SKY Tiedottaa

[ruutz]

aaa, kuin myös minulta suuret kiitokset ja kaikkea hyvää jatkossakin edwin sinulle!

bless

[Edwin]

EMCDDA:n vuosiraportti 2007 EU:n huumetilanteesta
Lähde: EMCDDA 22.11.2007
http://www.emcdda.europa.eu/html.cfm/index407EN.html

Suomi : huumeongelman julkiset kulut

Määrä (miljoonaa euroa) 272,0

Osuus julkisista kokonaismenoista (%) 0,36

Osuus (%) BKT:stä 0,18

Sosiaali- ja terveydenhuolto (%) 76

Lainvalvonta (%) 24

Suomessa (vuoden 2004 tiedot) huumeiden käyttöön, lääkkeiden
väärinkäyttö mukaan luettuna, liittyvien välillisten kustannusten
laskettiin olevan suurin piirtein 400–800 miljoonaa euroa, josta
ennenaikaisen kuoleman takia menetettyjen ihmishenkien kustannusten
osuus oli 306–701 miljoonaa euroa ja tuotannonmenetysten osuus 61– 102
miljoonaa euroa.


EU:n Komission Vihreä Kirja

Euroopan komissio julkisti kesäkuussa 2006 vihreän kirjan
kansalaisyhteiskunnan roolista Euroopan unionin huumepolitiikassa
(6), sellaisena kuin se määritellään huumausaineita koskevassa
toimintasuunnitelmassa. Vihreän kirjan tavoitteena on selvittää, miten
voitaisiin parhaiten järjestää jatkuva vuoropuhelu huumeongelman
parissa toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.
Sidosryhmiä kehotettiin kommentoimaan kahta vuoropuhelun vaihtoehtoa:
huumausaineita käsittelevää kansalaisyhteiskunnan foorumia, joka
tarjoaisi puitteet säännöllisesti toteutettaville epävirallisille
kuulemisille, tai nykyisten verkostojen linkittämistä aihepiireittäin.

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n huumepolitiikkaan on lisäksi
yksi päätavoitteista huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevassa
erityisohjelmassa vuosiksi 2007–2013 ( 7), jota Euroopan komissio on
ehdottanut osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa.
Huumeohjelman yleisenä tavoitteena on tehdä Euroopasta vapaa,
turvallinen ja oikeudenmukainen alue parantamalla tiedotusta
huumeidenkäytön vaikutuksista sekä ehkäisemällä ja vähentämällä
huumeidenkäyttöä, huumeriippuvuutta ja huumeista aiheutuvia haittoja.
Ohjelman määrärahat vuosiksi 2007–2013 ovat yhteensä 21 miljoonaa
euroa. Huumeohjelmaa käsitellään vielä Euroopan parlamentissa ja
neuvostossa, joiden on tarkoitus hyväksyä se yhteispäätösmenettelyssä.

Huumausainerikokset

Käyttörikosten ja kauppaan liittyvien rikosten välinen tasapaino
vaihtelee, mutta useimmissa Euroopan maissa valtaosa rikoksista
liittyy huumeiden käyttöön tai hallussapitoon käyttöä varten,
Espanjassa vuonna 2005 peräti 91 prosenttia rikoksista ( 10).
Tšekissä, Luxemburgissa, Alankomaissa, Turkissa ja Norjassa suurin osa
huumausainerikoksista liittyy välitykseen ja salakuljetukseen, ja
tällaisten rikosten osuus kaikista vuonna 2005 ilmoitetuista
huumausainerikoksista oli enimmillään 92 prosenttia (Tšekki). Kannabis
oli useimmissa Euroopan maissa edelleen yleisin huume, johon
tilastoidut huumerikokset liittyivät ( 11). Näissä maissa kannabikseen
liittyvien rikosten osuus kaikista huumerikoksista vaihteli 42:sta 74
prosenttiin vuonna 2005.

Kannabikseen liittyviä huumerikoksia koskevien ”ilmoitusten” määrä
pysyi ennallaan tai lisääntyi vuosina 2000–2005 useimmissa maissa,
joista saatiin tietoa, ja kasvua oli EU:n tasolla keskimäärin 36
prosenttia (kaavio 1). Suuntaus oli kuitenkin laskeva Tšekissä
(2002–2005) ja Sloveniassa (2001–2005). Kannabis on kaikissa tietoja
antaneissa maissa Luxemburgia ja Alankomaita lukuun ottamatta
yleisempi rikoksissa, jotka koskevat käyttöä tai hallussapitoa käyttöä
varten, kuin muissa huumerikoksissa. Kannabiksen käyttöön liittyvien
rikosten osuus on kuitenkin laskenut vuodesta 2000 lähtien useissa
maissa (Kreikka, Italia, Kypros, Itävalta, Slovenia ja Turkki) ja
viimeisen tarkastelujakson (2004–2005) aikana valtaosassa maista,
joista saatiin tietoa. Tämä voi johtua siitä, että
lainvalvontaviranomaiset ovat näissä maissa vähentäneet kannabiksen
käyttäjiin kohdistuvia toimia muiden huumeiden käyttöön verrattuna.

Eurooppa tukee yhä enemmän maailmanlaajuisia toimia huumeongelmien
vähentämiseksi

Eurooppa tukee nykyään kansainvälisiä toimia huomattavilla summilla –
Euroopan komission hiljattain tekemän tarkastuksen mukaan Euroopan
yhteisö rahoittaa kysynnän ja tarjonnan vähentämistoimia kolmansissa
maissa vähintään 750 miljoonalla eurolla. EU on lisäksi Yhdistyneiden
Kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston (UNODC)
tekemän työn tärkein kansainvälinen rahoittaja. Taloudellisen tuen
lisäksi Euroopan maat ovat selvästi suhtautuneet vakavasti
kansainvälisiin sitoumuksiin asianmukaisten ratkaisujen etsimiseksi
huumeongelmiin. Vuonna 2008 kansainvälinen yhteisö arvioi, miten hyvin
vuonna 1998 pidetyssä maailman huumeongelmaa käsitelleessä
Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen erityisistunnossa
asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. EMCDDA tukee
tätä tarkasteluprosessia täydentämällä kansainvälisellä tasolla
saatavilla olevia tietoja siten, että se tarjoaa yksityiskohtaisen
arvion Euroopan tilanteesta.

Yleistä

Euroopassa ollaan yleisesti siirtymässä rikosseuraamusten määräämisen
sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin lähestymistapoihin pienten
kannabismäärien hallussapito- ja käyttörikosten osalta. Ilmoitettujen
kannabisrikosten määrä kuitenkin kasvoi vuosina 2000–2005
merkittävästi (36 %), ja kannabis on useimmissa maissa huumeiden
käyttö- tai hallussapitosyytteissä yleisimmin mainittu huumausaine.
Tilanne saattaa olla muuttumassa, sillä suurin osa maista on
raportoinut kannabisrikosten vähentyneen – mikä saattaa kertoa siitä,
että lainvalvontaviranomaiset eivät enää suuntaa toimintaansa yhtä
paljon kannabiksenkäyttörikoksiin. Vaikka aiheesta on keskusteltu
paljon julkisuudessa ja tiedotusvälineissä, lainvalvontapolitiikan ja
kannabiksen yleisen levinneisyyden välillä on vaikea nähdä suoraa tai
yksinkertaista yhteyttä. Maiden välillä on toki eroja ajoituksessa ja
mittakaavassa, mutta yleisesti katsoen kannabiksen käyttö lisääntyi
Euroopassa voimakkaasti 1990-luvulla, minkä jälkeen kasvu tasaantui
2000-luvun taitteessa. Euroopan kokonaistilanne on nyt yhtenäisempi
kuin aikaisemmin. Lisäksi tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että
etenkin korkean levinneisyysasteen maissa kannabiksen käyttö on
tasaantumassa tai jopa vähenemässä. Ja vaikka tämän tueksi ei olekaan
vielä paljon näyttöä, merkit viittaavat siihen, että kannabiksen
suosio nuorten keskuudessa on joissakin maissa laskemassa.

Valtioiden välillä on eroja suuntauksissa, mutta varovaisen
optimistisesti voidaan toivoa, että Euroopassa 1990-luvulta jatkunut
kannabiksen käytön lisääntyminen olisi saavuttanut lakipisteensä.

Kannabis

Varovaisesti voidaan arvioida, että yli 70 miljoonaa eurooppalaista
aikuista – toisin sanoen lähes joka neljäs (22 prosenttia) kaikista
15–64-vuotiaista – on käyttänyt kannabista ainakin kerran ( 30).
Kansalliset luvut vaihtelevat kahdesta prosentista 37 prosenttiin
siten, että luvut ovat alhaisimmat Bulgariassa, Maltassa ja Romaniassa
ja korkeimmat Tanskassa (36,5 %), Ranskassa (30,6 %), Yhdistyneessä
kuningaskunnassa (29,8 %) ja Italiassa (29,3 %) ( 31). Suuresta
vaihteluvälistä huolimatta tietoja toimittaneiden 26 Euroopan maan
joukosta 12 ilmoitti kannabista ainakin kerran käyttäneiden osuudeksi
10–25 prosenttia ( 32).

Ainakin kerran käyttäneitä: vähintään 70 miljoonaa tai viidesosa
aikuisista Euroopassa

Viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneitä: noin 23 miljoonaa
aikuista tai kolmasosa ainakin kerran käyttäneistä

Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli 13 miljoonaa
Maiden välinen vaihtelu viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneissä:
1,0–11,2 %

Jos kannabiksen käyttö onkin Euroopassa tasaantumassa, se on silti
historiallisen korkealla tasolla, ja vaikka kannabiksen käyttäjistä
vain melko pieni osuus käyttää tätä huumetta säännöllisesti ja
runsaasti, se tarkoittaa yksilöinä merkittävää määrää.
Kannabisongelmista kärsivien henkilöiden tarpeiden ymmärtämiseksi on
saatavilla yhä enemmän tutkimustuloksia ja kliinistä kokemusta, mutta
siitä, kuinka yleisesti kannabiksen käyttäjille kehittyy
huumeongelmia, ei ole selkeää kuvaa. EMCDDA:n kokoamista
hoitotiedoista ilmenee, että kannabiksen takia hoitoon ensimmäistä
kertaa hakeutuvien määrä on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1999,
joskin tämä suuntaus vaikuttaisi olevan tasaantumassa.

Suuntausta on vaikea tulkita monesta syystä: kannabisongelmista
kärsiville on tarjolla entistä enemmän palveluja ja nämä ongelmat
tiedostetaan yhä paremmin; lisäksi merkittävä osa hoitoonohjauksista
on peräisin rikosoikeusjärjestelmästä tai sosiaaliviranomaisilta.

Hoitopalveluihin yhteydessä olevien kannabiksenkäyttäjien tarpeissa on
myös suurta vaihtelua samoin kuin niihin tarjottavissa vastauksissa,
jotka kattavat kaikkea lyhyistä ja ehkäisypainotteisista
interventioista virallisempiin hoitotapoihin.

