propaganda into Sweden
from several other European countries in connection with the
liberalisation trends that emerge from time to time. ”

Raportin tieteellisyyttä kuvannee se, että tekijän mielestä
kannabiksen laillistamisen puolesta esitetyt faktat eivät ole
tieteellisiä mutta kieltämisen puolesta ovat. Raportti väittää ilman
lähteitä, että nykyajan kannabis on vahvempaa kuin mitä isät ja äidit
polttivat 1960 ja -70 luvuilla, mikä edustaa USA:n huumepoliisin,
DEA:n, kantaa. EU:n huumeseurantakeskuksen, EMCDDA:n, raporttia
aiheesta ei tietenkään löydy lähteistä.

Nämä huumehaukat käyttävät esikuviensa mukaan lapsia hyväkseen
levittäessään sanomaansa: uusi kannabiksen vastainen
ruotsalaisorganisaatio vannoo lasten oikeuksien sopimuksen nimiin ja
Tukholman konferenssin tunnuksena on kaksi 1950 luvun tyyliin
pukeutunutta nuorta tunnuksella ”Drug Free Schools Coalition”. Laiton
huumekauppa ei kysele ikärajojen perään ja YK:n
ihmisoikeustarkkailijakin on kritisoinut nykyistä huumesotaa sen
takia, että sen varjolla rikotaan jatkuvasti YK:n
ihmisoikeussopimusta. Näiden ruotsalaisten huumehaukkojen retoriikka
on kuin suoraan ideologisten esikuviensa propagandaoppaista:
käännetään tosiasiat nurin ja syytetään ongelmista muita.

”Huumepolitiikka ei kuulu tytöille”
Lähde: Expressen 17.7.2007, Hassela Gotland
http://www.expressen.se/ledare/1.763509 ... entalister
http://www.hasselagotland.se/servlet/Ge ... ta_id=1400

Ruotsin suurimman iltapäivälehden Expressenin päätoimittaja Sakine
Madon oli kutsuttu keskustelutilaisuuteen huumepolitiikasta. Siellä
hän törmäsi fanaattisiin miehiin, jotka häiriköivät huudoillaan
tilaisuutta ja myös päätoimittajaa tilaisuuden jälkeen. Päätoimittaja
sai selville, että tämä miesporukka kuuluu ruotsalaisen
huumepolitiikan ytimeen, Hassela yhteisöön.

Hassela tiivistää kotisivuillaan koko huumesodan hengen yhteen
lauseeseen: kuinka joku nainen uskaltaa tulla ja kyseenalaistaa miehet
ja heidän asiantuntemuksensa: ”Ryktet innan va att expressenbruden
skulle vara för legalisering. Stackars tös, tänkte jag, hur ska hon
våga yttra sig tillsammans med dessa herrar och deras kunnighet.”

Pääkirjoituksessaan Madon kysyy, kuinka yhteiskunta voi tukea
tällaista fundamentalistista porukkaa, jonka hoitomenetelmät ovat
sadistista aivopesua huonoin tuloksin ja jonka jakama propaganda
vieraannuttaa nuoret kaikesta huume- ja päihdetiedotuksesta.

Ruotsalaisen huumepolitiikan kerrotaan pohjaavan perinteiseen
raittiusliikkeeseen. Hasselan esimerkki paljastaa sen perustuvan
rodunjalostukseen, mikä jatkui Ruotsissa toisen maailmansodan jälkeen.
Rotupuhtauden nimissä Ruotsissa kastroitiin orpoja, köyhiä ja
mielisairaita naisia aina 1970-luvulle saakka, jolloin poliittiset
puolueet sopivat pyrkivänsä huumeettomaan yhteiskuntaan.

[Shiron]

Onko etelästä mahdollista kannattaa kaveria sieltä pohjolastapäin?...

Ei ole ellet muuta kyseiseen vaalipiiriin.

[Grefsen]

...

Ei ole ellet muuta kyseiseen vaalipiiriin.

mites jos on asunu vaalipiirissä reilu 1,5 vuotta sitten, mutta nyttemmin kirjoilla suomenkansalaisena ulkomailla. Voin äänestää suomen embassissa täällä, mutten tiedä onks se jotenki rajattua :O totta kai annan ääneni hamppukeisarille täällä yks jamppa tuntee haaran kun samalta paikkakunnalta.

p.s lienee tyhmä kymysys mut mites ennakko äänet? onks nekin sidottu just tiettyyn vaalipiiriin?

[Edwin]

YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija: dekriminalisoikaa huumeiden
käyttö viipymättä ja laillistakaa ne myöhemmin
Lähde: Right of everyone to the enjoyment of the highest attainable
standard of physical and mental health. UN Doc No A/65/255.
http://idpc.net/sites/default/files/lib ... health.pdf

Taustaa

Vuonna 2009 YK:n ihmisoikeudet asetettiin kansainvälisen
huumepolitiikan perustaksi korkean tason kokouksessa, jonka tarkoitus
oli arvioida YK:n huumepolitiikan tuloksia. Kokous päätyi jatkamaan
vanhalla, 1980-luvulla lukkoon lyödyllä huumesotakonseptilla
tavoitteena huumeeton maailma mutta ensimmäisen kerran kansainvälisen
huumevalvonnan perusperiaatteeksi asetettiin 60 vuotta aikaisemmin
solmittu YK:n ihmisoikeussopimus.

Vuoden 2010 alussa YK:n huume- ja rikostoimisto UNODC (United Nations
Office on Drugs and Crime) julkisti CND:lle raportin Drug control,
crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective.
Note by the Executive Director, jossa alussa todetaan:

2. Monet kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muodot, kuten
huumeiden salakuljetus ja ihmisten salakuljetus, aiheuttavat
jatkuvasti vakavia ihmisoikeuksien loukkauksia. Lakiin perustuvan
järjestyksen lujittaminen on kansainvälisen yhteisön ratkaisun avain
näihin haasteisiin ja se on myös UNODC:n työn peruskivi. YK:n tekemän
lakiin perustuvan työn normatiivinen perusta on sen
perustamisasiakirja ja kansainvälinen lainsäädäntö mikä sisältää
kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön, kansainvälisen
rikoslainsäädännön ja kansainväliset ihmisoikeuslait. Huumeiden,
rikollisuuden ja terrorismin vastaisten, lakiin perustuvien
toimenpiteiden tulee sisällyttää ihmisoikeuslait ja periaatteet. Liian
usein laintäytäntöönpanovirkamiehet ja rikoslakijärjestelmät
syyllistyvät ihmisoikeusrikoksiin ja sulkevat pois ja syrjäyttävät
yhteiskunnasta sellaisia ihmisiä, jotka eniten tarvitsevat hoitoa ja
kuntoutusta.

Tämä raportti oli UNODC:n edellisen johtajan Antonio Costan viimeisiä
töitä ja siinä paistaa läpi UNODC:tä leimaava rikosoikeudellisen
valvonnan korostaminen huumeiden vastaisessa työssä. Costan kanta on
se, että huumerikollisuus aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia ja siihen
tulee vastata yhä kovemmilla laeilla. Kärjistäen Costan
ihmisoikeuskäsitys on se, että ihmisoikeuksilla siloitellaan
kriminaalipolitiikalle perustuvaa toimintaa.

26.10.2010 ilmestyi ensimmäinen YK:n ihmisoikeustarkkailijan arvio
huumesodan onnistumisesta. YK:n ihmisoikeusneuvoston mandaatilla
toimiva Anand Grover, erikoisraportoija jokaisen ihmisen oikeudesta
nauttia parhaimmasta mahdollisesta ruumiin ja hengen terveydestä (UN
Special Rapporteur on the Right of Everyone to the Highest Attainable
Standard of Physical and Mental Health) julkaisi raporttinsa YK:n
65.:lle yleiskokoukselle.

Raportti tulee korkeimmalta mahdolliselta taholta ja sillä pitäisi
olla YK:n jäsenvaltioita velvoittava status. Raportin alussa on YK:n
pääsihteerin kommentti: ”Pääsihteerillä on kunnia saada välittää YK:n
yleiskokouksen osanottajille tämä Anand Groverin, erikoisraportoija
jokaisen ihmisen oikeudesta nauttia parhaimmasta mahdollisesta ruumiin
ja hengen terveydestä, raportti joka perustuu ihmisoikeusneuvoston
päätökseen 6/29.”

Tämä raportti on selvin kannanotto YK:n sisältä sen ajaman
huumepolitiikan epäonnistumisesta: YK:n huumepolitiikka aiheuttaa
enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja siinä tarvitaan perusteisiin saakka
menevä muutos. Groverin raportti paljastaa UNODC:n ja muun YK:n
huumebyrokratian harjoittaman politiikan perustuvan rakenteelliselle
väkivallalle ja sen politiikan suunta täytyy muuttaa kokonaan niin,
että toiminta perustuu ihmisoikeuksiin.

Yhteenvedossa erikoistarkkailija tiivistää tämän:

Nykyinen kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä on keskittynyt
huumeista vapaan maailman luomiseen melkein pelkästään rikoslain ja
rangaistusten avulla. Yhä kasvava todistusaineisto kuitenkin osoittaa,
että tämä lähestymistapa on epäonnistunut lähinnä sen takia, ettei se
kykene tiedostamaan huumeiden käytön ja huumeriippuvuuden
todellisuutta. Vaikka huumeilla voi olla kielteisiä vaikutuksia
yksilön elämään ja yhteiskuntaan, ei tämä ankarasti rankaiseva
lähestymistapa ole saavuttanut sen julkituomia kansanterveydellisiä
tavoitteita ja on aiheuttanut lukemattomia ihmisoikeusrikoksia.

Erikoistarkkailija muistuttaa vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen
ensimmäisestä lauseesta: sopimuksen mukaan YK:n huumevalvonnan tuli
edistää ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia (health and welfare of
mankind) sekä turvata välttämättömien lääkeaineiden saanti
helpottamaan kipua ja kärsimystä (medical use of narcotic drugs
continues to be indispensable for the relief of pain and suffering).
Kumpikaan näistä ei ole ihmisoikeustarkkailijan mukaan toteutunut vaan
sopimuksen täytäntöönpanemisessa on keskitytty kolmanteen lauseeseen,
jonka mukaan huumeriippuvuus on pahasta yksilölle ja vaaraksi
yhteiskunnalle (addiction to narcotic drugs constitutes a serious evil
for the individual and is fraught with social and economic danger to
mankind). Tarkkailijan arvio on se, että sopimuksista puuttuu selvä
kanta ihmisoikeuksiin ja niiden toteuttamista ei ole pidetty
huumesopimuksia toteuttavien tahojen toiminnassa tärkeinä. (kohta 11)

YK:n huume-elimet ja ihmisoikeudet

13. Vaikka huumevalvontaelimet eivät ole aikaisemmin kovinkaan usein
osallistuneet rakentaviin keskusteluihin ihmisoikeusasioista, on viime
aikoina tapahtunut tervetullut muutos ihmisoikeuksista lähtevien
lähestymistapojen sisällyttämiseksi niiden työhön. UNODC on tutkinut
tapoja sovittaa huumevalvonta paremmin yhteen ihmisoikeuksien
suojelemisen kanssa ja INCB:n (International Narcotics Control Board)
presidentti tapasi hiljan epävirallisesti ensimmäisen kerran
kansalaisyhteiskunnan edustajia. CND (Commission on Narcotic Drugs)
hyväksyi päätöslauselman, joka korostaa ihmisoikeuksia kansainvälisten
huumesopimusten soveltamisessa ja on arvioinut HIV/AIDS kysymyksiä ja
lääkkeiden saatavuutta muissa päätöslauselmissaan. On kuitenkin
selvää, että tulee tehdä vielä enemmän ihmisoikeuksien saamiseksi
huumevalvonnan keskiöön.

Huumeen käyttö ja huumeriippuvuus ovat raportoijan mukaan eri asia
(kohta 7) ja kumpaankaan ilmiöön nykyinen kriminaalipolitiikkaan
perustuva politiikka ei auta vaan jopa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin
mitä sillä yritetään hoitaa (kohta 15).

14. Valitettavasti nykyinen kansainvälinen huumevalvonta perustuu
käsitykselle, että huumeet ovat ”paha”, jota vastaan kansainvälisellä
yhteisöllä on ”velvollisuus taistella”. Huumesodan käsitettä käytetään
oikeuttamaan äärimmäisiä politiikan muotoja. Huumeiden tuotannon ja
aseistettujen ryhmien, kuten Afganistanissa oopiumin viljelijöiden ja
talibanien välillä, välisten yhteyksien varjolla on oikeutettu
nollatoleranssi lähestymistapa vaikka kyseinen politiikka on osoitettu
tehottomaksi huumeiden kysynnän ja tarjonnan vähentämisessä. Tämän
takia tämä lähestymistapa ei saavuta sen ensimmäistä tavoitetta estää
huumeiden käytön aiheuttamia terveydellisiä ongelmia - mutta se ei
myöskään saavuta todellisen huumevalvonnan tavoitetta.

15. Huumesodan lähestymistavalla ei voida myöskään ymmärtää huumeiden
käytön ja riippuvuuden todellisuutta ja siksi ei voida saavuttaa sille
asetettuja tavoitteita. Ensiksikin ihmiset väistämättä jatkavat
huumeiden käyttämistä riippumatta rikoslaeista vaikka rangaistusten
säätämisen oikeutuksena pidetään huumeiden käytön ehkäisyä. Toiseksi
huumeriippuvuus, mikä on eri asia kuin huumeen käyttö, on
lääketieteellinen olotila, joka vaatii soveliasta, tieteelliseen
näyttöön perustuvaa hoitoa - ei kriminalisointia. Lopuksi
rankaisemiseen perustuva huumevalvontamalli lisää huumeiden käyttöön
liittyviä haittoja ohjaamalla resursseja epäpätevien menetelmien
käyttöön ja harhaisiin ratkaisumalleihin hyläten samalla todisteisiin
perustuvat lähestymistavat.


16. Huumeiden käytöllä voi olla haitallisia terveysvaikutuksia mutta
erikoisraportoija on huolissaan siitä, että nykyinen
huumevalvontamalli aiheuttaa enemmän haittoja kuin mitä sillä olisi
tarkoitus ehkäistä. Huumeiden käytön kriminalisointi, joka on
suunniteltu ehkäisemään huumeiden käyttöä, hallussapitoa ja
salakuljetusta, on epäonnistunut. Sen sijaan se on aiheuttanut
huumeiden riskialttiita käyttötapoja samalla kohtuuttomasti rangaisten
huumeita käyttäviä ihmisiä. Sen seurausvaikutukset laajemman yhteisön
terveydelle, varsinkin HIV/AIDS:n suhteen, eivät ole lainkaan vähemmän
haitallisia: vuoden 2010 Wienin julistuksessa todetaan, että
laittomien huumeiden käyttäjien kriminalisointi ruokkii HIV epidemiaa.
Millenium Development Goal 6 vaatii valtioiden sitoutuvan HIV/AIDS
-epidemian leviämisen pysäyttämiseen vuoteen 2015 mennessä (YK:n
yleiskokouksen päätös 55/2) mutta kriminalisoimisen jatkaminen on
suoraan ristiriidassa useiden moninkeskisesti sovittujen
terveyspoliittisten aloitteiden kanssa.

28. Rankaiseva huumepolitiikka vaikuttaa kohtuuttomasti sellaisiin
ihmisryhmiin, jotka ovat muutenkin haavoittuvaisia. USA:sta on
esimerkiksi raportoitu, että afroamerikkalaisia pidätetään koko ajan
enemmän kuin valkoisia amerikkalaisia vaikka rikosten tekomäärät on
verrannollisia näiden ryhmien kesken. Lisäksi yli 80% pidätyksistä on
huumeen hallussapidosta eikä myynnistä. Tällaisten pienten rikosten
kasaantuminen voi johtaa vankeuteen ja yhä syvempään yhteiskunnasta
syrjäytymiseen, mikä lisää muutenkin haavoittuvaisten ihmisten
terveysriskejä.

Raportti nostaa esille huumeiden käyttäjien demonisoimisen ja
ihmisoikeusloukkausten yhteyden:

30. Jotkin räikeimmistä terveysoikeuden rikkomuksista ovat tapahtuneet
huumeriippuvuuden ”hoidon” yhteydessä. Huumeiden käytön
kriminalisointi ruokkii käsitystä, että huumeita käyttävät ihmiset
ovat tuottamattomia rikollisia ja moraalittomia luopioita, mikä
puolestaan ruokkii kuriin perustuvia hoitomuotoja.

