olin viime kesänä euroopan ganja tourilla, pistin matkaraporttia tännekin, mutten nyt löydä sitä tähän hätäänKo. topikki ("ganja tour 2002") on tainnut jo tipahtaa pois. Mulla kuitenkin löytyi se näköjään kovalevyltä, joten laitanpa tähän...
palailin juuri kolmeviikkoiselta euroopan junarundilta ja ajattelin pistää pienen matkakertomuksen luettavaksenne. tässä tuskin on kenellekään mitään uutta tai mullistavaa, mutta toivottavasti kuitenkin jaksatte lukea. jos joku sattuu tunnistamaan jutun perusteella niin terveisiä vaan
niin... kolmisen viikkoa tuli matkustettua yksin ympäri eurooppaa enemmän tai vähemmän pilvessä. matkaan mahtui vain kolme savutonta päivää. ja sen mukaista toiminta sitten olikin, aika hurahti hokkus pokkus ja kohta sitä sitten oltiin taas suomessa. ihme ja kyllä mitään ei hävinnyt, ryöstetty, enkä edes eksynyt montaa kertaa. tourin ensimmäinen ja myös viimeinen pysähdyspaikkaa oli christiania köpiksessä. kävin siellä jo viime kesänä piipahtamassa, mutta vasta tällä kertaa ihastuin paikkaa toden teolla, vaikka tälläkään kertaa en ehtinyt olla kuin päiväseltään muutaman tunnin sekä meno- että tulomatkalla. chrisun yleinen tunnelta oli jotenkin erittäin lämmin ja kotoinen, mikä varmaan osittain johtui paikallisten paljoudesta. turistejakin toki mahtui sekaan, mutta kuitenkin aivan eri määrissä kuin esimerkiksi damissa. woodstock cafe, jossa lähinnä vietin aikaani, oli hauska pieni kahvila/baari, jossa kanna paloi ja paikalliset kuluttivat aikaansa. paluumatkalla tulin mestoille vähän ennen yhdeksää aamulla ja kahvilassa oli jo kova meno, aamupalaa syötiin, jointit paloivat ja pientä riitaakin pukkasi paikallisten kesken, melkein nyrkitkin heiluivat. tanskan kielen taitoni ei riittänyt selvittämään, mistä oli kyse. välitöntä tunnelmaa ja leppoisa fiilis. kukkatarjonta oli mitä loistavin, joskaan ei tietenkään yhtä runsas kuin damissa, mutta laatu puhui puolestaan. white widow oli huippuluokkaa, kuten myös maukas orange haze ja crazy haze. lätkästä en hirveästi välitä, mutta kyllä charaskin ihan hyvin potki. toleranssi nousi kolmessa viikossa aika hyvin, vaikken kyllä yhtään ihmettelekään. menomatkalla chrisun ensimmäiset n. 0.3g savut pistivät näkökentän rullalle ja pään pyörällä; tulomatkalla paloi gramma orange hazea tunnissa ja kaikki oli vielä ihan balanssissa.
seuraavana aamuna yöjuna laskeutui amsterdamin juna-asemalle ja majapaikan sain flying pig-hostellista, joka on aivan ykkösmesta, jos ihmispaljoutta ja jenkkejä kestää. aivan keskustassa, loistava ala-aula, jossa baari, biljardia ja lähinnä polttelulle ja chillailulle varattu tyynynurkkaus mataline pöytineen. kolme yötä tuli damissa vietettyä, enkä selvää hetkeä nähnyt. jo hostellin jonossa aamulla kello kahdeksan tungetaan piippu suuhun, eikä toiminta lopu ennen yötä. loistava mesta, hauskoja vaikkakin hieman hiljaisia ihmisiä, hasaa ja kukkaa pukkas joka hampaan ja varpaan välistä. pidättäydyin damissa kannalinjalla, mutta hieman harmittaa, etten ehtinyt sieniä popsimaan. kahviloita tuli kierrettyä kanssa aika paljon. ei niistä sen enempää, mutta ainakin green house(loistavaa kukkaa), abraxas(hienosti sisustettu kolmekerroksinen coffee shop), barney's(hyvää aamupalaa ja kukkaa) ja homegrow'n fantasy(älytön black light/fosforivalo?-vessa, jossa kusi loistaa todella oudon valkoiselta, käykää katsomassa!) olivat hauskoja paikkoja. dami tuli myöskin nähtyä jo viime kesänä, eikä siinä ollut enää niin suurta hohtoa. paljon turisteja, kauhea häslinki ja vaikka kukka ja hasa hyvää olikin, niin en kyllä rankkaisi damia maailman ykkös polttelupaikaksi, jollaisena se yleisesti mielletään. aamun ensimmäisen kahden jointin jälkeen oli lähes sama mitä poltti, oli se sitten indicaa, sativaa, perus- tai spessukukkaa. amsterdam on aina amsterdam, mutta kyllä niitä muitakin paikkoja maailmasta löytyy.