Euroopan kannabistilannetta mutkistavat myös markkinatekijät, ja tätä
ongelmaa vaikeuttaa luotettavan tiedon puuttuminen erilaisten
kannabistuotteiden suhteellisesta osuudesta ja saatavuudesta EU:ssa.
Eurooppa on edelleen kannabishartsin – suurimmaksi osaksi
Pohjois-Afrikassa tuotetun – tärkein markkina-alue maailmassa. Myös
kannabisruohoa on saatavilla Euroopassa, mutta hartsia takavarikoidaan
yli 10 kertaa enemmän kuin kannabisruohoa. Tilanne saattaa kuitenkin
olla muuttumassa: kannabishartsin takavarikot vähenivät hieman vuonna
2005, kun taas kannabisruohon ja kannabiskasvien takavarikot ovat
lisääntyneet koko ajan. Puolet Euroopan maista raportoi kotimaisesta
kannabiksentuotannosta vuonna 2005. Jotkin kotioloissa tuotetun
kannabiksen muodot voivat olla melko vahvoja, ja tällaisella
tuotannolla on vaikutuksia myös huumeiden valvontaan.

Monet lopettavat kannabiksen käytön lyhyen kokeilujakson jälkeen, ja
käyttöaste yleensä laskee ikääntymisen myötä. Saatavilla olevien
tietojen perusteella on kuitenkin vaikeaa seurata kannabiksen
käyttäjien kehitystä ja havaita muutoksia käyttötavoissa. Asiaa
voidaan valaista hieman vertaamalla lukuja, jotka koskevat käyttöä
ainakin kerran elämässä, lukuihin, jotka koskevat viimeaikaista
kulutusta. Tällainen analyysi viittaa siihen, että kaikista aikuisista
(15–64-vuotiaat), jotka ovat joskus käyttäneet kannabista, keskimäärin
32 prosenttia on käyttänyt sitä viimeksi kuluneen vuoden aikana ja 18
prosenttia viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Tämä osuus, jota
kutsutaan toisinaan myös ”käytön jatkamisasteeksi”, vaihtelee
voimakkaasti maiden välillä, ja siihen vaikuttavat lukuisat tekijät,
kuten kannabiksen käytön historia kyseissä maassa ja uusien tapausten
määrä. Kannabiksen käytön kansanterveydellisten vaikutusten
selvittämiseksi voi kuitenkin olla tärkeää tietää niiden kannabiksen
käyttäjien osuus, joilla käyttö kehittyy säännölliseksi ja
pitkäaikaiseksi. Huumetta säännöllisesti tai runsaasti käyttävien
henkilöiden ( 36) määrän pelätään olevan kasvussa, mutta asian
tutkimiseen on saatavilla vain vähän tietoa. EMCDDA tekee useiden
jäsenvaltioiden kanssa tiiviisti yhteistyötä tätä kysymystä koskevien
tutkimusmenetelmien parantamiseksi. Vuonna 2004 EMCDDA arvioi
rajallisen tiedon perusteella karkeasti, että noin prosentti
eurooppalaisista aikuisista eli noin kolme miljoonaa ihmistä saattaa
käyttää kannabista päivittäin tai lähes päivittäin. Arviota on
tarkoitus tarkistaa lähitulevaisuudessa. Useat maat ovat raportoineet
kannabiksen säännöllisen tai runsaan käytön lisääntymisestä, mutta
ainoastaan Espanja on esittänyt päivittäisen käytön lisääntymisestä
vertailukelpoista tietoa ( 37), jonka mukaan se on lisääntynyt 0,7
prosentista kahteen prosenttiin vuosina 1997–2006.

”Kannabiksen runsaalle käytölle” ei ole toistaiseksi esitetty mitään
yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Kyseessä on väljä käsite, jolla
tarkoitetaan tietyn toistuvuuskynnyksen ylittävää käyttöä. Runsas
käyttö ei välttämättä merkitse riippuvuutta tai väärinkäyttöä eikä
muiden ongelmien esiintymistä, mutta sen katsotaan lisäävän
haitallisten seurausten, myös riippuvuuden, riskiä. Tässä luvussa
esitetyt luvut viittaavat ”päivittäiseen tai lähes päivittäiseen
käyttöön” (ainetta on käytetty vähintään 20 päivänä viimeisten 30
päivän aikana). Tätä vertailuarvoa käytetään tutkimuksissa usein, ja se
on peräisin eurooppalaisesta mallikyselylomakkeesta. Meneillään
olevilla metodologisilla tutkimuksilla (kansallisilla ja EMCDDA:n
tutkimuksilla) on tarkoitus parantaa runsaan/toistuvan käytön ja
ongelmien välisen yhteyden tuntemusta (ks. psykometristen asteikkojen
kehittämistä koskeva laatikko, s. 42).

Käytön lopettamiseen liittyvät tekijät on toinen tärkeä asia, joka
pitäisi tuntea paremmin. Kuten edellä todettiin, useimmat lopettavat
kannabiksen käytön jonkin ajan kuluttua. Lopettamiseen liittyvien
tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää alan tukitoimien suunnittelun
kannalta. Näistä tekijöistä on alettu saada jotain tietoa. Esimerkiksi
Ranskassa vuonna 2005 tehdyssä väestötutkimuksessa ilmeni, että
henkilöistä, jotka olivat käyttäneet kannabista ainakin kerran mutta
jotka eivät olleet käyttäneet sitä viimeksi kuluneen vuoden aikana,
useimmilla (80 %) pääasiallinen syy tämän huumausaineen käyttämättä
jättämiselle oli yksinkertaisesti kiinnostuksen puute, vaikka useimmat
aikuiset (lähes 60 %) katsoivat voivansa halutessaan saada kannabista
helposti.

Koululaisten keskuudessa

Kannabiksen käyttötavoista ja suuntauksista saadaan hyödyllistä tietoa
myös koululaiskyselyistä, jotka kertovat kannabiksen käyttöasteen
nousseen useissa EU-maissa 1990-lopulla ja 2000-luvun alussa.
Yleisesti ottaen koululaiskyselyihin pohjautuva kokonaiskuva vastaa
pitkälti sitä kuvaa, joka tulee esiin aikuisille tehdyistä kyselyistä.
Eniten kannabista ainakin kerran käyttäneitä 15–16-vuotiaita
koululaisia on Belgiassa, Tšekissä, Irlannissa, Espanjassa, Ranskassa
ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jotka kaikki raportoivat näiden
koululaisten osuudeksi 30–40 prosenttia. Saksa, Italia, Alankomaat,
Slovenia ja Slovakia ilmoittavat osuudeksi yli 25 prosenttia. Sen
sijaan Kreikka, Kypros, Romania, Ruotsi, Turkki ja Norja arvioivat
kannabista ainakin kerran käyttäneiden osuuden olevan alle 10
prosenttia.


Kannabis: hoidon kysyntää koskevat tiedot

Hoidon kysynnän yleiskuva

Hoitoon hakeutuneita oli vuonna 2005 yhteensä 326 000, ja heistä noin
20 prosenttia ilmoitti pääasialliseksi huumeeksi kannabiksen, mikä
tekee siitä toiseksi yleisimmin ilmoitetun huumeen heroiinin jälkeen
(tietoja saatiin 21 maasta). Pääasiallisesti kannabikseen liittyvä
hoidon kysyntä on suurin avohoidossa ( 42). Huumeklinikoiden
asiakkaiden ilmoitetaan usein olevan päähuumeen lisäksi muidenkin
huumeiden ongelmakäyttäjiä. Tämä koskee harvemmin kannabiksen
käyttäjiä, joiden ilmoitetaan useimmin käyttävän vain yhtä päihdettä
(kannabista). Jotkut toki käyttävät kannabiksen lisäksi muitakin
päihteitä, useimmiten alkoholia (37 %) sekä amfetamiineja tai
ekstaasia (28 %). Kannabis on alkoholin jälkeen (38 %) toiseksi
yleisin toissijainen päihde hoidossa olevilla potilailla ( 43).

Tietojen puutteellinen saatavuus vaikeuttaa suuntausten hahmottamista,
mutta kannabiksesta johtuvan hoidontarpeen pääsuuntaukset ovat
selvillä. Vuosina 1999–2005 sekä kaikkien että ensimmäistä kertaa
kannabiksen takia hoitoon Kannabiksesta johtuvan hoidon kysynnän
lisääntymiseen ei vaikuta olevan mitään yksinkertaista selitystä. On
edelleen epäselvää, missä määrin hoidon kysynnän kasvu johtuu
kannabiksen runsaan käytön ja siihen liittyvien ongelmien
yleistymisestä sekä riskien entistä paremmasta tiedostamisesta. Hoidon
kysyntää koskevien lukujen kasvuun ovat saattaneet vaikuttaa muutkin
tekijät, kuten se, että kannabispotilaita hoitavien avohoitokeskusten
– joihin kannabishoito keskittyy – tietojen kattavuus on parantunut,
ja mahdollisesti se, että kannabiksen ongelmakäytön diagnosointi ja
raportointi ovat lisääntyneet.

Lisäksi on aihetta pohtia kahden muun mahdollisen syyn merkitystä:
hoidon tarjonta on monipuolistunut (esimerkiksi Ranskassa avattiin
vuoden 2004 lopulla kaksi kannabishoitokeskusta), ja
rikosoikeusjärjestelmä ohjaa yhä useampia hoitoon. Ensin mainitun
osalta useat maat ovat vastanneet kannabishoidon kysynnän kasvuun
tarjoamalla nuorille erityisiä ohjelmia, jotka on tarkoitettu lähinnä
kannabiksen käyttäjille. Kysynnän kasvu on siis johtanut tarjonnan
lisääntymiseen, joka on puolestaan saattanut lisätä kysyntää.

Toiseksi mainitusta syystä voidaan todeta, että rikosoikeusjärjestelmä
ohjaa käyttäjiä usein hoitoon kannabiksen käyttöön liittyvien rikosten
yhteydessä. Tilastoista ilmenee, että rikosoikeusjärjestelmän hoitoon
ohjaamien henkilöiden päähuume on useimmiten kannabis.
Rikosoikeusjärjestelmästä lähtöisin olevien hoitoonohjausten määrän
kasvu on siis lisännyt kannabikseen liittyvää hoidon kysyntää.

Asiakkaiden profiilit

Kannabikseen liittyvän hoidon kysynnän kasvun taustalla olevista
tekijöistä riippumatta hoitoon hakeutuvien henkilöiden ominaispiirteet
ovat kiinnostavia, vaikka tätä pientä osaa kannabiksen käyttäjien
joukosta ei voidakaan pitää edustavana. Pääasiallisesti kannabiksen
takia avohoitoon hakeutuville henkilöille on yleensä yhteistä, että
he ovat nuoria miespuolisia opiskelijoita (eivätkä työttömiä tai
työelämässä olevia), jotka asuvat vielä vanhempiensa luona (eivätkä
itsenäisesti) ( 47). Muihin huumeasiakkaisiin verrattuna henkilöissä,
jotka tulevat hoitoon pääasiallisesti kannabiksen takia, on eniten
miehiä ja nuoria (keski-ikä 24,5 vuotta). Hoitoon ensimmäistä kertaa
hakeutuvat ovat vielä nuorempia kuin kannabisasiakkaat yleensä
(keski-ikä 23,8 vuotta), ja 15–19-vuotiaista heitä on 67 prosenttia ja
alle 15-vuotiaista 80 prosenttia. Viimeksi kuluneiden kolmen vuoden
aikana on kuitenkin näkynyt merkkejä ensimmäistä kertaa hoitoon
hakeutuvien kannabiksen käyttäjien keski-iän noususta ( 48).