31. Tämä raportti nostaa erityisesti esille pakkohoito-ohjelmat,
joissa käytetään pääasiassa kuriin perustuvia hoitomuotoja sivuuttaen
lääketieteelliset todisteet. Tällaisissa olosuhteissa
huumeriippuvuuteen lääketieteellisesti suhtautuvia hoitoalan
ammattilaisia ei useinkaan ole. Pakkotyö, yksinäissellit ja
hoitokokeilut ilman potilaan suostumusta rikkovat kansainvälistä
ihmisoikeuslainsäädäntöä ja ovat laittomia korvikkeita tieteeseen
perustuville toimenpiteille kuten korvaushoito, psykologiset
hoitomuodot ja muut täydelliseen suostumukseen perustuvat hoidot.

37. Joissakin maissa voidaan ihmisiä pakottaa tarpeettomiin hoitoihin
koska näissä maissa ei tehdä eroa huumeiden satunnaiskäytön ja
huumeriippuvaisten välillä. Monesti ihmisiä alistetaan lisäksi
hoitokokeiluihin. Sellaisen tiedon tarjoamisen puuttuminen, mikä
mahdollistaisi potilaalle todelliseen tietoon perustuvan suostumuksen
antamisen, rikkoo potilaan oikeutta terveyteen.

Raportti puuttuu myös siihen suureen ongelmaan, minkä toisaalta
kansainvälinen huumesota ja toisaalta suuret elintasoerot ovat luoneet
ihmisten oikeudelle saada peruslääkitystä:

40. Miljoonat ihmiset ympäri maailman tarvitsevat peruslääkkeitä
kipuun, huumeriippuvuuteen ja muihin sairauksiin mutta niiden
saatavuutta rajoittaa tiukka lääkelainsäädäntö, epäonnistuminen saada
toimiva tarjonta- ja jakelujärjestelmä kuntoon ja riittämätön
terveydenhoitojärjestelmä. Peruslääkkeiden saannissa on hälyttävä ero
kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä. Vaikka kehittyvissä
maissa on puolet maailman syöpäpotilaista ja melkein kaikki uudet
HIV-tartunnat, kulutetaan niissä vain 6% laillisesta morfiinista. 89%
kaikista valvonnassa olevista lääkkeistä mukaan lukien morfiini
kulutetaan Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

41. Näiden lääkkeiden saantia rajoitetaan usein liikaa siinä pelossa,
että ne joutuvat laillisesta lääkekäytöstä laittomiin tarkoituksiin.
Vaikka tämän ehkäisy on tärkeää, pitää tätä riskiä verrata
hoidettavien potilaiden tarpeisiin. Vuoden 1961 Single Convention
tunnustaa ”kivun ja kärsimyksen helpottamiseksi” välttämättömien
narkoottisten aineiden lääkinnällisen käytön. UNODC ja INCB valvovat
valtioiden toimintaa varmistaakseen huumevalvonnan säädösten
noudattamisen. Koska monet valvottujen peruslääkkeiden riittävän
saannin esteet ovat säädöksiä, voidaan niitä muuttaa nopeasti ja
halvalla.

UNODC:n rooli, rikoslain ylivalta ja dekriminalisaation merkitys

VI. Ihmisoikeuksiin perustuva huumevalvonta

48. Ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa huumevalvontaan tulee
ottaa käyttöön mitä pikimmin, jotta ehkäistäisiin ne oikeuksien
rikkomukset, jotka aiheutuvat nykyisistä lähestymistavoista tarjonnan
ja kysynnän vähentämiseksi, ja aloittaa luomaan inhimillinen
järjestelmä, joka täyttää terveydelliset tavoitteet. Tällä hetkellä
kansainvälisellä tasolla toimivien huumevalvonnan ja
ihmisoikeustoimijoiden väliltä puuttuu keskinäinen suunnittelu ja
vuoropuhelu. Rikoslain täytäntöönpanoon keskittyvä lähestymistapa on
institutionaalisesti istutettu kansainväliseen huumevalvontaan koska
huumevalvonta on keskitetty UNODC:hen, joka johtaa YK:n toimintaa
järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Tämä rikoslain täytäntöönpanon
ja huumevalvonnan kytkeytyminen osaltaan sulkee pois ihmisoikeuksiin
perustuvat lähestymistavat ja vuorovaikutuksen YK:n ihmisoikeuselinten
kanssa.

49. Nykyisen kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän tehottomuus
tulee ymmärtää ja aloittaa sen uudistaminen kaikilla poliittisilla
tasoilla. Kansallisvaltioiden tulee soveltaa haittoja vähentäviä
ohjelmia, dekriminalisoida tai depenalisoida huumeiden käyttö ja
hallussapito sekä uudistaa peruslääkitystä koskevat säädökset. YK:n
huumevalvontaelimien tulee taata koko järjestelmän yhdenmukaisuus
omaksumalla ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa huumevalvontaan,
mikä väistämättä vaatii kansainvälisten ihmisoikeuksien tunnustamista
keskeisiksi tekijöiksi toiminnalle, ja näiden kansainvälisen
järjestelmän muutosten tulee ohjata ja legitimoida valtioiden sisäisiä
muutoksia.

62. Erikoisraportoijan mukaan jatkuva rikosoikeudellisten
rangaistusten soveltaminen huumeiden käytöstä ja hallussapidosta pitää
yllä monia niistä pahimmista haitoista, jotka liitetään huumeiden
käyttöön. Hän suosittelee vähemmän rajoittavien lähestymistapojen
harkitsemista huumevalvontaan mukaan lukien dekriminalisoinnin ja
depenalisoinnin. Huumeiden käytön dekriminalisointia ei voida
rinnastaa huumeiden laillistamiseen. Huumeiden käytön ja hallussapidon
dekriminalisointi tarkoittaa sitä, että nämä ovat edelleen lailla
kiellettyjä mutta tällaisista rikoksista säädettyjä rangaistuksia ei
sovelleta tai langetetaan ainoastaan vähäisiä rangaistuksia.
Dekriminalisaatio tarkoittaa yleensä rikosoikeudellisten rangaistusten
poistamista kokonaan (niiden sijaan voidaan soveltaa hallinnollisia
rangaistuksia), kun taas depenalisaatio tarkoittaa vapausrangaistusten
poistamista vaikka teko säilyisikin rikoksena. Laillistaminen
tarkoittaa kieltolain poistamista kyseiseltä teolta.

INCB:n kannanotot dekriminalisointiin ja miten se pitää toteuttaa:

63. Kansainväliset huumevalvontasopimukset antavat tilaa
vilpittömyyteen perustuville tulkinnoille, jotka sallivat valtioiden
omat lainsäädännölliset uudistukset ilman että kansainvälisessä
huumevalvonnassa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi vuoden
1988 huumesopimuksen 3. artiklan 2. pykälä takaa sen, että
henkilökohtaiseen kulutukseen tarkoitetun hallussapidon
kriminalisointi on riippuvainen valtion perustuslaillisista
periaatteista ja lakijärjestelmän käsitteistä. Esimerkiksi Argentiinan
korkein oikeus päätti hiljattain, että marihuanan hallussapitoa
koskevat rikosoikeudelliset rangaistukset ovat perustuslain vastaisia.
Tämän takia Argentiina on dekriminalisoinut huumeiden henkilökohtaisen
käytön. Meksiko on myös hiljan dekriminalisoinut pienten huume-erien
hallussapidon omaa käyttöä varten, ja INCB on arvostellut molempia
maita sillä perusteella, että lainmuutokset lähettävät ”väärän viestin
julkisuuteen”.

64. Lisäksi vuonna 2001 Portugal dekriminalisoi kaikkien laittomien
huumeiden hankinnan, hallussapidon ja käytön henkilökohtaisiin
tarkoituksiin tehden niistä hallinnollisia rikkomuksia. Tämä laki
sallii rahalliset tai ei-rahalliset rangaistukset ja laki sallii
rangaistusten välttämisen jos rikkomukseen syyllistynyt hakeutuu
hoitoon. Vastakohtana INCB:n reaktiolle Argentiinaa ja Meksikoa
kohtaan tämän laajuinen dekriminalisaatio on yhdenmukainen vuoden 1988
sopimuksen kanssa. Dekriminalisaatiota pidetään Portugalissa yleisesti
parhaana vaihtoehtona vähentää huumeisiin liittyviä ongelmia suurelta
osin sen takia, että se ei leimaa huumeiden käyttöä ja mahdollistaa
huumeiden käyttäjien hoitoon hakeutumisen sen sijaan, että se
viestittäisi kansalaisille, että huumeiden käyttö on hyväksyttävää.

Pelkkä dekriminalisaatio tai depenalisaatio ei riitä vaan tarvitaan
aktiivista politiikkaa muilla alueilla:

66. Dekriminalisaatiolla ja depenalisaatiolla voidaan vähentää
huumeiden käyttöön liittyviä haittoja ja lisätä huumeita käyttävien
ihmisten osallistumista huumehoitoon. Portugalissa huumeiden käyttö
väheni absoluuttisesti eri väestönryhmissä dekriminalisaation jälkeen
ja huumeisiin liittyvä kuolleisuus sekä uudet HIV-tartunnat huumeiden
käyttäjien keskuudessa vähenivät. Korvaushoidossa olevien ihmisten
lukumäärä nousi vuoden 6040:stä 18477:ään vuonna 2003.

67. Täytyy huomata, että esimerkiksi Portugalissa dekriminalisaatio
toteutettiin yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa, joihin kuului
huumehoidon laajentaminen, huumekasvatus ja poliisitoimien uudelleen
suuntaaminen salakuljetuksen ehkäisemiseen. Tämä osoittaa sen, kuinka
lainsäädännölliset muutokset eivät yksinään riitä vähentämään
huumeiden käyttöön liittyviä haittoja.

68. Depenalisaatio voisi johtaa vankeusrangaistusten vähenemiseen,
mikä puolestaan vähentää vangitsemiseen liittyviä haittoja. Liiallinen
rankaiseminen voi johtaa vankiloiden täyttymiseen ja niiden huonoihin
olosuhteisiin, mikä on puolestaan ollut alkusysäys huumelakien
lieventämiseen. Brasiliassa on hiljan depenalisoitu ja siellä
lopetettiin vankeustuomioiden langettaminen huumeiden hallussapidosta
henkilökohtaiseen käyttöön ja ne korvattiin opetusohjelmilla.

69. Lainsäädännöllisten muutosten lisäksi lainvalvontaviranomaisten
koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä ei saa aliarvioida varsinkin kun
tiedetään tiukan poliisivalvonnan aiheuttamat haitat. Esimerkiksi
ruiskuhuumeita käyttävien ihmisten keskuudessa esiintyvät
HIV-tartunnat olivat 1980-luvulla selvästi yleisemmät Edinburghissa,
missä poliisi valvoi agressiivisesti neulojen hallussapidon kieltävää
lakia verrattuna läheiseen Glasgown kaupunkiin, missä lakia ei
valvottu. Kaikki yritykset dekriminalisoida tai depenalisoida
huumeiden käyttö tai hallussapito tulee kytkeä sellaisiin
strategioihin, joilla lievennetään liiallisen poliisitoiminnan
aiheuttamia pelkoja ja leimaantumista.

Erikoisraportoija ehdottaa lopuksi tupakan valvonnan kehyssopimusta
eli käytännössä laillistamista, verotusta ja julkista valvontaa:

73. Erikoisraportoija on sitä mieltä, että pitkällä aikavälillä on
tarvetta harkita vaihtoehtoja nykyiselle huumevalvontajärjestelmälle.
Yksi vaihtoehtoinen malli olisi tupakan valvonnan kehyssopimus, jolla
voitaisiin säädellä joitakin valvottuja lääkeaineita samalla tavalla
kuin tupakkaa. Kehyssopimuksen tarkoitus on vähentää tupakan
aiheuttamia yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä ja julkisia haittoja
luomalla kehykset, joilla tupakankäyttöä voitaisiin vähentää pysyvästi
maailmassa. Tämä on ajatusmallin muutos riippuvuutta aiheuttavien
aineiden säätelyjärjestelmän kehittämiseksi, mikä suojelee niiden
ihmisten oikeuksia, jotka käyttävät huumeita ja ovat niistä
riippuvaisia samalla vähentäen tähän käyttöön liittyviä haittoja. Tämä
uusi muita huumeita kuin tupakkaa koskeva valvonnan viitekehys vaatii
huumeiden yksilöllisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten
tieteellisten todisteiden arviointia, jokaisen valvotun aineen
kansanterveydellisten ja ihmisoikeudellisten vaikutusten arviointia ja
kehykseen ottaminen tapahtuisi tapauskohtaisesti.

74. Tupakan valvonnan viitekehyksen muut kuin hinnoittelua koskevat
toimenpiteet tarjoaa parhaat esimerkit niistä suojelu- ja
säätelytoimenpiteistä, jotka voivat korvata nykyisen rikoslakiin
perustuvan kehyksen. Nämä toimenpiteet ovat huumepitoisuuden säätely,
koulutus ja tietoisuuden lisääminen sekä toimenpiteet, jotka koskevat
riippuvuuden vähentämistä ja käytön lopettamista. Näiden
toimenpiteiden käyttöönottaminen turvaa oikeuden terveyteen mm.
turvaamalla puhtaiden aineiden saamisen, lisäämällä yksilöiden ja
yhteisöjen tietoisuutta, mikä vähentää haittoja ja takaa pääsyn
sopivaan hoitoon milloin se on tarpeen. Tupakan valvonnan
viitekehyksen hyväksyneissä maissa sovelletaan viitekehyksen
toimenpiteitä hyvin runsaasti, mikä kertoo siitä, että myös nykyisin
rikosvalvonnassa oleville huumeille on olemassa samanlaiset
mahdollisuudet.

75. Tämä ehdotettu viitekehys sallisi lisäksi huumeiden perinteiset,
kulttuuriset käyttötavat, joiden kansanterveydellisten
haittavaikutusten on todettu olevan pienet kuten coca-lehtien käyttö
Boliviassa tai kannabiksen eri muotojen käyttö Intiassa. Nykyinen
valvontamalli on riistänyt miljoonilta ihmisiltä heidän elantonsa ja
kieltänyt huumeiden perinteisen käytön kieltämällä kasvatuksen ja
erittäin vahingollisilla sadonhävitysmenetelmillä, joilla on
rajoitettu tuotantoa. Nämä toimenpiteet ovat perusteettomia eivätkä
ole auttaneet rajoittamaan huumeiden käyttöä.

VII. Suositukset
76. Jäsenvaltoiden tulee:
- Taata että kaikki haittoja vähentävät toimenpiteet (UNAIDS:n
nimeämät) ja huumeriippuvuuden hoitopalvelut ja varsinkin opiaattien
korvaushoidot, ovat huumeita käyttävien ihmisten saatavilla ja
varsinkin vankilaan tuomittujen ihmisten saatavilla.
- Dekriminalisoida tai depenalisoida huumeiden hallussapito ja käyttö.
- Poistaa tai merkittävästi muuttaa lainsäädäntöä ja niitä politiikan
muotoja, jotka estävät välttämättömien terveyspalvelujen tarjoamisen
huumeiden käyttäjille sekä käydä läpi huumevalvonnan lainsäädäntö,
jotta taattaisiin yhteensopivuus ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.
- Muuttaa lakeja, säädöksiä ja toimenpiteitä siten, että valvottujen
peruslääkkeiden saanti paranee.

77. YK:n huumevalvonnan toimielinten tulee:
- Sisällyttää ihmisoikeudet huumevalvontaan laeissa, toimenpiteissä
sekä ohjelmissa.
- Lisätä yhteydenpitoa ja vuoropuhelua niiden YK:n toimielinten
kanssa, jotka ovat tekemisissä huumeiden käytön ja huumemarkkinoiden
sekä huumevalvonnan toimenpiteiden ja ohjelmien vaikutusten kanssa.
- Harkita sellaisen pysyvän toimielimen kuten esimerkiksi
riippumattoman komission luomista, jonka kautta ihmisoikeustoimijat
voivat auttaa kansainvälisen huumepolitiikan luomisessa ja sen
kansallisen soveltamisen valvomisessa ja jonka päällimmäisin tarkoitus
on turvata huumeiden käyttäjien ja heidän yhteisöjensä terveys ja
ihmisoikeudet.
- Luoda ohjeistus, mikä tarjoaa suuntaviivat asianomaisille
toimijoille ihmisoikeuksien soveltamiseksi huumevalvontaan sekä
kehittää ja saattaa voimaan ihmisoikeuksiin perustuvat indikaattorit
huumevalvonnalle ja oikeudelle terveyteen.
- Harkita pitkällä aikavälillä vaihtoehtoisen huumevalvontakehyksen
luomista, joka perustuisi tupakan valvonnan viitekehyssopimuksen
tarjoamalle mallille.