seuraava stoppi oli köln saksassa, jossa oli kolmepäiväiset, euroopan suurimmat reggaefestarit summerjamit. tuliaisina damista toin nelisen grammaa kukkaa, jonka kuljettaminen ainakin keski-euroopassa ei ole mikään suuri ongelma, mutta siitä lisää vähän myöhemmin... festarit olivat loistavat, voin suositella kaikille reggaen ystäville, vaikka ihmisiä kyllä oli ehkä hieman liikaakin, noin 35 000. näin muutaman suomalaisen kaverin mestoilla ja kolme päivää siinä sitten menikin aika leppoisasti. en ole koskaan nähnyt edes yhteensä niin paljon polttelua, kuin niiden kolmen päivän aikana. oli mahdotonta kävellä puolta minuuttia mihinkään suuntaan ilman, että olisi nähnyt jollain spliffiä huulessa. kukaan ei tullut pyytämään savuja, kun kaikilla oli omat. järjestysmiehet eivät juuri piitanneet meinigistä ja melkein enemmän vaivaa oli jamaicalaisten kukkakauppiaiden hätyyttelystä. musiikkipuolella capleton ja dub syndicate iskivät koviten, mutta hyviä juttuja kyllä löytyi enemmänkin. illan päätteeksi oli hyvä nukahtaa telttaan viritetyssä "savusaunassa" kuunnellen telttayhteisön musisointia. leppoisaa.
seuraavana vuorossa oli barcelona, the home of hash. juteltuani erilaisten ihmisten kanssa tuli ihmi, että kukkaa ei kannata edes alkaa etsiä, paikalliset polttavat lähes yksinomaan lätkää. barcelonassa tuli tourin kolmepäiväinen tauko, kun en jaksanut kauheasti vaivata itseäni savuja metsästäen kadulta, vaikka ei sekään mikään ongelma olisi ollut. eikä oikeastaan ollutkaan, ostin jossain vaiheessa puolisen gemmia hyvää hasaa joltain marokkolaiselta äijältä. parempaa, mitä ikinä olen suomessa polttanut, muttei kuitenkaan niin luksusta, etten olisi ilmankin selvinnyt. loistavaa lätkää pitäisi kyllä olla barcessa tarjolla, jos vaan oikeisiin ihmisiin sattuu törmäämään. polttelu kaduilla oli aika avointa, polliisi ei ilmeisesti kauheasti viitsi puuttua toimintaan. lämmintä oli ja kauniita naisia riitti.