Kannabisasiakkaat voidaan yleisesti ottaen jakaa kolmeen ryhmään:
satunnaisesti käyttäviin (34 %), kerran tai useampia kertoja viikossa
käyttäviin (27 %) ja päivittäin käyttäviin (39 %) asiakkaisiin. Erot
ilmoitetussa huumeen käyttötiheydessä johtuvat todennäköisesti eroista
hoitoonohjauksen reiteissä, ja rikosoikeusjärjestelmän kautta hoitoon
ohjattujen määrän lisääntyminen saattaa olla selityksenä osalla
hoitoon tulevista satunnaisista käyttäjistä. Kannabiksen
käyttötiheydessä on eroja maiden välillä. Puolet maista raportoi, että
yli 30 prosenttia asiakkaista käyttää kannabista päivittäin, ja
puolet, että tällaisia asiakkaita on alle 30 prosenttia. Kannabista
päivittäin käyttävien osuus hoidossa olevista asiakkaista on suurin
Alankomaissa, Tanskassa ja Espanjassa, ja satunnaisten käyttäjien
osuus on suurin Unkarissa, Saksassa ja Italiassa ( 49).

Lisäksi, kuten edellä jo esitettiin, kannabiksen runsaaseen käyttöön
kohdistuvissa toimissa saattaa olla pääpaino ehkäisyssä hoidon sijaan,
ja tällaiset erot kansallisissa käytännöissä voivat vaikuttaa
raportointiin yleisesti. Tämä saattaa osaksi selittää, miksi jotkin
maat, joissa kannabiksen käyttö on yleistä, raportoivat kannabishoidon
osalta melko alhaisia lukuja.


Internet huumeidenkäytön uusien suuntausten tiedonlähteenä

Vuonna 2004 yli kolmasosa nuorista EU:ssa kertoi turvautuvansa
Internetiin halutessaan tietää lisää huumeista (Eurobarometri, 2004).
On kuitenkin kyseenalaista, ovatko sähköiseen tiedonhakuun ryhtyvien
nuorten löytämät tiedot todella oikeita ja puolueettomia. Internetissä
on lukuisia huumeidenkäyttöä käsitteleviä sivustoja, joista osa on
viranomaisten ja osa eturyhmien ja käyttäjä- tai kannattajaverkostojen
ylläpitämiä. Internetistä on muodostunut paitsi tiedonlähde myös
laillisten ja laittomien huumausaineiden markkinapaikka, sillä
lukuisilla sivustoilla tarjotaan myytäväksi laittomia huumeita ja
niiden laillisia vaihtoehtoja. Huumausaineiden online-vähittäismyyjät
pystyvät hyödyntämään Internetin markkinapotentiaalia käyttämällä
sähköisen markkinoinnin strategioita, jotka on helppo mukauttaa
käyttäjien tarpeisiin ja muuttuviin lainsäädäntö- ja
markkinatilanteisiin; näin niillä on yhä laajemmat mahdollisuudet
uusien käyttötapojen tai tuotteiden levittämiseen.

---

Lihavaa joulua ja janoista uuttavuotta, mikäli noudattatte perinteitä.

T: -SKY-

[Hampster]

Muutoksen siemen YK:n uudessa raportissa
http://www.unodc.org/pdf/WDR_2006/wdr20 ... lusion.pdf

YK:n uuden huumeraportin kannabista koskeva luku loppuu seuraavaan
pohdintaan:

...

Tämä on ensimmäinen selvä viesti YK:lta, että vuoden 2008
huumausaineohjelman tarkistuksessa otetaan kannabis asialistalle.
Syykin on hyvin selvä: jos valtiot alkavat livetä sopimuksista
kannabiksen käsittelyn takia, on myös kansainvälinen taistelu kovia
huumeita vastaan vaakalaudalla. Kansainväliset hamppumarssit ovat
vihdoin tavoittaneet YK:n!

Milloinkohan tuo kokous on ensi vuonna ja missä päin maailmaa se pidetään?


Ylläpidon kommentti: kun ei lainaa pitkään, ei tarvitse ylimääräistä tekstiäkään.

[Edwin]

KYLLÄISTÄ JOULUA, JA KOSTEAA UUTTAVUOTTA, MUISTAKAA SITTEN JUODA SITÄ WIINAA.

T: -SKY-

---

Pikkujouluaikana se riistäytyy taas käsistä: hillitön juopottelu,

johon suomalaiset työ- ja opiskelijayhteisöt kiihottavat toinen

toisiaan.



Viinanhuuruinen juhlinta jatkuu jouheasti joulunpyhille, ja sen voi

pysäyttää ainoastaan pitkä ja ankara Alkon lakko.



Pullon henki on vapautettava, sillä täällä Suomenniemellä on

sosiaalisesti hyväksyttävää ellei suotavaa sekoittaa päänsä viinalla.



Toimituksen aamukokouksissa on syksyn aikana keskusteltu siitä, miten

me toimittajat suhtaudumme päihteiden käyttöön.



Ei ole uutinen, että ryyppäämisellä rehvastelu on osa toimittajienkin

ammattikulttuuria. Vaikuttaako se siis tapoihimme kirjoittaa päihteistä?



Juopottelusta on lupa kirjoittaa keveälläkin kädellä, sillä alkoholi

yhdistetään vapautuneeseen hauskanpitoon.



Mutta kirjoitapa lupsakka reportaasi puiston perällä pilveä

pössyttelevistä nuorista. Se aiheuttaisi närkästyksen: ollaanko tässä

nyt aliarvioimassa niiden ihmisten tuskaa, joiden omainen on

ajautunut huumeongelmiin?



Lähtökohta on tietysti se, että alkoholi on Suomen ainoa laillistettu

päihde. Toinen lähtökohta on, ettei huumeongelmia ole syytä aliarvioida.



Siitä huolimatta väitän, että suomalaiset elävät alkoholin suhteen

harhaisessa todellisuudessa. Pidämme viinaa kynsin hampain viisasten

juomana, vaikka jokainen tietää, millaiset arvet juopottelu jättää

yhteiskuntaamme.



Viinan sumentama suhteellisuudentaju on johtanut pahimmanlaatuiseen

kaksinaismoralismiin.



Huumelainsäädäntömme on Euroopan kireimpiä. Edellinen hallitus

kiristi lainsäädäntöä entisestään niin, että nykyään kukkaruukun

omistajia voidaan epäillä huumausaineen valmistamisen yrittämisestä.



Sama hallitus löysäsi alkoholiverotusta, ja seuraukset ovat kaikkien

tiedossa.



Huumetestit yleistyvät työpaikoilla. Samoilla työpaikoilla

hymistellään, kun työtoveri on ilmiselvästi tuhoamassa omaa ja

läheistensä elämää laillisella päihteellä.



Tässä ei ole hirveästi järkeä.



Moni sanoo, että jos lainsäädäntöämme höllennettäisiin mietojen

huumeiden kuten kannabiksen suhteen, sen käyttö karkaisi myös käsistä.



Tämä on hyvä argumentti, siksi tässäkään kirjoituksessa ei ajeta

vapaampia huumelakeja.



Tässä kirjoituksessa sanotaan, että suomalaisen päihdeongelman ydin

on kulttuuri, joka ihannoi rajua ja rajatonta päihtymistä ja että

alkoholi on päihteistämme tuhoisin.



Entä jos ensimmäinen portti kohti vakavaa päihde- tai

huumeriippuvuutta ei olekaan hippikesän kunniaksi kääräisty

marihuanasätkä? Entä jos se onkin vanhempien seurassa lapsena

vietetty lauantai?



Jossain vaiheessa tämänkin kansakunnan pitäisi ryhtyä puhumaan asioista.



Jos se ei tapahdu juhannuksena, kun pelastusmiehet naaraavat

hukkuneita humalaisia Suomen sinisistä järvistä; jos se ei tapahdu

heinäkuussa, kun huostaanottolaitokset täyttyvät ryyppyputkeen

ajautuneiden vanhempien hämmentyneistä lapsista; jos se ei tapahdu

marraskuussa, kun Tilastokeskus julkistaa vuosittaiset tilastot

Koskenkorvaan kuolleiden kansalaisten määrästä, niin se ei tapahdu

koskaan.



Että oikein kosteaa pikkujoulukauden jatkoa vain kaikille.



JUKKA.HUUSKO@HS.FI KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN KAUPUNKITOIMITTAJA

[Edwin]

Kanada
Vetoomus Kanadan oikeusministerille
Lähde: National Post 2.1.2008
http://www.nationalpost.com/opinion/sto ... ?id=209517
http://www.mapinc.org/drugnews/v08/n004/a01.html?397
http://www.cannabisculture.com/articles/4639.html

adressi Marc Emeryn luovuttamista vastaan:
http://www.petitiononline.com/Emery/petition.html

Marc Emeryn luovutusoikeudenkäynti on 21. - 25.1.2008 ja sen edellä
National Post julkaisi asianajaja Karen Selick’in avoimen kirjeen
Kanadan oikeusministerille.

Selick selostaa aluksi, miksi kanadalaisella oikeusistuimella ei ole
paljoa muita vaihtoehtoja luovutuslain mukaan kuin tuomita Emery ja
kaksi kanssasyytettyä USA:n oikeuslaitoksen tuomittavaksi.

Tässä astuu kuvaan Kanadan oikeusministerin rooli: luovutuslakien
mukaan hänellä on oikeus kieltäytyä heidän luovuttamisesta, jos se ”on
epäoikeudenmukaista ja epäinhimillistä olosuhteet huomioon ottaen”.

Selick mainitsee muutamia huomioon otettavia olosuhteita:

Vuodesta 1999 pidättämiseensä saakka vuonna 2005 Emery ilmoitti
veroilmoituksessaan olevansa ”marihuanan siemenmyyjä”. Näinä vuosina
hän maksoi 578 000 dollaria liitto- ja osavaltion kassaan. Hän on
ilmoittanut viranomaisille tarkkaan taloutensa eivätkä he ole missään
vaiheessa valittaneet.

Jos uskomme verotulojen olevan kaikkien hyödyksi, on Marc Emery ollut
tässä suhteessa suuri hyväntekijä. Jos uskomme rahanpesusyytteisiin,
tulisiko kaikkien kanadalaisten saada syyte salaliitosta Emeryn kanssa?