Huumehaukat ja ihmisoikeudet
Lähde: Drugnews.nu 26.10.2010
http://www.drugnews.nu/article.asp?id=6257

YK:n huumepolitiikka ja -byrokratia ei yleensä saavuta lööppejä eikä
erikoisraportoijan raporttikaan ole näkynyt otsikoissa. Mutta sen
vaikutus ulottuu sinne, minne kritiikin kuuluukin kohdistua eli ns.
huumeiden vastaiseen byrokratiaan. Tästä vaikutuksesta on hyvä
esimerkki maailman huumehaukkojen uusimman organisaation World Forum
Against Drugs puuhamiehen Per Johanssonin antama tuomio.

Ihmisoikeusraportoijan arvio kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän
aiheuttamasta järjestelmällisestä väkivallasta saa Johanssonin
takajaloilleen:

”Tarvitaan tasapainoista rajoittavaa huumepolitiikkaa, joka koostuu
ehkäisystä, valvonnasta ja hoidosta, joten emme voi vähentää
valvontaa. Se olisi luopumisen politiikkaa.”

Juuri tämä ”valvonta” aiheuttaa ne ihmisoikeusrikokset, joista
erikoisraportoija kritisoi nykyistä politiikkaa.

Johansson vetoaa kansainvälisen huumevalvonnan saavutuksiin kuluneen
sadan vuoden aikana, väite mikä on jo useissa yhteyksissä kuopattu,
koska oopiumin viljelyn tilalle on tullut runsain mitoin yhä uusia
laittomiksi julistettavia synteettisiä aineita samalla kun maapallon
köyhät väestönosat ovat jääneet vaille peruslääkkeitään. Tätä
kehitystä ei voi pitää minään voittona tai menestystarinana.

Johansson muiden huumehaukkojen tapaan myös valikoi historiaa omiin
tarkoituksiinsa: vasta vuoden 1988 huumesopimuksella USA:n
huumesodasta tuli kansainvälisen huumevalvonnan malli. Presidentti
Carterin kaudella 1970-luvulla USA:ssa kannabiksen laillistaminen oli
hyvin lähellä mutta Reaganin valtaantulo lopetti liberalisointi- ja
dekriminalisointipuheet virallisessa politiikassa. Tätä perintöä
Johansson puolustaa eikä mitään sadan vuoden menestystarinaa.

Per Johansson myöntää että huumeiden laillistamista vaativat tahot
ovat iloisia tästä raportista. Kansainväliset huumehaukat teilaavat
Per Johanssonin suulla ihmisoikeusraportin sillä perusteella, että se
edustaa vain aikuisten maailmaa, ja huumeettoman maailman vaatimus
perustuu lapsen oikeuksien julistukselle.

Tämä kiista kertoo paljon ihmisoikeuksien tilasta ylipäänsä: ihmiset
ehkä kuvittelevat niiden olevan itsestäänselvyyksiä mutta käytännössä
monet maat ja tahot jarruttavat varsinaisen ihmisoikeussopimuksen
soveltamista käytäntöön. Totalitaarisia ideologioita kannattavat
valtiot ja henkilöt pitäisivät nämä molemmat sopimukset mieluummin
juhlallisina julistuksina, eivät käytännön toimintaa ohjaavina
normistoina.

Lapsen oikeuksien sopimuksesta sovittiin jo 1959 mutta se saatiin
hyväksyttyä vasta 1989. Lapsen oikeuksien sopimus on yleisluontoinen
eikä oikeudellisesti valtioita sitova. Se on myös ihmisoikeussopimusta
tukeva eikä ristiriidassa sen kanssa kuten Johansson antaa ymmärtää.
Sopimus on laajiten ratifioitu kansainvälinen sopimus ja ainoastaan
kaksi maata ei ole sitä ratifioinut, joista toinen on Somalia mutta
toinen maailman johtava huumesotamaa USA, mikä kertoo paljon
huumesodan ja lasten oikeuksien todellisesta suhteesta.

Meksikon huumesota on vain yksi esimerkki siitä miten lapsen ja
ihmisoikeudet ja huumesota ovat vastakkaisia pyrkimyksiä.
Huumehysterian synnyttämä lääkeaineiden pula koskettaa samalla tavalla
aikuisia kuin lapsia.

UNODC:n edellisen johtajan Antonio Costan laatima raportti
ihmisoikeuksista UNODC:n näkökulmasta kertoo kriminaalikontrollin
edustajien näkemyksen ihmisoikeuksien asemasta muuhun politiikkaan
verrattuna: ihmisoikeuksia voidaan käyttää kriminaalivalvonnan
koristeena ja vanhan politiikan jatkamisen oikeutuksena. Mutta
erikoisraportoijakin huomauttaa UNODC:n roolista, että siitä on tullut
kriminaalivalvontaan perustuva rikos- ja terrorismin vastaisen sodan
toimisto ja huumepolitiikkaa ohjaamaan tarvittaisiin uusi
toimisto/komissio, jossa ihmisoikeudet otetaan toiminnan perustaksi
eikä sen keinotekoiseksi lisukkeeksi.

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, millaisen maailman me haluamme
lapsillemme jättää: vapauteen vai ”valvontaan” perustuvan.

Artikkelissa esiintyviä järjestöjä ja sopimuksia:
Transform
:
http://transform-drugs.blogspot.com/201 ... shift.html
IDPC:
http://www.idpc.net/alerts/anand-grover ... rug-policy
http://www.idpc.net/publications/anand- ... -to-health
Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus:
http://www.incb.org/pdf/e/conv/convention_1961_en.pdf
Vuoden 1988 huumausainesopimus:
http://www.incb.org/incb/convention_1988.html
UNODC:n ihmisoikeusraportti:
http://www.unodc.org/documents/commissi ... 051605.pdf
2010 Wienin julistus:
http://www.viennadeclaration.com/
Millenium Development Goal 6:
http://www.undp.org/mdg/index.shtml
Tupakan valvonnan kehyssopimus:
http://www.who.int/fctc/en/
Ihmisoikeudet 60 vuotta 2008:
http://www.ykliitto.fi/ihmisoikeusjulistus/etusivu
Lapsen oikeuksien julistus:
http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_sopimus

[Edwin]

EMCDDA:n 15. vuosiraportti 2010
Lähde: Huumeongelma Euroopassa. Vuosiraportti 2010. 10.11.2010
http://www.emcdda.europa.eu/events/2010/annual-report
The Report on Global Illicit Drug Markets 1998 – 2007:
http://ec.europa.eu/justice/doc_centre/ ... _09_en.pdf
A Cannabis Reader:
Global Issues and Local Experiences
http://www.emcdda.europa.eu/publication ... s/cannabis
takavarikot:
takavarikoidun hasiksen kilomäärä:
http://www.emcdda.europa.eu/stats09/szrtab2
Kannabiskasvien takavarikot kiloissa:
http://www.emcdda.europa.eu/stats09/szrtab4


EMCDDA eli Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön
seurantakeskus julkaisee jo 15. vuosiraporttinsa Euroopan
huumetilanteesta. Paljon on muuttunut ensimmäisistä ainoastaan
englannin kielellä julkaistuista raporteista, joissa vasta haettiin
muotoa esitellä ”kattava katsaus Euroopan huumeongelmaan ja
toimenpiteisiin, joiden avulla siihen pyritään pureutumaan”, kuten
esipuheessa selvitetään keskuksen tarkoitusta. Nykyään raportti löytyy
kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ja raportin ulkoasu ja sen tiedon
jäsennys on löytänyt tutuksi käyneet kaavansa, minkä takia SKY:ssä ei
olla enää käsitelty jokaista raporttia.

Tämä uusin raportti on mielenkiintoinen kahdesta syystä: EMCDDA:sta on
tullut eurooppalaisen huumepolitiikan keskeinen vientiyritys YK:n ja
USA:n suuntaan, joissa molemmissa on näkyvissä merkkejä muutoksesta
kohti liberaalimpaa politiikkaa.

EMCDDA on vaikuttanut YK:n suuntaan kehittämällä yhteistyössä UNODC:n
kanssa YK:n käyttämiä tiedonkeruu- ja analysointimenetelmiä, joiden
perusteella huumepolitiikkaa tulisi arvioida ja kehittää. Vuonna 2008
EMCDDA julkaisi laajan katsauksen kannabiskysymyksen eri puoliin ja
juuri YK:n huumepolitiikkaa käsittelevän korkean tason kokouksen alla
vuonna 2009 EU julkaisi ns. Reuter - Trautman raportin (The Report on
Global Illicit Drug Markets 1998 – 2007).

USA:n huumepolitiikkaan vaikuttamisessa tärkein anti on ollut
esimerkki. USA:n huumetsaari Kerlikowski oli syyskuussa vierailulla
EMCDDA:ssa vertailemassa maanosien huumepolitiikkaa. Hollannissa ja
Portugalissa toteutetut huumepolitiikan uudistukset on huomattu
Atlantin takana ja niitä käytetään vertailuissa oman politiikan
tulosten kanssa. Onko sattumaa, että EMCDDA:n päämaja on Portugalin
pääkaupungissa Lissabonissa?

Periaatteessa raportin antamien tietojen perusteella lukijan pitäisi
voida analysoida huumetilannetta mutta nykyään raportin tiedot
esitellään niin sulateltuina mielipiteinä, ettei se ole mahdollista.
Tällaista ristiriitaisuutta kannabiksen käytön suuntauksista löytyy
EMCDDA:n raportista:

Kaiken kaikkiaan kulutusta koskevat suuntaukset osoittavat, että
käyttö on vakiintunut tai se vähenee. (17/116)

Kannabikselle on Euroopassa kuitenkin varsin paljon tilausta, mikä
näkyy siinä, että sitä takavarikoidaan vuosittain noin 1 000 tonnia.
Kaiken kaikkiaan tiedot osoittavat, että kannabiksen saatavuus eri
muodoissaan Euroopan huumemarkkinoilla on pikemminkin lisääntymässä
kuin vähenemässä. Vaikka näyttääkin siltä, että kotikasvatuksen avulla
tuotettu kannabisruoho yleistyy, sen takavarikot Euroopan unionissa
ovat pysyneet lukumääriltään vakaina. (17 - 18/116)

Kaikkein tuoreimpien tietojen mukaan kannabista ensisijaisena
huumeenaan käyttävien hoitoon hakeutuneiden uusien asiakkaiden
kokonaismäärä on vähentynyt useimmissa maissa. Tämän muutoksen
taustalla vaikuttavat tekijät ovat epäselviä, mutta niitä on syytä
tutkia lähemmin. Kyse voi olla joko siitä, että hoitopalveluiden
vähentämisen vuoksi uusia asiakkaita ei voida ottaa, tai siitä, että
kannabiksenkäytön vuoksi hoitoon ohjataan aiempaa vähemmän ihmisiä.
(17/116)

Eurooppa voi olla siirtymässä parhaillaan uuteen vaiheeseen, sillä
yleisistä väestö- ja koululaistutkimuksista saadut tiedot viittaavat
siihen, että kannabiksen käyttö vakiintuu tai peräti vähenee.
Historiallisesti arvioiden käyttömäärät ovat edelleen suuria, ja
tehokkaan torjuntakeinon löytäminen kannabiksen käyttöön on edelleen
Euroopan huumekeskustelun keskeinen kysymys. (45/116)

Vaikka takavarikkotietoja pidetäänkin epäluotettavina huumeiden käytön
laajuuden kuvaajana, olisi niistä hyötyä viranomaistoiminnan
vertailuissa. Tällaisten vertailujen tekeminen herää raporttia
lukiessa. Kannabiksen käytöstä raportti kertoo ristiriitaisesti sen
olevan tasaantunut tai jopa vähenemässä. Mutta toisaalla kerrotaan
ilmiön olevan kasvamassa/runsastumassa/laajenemassa.

Esimerkkinä voisi toimia Ruotsi, maailman johtava kieltolakimaa, joka
kehuu maanosamme alhaisimmilla kannabiksen käyttöluvuilla. Toisaalta
sen ilmoittamat takavarikkoluvut ovat eurooppalaista keskivertoa ja
isommat kuin Suomen takavarikkoluvut myös väkilukuun suhteutettuina.
Tässä on selvää ristiriitaa, mikä herättää epäilyjä Ruotsin
ilmoittamia käyttäjämääriä kohtaan. Joko Ruotsin hallitus esittelee
haluamansa mielikuvan harjoittamastaan politiikasta tai käyttäjät ovat
oppineet salaamaan käyttönsä.

EU on tuonut huumepolitiikkaan uutta byrokratiaa kuten muuhunkin
politiikkaan. EU:n antia ovat ne huumesuunnitelmat ja -strategiat,
joita nyt laatii, päivittää ja tallentaa liki kaikki EU maat. Kun
tämän byrokratian jatkuvan kasvun yhdistää jo vuosia jatkuneeseen
epämääräiseen jossitteluun siitä, onko suunnat laskemassa vai
nousemassa kun kannabista käyttäneiden määrä on jo yli 75 miljoonaa ja
miljoonia uusia näyttää löytyvän joka vuosi, niin missä on asian ydin?
Onko manipuloitujen käyttäjätilastojen tarkoitus osoittaa kalliiden
strategiapapereiden olevan niihin uhrattujen resurssien arvoisia?

Raportissa kerrotaan kahdesta uudesta hankkeesta, jotka kertovat
kriminaalivalvonnan yliotteesta hankkeiden suunnittelussa:

39/116
Virastojen välisten työryhmien kehittäminen Euroopassa
Malli virastojen välisistä työryhmistä on peräisin Amerikasta. Sillä
tarkoitetaan eri maiden lainvalvonta- ja sotilasviranomaisten
yhteistyötä, jonka avulla ne vaihtavat huumausaineisiin liittyvää
tiedustelutietoja ja koordinoivat takavarikoita, ennen kuin
huumausaineet päätyvät käyttäjien markkinoille. Panamassa vuonna 1994
perustettu Joint Interagency Task Force-South (JIATF-S, virastojen
välinen eteläinen työryhmä), joka sijaitsee nyt Key Westissä
(Floridassa), on yksi tämäntyyppisen yhteistyön malli. JIATF-S on
sotilasjohtoinen työryhmä, joka koordinoi huumausaineiden ilma- ja
merikuljetusten torjuntatoimia Yhdysvaltojen eteläpuolella. Toimintaan
osallistuvat Yhdysvaltain puolustusvoimat, tiedustelu- ja
lainvalvontaviranomaiset sekä liitännäismaat, kuten Espanja, Ranska,
Alankomaat ja Yhdistynyt Kuningaskunta.

45/116
EMCDDA Insights: Kannabiksen tuotanto ja markkinat Euroopassa
EMCDDA julkaisee uuden, kannabiksen tuotantoa ja markkinoita
käsittelevän insight-julkaisun vuonna 2011. Raportissa tarkastellaan
kannabistuotteiden tarjontaa Euroopan maissa sekä saatavilla olevien
tuotteiden tyyppiä, alkuperää, markkinaosuuksia ja muita tuotteiden
jakeluun ja markkinarakenteeseen liittyviä kysymyksiä. Raportissa
kiinnitetään erityistä huomiota kannabiksen kasvatukseen Euroopan
rajojen sisällä, mistä on tullut viime vuosina aiempaa näkyvämpää.

Totuus on se, että kannabiksen käyttö on teollistuneissa länsimaissa
ja muuallakin maailmassa räjähtänyt käsiin sen jälkeen kun kiellettiin
kansainvälisesti vuonna 1961. YK ja sitä edeltänyt Kansainliitto ovat
viimeiset sata vuotta toistaneet lukua 200 miljoonaa käyttäjää
vuodessa, mikä merkitsee lisäksi satoja miljoonia kannabista
kokeilleita ja satunnaisesti käyttäviä. Tämäkin raportti jättää auki
oleellisen kysymyksen, mitä Euroopan huumesota maksaa. Monet
tutkimukset antavat ymmärtää, että huumeiden ja päihteiden tyystin
erilaiset valvontamallit ainoastaan lisäävät niistä aiheutuvia
ongelmia: laittomien aineiden käyttäjät ovat vaarassa ajautua
yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytyä kun taas laillisten päihteiden
käyttäjien tietoisuus aineiden haitoista voi olla vakavasti
vääristynyt. 15 vuoden raporttien rustaamisen jälkeen EU:lla ei ole
tarjota veronmaksajilleen luotettavaa ja tutkittua tietoa siitä, ketä
ja mitä rankaiseminen hyödyttää.