tourin viimeinen kunnon pysähdys oli interlakenissa, pienehkössä, kahden järven välissä olevassa kaupungissa sveitsin alppien keskellä puolen kilometrin korkeudessa. sveitsi oli kiertueen ehdoton ykkönen kaiken suhteen, alpit kohosivat joka puolella, kukkaa sai kaupasta ja ihmiset, niin paikalliset kuin reppuilijatkin olivat mitä mukavimpia. menin sveitsin läpi jo matkalla saksasta barcelonaan ja tiesin jo silloin, että sinne olisi palattava. junan tupakavaunussa paikalliset pojat rullasivat ja sihauttivat rauhassa jointteja, eikä kenelläkään ollut mitään sanottavaa. pari jenkkipoikaa barcessa neuvoivat minut interlakeniin ja funny farm-hostelliin, mitä ei täytynyt katua. mikäli lainsäädännön oikein ymmärsin, niin sveitsissä kaikki muu paitsi yrtin polttaminen on kiellettyä. saa hallussapitää, kasvattaa, myydä jne. mutta polttelua on periaatteessa ainakin no-no. interlakenissa oli pari hamppukauppaa, mutta niissä ei myyty hyvyyksiä. viereisessä kaupungissa, spiezissä, kuitenkin oli kauppa mistä sai loistavaa ulko- ja kasvihuonekukkaa. sisäkasvatettuakin pitäisi olla myynnissä, mutta ei juuri tässä kaupassa. kaikki muu sveitsissa olikin sitten armottoman kallista paitsi tämä vihreä kulta. ulkokukka maksoi noin 3.5 ja kasvihuonekukka noin 5 uutta rahaa per gramma riippuen kuinka suuren pussukan osti. interlaken oli vielä kaiken lisäksi yksin alppien x-rämästelykeskuksista ja jos raha ei ollut este, niin ohjelmaa kyllä riitti. englanniksi ohjelmaan kuului paragliding, hanggliding, skydiving, bungee jumping, canoying, canoyn jumping, rafting jne jne. minunkin piti mennä jotain viimeisenä päivänäni tekemään, mutta hommat oli peruutettu huonon sään takia. sveitsissä tuli poltettua yrttiä enemmän kuin koskaan, ehkä noin viiden gramman päivätahtia. viimeisenä päivänä sade ja älytön polttaminen saivat aikaan flussan ja limaisesn yskän, joka vieläkin vähän vaivaa. jenkkien seura ei yleisesti ottaen hirveästi napannut, mutta hostellilla oli todella hauskoja jenkkipoikia -ja tyttöjä. tapasin koko matkani aikana yhden jenkin, kuka ei polttanut, eikä muistakaan maista tulleista polttelijoistakaan pulaa ollut. hostellin vessan edessä kasvoi puolitoistametriset puskat juuri alkamassa kukkimaan ja yksi hostellin pitäjäkin myi kukkaa tiskin alta. kaiken kaikkiaan interlaken on reissun ykköskohde, suosittelen kaikille.
ja sitten vielä vähän junailusta... puhuin monien ihmisten kanssa ja muutama olivat joutuneet poliisien käsiin ja tutkittaviksi. sakkoja oli tullut, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia. keski-euroopassa suhtautuminen kannaan on aivan eri luokkaa, kuin täällä pohjoisessa - nyt sen huomaa. vaikka yleisesti ottaen uskaltaisin kuljettaa kannaa melkein missä vaan euroopassa, niin aina kannattaa varautua sakkoihin. paluumatkalla jossain junassa vieressa istuvat kolme japanilaispoikaa joutuivat siviilikyttien tutkimuksen kohteiksi poikien kääriessä röökiä isoihin papareihin. ja löytyihän heiltä sitten jotain muutakin ja sakot rapsahtivat. paluumatkalle kääräisin pari jointtia chrisun kukkaa ja melkein kävi minullekin huonosti malmössa tukholman junaan mennessä. olin parin metrin päässä ovesta kun kaksi poliisia ja snoop dog tulivat ulos. otin äkäisin käännöksen vastakkaiseen suuntaan, eikä koiraa näyttänyt kiinnostavan. hyvää tuuria kai. ruotsin laivalla sitten viimeisen jointit poltin ja fiilistelin loistavaa ganja touriani. pitänee varmaan pitää pientä taukoa tälläisen overdosauksen jälkeen. jos jollain on jotain kommentoitavaa tai kysyttävää, niin be my guest, vastaan mielelläni
![](images/smiles/icon_smile.gif)
.