Marc on auttanut kanadalaisia myös monella muulla tavalla. Kun Kanadan
hallitus vuonna 2000 oikeuden päätöksellä joutui sallimaan kannabiksen
lääkekäytön, syntyi sekaannus. Oikeuden päätöksestä huolimatta ei ollut
laillista tapaa saada marihuanaa. Luvan saaneet potilaat kyselivät
marihuanaa Kanadan terveysministeriöstä, joka ohjasi heidät tilaamaan
sitä Emeryltä.

Kahdeksan vuoden ajan Emery lähetti jokaiselle liittovaltion
kansanedustajalle vuosikerran Cannabis Culture -lehteään. Jokaisessa
lehdessä on hänen siemenpankkinsa luettelo. Jokainen kansanedustaja ja
heidän toimistonsa ovat hiljaa hyväksyneet hänen toimintansa, aivan
kuten verohallitus ja terveysministeriö.

Marihuanan siementen kieltolakia ei ole toteutettu Kanadassa vuosiin
mutta siitä tulleet hyödyt ovat kelvanneet viranomaisille. Olisi mitä
suurinta tekopyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, jos Kanada luovuttaisi
hyväntekijänsä vieraan vallan tuomittavaksi syytteestä, mitä se itse ei
ole ajanut.

Eikä tässä kaikki. Katsokaa internetistä marihuana seeds -hakusanalla
ja sieltä löytyy useita siemenkauppiaita. Miksi USA:n hallitus ei ole
näiden perässä? Miksi ainostaan Marc ja kaksi hänen työntekijäänsä
Michelle Rainey ja Greg Williams?

Vastaus on päivän selvä. Tämä BC3:ksi kutsuttu ryhmä on ottanut
periaatteellisen ja julkisen kannan USA:n hallituksen huumesotaa
vastaan. Varsinkin Marc on tehokas asiansa puhemies. Hän ei ole mukana
siemenkaupassa vain voittojen takia ja on käyttänyt niitä lähinnä
tullakseen toimeen. Tämän sijaan hän on käyttänyt yli 4 miljoonaa
dollaria ja paljon aikaa oikeustapausten tukemiseen, myötätuntoklubien
perustamiseen potilaille, maksanut hoitokuluja, tukenut konferensseja,
mielenosoituksia, lainmuutoskampanjoita jne. Kymmenen vuoden ajan hän
on ollut piikkinä niiden poliitikkojen ja virkamiesten lihassa, jotka
ovat eri mieltä marihuanan laillistamisesta.

Luovutuslaki vaatii oikeusministeriä kieltäytymään luovuttamasta
henkilöä, jos luovutuspyyntö ”on tarkoitettu ihmisen syyttämiseksi tai
rangaistavaksi poliittisen mielipiteensä takia”. Tässä asiassa täytyy
ottaa huomioon Emeryn pitkä aktivismitausta ja kieltäytyä luovuttamasta
USA:n hallitukselle tämä poliittisesti suuntautunut kanadalainen
sankari.

[Edwin]

Kannabiksen käytön muuttuva kuva
Lähde: EMCDDA:n vuosiraportti 23.11.2007
http://www.emcdda.europa.eu/html.cfm/index419EN.html
http://www.emcdda.europa.eu/publication ... /ar2007/en

Lähestyvä YK:n huumepolitiikan arviointi yltää EMCDDA:n
vuosiraporttiin. Tätä varten sekä EMCDDA että UNODC yrittävät saada
julki sellaisen kannan, jonka mukaan tilanne on ”valvonnassa” UNODC:n
termillä ja ”tasaantunut” EMCDDA:n käyttämällä termillä.

Tiedotusvälineisiin levittynyt viesti kuuluu, että huumeongelma on
tasaantunut ja huumeongelma riistäytyy käsistä. Selityksenä tälle
ristiriidalle on huumepolitiikkaa, -tutkimusta ja uutisointia vaivaava
historiattomuus: huumeongelmaa seurataan julkisuudessa annettujen
suurten lupausten takia kuin osakekursseja, ovatko poliittiset ja
moraaliset pisteet nousussa vai laskussa.

Lyhyesti kerrottuna EMCDDA:n raportti kertoo, että huumeiden käyttö on
tasaantumassa mutta selvästi korkeammalle tasolle kuin 1990-luvun
alussa. Toisaalta huumetilanteessa on huomattavaa vaihtelua ja tällä
hetkellä vahvan euron takia kokaiinista on tulossa suosittu huume ns.
bailauspiireissä eli viihdekäyttäjien keskuudessa. Kannabis on
säilyttänyt kuitenkin selvän johtoaseman.

Vuonna 2006 raportin ääni oli kuitenkin aivan muuta kuin tyynnyttelevä,
mistä muistutuksena uutinen suomalaisesta tiedotusvälineestä:
”Huumeiden katuhinnat laskivat rajusti (Kaleva 23.11.2006): EU:n
huumeviraston torstaina julkistaman vuosiraportin mukaan lähes kaikkien
aineiden keskihinnat alenivat useimmissa maissa. Enimmillään hinnat
laskivat lähes puolella. Kannabishartsin hinnat ovat pudonneet 19,
kannabisruohon 12 , kokaiinin 22, ruskean heroiinin 45, amfetamiinin 20
ja ekstaasin 47 prosenttia viiden vuoden takaiseen verrattuna.”

YK:n huumeprosessin arvioinnissa on kyse vuoden 1961 huumesopimuksessa
määritelty kannabiksen luokittelu huumeeksi. Järkevän keskustelun
pohjaksi pitäisikin ottaa kannabiksen käytön kehittyminen sopimuksen
solmimisen jälkeen eikä poliittisten suhdanteitten määrämien kymmen-,
viisi- tai yksivuotisjaksojen varaan.

Seuraavassa poimintoja raportin sisällöstä:

EMCDDA ja YK:n tarkistusprosessi

Vuonna 2008 kansainvälinen yhteisö arvioi, miten hyvin vuonna 1998
pidetyssä maailman huumeongelmaa käsitelleessä Yhdistyneiden
Kansakuntien yleiskokouksen erityisistunnossa asetettujen tavoitteiden
saavuttamisessa on edistytty. EMCDDA tukee tätä tarkasteluprosessia
täydentämällä kansainvälisellä tasolla saatavilla olevia tietoja siten,
että se tarjoaa yksityiskohtaisen arvion Euroopan tilanteesta.

Kannabispolitiikka lievenee jatkuvasti

Kannabiksen käyttöön liittyvien rikosten osuus on kuitenkin laskenut
vuodesta 2000 lähtien useissa maissa (Kreikka, Italia, Kypros,
Itävalta, Slovenia ja Turkki) ja viimeisen tarkastelujakson (2004–2005)
aikana valtaosassa maista, joista saatiin tietoa. Tämä voi johtua
siitä, että lainvalvontaviranomaiset ovat näissä maissa vähentäneet
kannabiksen käyttäjiin kohdistuvia toimia muiden huumeiden käyttöön
verrattuna.

Euroopassa ollaan yleisesti siirtymässä rikosseuraamusten määräämisen
sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin lähestymistapoihin pienten
kannabismäärien hallussapito- ja käyttörikosten osalta. Ilmoitettujen
kannabisrikosten määrä kuitenkin kasvoi vuosina 2000–2005 merkittävästi
(36 %), ja kannabis on useimmissa maissa huumeiden käyttö- tai
hallussapitosyytteissä yleisimmin mainittu huumausaine. Tilanne saattaa
olla muuttumassa, sillä suurin osa maista on raportoinut
kannabisrikosten vähentyneen – mikä saattaa kertoa siitä, että
lainvalvontaviranomaiset eivät enää suuntaa toimintaansa yhtä paljon
kannabiksenkäyttörikoksiin. Vaikka aiheesta on keskusteltu paljon
julkisuudessa ja tiedotusvälineissä, lainvalvontapolitiikan ja
kannabiksen yleisen levinneisyyden välillä on vaikea nähdä suoraa tai
yksinkertaista yhteyttä.

Maiden välillä on toki eroja ajoituksessa ja mittakaavassa, mutta
yleisesti katsoen kannabiksen käyttö lisääntyi Euroopassa voimakkaasti
1990-luvulla, minkä jälkeen kasvu tasaantui 2000-luvun taitteessa.
Euroopan kokonaistilanne on nyt yhtenäisempi kuin aikaisemmin. Lisäksi
tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että etenkin korkean
levinneisyysasteen maissa kannabiksen käyttö on tasaantumassa tai jopa
vähenemässä. Ja vaikka tämän tueksi ei olekaan vielä paljon näyttöä,
merkit viittaavat siihen, että kannabiksen suosio nuorten keskuudessa
on joissakin maissa laskemassa.

Valtioiden välillä on eroja suuntauksissa, mutta varovaisen
optimistisesti voidaan toivoa, että Euroopassa 1990-luvulta jatkunut
kannabiksen käytön lisääntyminen olisi saavuttanut lakipisteensä.

Kannabiksen käyttö

Varovaisesti voidaan arvioida, että yli 70 miljoonaa eurooppalaista
aikuista – toisin sanoen lähes joka neljäs (22 prosenttia) kaikista
15–64-vuotiaista – on käyttänyt kannabista ainakin kerran. Kansalliset
luvut vaihtelevat kahdesta prosentista 37 prosenttiin siten, että luvut
ovat alhaisimmat Bulgariassa, Maltassa ja Romaniassa ja korkeimmat
Tanskassa (36,5 %), Ranskassa (30,6 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa
(29,8 %) ja Italiassa (29,3 %). Suuresta vaihteluvälistä huolimatta
tietoja toimittaneiden 26 Euroopan maan joukosta 12 ilmoitti kannabista
ainakin kerran käyttäneiden osuudeksi 10–25 prosenttia.

Ainakin kerran käyttäneitä: vähintään 70 miljoonaa tai viidesosa
aikuisista Euroopassa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneitä:
noin 23 miljoonaa aikuista tai kolmasosa ainakin kerran käyttäneistä.
Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli 13 miljoonaa.

Jos kannabiksen käyttö onkin Euroopassa tasaantumassa, se on silti
historiallisen korkealla tasolla, ja vaikka kannabiksen käyttäjistä
vain melko pieni osuus käyttää tätä huumetta säännöllisesti ja
runsaasti, se tarkoittaa yksilöinä merkittävää määrää.

Kannabiksen aiheuttama hoidon tarve

Kannabisongelmista kärsivien henkilöiden tarpeiden ymmärtämiseksi on
saatavilla yhä enemmän tutkimustuloksia ja kliinistä kokemusta, mutta
siitä, kuinka yleisesti kannabiksen käyttäjille kehittyy huumeongelmia,
ei ole selkeää kuvaa. EMCDDA:n kokoamista hoitotiedoista ilmenee, että
kannabiksen takia hoitoon ensimmäistä kertaa hakeutuvien määrä on lähes
kolminkertaistunut vuodesta 1999, joskin tämä suuntaus vaikuttaisi
olevan tasaantumassa.