Huumesota vai -rauha


Väitteessä kannabiksen käytön tasaantumisesta on jo annos
tendenssimäisyyttä: Euroopan huumevirkamiehillä on paineita osoittaa
olevansa oikea mies oikeassa työssä.

Myös Suomessa virkamiehet ovat jo muutaman vuoden ajan toistaneet
mantraa kannabiksen suosion tasaantumisesta tai hiipumisesta.
Sosiaali- ja terveysministeriön antama huumausainepolitiikan kertomus
vuodelta 2008 valtioneuvostolle kertoo kannabiksen suosion olevan jo
laantumassa (http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1426492)
mutta terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen kouluterveyskysely 2010
kertoo kannabiksen käytön ja suosion olevan kasvamassa ja itse asiassa
kasvaneen koko 2000 luvun jälkipuoliskon
(http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=22924) eli nämä
viranomaislausunnot ovat keskenään täysin ristiriitaiset. Lisäksi
poliisi on toistuvasti huumeuutistensa kanssa lööpeissä viestinään
huumeongelman ja varsinkin kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen
räjähdysmäinen kasvu (esim. Turun Sanomat 11.11 2010
http://www.ts.fi/online/kotimaa/173169.html). Näillä viesteillä
poliisimme on saanut uusia erikoisoikeuksia tunkeutua perustuslaissa
suojattuun kansalaisten yksityisyyteen.

Ristiriitaisuus kertoo siitä, etteivät virkamiehet tiedä kannabiksen
käytön suuntauksista mitään mutta väittävät tietävänsä koska saavat
siihen rahaa meiltä veronmaksajilta.

THL väitti tutkimuksessaan ja lehdistötiedotteissaan kannabiksen
lisäävän mielenterveysongelmia. Aivan kuin koululaiskysely antaisi
jotain pohjaa näille väitteille. Niinpä THL toimenkuvansa vastaisesti
lisää nuorison ongelmia: nuorten ongelmien kääntäminen huumeongelmiksi
lisää sukupolvien välistä epäluuloa ja jännitettä sekä heikentää
mielenterveysongelmista kärsivien nuorten mahdollisuutta saada pätevää
hoitoa ongelmiinsa tulematta leimatuksi huumeongelmaiseksi. THL samoin
kuin koko kieltolakibyrokratia aiheuttaa huumeongelmien kärjistymisen.

Tuore uutinen huumetestauksesta liikenteessä kertoo poliisin käytössä
olevien testereiden olevan niin epäluotettavia, että ne tuottavat
kannabiksen kohdalla vääriä tuloksia jopa kahdessa kolmesta
tapauksesta ja tietysti valituksia oikeusviranomaisille (YLE
19.11.2010 http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/ ... 54475.html
). Testin hinta on pieni verrattuna sen käyttämisen aiheuttamiin
kustannuksiin, turhiin ajokorttien peruuttamisiin, työpaikkojen
menetyksiin, terveyskeskuskäynteihin, oikeuskuluihin, valituksiin.
Eikä tälle toiminnalle ole edes asetettu mitään tavoitteita tai
kulukattoa kuin pelkkä symbolisen viestin lähettäminen.

EMCDDA:n, THL:n, poliisin ja koko kieltolakibyrokratian toimintaan
pitää pystyä soveltamaan kustannus-vaikutus laskemointia kuten
muillakin aloilla. Myös ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin pitää olla
jatkuvaa ja puolueetonta. Nyt tällaista arviota ei ole ja poliisin
toiminta tapahtuu heidän itsensä tehokkaaksi arvioimana, mitä
toimittajat kuuliaisesti toistavat. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa
tällainen ei voi jatkua loputtomiin.

Spice ilmiö on esimerkki kieltolain ennalta-arvaamattomista
seurauksista: kannabiksen kieltolain takia sitä on tutkittu
synteettisillä vastineilla niiden laillisuuden takia. Kieltolain takia
nämä ovat joutuneet lääketehtaiden laboratorioista pimeille
huumemarkkinoille ensiksi laillisina mutta nyt yhä enemmän
kiellettyinä aineina. Ja kierre jatkuu: kieltämällä yhä enemmän saamme
yhä enemmän kokeilemattomia aineita valvomattomaan käyttöön ja näin
kieltolakikoneistomme ja kaikki sen kimpussa puuhaavat virkamiehet,
tutkijat, huumetyöläiset, päihdesihteerit jne ym syyllistyvät
kollektiivisesti meidän kansalaisten käyttämiseen koekaniineina omassa
epäonnistuneessa yhteiskunnallisessa kokeilussaan. Tämä on jo tuomittu
YK:n ihmisoikeusraportoijan julkaisemassa raportissa. Nyt jonkun
pitäisi lopettaa tämä kierre.

Tähän EMCDDA:lta odottaisi sitä rohkeaa puolueetonta asiantuntijuutta,
mikä sillä oli 1990-luvun puolivälissä. EMCDDA ei tietenkään pysty
toimimaan vastoin sitä rahoittavien hallitusten tahtoa. Raportista
löytyy enää jonkun tahkoamiseen kyllästyneen virkamiehen yksinäinen
huokaus:

Kuten jo viime vuoden raportissa todettiin, alkoholi- ja
huumeongelmien välinen yhteys on varsin vahva. Tästä huolimatta EU:n
jäsenvaltioissa ei ole havaittavissa sellaista yhteistä
toimintamallia, jossa yhdistettäisiin huumausaine- ja
alkoholipolitiikat. (16/116)

[Edwin]

UNODC:n ja INCB:n vastine YK:n ihmisoikeusraportoijalle
Lähde: UNODC 8.11.2010
http://www.unodc.org/unodc/en/press/rel ... ights.html
IDPC:n kritiikki INCB:stä 28.10.2010:
http://www.idpc.net/publication/idpc-br ... espondence

Vaikka tiedotusvälineet eivät olekaan löytäneet YK:n
ihmisoikeusraportoijan julkistamaa YK:n huumevalvontabyrokratian
kritiikkiä, on se selvästi osunut maaliinsa koska UNODC (United
Nations Office on Drugs and Crime) ja INCB (International Narcotics
Control Bureau) julkaisivat sille yhteisen vastineen. Jo vastineen
aloitus yrittää olla tyrmäävä: byroot yhdessä selittävät, kuinka
kansainvälinen huumeiden valvontajärjestelmä TODELLISUUDESSA toimii.
Tämä ylimielinen asenne arvostelua kohtaan on koko YK:n
huumevalvontajärjestelmää leimaava piirre.

Selitys on sama kuin lukemattomissa juhlapuheissa jauhettu: 100 vuotta
kestänyt kansojen yhteisymmärrykseen ja laillisuuteen perustuva
kansainvälinen huumevalvonta on pelastanut miljoonien ihmisten hengen.
Rikoslain täytäntöönpano ja siinä säädettyjen rangaistusten
langettaminen on tämän järjestelmän keskeinen osa ja sitä
tasapainotetaan ottamalla huomioon sekä kysynnän että tarjonnan
kysymykset. Mutta silti kansainvälinen yhteisö ottaa huomioon
yksilöiden hoidon tarpeen.

Juuri tästä ihmisoikeusraportoija kritisoi järjestelmää: se perustuu
yksipuolisesti rankaisemiselle, se luokittelee kaikki huumeiden
käyttäjät fundamentalistisesti huumeorjiksi ja tälle käsitykselle
perustuvat hoitomallit ovat usein jo itsessään ihmisoikeusrikos.

UNODC ja INCB nostavat esille kansainväliset huumesopimukset: ne
sallivat valtioiden harjoittaa erilaisia politiikan muotoja ja korvata
laissa säädetyt rangaistukset muilla toimenpiteillä. Eli
dekriminalisoida ja depenalisoida mutta nämä byroot eivät edes pysty
käyttämään näitä sanoja oman ideologiansa rajoittamana. YK:n
huumebyrokratia pitää arvovaltaansa pystyssä fundamentalistisella
ihmiskäsityksellä, sanamagialla ja ortodoksisella sopimustekstien
tulkinnalla.

Mutta laillistaminen - jo pelkkä sanan mainitseminen näiden byroiden
raportissa kertoo maanjäristykseen verrattavissa olevasta tapahtumasta
tämän byrokratian sisällä. Laillistaminen tarkoittaa
ihmisoikeusraportoijan kritiikissä kokonaan nykyisistä
huumesopimuksista luopumista ja siirtymistä toisenlaiseen
järjestelmään, minkä esimerkiksi hän toi tupakasta solmitun
kansainvälisen sopimuksen. Tämä tarkoittaa UNODC:n ja INCB:n
lakkauttamista ja siksi raportti on saanut hälytyksen päälle huumeiden
valvontajärjestelmässä. Luultavasti näiden byroiden huomio ja
resurssit kuluvat kokonaan tämän YK:n sisäisen uhkan torjumiseen, ja
maailman huumekonnat saavat melskata rauhassa kuten tähänkin saakka.

Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä sai alkunsa teollistuneiden
länsivaltojen yrityksistä jakaa keskenään oopiummarkkinoita Kiinassa
ja siirtomaissaan Aasiassa jo ennen YK:n perustamista. Huumesota
tunnettuine seurauksineen syntyi vasta myöhemmin, kansainvälisesti
vuoden 1988 huumesopimuksella. Puolet maailmassa nykyisin tuotetusta
oopiumista on laillista ja YK:n huumevalvontajärjestelmän valvomaa
lääkkeiden raaka-aineiden tuotantoa lähinnä teollistuneiden maiden
tarpeeseen. Se toinen puoli on laitonta ja sama järjestelmä väittää
valvovansa sitä mm. Afganistanissa mutta se päätyy teollistuneiden
maiden pimeille huumemarkkinoille täysin vailla valvontaa eli
ikärajoja, veroja, laadunvalvontaa, sosiaalimaksuja tai kuluttajan
suojaa.

Tämä sadan vuoden valvonnan kehitys on sivuvaikutuksenaan aiheuttanut
sen, että entisillä oopiumintuotantoalueilla ja muualla maailmassa
tuotetaan laittomille huumemarkkinoille suuria määriä yhä uusia
kemikaaleja, joita markkinoidaan mm. designhuumeina, muuntohuumeina,
synteettisinä huumeina, raiskaushuumeina ja jopa synteettiset
kannabinoidit ovat nykyään osa laittomia markkinoita spice-nimikkeen
alla. Tämä valvontajärjestelmä on vaikuttanut oopiumin tuotannon
jakautumiseen lailliseen ja laittomaan mutta sen sivuvaikutuksena on
syntynyt aivan uusia huumeongelmia, joista järjestelmä ei tietenkään
ota kunniaa itselleen vaan on raporteissaan syyttänyt mm. internettiä!

YK:n huumevalvontabyrokratia vannoo nyt ihmisoikeuksien nimiin mutta
tämä ei ole näkynyt käytännössä. UNODC ja INCB eivät ole koskaan
puuttuneet huumesodan nimissä tehtyihin selviin ihmisoikeusrikoksiin.
Kun vuonna 2003 Thaimaassa surmattiin yli 2500 ihmistä muutaman
kuukauden huumekampanjassa, toivoi INCB raportissaan tulosten jäävän
pysyviksi. Tuoreempaan Meksikon huumesodan aiheuttamaan
ihmisoikeuskatastrofiin kumpikaan byroo ei ole reagoinut sanallakaan.
Kumpikaan ei kykene näkemään ajamansa politiikan ja
ihmisoikeusrikosten yhteyttä, koska se on ideologisesti rajattu pois
heidän toimenkuvasta.

UNODC ja INCB eivät halua myöntää vanhaa opetusta, että kieltolaki
ruokkii rikollisuutta. Kansainvälinen laiton huumekauppa ruokkii muuta
kansainvälistä rikollisuutta, mitä vastaan UNODC vannoo taistelevansa.
Tämä noidankehä tulee saada loppumaan niin lasten kuin aikuisten
ihmisten suojelemiseksi.

[Edwin]

EU ei aio estää jäsenvaltioitaan dekriminalisoimasta tai laillistamasta
Lähde: ENCOD 8.12.2010
http://www.encod.org/info/EU-READY-TO-E ... ITION.html

EU:n parlamentissa järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa EU:n
edustaja Dana Spinant, joka toimii EU komission huumeiden vastaisen
yksikön koordinaattorina, kertoi, ettei EU aio estää sitä jos joku
jäsenvaltioista alkaa laillisesti säädellä kannabista tai muita nyt
kiellettyjä huumausaineita.

Kuulemistilaisuuden järjesti EU parlamentin kreikkalainen edustaja
Michael Tremopoulos yhteistyössä ENCOD:n kanssa. Tilaisuudessa
käsiteltiin huumeiden käytön dekriminalisoinnin ja kannabiskaupan
laillistamisen mahdollisia taloudellisia vaikutuksia: Euroopan
huumausaineiden seurantakeskuksen EMCDDA:n arvioiden mukaan
kannabiksen laillistaminen voisi tuottaa 35 - 60 miljardin euron tulot
vuodessa.

Tilaisuudessa kuultiin myös, kuinka eri puolilla maailmaa ollaan
siirtymässä kannabiksen lailliseen säätelyyn ja valvontaan. Mm.
Espanjassa baskimaakunnassa kannabisosuuskunnat ovat osoittautuneet
onnistuneeksi ratkaisuksi, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet.

Komission huumekoordinaattori Dana Spinant kertoi myös, ettei
komissiolla ole valtuuksia avata huumekeskustelua: ”Vastuu tässä
asiassa on kansallisvaltioilla ja kannabiksen laillistajien tulee
esittää asiansa heille”.

[Edwin]

EU-tuomioistuin: Hollannissa saa kieltää kannabiksen myynnin ulkomaalaisille
Lähde: Helsingin Sanomat 16.12.2010
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/EU- ... 5262431766
Euroopan unionin päätös:
http://curia.europa.eu/jcms/upload/docs ... 0121en.pdf

Hollanti haluaisi lopettaa huumeturismin.

Hollannin kaakkoiskulmassa sijaitseva Maastrichtin kaupunki sai
kieltää kannabiksen myynnin ulkomaalaisille. Näin päätti Euroopan
unionin tuomioistuin torstaina.

Tuomioistuin käsitteli Maastrichtissa toimivan niin sanotun
coffeeshopin omistajan valitusta kaupungin päätöksestä kieltää
kannabiksen myynti kaupungin kahviloissa ulkomaalaisille.

EU-tuomioistuimen päätöksen mukaan myyntiä saa rajoittaa
"huumeturismin ehkäisemiseksi".

Tuomioistuimen ratkaisun uskotaan johtavan Hollannin liberaalin
huumelainsäädännön tiukentamiseen. Maastrichtin kiellon jälkeen myös
Hollannin hallitus on ilmoittanut haluavansa kieltää ulkomaalaisia
ostamasta kannabista.

Kannabiksen myynti on periaatteessa laitonta, mutta käytännössä
sallittua kahviloissa. Amsterdam tunnetaan kannabiskahviloistaan,
mutta kannabis vetää erityisesti belgialaisia ja saksalaisia turisteja
myös Hollannin kaakkoisosaan.

Kannabisturismin kieltäminen johtaa rikollisuuteen ja turismin vähenemiseen
Lähde: Independent 15.12.2010
http://www.independent.co.uk/news/world ... 60631.html

Hollannin tällä hetkellä vallassa oleva koalitiohallitus - kaksi
keskusta-oikeisto puoluetta ja maahanmuuttovastainen PVV - aikoo
jatkaa suunnitelmiaan määrätä passijärjestelmä maan
kannabiskahviloihin viime kuussa tapahtuneiden huumekauppaan
liittyneiden murhien jälkeen.

Huumeväkivalta on seurausta kannabiksen oudosta asemasta Hollannin
laissa. Yleisen uskomuksen vastaisesti kannabis ei ole laillista
Hollannissa, ainoastaan enintään viiden gramman myynti
kannabiskahviloista on sallittu.

Kannabiksen tuotanto on yhä kielletty mikä on jättänyt maan outoon
lailliseen asemaan: kannabiskahviloiden omistajat joutuvat ostamaan
tavaransa niiltä rikollisjärjestöiltä, jotka myyvät myös kovia
huumeita, joiden markkinoista jotkut ovat valmiita taistelemaan vaikka
asein.