Suuntausta on vaikea tulkita monesta syystä: kannabisongelmista
kärsiville on tarjolla entistä enemmän palveluja ja nämä ongelmat
tiedostetaan yhä paremmin; lisäksi merkittävä osa hoitoonohjauksista on
peräisin rikosoikeusjärjestelmästä tai sosiaaliviranomaisilta.

Kannabisasiakkaat voidaan yleisesti ottaen jakaa kolmeen ryhmään:
satunnaisesti käyttäviin (34 %), kerran tai useampia kertoja viikossa
käyttäviin (27 %) ja päivittäin käyttäviin (39 %) asiakkaisiin. Erot
ilmoitetussa huumeen käyttötiheydessä johtuvat todennäköisesti eroista
hoitoonohjauksen reiteissä, ja rikosoikeusjärjestelmän kautta hoitoon
ohjattujen määrän lisääntyminen saattaa olla selityksenä osalla hoitoon
tulevista satunnaisista käyttäjistä. Kannabiksen käyttötiheydessä on
eroja maiden välillä. Puolet maista raportoi, että yli 30 prosenttia
asiakkaista käyttää kannabista päivittäin, ja puolet, että tällaisia
asiakkaita on alle 30 prosenttia. Kannabista päivittäin käyttävien
osuus hoidossa olevista asiakkaista on suurin Alankomaissa, Tanskassa
ja Espanjassa, ja satunnaisten käyttäjien osuus on suurin Unkarissa,
Saksassa ja Italiassa.

Lisäksi, kuten edellä jo esitettiin, kannabiksen runsaaseen käyttöön
kohdistuvissa toimissa saattaa olla pääpaino ehkäisyssä hoidon sijaan,
ja tällaiset erot kansallisissa käytännöissä voivat vaikuttaa
raportointiin yleisesti. Tämä saattaa osaksi selittää, miksi jotkin
maat, joissa kannabiksen käyttö on yleistä, raportoivat kannabishoidon
osalta melko alhaisia lukuja.

Kannabismarkkinat

Euroopan kannabistilannetta mutkistavat myös markkinatekijät, ja tätä
ongelmaa vaikeuttaa luotettavan tiedon puuttuminen erilaisten
kannabistuotteiden suhteellisesta osuudesta ja saatavuudesta EU:ssa.
Eurooppa on edelleen kannabishartsin – suurimmaksi osaksi
Pohjois-Afrikassa tuotetun – tärkein markkina-alue maailmassa. Myös
kannabisruohoa on saatavilla Euroopassa, mutta hartsia takavarikoidaan
yli 10 kertaa enemmän kuin kannabisruohoa. Tilanne saattaa kuitenkin
olla muuttumassa: kannabishartsin takavarikot vähenivät hieman vuonna
2005, kun taas kannabisruohon ja kannabiskasvien takavarikot ovat
lisääntyneet koko ajan. Puolet Euroopan maista raportoi kotimaisesta
kannabiksentuotannosta vuonna 2005. Jotkin kotioloissa tuotetun
kannabiksen muodot voivat olla melko vahvoja, ja tällaisella
tuotannolla on vaikutuksia myös huumeiden valvontaan.

Kannabiksen runsas tai säännöllinen käyttö

Huumetta säännöllisesti tai runsaasti käyttävien henkilöiden määrän
pelätään olevan kasvussa, mutta asian tutkimiseen on saatavilla vain
vähän tietoa. EMCDDA tekee useiden jäsenvaltioiden kanssa tiiviisti
yhteistyötä tätä kysymystä koskevien tutkimusmenetelmien
parantamiseksi. Vuonna 2004 EMCDDA arvioi rajallisen tiedon perusteella
karkeasti, että noin prosentti eurooppalaisista aikuisista eli noin
kolme miljoonaa ihmistä saattaa käyttää kannabista päivittäin tai lähes
päivittäin. Arviota on tarkoitus tarkistaa lähitulevaisuudessa. Useat
maat ovat raportoineet kannabiksen säännöllisen tai runsaan käytön
lisääntymisestä, mutta ainoastaan Espanja on esittänyt päivittäisen
käytön lisääntymisestä vertailukelpoista tietoa, jonka mukaan se on
lisääntynyt 0,7 prosentista kahteen prosenttiin vuosina 1997–2006.

”Kannabiksen runsaalle käytölle” ei ole toistaiseksi esitetty mitään
yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Kyseessä on väljä käsite, jolla
tarkoitetaan tietyn toistuvuuskynnyksen ylittävää käyttöä. Runsas
käyttö ei välttämättä merkitse riippuvuutta tai väärinkäyttöä eikä
muiden ongelmien esiintymistä, mutta sen katsotaan lisäävän
haitallisten seurausten, myös riippuvuuden, riskiä. Tässä luvussa
esitetyt luvut viittaavat ”päivittäiseen tai lähes päivittäiseen
käyttöön” (ainetta on käytetty vähintään 20 päivänä viimeisten 30
päivän aikana). Tätä vertailuarvoa käytetään tutkimuksissa usein, ja se
on peräisin eurooppalaisesta mallikyselylomakkeesta. Meneillään
olevilla metodologisilla tutkimuksilla (kansallisilla ja EMCDDA:n
tutkimuksilla) on tarkoitus parantaa runsaan/toistuvan käytön ja
ongelmien välisen yhteyden tuntemusta.

Käytön lopettamiseen liittyvät tekijät on toinen tärkeä asia, joka
pitäisi tuntea paremmin. Kuten edellä todettiin, useimmat lopettavat
kannabiksen käytön jonkin ajan kuluttua. Lopettamiseen liittyvien
tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää alan tukitoimien suunnittelun
kannalta. Näistä tekijöistä on alettu saada jotain tietoa. Esimerkiksi
Ranskassa vuonna 2005 tehdyssä väestötutkimuksessa ilmeni, että
henkilöistä, jotka olivat käyttäneet kannabista ainakin kerran mutta
jotka eivät olleet käyttäneet sitä viimeksi kuluneen vuoden aikana,
useimmilla (80 %) pääasiallinen syy tämän huumausaineen käyttämättä
jättämiselle oli yksinkertaisesti kiinnostuksen puute, vaikka useimmat
aikuiset (lähes 60 %) katsoivat voivansa halutessaan saada kannabista
helposti.

Kannabis liikennevalistuksessa
Lähde: EMCDDA:n Drugnet Europe 60
http://www.emcdda.europa.eu/html.cfm/index411EN.html

1990-luvulta saakka suurimmassa osassa EU maista on yleisöä tiedotettu
kampanjoilla päihteiden käytöstä liikenteessä mutta nämä kampanjat
käsittelevät pääasiassa alkoholia. Vain noin joka viidennessä maassa on
huomiota kohdistettu kannabiksen ja bentsodiatsepiineihin.

Kannabista käyttäneet autonkuljettajat ovat yleensä nuoria miehiä kun
taas bentsoja käyttäneet keski-ikäisiä naisia. Tämä tutkimus tuo esille
sen, kuinka yhtä asiaa ajavat kampanjat eivät sovi kaikille. Vanhemmat
betsojen käyttäjät eivät huomioi nuorille kannabiksen käyttäjille
tarkoitettuja viestejä ja toisin päin, eivätkä kummatkaan koe
alkoholivaroitusten koskevan itseään.

Toimiiko huumetestaus kannabiksen vaikutuksessa ajaville?
Lähde: Addiction Volume 102 Issue 12 Page 1918-1919, December 2007
http://www.blackwell-synergy.com/doi/fu ... 111/j.1360
-0443.2007.02042.x?cookieSet=1

Kannabiksen käyttäjät saattavat itsensä ja muut vaaraan ajaessaan
kannabiksen vaikutuksen alaisena.

Kannabiksen käyttö lisää liikenneonnettomuuden riskiä 2 - 3
kertaiseksi, mikä on huomattavasti alhaisempi kuin alkoholilla (6 - 15
kertainen). Kun otetaan huomioon alhaisempi riskitaso sekä alhaisempi
käytön taso, on kannabiksen käytön aiheuttamien onnettomuuksien osuus
paljon alhaisempi kuin alkoholin (esimerkiksi Ranskassa 2,5% kuolemaan
johtaneista liikenneonnettomuuksista on kannabiksen käytön aiheuttamia
verrattuna alkoholin aiheuttamiin 29%:iin).

Rauhoittavat lääkkeet ja liikenne
Lähde: Guardian 23.11.2007

Eurooppalaisten huumeasiantuntijoiden mukaan lääkkeissä ajavat
vanhemmat naiset ovat suurempi vaaran aihe kuin nuoret ”heinäpäät”
ratin takana.

Yhä useammin poliisin satunnaiskokeissa paljastunut huumekuski
osoittautuu keski-ikäiseksi tai vanhemmaksi naiseksi, joka on ottanut
reseptin mukaisen rauhoittavan lääkkeen eikä tiedä mitään sen
vaikutuksesta autolla ajamiseen.

EMCDDA suomalaisissa tiedotusvälineissä

YLE
Kokaiinin käyttö lisääntynyt Euroopassa
Lähde: YLE 22.11.2007

Kokaiinin käyttö ja saatavuus ovat lisääntyneet Euroopassa voimakkaasti
viime vuosina. Myös hoitoon haluavia on yhä enemmän, kertoo EU:n
huumetietokeskus EMCDDA.

Keskuksen vuosiraportin mukaan arviolta 4,5 miljoonaa eurooppalaista on
käyttänyt kokaiinia viime vuoden aikana. Edellisen vuoden arvio oli 3,5
miljoonaa. Kokaiini on siten vakiinnuttanut paikkansa Euroopan toiseksi
yleisimpänä huumeena kannabiksen jälkeen.

12 miljoonaa eurooppalaista sanoo ainakin kokeilleensa kokaiinia
elämänsä aikana. Kannabista kokeilleita on kuitenkin edelleen selvästi
eniten, lähes neljännes kaikista yli 15-vuotiaista eurooppalaisista.

Melkein neljännes huumehoitopaikkojen lisääntyneestä kyselystä johtuu
kokaiinin käytöstä. Vuodesta 1999 hoitoon haluaminen on melkein
kolmenkertaistunut.

Huumeiden takavarikot ovat lisääntyneet etenkin Espanjassa ja
Portugalissa, jotka ovat yleisimmät reitit Euroopan markkinoille.
Huumerikollisuus puolestaan lisääntyi kaikissa Euroopan maissa Saksaa
lukuunottamatta.

Tuoreimmat tilastot huumekuolemista ovat toissa vuodelta. EU-maissa ja
Norjassa menehtyi huumeiden takia runsaat 7 000 ihmistä. Yleisin syy
oli heroiinin yliannostus. Sen sijaan huumeisiin liittyvät
hiv-tartunnat eivät lisääntyneet yhtä paljon kuin aiempina vuosina,
koska pistoshuumeiden käyttö on vähentynyt.

Raportti: Euroopan huumetilanne tasaantuu
Lähde: Helsingin Sanomat 22.11.2007

BRYSSELI. Huumeiden käyttö on tasaantumassa, päättelee torstaina
julkistettu Euroopan huumevalvontaviraston EMCDDA:n vuotuinen raportti.

Suosituimman huumeen eli kannabiksen suosio näyttää taittuneen
suurimmissa käyttäjämaissa kuten Ranskassa ja Britanniassa ja
tasoittuneen pienen kulutuksen maissa kuten Suomessa ja Ruotsissa.

"Varovaiseen optimismiin on aihetta", muotoilee viraston tieteellinen
koordinaattori Paul Griffiths.

Virastoa huolestuttavat silti ennätykselliset kokaiinitakavarikot ja
maailman kasvanut heroiinin tarjonta.

Kannabiksen suosio hupeni 15–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Espanjassa ja
Tsekin tasavallassa 20 prosenttia senikäisistä kertoo käyttäneensä
kannabista.

Käyttö on vielä suurempaa ikäryhmän nuoremmassa päässä. Peräti 37
prosenttia 14–18-vuotiaista espanjalaisnuorista käytti kannabista 2004,
nyt vajaa 30 prosenttia.

Suomess alle kymmenen prosenttia 15–24-vuotiaista ja noin seitsemän
prosenttia 15–34-vuotiaista käyttää rapistin mukaan kannabista.

Huomio on nyt kääntynyt noin prosenttiin aikuisia, joka käyttää
kannabista säännöllisesti. Käyttö näkyy selvästi: hoitoon hakeutuneiden
joukko kolminkertaistui kuudessa vuodessa.

"Lähes kolmannes hoitoon hakeutuvista tulee kannabiksen takia. Käyttö
on jatkunut siinä vaiheessa 6–8 vuotta. Heitä ei voi hoitaa samoin kuin
heroiinin käyttäjiä", muistuttaa viraston osastopäällikkö Roland Simon.
Uusia menetelmiä on vasta kehitteillä.

Toiseksi yleisimmän huumeen eli kokaiinin käyttö näyttää kasvavan.
Ainetta takavarikoitiin toissa vuonna ennätykselliset 107 tonnia.

Myös heroiinia ja muita opiaatteja on tarjolla aiempaa enemmän.
Maailman heroiinin tuotannon arvioidaan kasvaneen viime vuonna
kolmanneksella.

"Nyt näyttää, ettei Afganistanin kasvanut tuotanto ole tulossa
Eurooppaan. Tilanne saattaa vielä muuttua", Griffiths arvioi.

Huumeiden annostelu suoraan verisuoneen näyttää olevan vähenemässä. Sen
sijaan korvaushoitoon määrättyjen lääkkeiden käyttö huumeena on
yleistymässä ja Suomi näyttää olleen edelläkävijä: Heroiinin
yliannostuksen aiheuttamat kuolemat loppuivat Suomessa muutama vuosi
sitten, kun käyttäjät siirtyivät liuottamaan Subutex-lääkkeitä ja
ruiskuttamaan niitä verisuoneen. Lääkkeitä haettiin myös Ranskasta ja
Virosta niin paljon, että viranomaiset rajoittivat toimintaa.

Heroiinin käyttäjämäärät kasvussa
Lähde: Turun Sanomat 23.11.2007

Heroiinin saatavuus Euroopassa on helpottunut. Vuonna 2005 kirjattiin
noin 30 000 uutta käyttäjää, ja kokonaiskäyttäjämääräksi Euroopan
unionin ja Norjan alueella arvioidaan 1,5 miljoonaa.

Käyttäjämäärän kasvu näkyy erityisesti heroiinitakavarikkojen
lisääntymisenä, selvisi Euroopan unionin huumausaineiden ja niiden
väärinkäytön seurantakeskuksen torstaina julkaisemasta raportista.

Heroiinin korvaushoitona käytettävän buprenofiinin laiton käyttö
huolestuttaa tutkimuksen mukaan Tsekissä ja Ranskassa. Myös Suomessa
korvaushoitolääkkeiden kuten Temgesicin, Subutexin ja Suboxonen käyttö
näkyy laajalti korvanneen heroiinin käytön hoitoon hakeutuvien
keskuudessa.

Samat aineet mainitaan meillä yhä useammin myös
yliannostusilmoituksissa kuolemien syynä.

Useimmat saatavilla olevat arviot huumeiden pistoskäytöstä perustuvat
yliannostuskuolemien määrään tai tartuntatauteja koskeviin tietoihin.

Suomi, Tsekki, Slovakia ja Britannia ilmoittavat 4-5 käyttäjää tuhatta
15-64-vuotiasta asukasta kohti. Virossa vastaava luku on erittäin
korkea, 15 käyttäjää tuhatta asukasta kohti.

Alhaisimmat arviot tulevat Kyprokselta, Unkarista ja Alankomaista,
joissa pistoskäyttäjiä on alle yksi tuhatta asukasta kohti.

Kannabiksen käyttö on tasaantumassa

Kannabiksen suosio nuorison keskuudessa on tutkimuksen mukaan
hiipumassa. Vaikka lähes neljännes, noin 70 miljoonaa 15-64-vuotiasta
eurooppalaista, on kokeillut kannabista jossakin elämänvaiheessa ja 23
miljoonaa ihmistä on käyttänyt sitä viime vuonna, kehityssuunta antaa
raportin mukaan aihetta varovaiseen optimismiin.

Kannabiksen käyttö näkyisi hiipuvan erityisesti niissä maissa, missä se
on ollut yleisintä. Joissakin jäsenvaltioissa näkyy merkkejä siitä,
että kannabiksen suosio olisi hiipumassa nuorison keskuudessa.

Huumekuolemien määrä on myönteisistä uutisista huolimatta
huolestuttavan suuri. Euroopassa on edelleen vuosittain 7 000-8 000
yliannostuskuolemaa, ja tuoreimpien tietojen mukaan laskevaa suuntausta
ei ole nähtävissä. Eurooppa on vaarassa jäädä huumekuolemien määrän
vähentämistä koskevista tavoitteista.

HI-virustartuntojen osalta kokonaisarvio on huumeiden pistoskäyttäjien
keskuudessa myönteisempi. Vuonna 2005 todetut 3 500 uutta tartuntaa
korostavat kuitenkin tarvetta jatkaa toimia. Jopa 200 000:lla huumeiden
pistoskäyttäjällä on HIV, ja jopa miljoona ihmistä kantaa
C-hepatiittivirusta (HCV).

[Edwin]

Kannabis ja suomalainen psykoositutkimus

Toukokuussa suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat näkyvästi suomalaisesta tutkimuksesta, joka lehtien mukaan osoitti kannabiksen aiheuttavan skitsofreniaa.

Mm. Helsingin Sanomat otsikoi lauantaina 31.05.2008: Tutkimus: Kannabiksen käyttö lisää skitsofrenian riskiä nuorilla.
(http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutk ... 5236794468)

Syynä Reefer Madness -otsikoiden henkiin heräämiseen oli suomalainen nuorisotutkimus “Association of cannabis use with prodromal symptoms of psychosis in adolescence”, joka julkaistiin The British Journal of Psychiatry -tiedejulkaisussa. (Association of cannabis use with prodromal symptoms of psychosis in adolescence. The British Journal of Psychiatry (2008) 192, 470–471. doi: 10.1192/bjp.bp.107.045740.
http://ukcia.org/research/AssociationOf ... mptoms.php)

Tutkimusta uutisoivat likipitäen kaikki suomalaiset tiedotusvälineet ja se sai julkisuutta myös briteissä. Julkaistuille uutisille oli yhteistä se, että kannabiksen käytön kerrottiin "lisäävän riskiä", "aiheuttavan skitsofreniaa" jne eli toimittajien mielestä tämä paljon väitetty reefer madness -hypoteesi olisi jälleen kerran osoitettu oikeaksi.

Suomessa aiheesta ei käydä avointa keskustelua mutta Britannian julkisen terveydenhuollon (nhs.uk) kotisivuilla kommentoidaan kyseistä tutkimusta ja heidän johtopäätöksensä on, että 'because of its design, the study does not prove that cannabis causes psychosis.'

Mikä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen suoritustavan johdosta siitä ei voi vetää syy-seuraus päätelmiä. Eihän tutkimuksessakaan vedetä niitä (At best, the researchers can say that cannabis use is “associated with” or “linked to” the prodromal symptoms. ) mutta toimittajille on helpompaa tehdä sellaisia otsikoita, joissa ei ole epävarmuutta.

Toiseksi tutkijoiden käyttämä tutkimusväline eli karsittu kysymyspatteri ei edes mittaa "psykoosia". (Importantly, a positive “score” on the PROD-screen questionnaire does not diagnose psychosis). Tutkimukseen osallistuneista 6298 nuoresta 352 ilmoitti käyttäneensä kannabista ja sai muita enemmän positiivisia tuloksia tutkijoiden käyttämässä kysymyspatterissa, joka ei kuitenkaan mittaa "psykoosia" vaan esimerkiksi kannabiksen päihtymysoireita, mm. kieltolain aiheuttamaa kyttäfiilistä. Eikö olisi aiheellista kertoa nuorten ymmärtävän yhteiskunnallisia realiteetteja sen sijaan, että heidät leimataan psykoottisiksi? Tämä on noitavainojen logiikkaa, ei 2000-luvun länsimaista tiedettä.

Kuitenkin NHS:n artikkelissa päädytään toteamaan tutkimuksen olevan osa kasvavaa todistusaineistoa kannabiksen käytön ja mielenterveysongelmien välillä. Kun tätä tutkimusta kritiikistä huolimatta pidetään korkeatasoisena niin millaista materiaalia se loppu on tuosta kasvavasta todistusaineistosta? Leimaako koko tätä päättelyketjua tarkoitushakuisuus? Mm. EMCDDA:n vuoden 2008 kannabisraportissa esitellään tämä psykoositutkimuslinja mutta tuodaan sitten esille se, että tätä teoreettista riskiä ei olla koettu käytännössä: EU:ssa ei ole todettu mielenterveysongelmien lisääntymistä kannabiksen käytön runsastumisen myötä. (http://www.emcdda.europa.eu/publication ... s/cannabis)

Kannabis kiellettiin maailmanlaajuisesti vuoden 1961 huumausainesopimuksella ja kiellon perustana käytettiin kahta argumenttia: 1. kannabis on yhtä vaarallista kuin heroiini tai kokaiini; 2. kannabiksella ei ole minkäänlaista lääkinnällistä käyttöä. Kiellon molemmat perustelut on kumottu vuosia ja vuosikymmeniä sitten mutta kielto pysyy. Siksi tälle asioiden tilalle yritetään löytää uusia perusteluja: kannabis on vaarallista, eihän sitä muuten olisi kielletty!