”Meillä on sellainen käsitys, että viimeaikainen väkivalta on
seurausta kannabiksesta koska se on haluttua tavaraa tällä hetkellä”,
kertoo Brabantin poliisin edustaja Henri van Pinxteren. ”Tällä
alueella kasvatetaan paljon kannabista eikä pelkästään Hollannin
markkinoille. Rikollisille se on tuottoisa bisnes ja he taistelevat
siitä.”

Hallitus sanoo kannabispassien auttavan poliisia puuttumaan
huumerikollisuuteen. Arvostelijoiden mielestä tällainen toimenpide ei
auta väkivaltaan ja se vain pakottaa ihmisiä yhä enemmän niiden
rikollisten käsiin, jotka ovat näiden ampumisten takana.

Tilburgin yliopiston kriminologi Nicole Maalste kertoo, että 75%:ssa
Hollannin kaupungeista ja kylistä ei ole kannabiskahvilaa.

”Jos asetat sellaisen järjestelmän, jonka mukaan vain paikalliset
ihmiset pääsevät kannabiskahviloihin niin mitä tapahtuu näille
75%:lle? Heidän on pakko turvautua laittomiin markkinoihin.”

Myynnin kieltäminen ulkomaalaisilta voi vähentää joitakin
rajakaupunkien liikenne- ja rikosongelmia mutta samalla se vie noilta
alueilta yhden ison tulonlähteen vaikeina talousaikoina. Yksi
kannabiskahviloiden teettämä tutkimus esitti tämän huumeturismin
tuovan Maastrichtiin 141 miljoonaa euroa.

Marc Josemans, joka omistaa Maastrichtissa Easy Going Coffee Shop
kannabiskahvilan ja oli laatimassa oikeusjuttua: ”Tuo summa on se,
minkä turistit kuluttavat kahviloiden ulkopuolella. Siinä ei ole
mukana kannabiskahviloiden tuottoa.”

”Kysymys on siitä, että haluammeko ihmisten käyttävän kannabista
valvotuissa olosuhteissa, missä koko järjestelmä on avoin vai
haluammeko lisätä sortoa ja pakottaa ihmiset ostamaan
rikollisjärjestöiltä, jotka myyvät kovia aineita samassa tilassa?”

Kannabispassi vähentää turismia
Lähde: Dutch Daily News 15.12.2010
http://www.dutchdailynews.com/coffee-shop-ban/

Hollannin matkailusäätiön (Dutch Board of Tourism & Conventions, NBTC)

mukaan hallituksen aikeilla kieltää ulkomaalaisilta kannabiksen
ostaminen kannabiskahviloissa on kielteinen vaikutus Hollannin ja
varsinkin Amsterdamin turismiin.

NBTC on paraillaan selvittämässä päätöksen taloudellisia ja
mielikuvaan kohdistuvia vaikutuksia.

Neljäsosa turisteista vierailee myös kannabiskahviloissa ja joka
kymmenes tulee varta vasten Amsterdamiin kannabiskahviloiden vuoksi.
Hollannin suurimman matkatoimiston mukaan päätöksellä on selvästi
kielteinen vaikutus Amsterdamille.

”Kannabiskahvilat kuuluvat kulttuuriimme. Kuten punaisten lyhtyjen
alue. Se on suuri turistien houkutin tässä kaupungissa. Tämä koskettaa
todella syvältä kaupunkia. Monet nuoret turistit eivät enää palaa
myöhemmällä iällä, jolloin heillä olisi enemmän rahaa.”

[Edwin]

ENCOD: Tämä ei ole enää vuoropuhelua
Lähde: ENCOD BULLETIN ON DRUG POLICIES IN EUROPE
NR 71 JANUARY 2011
http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-71.html

ENCOD:lla on ollut vaikeuksia vastata kysymykseen, millä ehdoilla sen
tulisi jatkaa EU:n huumepoliittisen kansalaisfoorumin toimintaan vai
jatkaako osallistumista ylipäänsä. Tämä kysymys liittyy toiseen
kysymykseen eli millaisessa osassa ENCOD:n tulisi toimia:
vaikuttajaryhmänä vai poliittisena liikkeenä? Tämän kysymyksen
ymmärtämiseksi täytyy selostaa ENCOD:n alkuperää.

Vuonna 1991 Euroopan komissio aloitti prosessin, jonka tarkoituksena
oli johtaa yhtenäiseen EU:n huumepolitiikkaan. Tämän käsitteen keksijä
oli Ranskan presidentti François Mitterand, joka haaveili EU:n voivan
päättää omasta huumepolitiikastaan itsenäisesti ilman USA:n
vaikutusta. Seuraavien kahden vuoden aikana satojen akateemisten
asiantuntijoiden ja alalla työskentelevien välillä käytiin
keskusteluja ympäri EU:ta. Tästä selvisi, että jos aiotaan jatkaa
hyviä kokemuksia ja välttää huonoja, tarvitaan tieteelliselle näytölle
eikä ideologialle perustuvaa eurooppalaista huumepolitiikkaa. Tämän
tieteellisen näytön ensimmäinen pilari saadaan aikaan keräämällä ja
vertaamalla tilastotietoa ja toinen pilari saadaan avoimella ja
läpinäkyvällä vuoropuhelulla sen kansalaisyhteiskunnan kanssa, jota
tämä asia koskettaa ja johon huumepolitiikka kohdistuu. Maaliskuussa
1993 komissio järjesti Pariisissa seminaarin, jonka tarkoitus oli
luoda huumeiden käytön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen
foorumi, joka auttaisi EU:n huumepolitiikan tekemisessä. Tästä syntyi
ENCOD.

Marraskuussa 1993 Lissaboniin perustettiin European Monitoring Centre
on Drug Addiction, EMCDDA, eli Euroopan huumeseurantakeskus. 10
miljoonan euron vuosibudjetillaan EMCDDA on tuottanut suuren määrän
raportteja, jotka sisältävät tietoa Euroopan huumekysymyksen kaikilta
puolilta. Tästä kootusta tietomäärästä on voitu vetää yksi tärkeä
johtopäätös: teoria siitä, että kieltolakia tarvitaan huumeiden
kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen, on väärä. Niissä maissa, joissa
kieltolakia on lievennetty, tarjonta ja kysyntä eivät ole nousseet. Ja
tämän lisäksi juuri näissä maissa on koettu huumeiden vastaisen
taistelun harvat menestykset, kuten huumeiden käyttöön liittyvien
tautien ja kuolemien väheneminen.

Sitten kun todistusaineisto EU:n tasolla osoitti, että kieltolaki on
väärä ratkaisu huumeongelmaan, kieltäytyivät EU:n virkamiehet
keskustelemasta tästä johtopäätöksestä. Huolimatta lukuisista
sitoumuksista EU:n huumestrategioissa, toimintasuunnitelmissa ja
muissa virallisissa julistuksissa vuoden 1993 jälkeen järjestää
järkevää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, ei yhtään vakavaa
yritystä tähän suuntaan ole toteutettu.

Niissä kahdessa ainoassa EU:n huumekokouksessa vuosina 2000 ja 2004,
joihin ENCOD on kutsuttu, on puheenvuorot rajoitettu 5 minuuttiin,
koska joidenkin hallitusten edustajat ovat valittaneet siitä, että
”laillistajalobbylle on annettu suunvuoro”.

Sen jälkeen päätimme toteuttaa oman menestyksekkään lobbauskampanjamme
EU:n parlamentissa. Joulukuussa 2004 se hyväksyi joukon suosituksia
uudeksi EU:n huumestrategiaksi, joihin kuului pysyvän
keskustelumekanismin luominen kansalaisyhteiskunnan kanssa sen
osallistumisen lisäämiseksi huumepolitiikassa. Tämä vetoomus sai
vahvistusta ENCOD:n ja EU parlamentin järjestämässä
kuulemistilaisuudessa toukokuussa 2005. Vastauksena parlamentin
raporttiin komission huumeiden vastaisen yksikön johtaja Carel Edwards
kirjoitti joulukuun lopulla vuonna 2004, että ”vuoropuhelu alkaa
vuonna 2005 hyvin järjestettynä”.

Tammikuussa 2006 komissio järjesti konferenssin ”Kansalaisyhteiskunta
ja huumeet”. Arviolta 60 osanottajaa, joista 17 edusti ENCOD:ia, jätti
selvän viestin komissiolle: ”Ottaen huomioon, miten suuri vaikutus
huumeilmiöllä on yhteiskuntaan ja kuinka kiinnostunut suuri yleisö on
siitä, on hyvin tärkeää luoda selvä suunnitelma rehelliselle ja
rakentavalle vuoropuhelulle virkamiesten ja kansalaisyhteiskunnan
järjestöjen kanssa siitä, millaista huumepolitiikkaa kansallisella ja
EU:n tasolla suunnitellaan ja toteutetaan”. Komission edustajan
Francisco Fonsecan vastaus oli, että ”vuonna 2007 luodaan
budjettilinja, mikä tekee mahdolliseksi sisällyttää kansalaisten ja
heidän järjestöjensä esittämät vaatimukset EU:n huumepolitiikkaan ja
-strategioihin”. Tämän lupauksen ensimmäinen osa täytettiin.
Syyskuusta 2007 komissio on suostunut sijoittamaan miljoona euroa
(1m€) vuodessa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun
huumepolitiikasta. On vain epäselvää, mihin tuo raha on käytetty.

Tämän budjetin ainoa näkyvä tulos on ollut ns. Civil Society Forum on
Drug Policies in EU perustaminen. Mutta tämän foorumin järjestämiä
neljää istuntoa ei voi kutsua vuoropuheluksi.

Ensiksikin löytyy kysyttävää niiden 26:n foorumiin valitun järjestön
edustavuudesta. Komissio ei esitä perustelujaan näiden
organisaatioiden valinnalle. On vaikeaa tietää, mitä nämä järjestöt
edustavat ja mihin annetut lausunnot perustuvat. Jotkin niistä eivät
perustu millekään jäsenpohjalle tai päätöksentekojärjestelmälle ja ne
näyttävät olevan yhden tai kahden henkilön ylläpitämiä, joilla on
kuitenkin takanaan jokin oma sponsori.

Suurin osa näistä organisaatioista on ns. ”palvelujen tarjoajia”,
terveysalan ammattilaisia, joita paikallistason, kansallisen tason tai
EU:n virkamiehet rahoittavat huumeiden käyttöön liittyvien
terveysongelmien hoitamiseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Siksi heidän
etuihinsa ei kuulu virkamiesten arvosteleminen. Tästä nousee se
kysymys, että missä määrin julkisrahoitteiset ihmiset edustavat
kansalaisyhteiskuntaa.

Loput foorumin jäsenyyksistä on jaettu organisaatioille, jotka
lobbaavat huumeiden kieltolain puolesta (mukana skientologia-kirkkoon
kytköksissä oleva ruotsalainen Foundation for a drug free world) sekä
huumepolitiikan uudistamisen puolesta puhuville organisaatioille.

Komissio on organisoinut foorumin sillä tavalla, että suoraa
keskustelua EU:n huumepolitiikan perusteista ei synny. Komission
edustajat lopettavat kaikki yrityksetkin tähän suuntaan sillä
selityksellä, että ”Jäsenvaltiot eivät hyväksy tällaisia suosituksia”.
Yksikään EU:n hallinnon edustaja ei ole ollut mukana istunnoissa eikä
osoittanut mielenkiintoaan sen tekemiin päätöksiin.

Kansalaisfoorumille järjestettyjä puitteita ei voi moittia:
puolentoista vuorokauden istuntoon osanottajat lentävät ensimmäisessä
luokassa, yöpyvät 250€:n hotellihuoneissa ja ohjelma on painettu
hienolle paperille. Nämä olosuhteet eivät kuitenkaan korvaa sitä,
että foorumissa on mahdotonta saada aikaan selvää sanomaa siitä,
mihin suuntaan EU:n huumepolitiikkaa tulisi ohjata, puhumattakaan
siitä, että päästäisiin oikeaan vuoropuheluun.

Jokainen foorumin istunto maksaa 50 000€. Tämä tarkoittaa, että
jokaisena kuluneena neljänä vuonna 950 000 €:a foorumiin tarkoitettuja
rahoja on käytetty johonkin aivan muuhun. Komissio ei ole selittänyt
tätä rahan käytön kohdetta. Yksi kohde on ollut vuonna 2009
järjestetty European action on drugs, EU kansalaisille suunnattu
propagandakampanja huumeiden vaaroista, joka oli pelkästään valtioiden
vaatimuksesta laadittu ilman kansalaisfoorumin kuulemista.

ENCOD on eri yhteyksissä yrittänyt saada Komission huumeiden
vastaiselta yksiköltä selitystä vuoropuhelun tulevaisuudesta. Selvää
vastausta ei ole tullut lukuunottamatta lausuntoa: ”Komissiolla on
vain rajallinen mandaatti vaikuttaa kansainvälisen huumepolitiikan
alueella. Jäsenvaltioilla on itsemääräämisoikeus päättää omasta
huumepolitiikastaan.”

Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun ajatus eurooppalaisesta
huumepolitiikasta lausuttiin julki, tilanne on vasta tässä. Kaiken
todistusaineiston jälkeen on selvää, että tuon politiikan tulee
perustua muulle kuin kieltolaille mutta EU:n instituutiot tekevät
kaikkensa, ettei mikään muutu eikä mitään keskustelua synny.

Nykyisessä tilanteessa kansalaisfoorumilla ei ole toivoa
kohenemisesta: sen osanottajien edustavuus on epäselvä samoin kuin
rakenne ja rahoitus eikä sillä ole objektiivista vaikutusta EU:n
huumepolitiikan tekemisessä. Tällaisen tilanteen jatkuessa
kansalaisfoorumista tulee yksi status quon kannattajista niin, että
komissio voi sanoa konsultoineensa kansalaisyhteiskuntaa.
Todellisuudessa kansalaisfoorumi, joka koostuu peiteorganisaatioista
ja EU-rahoitusta etsivistä terveysalan ammattilaisista, on ollut
kallis tapa kertoa politiikan kohteena olevalle
kansalaisyhteiskunnalle, ettei sillä ole mitään vaikutusta
huumepolitiikkaan.

Tänä aikana ENCOD:sta on kehittynyt muutaman kansalaisjärjestön
lobbausryhmästä sellaisten ihmisten kansalaisliikkeeksi, jotka
haluavat haastaa huumekieltolain sanoin ja teoin. ENCOD päätti
kokouksessaan joulukuussa 2010 lykätä lopullista päätöstä
osallistumisesta kansalaisfoorumiin ENCOD:n yleiskokoukseen kesäkuussa
2011. Siihen mennessä on tarkoitus koota tämän ratkaisun hyvät ja
huonot puolet, jotka esitetään jäsenistölle keväällä niin, että
jokainen voi tehdä asiasta oman päätöksensä.

Valtioiden hallituksiin vaikuttaminen on se suuri kysymys. Tiedämme EU
parlamentin kuulemistilaisuudesta 8.12.2010, ettei EU vastusta valtion
tekemää päätöstä ottaa seuraava askel kieltolakiin perustuvien
huumelakien uudistamisessa tai lieventämisessä. Siksi tarvitaan
ENCOD:n ja sen jäsenien yhteistä strategiaa.

Hyvää uutta vuotta!
toivoo
Joep Oomen

2010 Kannabistribunaali nyt DVD:llä tai ilmaiseksi ladattavissa
Lähde: ENCOD 10.1.2011
http://www.encod.org/info/ORDER-NOW-DVD ... BUNAL.html

Hollannin pääkaupungissa Haagissa järjestettiin toinen
kannabistribunaali 3.5.2010, jossa oli mukana mm. Hollannin
huippupoliitikkoja, kannabiksen kasvattajia, poliisin edustaja,
aktivisteja, kannabiskahvilan pitäjiä jne. 70 minuuttia pitkä kooste
tapahtumasta esittää sellaisia asioita Hollannin kannabispolitiikasta,
mitä tiedotusvälineet täällä Suomessa eivät kerro.

Micheal Schaapin tekemän dokumentin voi tilata 15 eurolla (+ 6 euron
postikuluja) kappale ja tai vähintään 10 kappaletta 10 euron hintaan
osoitteesta:
info@voc-nederland.org
Laita viestiin osoitteesi ja DVD-levyjen lukumäärä. Vastauksessa saat
tilinumeron ja maksun mentyä perille lähtee DVD. Dokumentin saa myös
ladattua itselleen ilmaiseksi jos ei halua tukea Euroopan kannabiksen
vapautusliikettä. Tilatun DVD:n mukana saa 20 sivuisen kirjasen.