Cannabis use and psychosis
Monday June 2 2008
http://www.nhs.uk/news/2008/06June/Page ... hosis.aspx

[plusm11nusnolla]

Ärsyttää kyllä suunnattomasti tuo Suomalainen media. Kyllä sitä kaikkea negatiivista kirjotellaan ja aivan taatusti julkaistaan, mutta eipä esimerkiksi tämä uusi EU-raportti ole ollut esillä juuri muualla kuin tuolla MTV3:lla. Siitäkin huolimatta että erittäin moni hamppufoorumilainenkin, mukaan lukien itseni, on lähettänyt HS:lle, Ilta-Sanomille yms postia asiasta ja pyytänyt julkaisemaan ko. raportin, avaten kenties keskustelua asiasta. Vaan ilman tulosta

[savumerkki]

Ärsyttää kyllä suunnattomasti tuo Suomalainen media. Kyllä sitä kaikkea negatiivista kirjotellaan ja aivan taatusti julkaistaan, mutta eipä esimerkiksi tämä uusi EU-raportti ole ollut esillä juuri muualla kuin tuolla MTV3:lla. Siitäkin huolimatta että erittäin moni hamppufoorumilainenkin, mukaan lukien itseni, on lähettänyt HS:lle, Ilta-Sanomille yms postia asiasta ja pyytänyt julkaisemaan ko. raportin, avaten kenties keskustelua asiasta. Vaan ilman tulosta

Ärsyttää.... Pikeminkin pistää vihaksi ja oikein kunnolla.

[Azizz]

Nythän olisi oikea aika kääntää katse tulevaan politiikkojenkin kohdalla, he ihmettelevät mistä kaivaa lisää rahaa velkaantuvalle suomen valtiolle? Asiaan löytyy jälleen hieno ratkaisu, kannabis lailliseksi ja verolliseksi! Varmasti nostaisi verotuloja _JONKUN_ verran, kun aika monta hampuusia tästä _vapaasta maasta_ löytyy!

[deva]

Minne sky:n sivut on kadonneet? Piti pitkästä aikaa vilkaista niitä niin sivuja ei löytynyt.

[ordo]

Minne sky:n sivut on kadonneet? Piti pitkästä aikaa vilkaista niitä niin sivuja ei löytynyt.

Miten niin?

http://www.suomenkannabisyhdistys.org/

Hyvin toimii, ainakin minulla!

[deva]

Joo kyllä mullakin tänään toimi. Suotta hätäilin.

[Edwin]

Wien 2009: huumeeton maailma.

Lähde: IDPC Proceedings document on the 2009 CND and High Level Segment April 2009
http://www.idpc.info/php-bin/documents/ ... EN2009.pdf
The Political Declaration: A Missed Opportunity
http://www.idpc.info/php-bin/documents/ ... r09_EN.pdf
Reuters 12.3.2009
http://www.reuters.com/article/worldNew ... 8L20090312
Independent 12.3.2009
http://www.independent.co.uk/news/world ... 43097.html
CND:n 52. istunnon kotisivut: 1 high level segment
http://www.unodc.org/unodc/en/commissio ... 2-HLS.html
http://www.unodc.org/unodc/en/commissio ... on/52.html
YK:n uusin huumejulistus Pdf:nä
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/LTD/ ... penElement
UNODC lehdistötiedote12.3.2009, videomateriaalia kokouksista
http://www.unodc.org/unodc/en/press/rel ... 12.03.html
Kokousmateriaalia:
http://www.unodc.org/unodc/cnd-live.html

Wienin korkean tason kokouksessa maaliskuussa hyväksytty YK:n uusi huumeohjelma on melkein kopio vuoden 1998 julistuksesta ilman 'we can do it' loppuhuipennusta. Edistyksellisten maiden ja kansalaisjärjestöjen suurimpana voittona voi pitää vakuutusta siitä, että huumepolitiikan kaikkien toimenpiteiden tulee perustua YK:n ihmisoikeuksiin, jotka julistettiin 60 vuotta sitten. Tuskin mikään päätös alleviivaa paremmin YK:n huumebyrokratian jäykkyyttä!

Kansainvälisen huumepolitiikan byrokratia on niin jäykkä, että kokouksessa esille tulleista erimielisyyksistä huolimatta kokouksen puheenjohtajan ja sihteeristön etukäteen laatima julistus hyväksyttiin seuraavan kymmenen vuoden ohjelmaksi.

Huumepolitiikka jaetaan perinteisesti tarjonnan ja kysynnän rajoittamiseen (supply and demand). Tarjonnan rajoittaminen tarkoittaa perinteistä kriminaalipoliittista lähestymistapaa kasvattajia, salakuljettajia ja myyjiä kohtaan. Kysynnän rajoittaminen tarkoittaa käyttäjiin ja kokeilijoihin kohdistettuja, nekin etupäässä kriminaalipoliittisia toimenpiteitä. Sihteeristön kokoukselle laatimat ohjelma sisälsi neljä tarjonnan rajoittamista ja yhden kysynnän rajoittamista käsittelevää toimintasuunnitelmaa. Tämä perustui kirjaimellisesti vuoden 1998 ohjelmaan.

Huumeiden käytön terveydellisille ja sosiaalisille vaikutuksille ei ollut lainkaan omaa toimintasuunnitelmaansa. Huolimatta useiden maiden ja kansalaisjärjestöjen painostuksesta kokousprosessin aikana sekä huippukokouksessa ei haittoja vähentävää politiikkaa mainita uudessakaan julistuksessa. Mm. Venäjän edustajan mukaan sen sisällyttäminen olisi romuttanut kansainvälisen huumepolitiikan perusteet, koska Venäjällä ei saa harjoittaa haittoja vähentävää politiikkaa. Rehellisen ja avoimen arvioinnin sijaan diplomaatit ja virkamiehet päättivät pienimmän yhteisen nimittäjän politiikkana jatkaa vuoden 1998 julistusta pyrkiä kohti huumeetonta maailmaa.

Ongelmana isossa ja kansainvälisessä järjestelmässä on, kuinka pitää pystyssä monitahoista eli multilateraalista järjestelmää mutta samalla tunnustaa sen ongelmat ja heikkoudet. EU:n komission raportissa korkean tason kokoukselle (http://ec.europa.eu/justice_home/doc_ce ... _09_en.pdf ) tuotiin hyvin selvästi esille se, että kuluneen kymmenen vuoden tavoitetta ei saavutettu: raportin mukaan maailmassa ei ole havaittavissa mitään merkkejä huumeiden tuotannon eikä kulutuksen vähenemisestä. Tämä oli kuitenkin UNGASS 1998:n tärkein tavoite.

Kun yhtäkään vuonna 1998 asetettua tavoitetta ei saavutettu, lausui UNODC:n johtaja Costa korkean tason kokouksessa mm. että ”world drugproblem is contained” ja “humanity has made measurable progress" eli ”huumeongelma on hallinnassa” ja ”inhimillisyys on edistynyt mitattavalla tavalla”. Humaanisuutta mitataan ilmeisesti YK:ssa samoilla mittareilla kuin huumeongelmaa eli takavarikoilla, tässä tapauksessa ihmisten takavarikoilla, koska huumeiden takia pidätettyjen ja vangittujen määrä maailmassa kasvaa jatkuvasti.

Kansainvälisen huumevalvonnasta on jäänyt jäljelle pelkkä illuusio yksimielisyydestä. Jyrkän linjan maista mm. Venäjä vaati ratkaisuna omaan heroiiniongelmaansa Afganistaniin laajamittaista oopiumunikon myrkytystä. Japanin edustajalla oli kokousprosessille tarjota päätöslauselmaehdotus 'Cannabis Seeds as a Global Threat’. Kumpikin ehdotus kaatui määrittely- ja toteutusongelmiin.

Maailman huumetilanne: vahvassa hallinnassa vai epäpätevästi tilastoitu?
Lähde:
World situation with regard to drug trafficking
Report of the Secretariat
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/ ... penElement
World situation with regard to drug abuse
Report by the Secretariat
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/ ... penElement

YK:n huumevalvontabyrokratian ongelmat kiteytyvät käytetyn tilastoaineiston luotettavuudessa. CND:n sihteeristönä toimiva UNODC tuotti korkean tason kokoukselle mm. kaksi raporttia maailman huumeiden väärinkäytöstä ja maailman huumeiden salakuljetuksesta. Niiden sisällön voisi tiivistää, että huumeiden tuotannolla on taipumus keskittyä maailman kriisialueille, joissa ei yleensä ole luotettavaa tilastointia eikä tilastokeskusta.

Huumeiden väärinkäyttöä käsittelevän raportin yhteenveto loppuu lauseeseen: ”Pitkäjänteisen huumeita koskevan tiedon keruujärjestelmän puuttuminen estää uusien epidemioiden havaitsemisen ja todenperäiseen tietoon perustuvien toimenpiteiden käyttöönoton.”

Tämä on täysin päinvastainen Costan juhlapuheessa esittämälle mielikuvalle YK:n huumepolitiikan perustumisesta ”vahvaan (robust) tietopohjaan”.

Costan väite siitä, että maailman huumetilanne olisi ”contained” eli hallinnassa ja vakiintunut, on myös täysin ristiriidassa Costan oman toimiston tuottaman tuotantoa ja salakuljetusta käsittelevän raportin kanssa. Sen yhteenvedossa todetaan, että ”kannabishartsin eli hasiksen takavarikot lisääntyivät merkittävästi vuonna 2007 ja alustavien tietojen mukaan myös kannabiskasvin eli marihuanan takavarikot kasvoivat jossain määrin. Kannabiskasvin kasvatuspinta-alan Afganistanissa arvioidaan vastaavan Marokon kasvatuspinta-alaa.”

Sivulla 24 UNODC esittää rehellisimmän lausunnon esittämänsä tiedon laadusta ja syistä sen heikkoon tasoon: tilastoja ei yleensä kerätä kriisialueilla, joihin kansainvälisen huumekaupan tuotanto kulloinkin siirtyy! YK:n käyttämän tiedon tukijalka on takavarikkotiedot ja vakavimmat aukot eli takavarikoinnin höltymistä tapahtuu nimenomaan siellä missä huumetilanne kehittyy akuuteimmin eli tällä hetkellä Lähi- ja Keski-idässä sekä läntisessä Afrikassa.

Viime vuoden CND:n kokouksen alla UNODC julkaisi raportin ‘Making drug control ‘fit for purpose’: Building on the UNGASS decade’ (http://www.unodc.org/documents/commissi ... CRP17E.pdf). Raportti paljastaa lisää YK:n huumepolitiikan harhoista. YK:n huumebyrokratiassa kaikki laittomien huumeiden käyttö on ns. väärinkäyttöä (abuse). Ko. raportissa sivulla 3 järjestelmää kehutaan sillä, että se saanut rajoitettua (contained) huumeiden väärinkäytön 5%:iin maailman väestöstä. Mutta raportti jatkaa, että vain alle kymmenesosa tästä on ongelmaista huumeiden käyttöä. Costa ja hänen toimistonsa siis myöntävät epäsuorasti, että yli 90% huumeiden käytöstä on ongelmatonta eli ei väärinkäyttöä.

Sivulla 10 raportti käy läpi huumesodan ei-aiottuja seurauksia: rikolliset pimeät markkinat, huumeiden vastaiseen toimintaan tarkoitettujen resurssien valuminen pelkästään kriminaalipolitiikan toimijoille, huumekasvien kasvatuksen siirtyminen yhä uusille kriisialueille, käytettyjen aineiden vaihtuminen politiikan muuttumisen myötä sen sijaan että aineiden käyttö vähenisi ja lopuksi käyttäjien syrjäytyminen yhteiskunnasta.