Dokumentin voi katsoa sivulta:
http://www.archive.org/details/Cannabis_Tribunaal_2010

[Edwin]

Usko ja huumesota
Lähde: RawStory 22.12.2010
http://www.rawstory.com/rs/2010/12/shoc ... alization/

Kansainvälinen huumesota on perinteisesti liitetty uskonhihhuleihin.
Suomessa saa arvostella evoluutioteoriaa ja harrastaa rotuoppeja
professoritasolla mutta kannabispolitiikassa ei vallitse sananvapaus,
mikä kertoo uskonnon olevan myös meillä huumepolitiikan perusta. USA:n
ehkä kuuluisin saarnamies Pat Robertson ja joukko hänen uskonveljiään
ja -siskojaan osoittaa, että myös huumepolitiikassa usko ja järki
voivat kohdata.

Pat Robertson tavoitteli aikoinaan jopa republikaanipuolueen
presidenttiehdokkuutta mutta hänet voitti näyttelijä Ronald Reagan,
joka tarttui Nixonin aloittamaan huumesota-aloitteeseen ja teki
virkakaudellaan siitä kansainvälisen huumevalvonnan toimintamallin,
joka lyötiin lukkoon vuoden 1988 huumesopimuksella.

Nyt Pat Robertson kertoo 700 Club ohjelmassaan uskonnollisella CBN
TV-kanavalla, että tämä politiikka on ollut USA:lle täydellinen
katastrofi ja tehnyt siitä maailman eniten omia kansalaisiaan
vangitsevan valtion.

”Suljemme vankiloihimme ihmisiä, jotka ovat ottaneet pari savua
marihuanaa ja seuraavaksi heille onkin langetettu kymmenen vuoden
pakollinen minimirangaistus”, Robertson jatkaa.

”Näitä tuomioita jakelevat tuomarit ovat nostaneet kätensä pystyyn,
etteivät he voi tehdä mitään näille pakollisille rangaistuksille.
Meidän tulee tarkastella, mitä me pidämme rikollisena ja tämä on yksi
niistä teoista.”

”En ole huumeiden käytön puolesta, älkää tulkitko minua väärin, vaan
uskon ainoastaan siihen, että marihuanan kriminalisoiminen, muutaman
marihuanaunssin kriminalisoiminen maksaa paljon ja tuhoaa nuoria
ihmisiä. Nuoria ihmisiä laitetaan vankilaan, he joutuvat sinne nuorina
ja palaavat vapauteen kovina rikollisina. Tämä ei ole hyvä asia.”

RawStoryn uutisen lopussa on video, jossa heti alussa Pat Robertson
selittää huumekantansa.

Ronald Reaganin huumepoliittinen kanta:
http://0.tqn.com/d/politicalhumor/1/0/E ... rfield.jpg

[Edwin]

Huumekauppa: Kriminaalien politisoituminen ja poliitikkojen kriminalisoituminen
Lähde: Moisés Naím: The Drug Trade: The Politicization of Criminals
and the Criminalization of Politicians. Working Paper Prepared for the
First Meeting of the Global Commission Geneva, 24-25 January 2011
http://www.globalcommissionondrugs.org/ ... s_Naim.pdf
http://www.idpc.net/sites/default/files ... icians.pdf

Mikä on Global Commission on Drug Policies:
http://www.idpc.net/alerts/the-global-c ... rug-policy
Global Commission on Drug Policies kotisivut:
http://www.globalcommissionondrugs.org/Default.aspx
Global Commission on Drug Policies taustaraportteja:
http://www.globalcommissionondrugs.org/Documents.aspx
Naím kertoo kirjastaan Illicit: How Smugglers, Traffickers, and
Copycats Are Hijacking the Global Economy, 2005
http://www.carnegiecouncil.org/resource ... /5279.html
pdf:nä:
http://www.carnegiecouncil.org/resource ... LLICIT.pdf


Esipuhe: Enemmän kuin huumeet

Hashim Thaci on albanialaisen mafia-tyyppisen järjestön johtaja, mikä
salakuljettaa aseita, huumeita ja ihmiselimiä Itä-Euroopan halki. Hän
sattuu myös olemaan Kosovon pääministeri.

Marraskuussa 2008 William Klein, USA:n Kiovan lähetystön
talousasiantuntija, viestitti Washingtoniin, että Ukrainan rikkain
oligarkki Dmitry Firtash oli valtaamassa Ukrainan suurinta pankkia.
Viestissä diplomaatti kuvaili Firtashin laajoja yhteyksiä maan
huippupoliitikoihin ja -virkamiehiin. Sekä kuuluisaan venäläisen
rikollisjärjestön johtajaan Seymon Moglievichiin.

Toisessa Wikileaksin kautta paljastuneessa viestissä kerrotaan, kuinka
Nicaraguan presidentti Daniel Ortega rahoitti vaalikampanjansa
kansainvälisiltä huumerikollisilta saamallaan rahalla sekä Venezuelan
presidentin Hugo Chavezin lähettämillä matkalaukullisilla rahaa.

Presidentti Chavezilla tiedetään olevan rajoittamaton pääsy valtion
öljyrahoihin, joita hän käyttää liittolaistensa rahoittamiseen muissa
maissa. Yhdessä ilmi tulleessa tapauksessa vuodelta 2007 Buenos
Airesin lentokentän tulli löysi vahingossa 800 000 US$ matkalaukusta
Caracasista tulleessa lentokoneessa, jossa oli saapunut Argentiinan
presidentin Nestor Kirchnerin ja Chavezin virkamiehiä. Käteinen oli
menossa tukemaan Argentiinan presidentin rouvan vaalikampanjaa,
jollekin virkamiehelle lahjukseksi tai molempia. Erään USA:ssa käydyn
oikeudenkäynnin yhteydessä paljastui, että mm. Venezuelan kenraali
Henry Rangel Silva oli osallistunut tapauksen peittely-yritykseen.
Marraskuussa 2010 presidentti Chavez nimitti Silvan maan armeijan
johtoon.

Kaksi vuotta aiemmin USA oli virallisesti luokitellut Kenraali Silvan
”huumeparoniksi” syyttäen häntä ”huumeiden salakuljetuksen
materiaalisesta avustamisesta”. YK:n huumetoimiston UNODC:n mukaan
Venezuelan kautta kuljetetaan yli puolet Eurooppaan suuntautuvasta
kokaiinista - usein Afrikan kautta.

Afrikan maista on tullut tärkeä läpikulkureitti Andeilta ja joistakin
Aasian maista tuleville huumeille rikkaaseen ja huumeille persoon
Eurooppaan. Siksi väistämättä useat afrikkalaiset johtajat, heidän
perheensä, armeijoiden upseerit, poliitikot ja oikeuslaitoksen
edustajat ovat astuneet huumebisnekseen. Esimerkiksi Guinean
presidentin poika paljastui maan suurimmaksi huumepomoksi.
Etelä-Afrikassa maan poliisikomentaja Jackie Selebi tuomittiin vuonna
2010 viideksitoista vuodeksi vankilaan kun havaittiin hänen olevan
yhden maan rikollissyndikaatin johtaja.

Poliisiosastot, armeija, oikeuslaitokset ja tiedotusvälineet ovat yhä
useammin rikollisorganisaatioiden valtausyritysten kohteena.

Venezuelan armeija ei ole mitenkään poikkeus siinä, että jotkin sen
komentajista toimivat yhteistyössä huumeiden salakuljettajien kanssa.
Wikileaksin julkaisemien raporttien mukaan Burman sotilashallinnon
jäsenet rikastuttavat itseään huumerahalla. Joulukuussa 2010
InterPress Service raportoi, että ”Armeijan hallitseman Burman
ottaessa seuraavaa poliittista askelta tulevat juntan ja maan
pahamaineisten huumepomojen suhteet valokeilaan. Viime vuonna
kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen järjestetyissä ensimmäisissä
vaaleissa voittaneista kuusi oli tunnettuja huumeparoneja.”

Valtion ja rikollisjärjestöjen yhteen kietoutuminen on näkyvää myös
Afganistanissa, missä hallituksen huippuvirkamiehiä ja maakuntien
kuvernöörejä - myös Karzain omaa veljeä - syytetään toistuvasti
yhteistyöstä huumeiden salakuljettajien kanssa sekä myös näiden
organisaatioiden johtamisesta. Bulgarian parlamentin jäsen ja
vastavakoilun entinen johtaja Atanas Atanasov sanoi, että ”Muissa
maissa on mafia mutta Bulgariassa mafia omistaa maan”. Nämä eivät ole
irrallisia esimerkkejä. Näiden esimerkkien tarkoitus on kuvata sitä
laajempaa kehitystä Aasiasta Afrikkaan ja Euraasiasta Eurooppaan tai
Latinalaiseen Amerikkaan. Rikolliset ovat päässeet valtaan.

Espanjan lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden syyttäjä Jose
Grinda kertoi havainnollisen esimerkin tästä kansainvälisestä
kehityksestä asiantuntijoiden kokouksessa Madridissa 2010. Grinda
esitteli erilaisia tapoja, joilla Venäjän mafia toimii Espanjassa ja
kuinka hän tutkittuaan kymmenen vuotta järjestäytynyttä rikollisuutta
maassaan huomasi olevan välillä mahdotonta erottaa
rikollisorganisaatio sen maan hallinnosta, mistä tämä organisaatio oli
peräisin. Grindan mukaan Espanjaa uhkaa jatkuvasti ja vakavalla
tavalla rikollisjärjestöt, jotka ovat usein pelkkiä Venäjän,
Valkovenäjän, Tsetsenian ja Ukrainan hallitusten jatkeita, joita hän
kutsui ”mafiavaltioiksi”. Näissä maissa hallitukset ja
rikollisorganisaatiot toimivat yhdessä laillisten kaupallisten
yritysten kautta, joilla on läheiset yhteydet poliittisiin johtajiin
ja näiden perheisiin ja ystäväpiireihin.

Kokouksen jälkeen USA:n Espanjan suurlähettiläs lähetti viestin
syyttäjän analyysista todeten, että ”Grindan pääkohta oli se, että
Venäjän hallitus näyttää suojelevan tai käyttävän joitakin korkean
tason rikollisia... ja että tutkittuaan 10 - 12 vuotta
järjestäytynyttä rikollisuutta hän uskoo, että terroristien pyrkiessä
korvaamaan valtion ytimen järjestäytynyt rikollisuus pyrkii
mukautumaan valtion rakenteisiin. Hän totesi yhteenvedossaan, että
Venäjän hallituksen strategia on käyttää järjestäytyneitä
rikollisryhmiä sellaisiin tehtäviin, joita se ei itse hallituksena
pysty suorittamaan.”

Kaksi Grindan kertomaa esimerkkiä Venäjän hallituksen tavasta käyttää
rikollisjärjestöjä käsittelivät aseiden salakuljetusoperaatiota
Kurdeille Turkin horjuttamiseksi käyttäen Venäjän armeijan
tiedustelupalvelun määräysvallassa olevaa mafian jäsentä sekä
salaperäistä Arctic Sea laivan tapausta, jonka uskotaan olleen
lastattu täyteen hyvin kehittynyttä aseistusta ja joka ”kaapattiin”
merellä ja katosi useiksi päiviksi. Grinda vakuuttaa, että tämä oli
muutamien valtioiden tiedustelupalveluiden ja järjestäytyneen
rikollisjärjestön yhteinen operaatio.

Grindan analyysin keskeinen viesti on se, että ”mafiavaltioiksi”
kutsumissaan valtioissa rikollisten ja poliittisten johtajien välinen
kytkös on laaja, syvä ja pysyvä. Grindan mukaan ”ei voida erottaa
hallituksen ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa toisistaan”.

Hänen johtopäätöksensä on huolestuttavan samanlainen kuin Euroopan
neuvoston tekemä: ”Rikollisen luokan ja korkeimpien poliittisten ja
yhteiskunnallisten asemien haltijoiden yhteistoiminnasta kertovat
merkit ovat liian lukuisia ja liian vakavia ohitettaviksi”. Tämä
raportti käsitteli Kosovoa. Grinda kertoi kokemuksistaan Espanjassa.
Molemmat johtopäätökset sopivat täydellisesti - ja kiusallisesti -
liian moniin valtioihin viidellä mantereella.

Tästä viimeisestä havainnosta seuraa yksinkertainen ja tärkeä
johtopäätös: huumeiden salakuljetusta vastaan taistelemisessa ei ole
enää kyse huumeiden käytöstä. Kyse on hallituksista. Pääkohde tässä
taistelussa ei voi olla riippuvaisten huumeiden käytön lopettaminen.
Sen tulee olla rikollisten pysäyttäminen valtaamasta hallituksia
kautta maailman. Huumeiden käyttö on ongelma. Mutta se kalpenee
mafiavaltioiden lisääntymisen rinnalla.

Harhakuvitelmat ja totuus kansainvälisestä rikollisuudesta.

Selitin kirjassani ”Illicit” (Illicit: How Smugglers, Traffickers, and
Copycats Are Hijacking the Global Economy, 2005. ISBN 978-0385513920)
lukijoille kolmesta taustaoletuksesta, jotka ovat yhtä yleisiä kuin ne
ovat myös vääriä. Ensimmäinen on se, ettei kansainvälisessä
rikollisuudessa ole mitään uutta. Tämä oletus sisältää sen, että
laiton kauppa, salakuljetus, pimeät markkinat ja rikollisuus ovat osa
ihmiskunnan kokemusta ja siksi ”ei mitään uutta auringon alla”. Toinen
erheellinen oletus on se, että salakuljetus - huumeiden, aseiden,
ihmisten, ihmiselimien, pimeän rahan ja muun laittoman tavaran -
valtioiden rajojen yli on rikollista toimintaa, joka tulee
käsitteellistää sellaisenaan ja taistella sitä vastaan tavanomaisilla
rikosten ehkäisykeinoilla: lain täytäntöönpanolla, oikeuslaitoksella
ja sakko- tai vankeusrangaistuksilla. Kolmas väärä oletus on, että
aivan kuten rikollisuus yleensä, laiton kauppa on ”maanalainen” ilmiö,
johon kuuluu vain pieni poikkeavien joukko, joka hääräilee
yhteiskunnan marginaalissa.

Todellisuus on hyvin toisenlainen. Rikollisuudessa on paljon uutta -
eikä vähiten sen kyvyssä tarttua 1990-luvulla ja sen jälkeen
tapahtuneiden teknologian, talouden ja politiikan vallankumousten
aiheuttamiin uusiin tilaisuuksiin. Rikollisverkostot - varsinkin ne,
jotka jo toimivat useiden maiden alueilla - olivat 1990-luvun
viestinnän ja kuljetuksen innovaatioiden ”varhaisia omaksujia”. Ne
olivat myös Berliinin muurin kaatumisen jälkeisten talous- ja
poliittisten uudistusten avaamien uusien markkinoiden ”ensimmäisiä
pelureita”. Rikollisverkostot olivat - ja ovat yhä edelleen -
globalisaation, teknologian ja politiikan etulinjassa.

On tietenkin totta, että rikollisia, salakuljettajia ja pimeitä
markkinoita on aina ollut olemassa. Mutta koskaan aiemmin eivät
rikollisorganisaatiot ole kyenneet toimimaan globaalilla tasolla näin
helposti ja siksi ne ovat saavuttaneet toiminnassaan sellaisen
mittakaavan ja laajuuden, mikä kilpailee maailman suurimpien
monikansallisten yritysten kanssa. Ja jos suuret monikansalliset
yritykset ovat poliittisesti vahvoja niin miksi voidaan olettaa, että
suuret monikansalliset rikollisorganisaatiot eivät sijoittaisi
huomattavia osia suurista tuloistaan poliittisen vallan saamiseksi? He
aikovat tehdä niin ja tekevät myös paraikaa. Rikollisuus ja politiikka
kulkevat usein käsi kädessä. Mutta nyt näillä liittoumilla on valtavat
mahdollisuudet vaikuttaa talouteen, yhteiskuntaan, geopolitiikkaan,
kansainväliseen turvallisuuteen ja kansalliseen politiikkaan.
1900-luvun Italian mafia oli suuri ja voimakas ja sitten se laajensi
toimintaansa Yhdysvaltoihin. Mutta se ei koskaan saavuttanut sellaista
globaalia otetta, poliittista vaikutusvaltaa, taloudellista valtaa tai
kansainvälistä levinneisyyttä, mikä on nyt tunnusomaista joillekin
maailman isoimmille kansainvälisille rikollisorganisaatioille, joiden
tausta on Venäjällä, Kiinassa, Itä-Euroopassa tai Latinalaisessa
Amerikassa.

Yksi seuraus tästä rikollisorganisaatioiden uudesta mahdista on se,
että perinteiset työkalut niitä vastaan taisteltaessa eivät enää ole
päteviä. Kuten alussa esittämäni tapaukset tuovat esille, eivät näiden
rikolliskartellien johtajat ole enää pelkkiä rikollisia vaan myös
valtioiden päämiehiä, armeijoiden ylimpiä upseereita, poliitikkoja,
tiedustelupalveluiden johtajia tai maailman suurimpien ja parhaiten
varustettujen yritysten omistajia. Eli kuten espanjalainen syyttäjä
Grinda selitti, että hän ei taistele mafiaa vastaan, vaan pikemminkin
mafiavaltioita vastaan. Ja kuten hän huomautti, että terroristien
yrittäessä tuhota valtio, yrittävät rikollisorganisaatiot kaapata sen
ja käyttää sen resursseja ja instituutioita valtansa lujittamiseen ja
toimintansa levittämiseen kotimaassa ja ulkomailla. Tämä epäsuhta,
mikä tulee yksinäisen kansallisen syyttäjän yrittäessä taistella
rikollisorganisaatiota vastaan, joka ei ole vain ylikansallinen,
rikas, väkivaltainen ja armoton, vaan joka pystyy hyödyntämään
kansallisvaltion ja sen diplomaattien, tuomareiden, vakoilijoiden,
kenraalien, hallituksen ministereiden ja poliisipäälliköiden tukea, on
järkyttävä.

Yhteiskuntaa suojelee enää ylikuormitetut oikeuslaitokset, joiden
pitää turvautua vanhentuneeseen lainsäädäntöön, kömpelöihin
kansainvälisiin sopimuksiin ja hallitusten hitaasti liikkuvan ja
resursseiltaan rajallisen byrokratian luomiin rajoituksiin. Näillä on
vastassaan nopeasti reagoivat, hyvin motivoituneet organisaatiot,
joilla on rahaa palkata parhaat lainopilliset ja taloudelliset
lahjakkuudet, hankkia edistynein tekniikka ja värvätä
vaikutusvaltaisimmat liittolaiset hallituksen sisältä ja ulkopuolelta.

Toinen epäsymmetria tulee siitä tosiseikasta, että lain
täytäntöönpanovirastot ovat kansallisia, kun taas suuret ja
vaarallisimmat rikollisorganisaatiot toimivat useiden kansallisten
lainsäädäntöjen piirissä. Valtioiden hallinto on suunniteltu toimimaan
kansallisten rajojen sisällä kun taas salakuljetusorganisaatiot on
suunniteltu toimimaan niiden yli. Hallitusten virastoille kansalliset
rajat ovat pakkopaita kun taas rajat aiheuttavat salakuljettajien
olemassaolon, kasvun ja kukoistuksen. Ilman kansallisrajoja ei samalla
tuotteella (kokaiini tai työntekijän palkka) olisi erilaisia hintoja.
Nämä hintaerot luovat puolestaan ne suuret voittomahdollisuudet, joita
salakuljettajat hyödyntävät. Lisäksi rajat suojelevat rikollisia
toisen maan lakiviranomaisilta. Nämä epäsymmetriat ovat hyvin
ongelmallisia ja näiden ongelmien ratkaisemiseksi luodut välineet
(sopimukset, monikansalliset organisaatiot, hallitusten väliset
toimielimet, lain täytäntöönpanon yhteistyö jne) ovat hitaita ja
kömpelöitä. Ajatus siitä, että edistyminen kansainvälisiä
rikollisjärjestöjä vastaan taistelussa vaatii kansainvälisesti
suunniteltua toimintaa, on yleisesti hyväksytty. Mutta kuinka hallitus
voi koordinoida rikollisuuden vastaiset toimintansa toisen valtion
kanssa, jonka hallituksen johtajat ovat myös valtion sponsoroiman
mafian johtajia? Kuinka voidaan tehdä yhteistyötä toisen valtion
poliisivoimien kanssa, jota johtaa rikollispomo?

Vuonna 2006 152 valtion poliisipäälliköt kokoontuivat Brasiliassa
INTERPOL:in 75:een yleiskokoukseen. INTERPOL on monikansallinen
organisaatio, jonka tehtävä on ”taata ja tuottaa laajinta ja
kattavinta mahdollista keskinäistä apua kaikille
poliisiviranomaisille...” Avajaispuheessaan INTERPOL:in presidentti
kehotti kollegojaan ”kehittämään sellaisia järjestelmiä, jotka
varmistavat sen, että rajat ja niiden valvonta on varmoissa käsissä”.
Jalo päämäärä - paitsi että tässä tilaisuudessa sen esitti
rikollispomo. Puhuja oli Jackie Selebi, Etelä-Afrikan
poliisipäällikkö, joka istuu nyt 15 vuoden vankeustuomiota maansa
yhden rikollisjärjestön johtamisesta.

Tämän monimutkaisuuden päälle tulee vielä se tosiasia, että vastoin
toista yleistä oletusta monissa maissa rikolliset eivät enää elä ”maan
alla”, he eivät ole enää yhteiskunnan marginaalin jäseniä ja suurin
osa heistä ei enää ole erityisen poikkeavia. Tämän vastakohta on
useimmiten asioiden todellinen tila. Rikollisorganisaatioiden johtajat
ovat usein julkisesti hyvin tunnettuja ja sen sijaan, että he
eläisivät piilottelemalla tai ”maan alla”, esiintyvät he usein
sanomalehtien juorupalstoilla tai urheilutapahtumissa omistamiensa
suosittujen urheilujoukkueiden kanssa. He ovat maansa tunnetuimpia
hyväntekijöitä, joilla on myös valvonnassaan TV- ja radioasemia sekä
vaikutusvaltaisia sanomalehtiä. He kuuluvat maittensa poliittiseen,
sotilaalliseen, talous-, kulttuuri- ja tiedotuseliittiin. Heidän
”sotilaat”, jotka eivät kuulu eliittiin, ovat yhteiskunnan
keskivertojäseniä eivätkä välttämättä poikkeavia rikollisia. Ne
miljoonat, jotka ovat aktiivisesti mukana Kiinan
väärennösteollisuudessa, Afganistanin huumekaupassa, polttavat
marihuanaa säännöllisesti tai ne sadat tuhannet, jotka joka vuosi
palkkaavat rikollisia salakuljettamaan itsensä Eurooppaan tai
Yhdysvaltoihin tai Manhattanilla tai Milanossa asuva hyvin
toimeentuleva perhe, joka palkkaa ”laitonta työvoimaa” rikkomalla
tietoisesti lakia, eivät sovi mihinkään kriminologian
perusmääritelmään rikollisuudesta tai poikkeavuudesta. He eivät ole
poikkeavia vaan laajan yhteiskuntaryhmän keskivertojäseniä.

Ensimmäisessä osassa päädyin johtopäätökseen, että maailmanlaajuisen
huumekaupan tärkein uhka yhteiskunnalle ei ole huumeiden käyttäjien
terveys tai heidän käytöksensä seuraukset muille vaan vielä
pahaenteisemmät seuraukset, jotka aiheutuvat laajamittaisista
rikollisorganisaatioiden suorittamista hallitusten kaappauksista.
Siksi huumekaupan rajoittamisyritysten pääkohde ei voi olla ainoastaan
huumeiden tuotantoon ja kuluttamiseen puuttuminen. Huumepolitiikalla
tulee pyrkiä rajoittamaan mafiavaltioiden lisääntyminen ja
neutralisoimaan jo olemassaolevat. Tässä kappaleessa korostan sitä,
että nämä rikollisorganisaatiot ovat saavuttaneet ennen näkemätöntä
valtaa, että ne ovat syvälle juurtuneet omiin yhteiskuntiinsa ja niitä
vastaan taistelevat ovat hyvin epäedullisessa asemassa. Tämä on
epäsymmetrista sotaa, jossa rehelliset hallitukset ovat häviäjän
asemassa.

Mitä pitää tehdä?

Huumeiden vastaisen taistelun keinoluettelo tunnetaan yhtä hyvin kuin
tiedetään, kuinka vaikea se on muuttaa tehokkaaksi kansainväliseksi
toimintasuunnitelmaksi, joka tuottaisi pysyviä tuloksia. Useimmiten
käytetyt suositukset sisältävät kaikki tai muutaman seuraavista:

- Huumeiden käyttöä pitää käsitellä kansanterveysasiana eikä huumeiden
käyttäjien vastaisena ”sotana”.

- Enemmän resursseja ehkäisyyn ja vähemmän valvontaan ja
vangitsemiseen. Julkisia menoja poliisilta, oikeuslaitokselta ja
vankilalaitokselta klinikoihin, sairaaloihin ja koulutukseen.
”Haittojen vähentämisestä” ensisijainen toimintatapa.

- Yksilön huumeiden käyttöä säädeltävä ja dekriminalisoitava
valikoivasti samalla kun hyökätään niitä verkostoja vastaan, jotka
kuljettavat ja jakelevat suuria määriä kovia huumeita.

- Rikollisverkostojen rahoituskanavat, logistiikka ja rakenne
jäljitettävä ja tuhottava.

- Toiminta johtajia ja huumepomoja sekä toiminnan ”mahdollistavia
toimijoita” (lakimiehet, kirjanpitäjät, talousasiantuntijat,
logistiikka-, kauppa- ja tietotekniikka) vastaan.

- Hajallaan olevat ja huonosti yhteensovitetut kansalliset ja
kansainväliset huumeiden salakuljetuksen vastaiset ponnistelut
yhdistettävä.

- Tehokkaampia useiden maiden yhteisiä aloitteita on kehitettävä ja on
sijoitettava lisää monitahoisiin lähestymistapoihin, joilla pyritään
pääsemään tasoihin rikollisverkostojen kansainvälisen liikkuvuuden ja
operaatioiden laajuuden kanssa.

- Pitää luoda huumeiden vastaisten asiantuntijoiden, lakimiesten, lain
täytäntöönpanotoimistojen ja poliittisten johtajien ”globaaleja
verkostoja”.

Eri maissa on omaksuttu näitä toimenpiteitä eri määrin ja erilaisella
menestyksellä. Mutta huolimatta laajalti hyväksytystä retoriikasta,
joka tunnustaa sen, ettei globaalia ongelmaa voida poistaa
kansallisilla ratkaisuilla, suurin osa toiminnasta on edelleen
pääsääntöisesti kansallisesti suuntautunutta. Ja vaikka yhä enemmän
tunnustetaan se, että globaalit kansainväliset rikollisverkostot ovat
uhka demokratian toiminnalle, taloussektorille, teollisuudenalojen
toiminnalle, kansalaisten turvallisuudelle, ihmisoikeuksille tai ne
voivat vaarallisesti horjuttaa geopoliittista vakautta, on
poliisiosastojen ja muiden lainvalvontatoimistojen työ erillään
kansallisen turvallisuuden takaavien toimistojen työstä. Tarpeetonta
ehkä huomauttaa mutta monissa maissa jotkin edellä mainituista
suosituksista - varsinkin ne, joissa suositellaan kieltolain
hylkäämistä - ovat poliittisesti pannassa, vaikka samat poliittiset
johtajat voivat yksityisesti myöntää, että nykyinen lähestymistapa ei
toimi ja voi olla jopa haitallinen yhteiskunnalle.

Tämä ”epämiellyttävä totuus” lienee sen hitaan edistyksen ja
toistuvien epäonnistumisien ytimessä yrittäessämme saada
kansainvälisten rikollisorganisaatioiden kasvu yleisesti ja huumeiden
salakuljetus erikseen pysähtymään. Tämä edistys vaatii sitä, että
suuri yleisö kaikkialla tiedostaa hallitusten kriminalisoitumisen
aiheuttaman valtavan uhan. Mutta tälläisen tietoisuuden nostattaminen
voi olla vaikeaa, koska niin monet huumeiden käytön rajoittamista
tavoittelevan lähestymistavan näkökohdat ovat niinkin kiistanalaisia
kuin ne ovat nykyään. Monissa maissa pelkät ehdotukset kieltolain
kumoamisesta salakuljetuksen houkutuksen vähentämiseksi sekä
hallitusten rajallisten resurssien keskittämiseksi huumekaupan
haitallisimpien vaikutusten torjumiseksi aiheuttavat syytöksiä
pehmeydestä rikollisuuden edessä tai vielä pahempaa.

Ehkä se tapa, millä aikoinaan ristiriitainen ”epämiellyttävä totuus”
maailman lämpötilan noususta tuli hyväksytyksi ja nousi vakavan
keskustelun, julkisen politiikan ja jopa kansainvälisten sopimusten
aiheeksi, voisi osoittaa sen kehityskaaren, jota epämiellyttävä totuus
hallitusten lisääntyvästä kriminalisaatiosta voisi seurata.

Al Goren dokumentti ja kirja, kaksi hänen saamaansa Oscar-palkintoa
sekä Nobelin rauhan palkinto eivät olisi yksinään pystyneet luomaan
sitä poliittisen kannatuksen vyöryä, mikä johti hallitukset - ja
varsinkin USA:n hallituksen - tekemään toiminta-aloitteita sellaisessa
asiassa, mikä koettiin pitkään hyvin spekulatiivisena, ideologisesti
painottuneena ja tieteellisesti ristiriitaisena mahdollisuutena. Uusi
tieto ja kehittynyt tiede maailman lämpenemisestä ja sen
ilmastollisista vaikutuksista olivat ne korvaamattomat osatekijät,
jotka johtivat Al Goren näyttävään menestykseen saada kangistunut ja
suurelta osin välinpitämätön suuri yleisö toimintaan. Toisaalta tiede
yksinään tai asiantuntijoiden yksimielisyys olisivat olleet
riittämättömiä kansalaisten motivoimiseksi seuraamaan tätä asiaa tai
hallitusten motivoimiseksi toimintaan. Näitä samoja aineksia tarvitaan
niiden reaktioiden synnyttämiseksi, jotka johtavat tehokkaampiin
aloitteisiin hallitusten kriminalisoitumisen aiheuttamia uhkia
vastaan.

Rikollishallitusten leviämisen estämisen eikä pelkästään huumeiden
kulutuksen lopettamisen tulisi olla ponnistelujemme ensisijainen
kohde.

Vaarallisin puutos meidän yhteisessä ymmärryksessä on se, että
rikollisyritykset ovat nyt muodostuneet hallituksiksi ja että jotkin
hallitukset ovat vallanneet rikollisorganisaatioita mutta eivät niiden
hajottamiseksi vaan käyttääkseen niitä taloudellisten, poliittisten ja
sotilaallisten etujen saavuttamiseksi.

Rikollisista on tulossa poliitikkoja ja valtioiden virkamiehiä. Ja
hallitusten huippuvirkamiehillä ja poliittisilla johtajilla on
kaksoisrooli laajojen ja usein kansainvälisten rikollisyritysten
johtajina.



Moisés Naím (http://www.moisesnaim.com/) on vuonna 1952 syntynyt
kansainvälisen talouden tutkija ja johtokunnan jäsen Carnegie
Endowment for International Peace -järjestössä, Espanjan
laajalevikkisimmän lehden El Paísin ulkomaan uutisten päätoimittaja ja
kansainvälisesti tunnettu kolumnisti, jonka artikkeleita
kansainvälisestä taloudesta ja globalisaation vaikutuksista
julkaistaan yli 40:ssä sanomalehdessä usealla eri kielellä.
Aikaisemmin hän toimi mm. Foreign Policy -lehden johtajana, Venezuelan
kauppa- ja teollisuusministerinä, Venezuelan keskuspankin johtajana
sekä Maailman pankin johtajana.

[Edwin]

Suomen kannabisyhdistys valittanut rekisteröinnin epäämisestä



Suomen kannabisyhdistys on toimittanut Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnalle vastaselityksen valituksensa tueksi. Kannabisyhdistys on valittanut PRH:n päätöksestä 18.8.2010 evätä SKY:n rekisteröintianomus sillä perusteella, että yhdistyksen tarkoitusta olisi ”pidettävä hyvien tapojen vastaisena siten, että esitetty tarkoitus on yhteiskunnassamme vallitsevien oikeus- ja moraalikäsitysten vastainen”.

Aikaisempi rekisteröintianomus hylättiin v. 1993 samoin perustein ja päätöksen vahvisti seuraavana vuonna Korkein hallinto-oikeus. Uuteen yritykseen ryhdyttiin sen jälkeen kun yhdistys oli tehnyt muutoksia sääntöihinsä.

Valituksessa puututaan ajatukseen, että pyrkimys laillisin keinoin muuttaa Suomen lainsäädäntöä olisi hyvien tapojen vastaista.

Valituksen liitteeksi yhdistys sai asiantuntijalausunnon, jonka on allekirjoittanut 7 huomattavaa päihdealan vaikuttajaa: THL:n Päihteet ja riippuvuus-yksikön johtaja, tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen, dosentti ja tutkimusprofessori Juha Partanen, A-klinikkasäätiön eläkkeellä oleva tutkimusjohtaja ja päätoimittaja Teuvo Peltoniemi, Nuorisotutkimusverkoston tutkija, dosentti Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusverkoston tutkija Markku Soikkeli, A-klinikkasäätiön tutkimuspäällikkö Tuukka Tammi, sekä oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija, oikeustieteen tohtori Heini Kainulainen. (Markku Soikkeli sai Raittiuden ystävät ry.:n palkinnon "vuoden raittiusteko 2010" toiminnasta asiantuntijavaikuttajana alkoholimainontakysymyksessä.)

Lausunnossa todetaan, että Suomen kannabisyhdistyksen toiminta ”voi tukea huumausaineiden käyttäjien ja heidän läheistensä terveyttä ja hyvinvointia. Näin se myös voi tukea huumausainepolitiikkamme päätavoitetta, huumausaineista eri tavoin yksilöille ja yhteiskunnalle koituvien haittojen vähentämistä. Ehkäisevälle ja korjaavalle huumetyölle se tarjoaa mahdollisuuksia rakentavaan yhteistyöhön.”

Lisäksi erillisen lausunnon SKY:n rekisteröinnin tueksi antoi sosiaalineuvos Tapani Sarvanti Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osastolta. Sarvanti kertoo lausunnossaan, että SKYn näkemyksiä on kuultu KJ Långin huumausainepoliittisen toimikunnan valmistelutyön yhteydessä. Lisäksi ”Suomen kannabisyhdistystä on kuultu myös muulloin tilaisuuksissa, joissa on kartoitettu huumausaineiden käytön ehkäisyn ja hoidon alalla toimivien järjestöjen näkemyksiä tehokkaamman huumausainekontrollin kehittämiseksi ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi.” Sarvanti myös toteaa: ”Suomessa vallitsee nykyisin varsin laaja konsensus huumausainepolitiikastamme niin viranomaisten kesken kuin kansalaistenkin keskuudessa. Tämä ei tarkoita sitä, että konsensukseen kuulumattomat tahot tulisi sulkea tasa-arvoisen keskustelun ulkopuolelle.”

Tarkempia tietoja Suomen kannabisyhdistyksen rekisteröintiprosessista löytyy SKY:n Internet-sivuilta.

http://www.suomenkannabisyhdistys.org/b ... aalit.html

[Edwin]

Maailmanlaajuinen vetoomus YK:lle huumesodan lopettamiseksi
Lähde: http://www.avaaz.org/en/end_the_war_on_drugs?slideshow

Avaaz.org nettiverkosto julistaa huumesodan lopun aikojen olevan
käsillä ja pyytää ihmisiä allekirjoittamaan vetoomuksensa YK:lle,
minkä verkosto toimittaa YK:n pääsihteerille miljoonan
allekirjoituksen täytyttyä.

Kallis huumesota on epäonnistunut huumeriippuvuuden kitkemisessä mutta
se aiheuttaa lukemattomien ihmisten kuoleman, tuhoaa yhteisöjä samalla
tuottaen miljardien eurojen ja dollareiden voittoja väkivaltaisille
järjestäytyneille rikollisorganisaatioille.

Asiantuntijat ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että järkevintä
politiikkaa on huumekaupan julkinen säätely mutta poliitikot eivät
uskalla käsitellä aihetta. Lähipäivinä Global Commission on Drug
Policy -järjestö
( http://www.globalcommissionondrugs.org/Default.aspx ), johon kuuluu
entisiä valtiojohtajia ja ulkopolitiikan päättäjiä YK:sta, EU:sta,
USA:sta, Brasiliasta, Meksikosta ja muista maista, murtaa tämän
vaikenemisen ja vaatii julkisesti uutta lähestymistapaa, johon kuuluu
dekriminalisaatio ja huumekaupan säätely.

Tämä saattaa olla kerran sukupolvessa tapahtuva käännekohta - jos
tarpeeksi monet meistä vaativat loppua tälle hulluudelle. Poliitikot
sanovat ymmärtävänsä sen, että huumesota on hävitty mutta väittävät,
ettei kansa ole vielä valmis vaihtoehtoon. Näyttäkäämme heille,
ettemme ainoastaan hyväksy järkevää ja inhimillistä politiikkaa - me
vaadimme sitä. Allekirjoita vetoomus ja jaa sitä muille: jos
saavutamme miljoona allekirjoitusta, tulee Global Commission
henkilökohtaisesti jakamaan vetoomusta maailman päättäjille.

Viidenkymmenen vuoden ajan huumepolitiikka on pettänyt kaikki ja
kaikkialla mutta julkinen keskustelu rypee edelleen pohjamudissa pelon
ja väärien tietojen takia. Kaikki - jopa YK:n huumetoimisto UNODC,
joka toteuttaa YK:n huumepolitiikkaa - ovat yhtä mieltä siitä, että
armeijoiden ja poliisijoukkojen käyttäminen huumeita viljelevien
maatilojen tuhoamiseen, salakuljettajien jahtaamiseen ja myyjien sekä
huumeriippuvaisten vangitsemiseen on kallis virhe. Kaiken tämän päälle
tulee vielä suuret inhimilliset kustannukset: Afganistanista ja
Meksikosta USA:n huumemarkkinoille saakka laiton huumekauppa tuhoaa
yhteiskuntia samalla kun huumeriippuvuus, yliannoskuolemat ja
HIV-tartunnat lisääntyvät.

Lievempää huumepolitiikkaa soveltavissa maissa, kuten Sveitsissä,
Portugalissa, Hollannissa ja Australiassa ei ole koettu huumeiden
käytön nopeaa lisääntymistä, kuten huumesodan kannattajat ovat
mananneet. Päinvastoin kyseisissä maissa on nähty huumeisiin liittyvän
rikollisuuden, huumeriippuvuuden ja huumekuolemien vähenevän ja kyetty
paremmin toimimaan rikollisorganisaatioita vastaan.

Muutoksen tiellä on vaikutusvaltaisia painostusryhmiä, joihin kuuluu
sotateollinen kompleksi, lakivirkamiehistöt ja vankilalaitos, joiden
budjetit ovat vaarassa. Poliitikot pelkäävät äänestäjien hylkäävän
heidät, jos he kannattavat vaihtoehtoisia lähestymistapoja, koska
silloin he vaikuttavat pehmeiltä laki- ja järjestysasioissa. Mutta
lukuisia entisiä huumeministereitä ja valtioiden päämiehiä on astunut
julkisuuteen kannattamaan huumepolitiikan muutosta ja
mielipidemittaukset ympäri maailman osoittavat ihmisten ymmärtävän
nykyisen politiikan olevan katastrofi. Uuden ja paremman politiikan
hetki on lähestymässä varsinkin niillä alueilla, missä huumesota on
aiheuttanut eniten vahinkoa.

Jos saamme luotua maailmanlaajuisen vetoomuksen Global Commission on
Drug Policy -järjestön vaatimuksien tueksi, voimme kumota valtioiden
selitykset nykyisen politiikan jatkamiseksi. Äänemme ovat muutoksen
avain - allekirjoita vetoomus ja levitä tietoa!

Nyt on mahdollisuus lopettaa julma huumesota, joka on tuhonnut
miljoonien ihmisten elämän. Maailmanlaajuinen mielipide päättää,
voidaanko tämä tuhoisa politiikka pysäyttää vai kaihtavatko poliitikot
jatkossakin muutoksia. Kehottakaamme epävarmat poliitikot astumaan
epäilyn ja pelon yli järjen puolelle.

[Edwin]

Maailman johtavat poliitikot vaativat ”paradigman muutosta” huumepolitiikkaan
Lähde: The Observer 29.5.2011
http://www.guardian.co.uk/world/2011/ma ... rade-drugs
Lehdistötiedote:
http://transform-drugs.blogspot.com/201 ... ombia.html
Aiheesta lisää:
http://www.tusky.fi/uutisarkisto/28-maa ... ettamiseks

Kofi Annan, George Shultz ja Richard Brandon ovat vaatijoiden
joukossa. Tällä viikolla pidettävä konferenssi voi muuttaa tapaa
suhtautua huumekauppaan.


Entisiä presidenttejä, pääministereitä, johtavia talousihmisiä ja
liikemaailman johtohahmoja on yhdistänyt voimansa maailman
huumepolitiikan muutoksen vaatimukseen. The Global Commission on Drug
Policy pitää lehdistötilaisuuden torstaina 2.6.2011 New Yorkissa
Waldorf Astoria hotellissa raportin julkistamiseksi, jossa osoitetaan
huumesodan epäonnistuminen ja vaaditaan ”paradigman muutosta” asian
käsittelyssä.

Muutoksen vaatijoihin kuuluu Meksikon entinen presidentti Ernesto
Zedillo, Kreikan entinen pääministeri George Papandreou, Kolumbian
entinen presidentti César Gaviria, YK:n entinen pääsihteeri Kofi
Annan, Brasilian entinen presidentti Fernando Henrique Cardoso, USA:n
entinen ulkoministeri George Schultz, EU:n entinen korkea virkamies
Javier Solana, Virgin yhtiöiden omistaja Richard Branson sekä USA:n
keskuspankin entinen puheenjohtaja Paul Volcker.

Komissio vaatii huumepolitiikan muutosta rikosoikeudellisesta
lähestymistavasta kansanterveydelliseen lähestymistapaan.
Maailmanlaajuinen verkosto Avaaz, johon kuuluu yhdeksän miljoonaa
jäsentä, esittää vetoomuksensa komission suositusten tukemiseksi YK:n
pääsihteerille Ban Ki-moonille.

Komissio on tähän astisista huumepolitiikan muutosta vaativista
ryhmistä vaikutusvaltaisin. YK:ssa neuvonantajastatuksella toimivan
Transform -kansalaisjärjestön edustaja Danny Kushlick arvioi
viimeaikaisten tapahtumien kuten Meksikon huumekartellien väkivallan,
USA:n presidentin Barack Obaman ilmoituksen siitä, että on ”täysin
legitiimiä” arvioida huumesodan onnistumista sekä maailmanlaajuisen
talouskriisin antaneen sykäyksen huumepolitiikan täydelliselle
uudelleen arvioinnille.

Kushlick kuvaa tulevaa konferenssia hyvin merkittäväksi:

”Koolla on suuri joukko entisiä presidenttejä ja pääministereitä
vaatimassa dekriminalisointia sekä laillisen jakelun kokeilemista.
Tämä tulee olemaan käänteentekevä tilaisuus.”

Transformissa uskotaan paineen kieltolain lopettamiseksi nousseen jo
musertaviin mittoihin. Se lainaa Britannian asianajajaliiton
puheenjohtajan Nicholas Greenin kommenttia hänen tuotua esille
huumeisiin liittyvän rikollisuuden kustannuksien olevan Britanniassa
jo 13 miljardia puntaa vuodessa:

”Henkilökohtaisen käytön dekriminalisointi aiheuttaa myönteisiä
seurauksia: se vapauttaa valtavasti poliisiresursseja, vähentää
rikollisuutta ja parantaa kansanterveyttä”.

Mutta samalla kun politiikasta vetäytyneet poliitikot ovat vaatimassa
muutosta, ovat virassa toimivat vähemmän innokkaita kannattamassa
politiikan radikaalia muutosta. Vuonna 2002 Britannian sisäasioiden
komitea, johon kuului mm. nykyinen pääministeri David Cameron, vaati
huumepolitiikan tarkastelussaan hallitusta ”aloittamaan keskustelu”
huumeiden laillistamisen ja säätelyn mahdollisuudesta.

Vaatimuksista huolimatta ministeri toisensa jälkeen on jättänyt
suositukset noudattamatta.

[Edwin]

Työnhakijoiden testit paljastavat vain vähän

Saila Kiuttu/ STT
Helsinki

Työnhakijoiden huumetestaus on tehotonta ja kallista hakuammuntaa. Yksi testi maksaa jopa sata euroa, mutta näytteistä löytyy harvoin positiivisia tuloksia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan yleisin huumelöydös on kannabis. Sitä löytyy yhdeltä sadasta testatusta. Amfetamiinia löytyy yhdeltä tuhannesta.

Koska testeillä selvitetään vain muutaman tyypillisimmän huumaus- tai lääkeaineen käyttö, harvinaisempien aineiden käyttö ei selviä.

– Esimerkiksi designhuumeet eivät näy tuloksissa, sanoo laboratorionjohtaja Teemu Kunnar THL:stä.

Design- eli muuntohuumeet ovat päihdetarkoitukseen käytettäviä kemiallisia aineita. Niitä tulee jatkuvasti lisää, eivätkä testit mukaudu muutokseen samassa tahdissa.

Päihdetyön erikoislehdessä Tiimissä ihmetellään ylipäätään, miksi pääpaino työelämässä on huumeiden käytön selvittämisessä, kun alkoholin haitat ovat tuhansia kertoja suurempia.

– Painotuksen taustalla on tietenkin yhteiskunnan joukkoharha, jossa huumeita pidetään paljon vaarallisempina kuin alkoholia, kirjoittaa tietokirjailija Teuvo Peltoniemi.

Maksakokeita kuitenkin teetetään, tietää ammattiliitto SAK:n edunvalvonnasta ja työehdoista vastaava lakimies Anu-Tuija Lehto. Hänestä niiden tarkoituksena on paljastaa työnantajalle, kenellä on mahdollisesti alkoholiongelma.

Lain mukaan huumetestit ovat vapaaehtoisia ja työnhakija voi kieltäytyä niistä. SAK:ssa arvellaan, että vapaaehtoisuus on teoreettista.

– Jos on kyse työhönottotilanteesta, ei uskalleta kieltäytyä, Lehto sanoo.

Lakimies saa työntekijöiltä silloin tällöin kyselyjä testeistä. Varsinaisia riitatapauksia ei kuitenkaan ole tullut, mikä yllättää Lehtoa. Hän kun epäilee, että testejä teetetään luvallisuuden rajamailla.

Ongelmana hän näkee muun muassa sen, että testit paljastavat huumeiden käytön pitkän ajan takaa.

– En tarkoita sitä, että hyväksyisin huumeidenkäyttöä, mutta lähtökohta on, että se mitä työntekijä tekee yksityisajalla, ei kuulu työnantajalle – paitsi, jos se vaikuttaa työntekoon.

Peltoniemen mukaan testaus olisi tehokasta vasta, kun työntekijöille voitaisiin suorittaa pistokokeita työajalla.

Nykylainsäädännöllä pistokokeet eivät kuitenkaan ole mahdollisia. Testien ensisijainen tavoite on vähentää turvallisuusriskejä aloilla, joilla huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena työskentely voi aiheuttaa vaaratilanteita.

– Eniten niitä käytetään liikenne-, energia- ja maanpuolustustehtävissä, sanoo Kunnar. Myös hoitoalalla ne ovat yleisiä. Esimerkiksi Nordeassa ja Tiedossa on testattu kaikki työnhakijat jo usean vuoden ajan.

Yrityksissä on huomattu, että testit toimivat pelotteena ja karsivat huumeidenkäyttäjät jo ennalta.

– Sellaiset, jotka tietävät jäävänsä kiinni testissä, eivät hakeudu meille töihin, kertoo Tiedon henkilöstöjohtaja Kai Dahlström.

Molemmissa yrityksissä positiivinen huumetulos sulkee oven työpaikkaan. Samoin käy, jos virtsatesti paljastaa, että kipu- tai tulehduslääkettä on käytetty päihdetarkoituksessa.

Lääkärin määräämästä lääkehoidosta sen sijaan ei mene tietoa työnantajalle, vaikka se näkyykin testissä positiivisena tuloksena.

[Edwin]

http://www.tusky.fi/uutisarkisto/192-po ... alvonnassa

Kaikki ei aina mene oikein, pitäkää oikeuksistanne huolta, asioidessanne virkavallan kanssa.