UNODC:n analyysissa ei tietenkään oteta kantaa siihen, kuinka paljon YK:n oma huumepolitiikka kärjistää näitä kriisejä, jotka edelleen pahentavat huumeongelmaa, jota YK:n politiikan pitäisi lievittää.

YK:n huumepolitiikan menestyksen arviointi 100 vuoden tai 10 vuoden tarkastelujaksoilla on mahdotonta, koska YK:kin myöntää sen tiedonkeruujärjestelmän olevan puutteellinen ja puolueellinen. Hallitukset keräävät tietoa omasta toiminnastaan eikä annetuille tiedoille ole puolueetonta tarkastajaa. Alle 50% YK:n jäsenmaista ylipäänsä palauttaa tiedonkeruulomakkeensa ja tästä tiedosta vain murto-osa on ns. kovaa faktaa. Robust ei tarkoita samaa kuin reliable vaan on jälleen kerran osoitus Costan loistavasta byrokraattisesta mielikuvituksesta muuttaa epäluotettava tieto uskottavan kuuloiseksi. (http://www.idpc.info/php-bin/documents/ ... r09_EN.pdf)

Väite, että "World drugproblem is now contained" voi päteä muutamissa kehittyneissä maissa, joissa 1990-luvulla tapahtunut voimakas kasvu on tasaantunut 2000-luvulla eli markkinat ovat ns. kyllästyneet. Afrikasta ja Aasiasta ei ole mitään selvää kehitystä tiedossa ja mm. Venäjän ja Kiinan huumeiden käytön laajuudesta ei ole mitään luotettavaa tietoa olemassa.

YK:n huumebyrokratian asenne kritiikkiä kohtaan tulee esille Costan vähättelevästä luonnehdinnasta, että huumepolitiikan muutosta vaatii "äänekäs vähemmistö". Tämä yhä kasvava joukko on kuitenkin eri maiden nykyisiä ja entisiä päämiehiä, poliiseja, tuomareita, tutkijoita, eri kirkkokuntien edustajia ja jopa YK:n huumevalvontakoneiston jäseniä.

Mm. EU:n komissio ja Beckley-säätiö (http://www.beckleyfoundation.org/policy ... ssion.html) toivat kokoukselle raporttinsa maailman huumetilanteesta ja kannabiksen asemasta siinä, ne nousivat esille käydyissä keskusteluissa mutta julistustekstissä ei ole viitettäkään haittojen vähentämiseen, huumeiden julkiseen valvontaan ottamiseen puhumattakaan huumeiden laillistamisesta.

Kannabiksen asema on kansainvälisen huumevalvonnan suurin kompastuskivi: YK:n tietojen mukaan jo 172 valtiota tai aluetta tuottaa sitä, sen kasvatus ja kulutus ovat nousseet 50 vuoden eli nykyaikaisen huumevalvonnan aikana aivan uusiin mittasuhteisiin ja sen valvonta eri maissa on hyvin erilaista käytön ja kaupan dekriminalisoinnista kuolemanrangaistuksiin. Huumesodan jatkaminen perustuu UNODC:n johtajan muotoilemaan ’huumeongelma on hallinnassa (contained)’ ajatteluun: jatketaan ajatusmallia, johon on ehdollistuttu.

Evo Morales ja muutoksen vaatimukset
Kuvakooste korkean tason kokouksesta, Evo Morales hyvin esillä
http://www.flickr.com/photos/unodc/tags/cnd/show/

Muutoksen vaatimukset tiivistyivät kokouksessa Bolivian presidentin Evo Moralesin esiintymisessä ja ehdotuksissa. Morales ehdotti korkean tason kokoukselle koka-pensaan lehden poistamista sopimusten huumeluettelosta ja sen korvaamista koka-pastalla, joka on kokaiinin valmistuksen raaka-aine. Hän ilmoitti maansa alkaneen toteuttaa tätä sopimusten uudelleen tulkintaa, koska lehden pureskelun ei ole todettu olevan haitallista ihmisen terveydelle.

Hän toi kokoukseen koka-pensaan lehtiä, joita hän esitteli kokoukselle ja pureskeli niitä vaihtoehtona kokouksen virallisille antimille. (Kokoustilojen yhteyteen oli mm. järjestetty erillinen tila tupakoinnille tupakoinnin haittojen vähentämiseksi!). Puheensa lopuksi hän pyysi UNODC:n johtajaa Costaa pidättämään hänet ja sai kokoukselta raikuvat suosionosoitukset.

Kansalaisjärjestöjen esitykset ja vaikuttaminen kilpistyy päätöksentekokoneiston suojaksi pystytettyyn byrokratian, sihteeristöjen, turvamiesten, järjestäjien jne muodostamaan turvamuuriin. Edistyksestä kertoo Evo Moralesin omat muistot ajoilta, jolloin hän Bolivian kokapensaan kasvattajien liiton puheenjohtajana oli ollut CND:n kokouksessa ja köyhänä maanviljelijänä joutui turvautumaan delegaattien aamiaisbuffeesta jäljelle jääneeseen ruokaan. Nyt hänellä on oma pöytä.

Haittoja vähentävän politiikan käsittely kokousprosessissa toi selvimmin esille sen, kuinka merkittävä UNODC CND:n sihteeristönä on YK:n huumepolitiikan muotoilussa. UNODC:n eli YK:n huume- ja rikostoimiston toimenkuvaan liitettiin 2000-luvun alun terrorihysterian aikana myös kansainvälisen terrorismin torjunta. Yksi kokoukseen osallistuneiden kansalaisjärjestöjen käytännön ehdotus onkin se, UNODC:n jaetaan niin, että huumeet erotettaisiin selvästi rikollisuudesta.

Kansalaisjärjestöille Wienin kokous oli läpimurto
Lähde: Hungarian Civil Liberties Union 6 April 2009
Huumeeton maailma, reloaded, dokumentti CND:n 52. kokouksesta Wienissä 11. - 12.3.2009
http://www.drogriporter.hu/en/reloaded
http://www.youtube.com/watch?v=enjn8EWVxpk
Video mielenosoituksesta CND:n kokouspaikan edessä:
http://drogriporter.hu/en/demovideo
http://www.youtube.com/watch?v=xkXX8M0pUzA
Video Costan yrityksistä selittää Hollannin kannabispolitiikkaa
http://www.youtube.com/watch?v=lExNjEhdSkY
http://drogriporter.hu/en/discussionpaper
Kansalaisaktivismia kokouksen aikana:
http://www.boingboing.net/2009/03/13/bb ... -nati.html

Kansalaisjärjestöjen mukaan ottaminen perustuu YK:n ja sosiaali- ja talousneuvoston ECOSOC:in ohjeisiin. Vaikka kansalaisjärjestöjen osallistuminen YK:n huumepolitiikan muotoilussa törmääkin byrokraattiseen jarrutukseen voidaan vuoden 2009 kokousta pitää läpimurtona: ihmisoikeudet, haittojen vähentämiseen tähtäävä politiikka, tärkeiden lääkeaineiden saannin turvaaminen, laittomien kasvien korvaaminen kehitysyhteistyön näkökulmasta ja todistusaineistoon perustuva huumepolitiikka tulivat näkyvästi mukaan ns. pyöreän pöydän neuvotteluihin. Vaikka lopullinen julistusteksti on pettymys, saatiin neuvottelujen luonne muutettua.

Kansalaisjärjestöjen näkyvä osallistuminen oli Wienin kokouksen suurin läpimurto. Hungarian Civil Liberty Unionin dokumentissa Wienin kokouksesta tulee esille tämän byrokratian julkisuuspakoisuus: niin paljon kuin huumeista kirjoitetaan ja tehdään elokuvia, on tämä tausta suurelta osin tuntematon. Suomessa, kuten suurimmassa osassa maailman maita, tämä konferenssi sivuutettiin uutisissa.

Wienin kokoukseen osallistui 200 kansalaisjärjestöjen edustajaa 65:sta virallisesta järjestöstä. Lisäksi yhä useampien maiden delegaatioissa on mukana kansalaisjärjestöjen ja tutkijayhteisön edustajia. Kansalaisjärjestöt eivät saaneet puheenvuoroja korkean tason kokouksessa mutta Ruotsin kuningatar Silvian ja Beyond 2008 kansalaisjärjestöfoorumin puheenjohtajan Michael Perronin viiden minuutin esitykset foorumin työstä pääsivät hyvin esille.

Kansalaisjärjestöt saivat sanomansa julki kokouksen ulkopuolella järjestetyissä tilaisuuksissa, kokouksen eri työryhmissä, Costan järjestämässä keskustelutilaisuudessa ja kuningatar Silvian tarjoamilla illallisilla. Lisäksi kokouksen yhteydessä oli mielenosoituksia ja järjestöjen omia tiedotustilaisuuksia. USA:n delegaatio on CND:n vaikutusvaltaisin delegaatio eikä Obaman uuden hallinnon miehistövaihdokset kerinneet muuttamaan sen työskentelyä mutta hän lähetti uusia ohjeita koskien mm. neulojen vaihtamisohjelmia ja delegaatiolla oli peräti kaksi tapaamista USA:n kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

Kriitikot kiinnittävät huomion huumesodan suuriin kustannuksiin, mikä on myös huumesodan jatkumisen syy: pelkästään Wienin kokoukseen osallistui 1400 byrokraattia, diplomaattia ja poliitikkoa, joiden leipä tulee huumeiden vastaisen asenteen ylläpitämisestä. Hyväksytty uusi julistus tulee ohjaamaan resursseja poliiseille, vanginvartijoille, turvayrityksille, huumetestejä valmistaville yrityksille, huumeiden vastaisille järjestöille jne.

Yhden brasilialaisen kansalaisjärjestön edustaja tiivistää osuvasti: miksi meillä on suuri ja paljon resursseja nielevä järjestelmä parin kasvin valvontaan kun tämän järjestelmän pystyttäneiden länsimaiden kemikaalitehtaat syytävät joka viikko uusia kemikaaleja markkinoille, joilla mainostetaan olevan sitä ja tätä vaikutusta ihmisten elämään?

Seuraava arviointi 2019
Lähde: One Hundred Years of Drug Control -mediakooste
http://www.unodc.org/unodc/en/commissio ... ntrol.html
Outcome of the round table on current and emerging challenges, new trends and patterns of the world drug problem and possible improvements to the evaluation system
http://www.unodc.org/unodc/en/commissio ... 2-HLS.html
Guardian 16.3.2009
http://www.guardian.co.uk/world/2009/ma ... e-exchange

Wienin kokousta 2009 pidettiin kieltolaki-ihmisten keskuudessa merkittävänä koska he laskevat kuluneeksi sata vuotta kansainvälisen huumepolitiikan aloittamisesta Shangain sopimuksella vuonna 1909.

Nykyisen kaltainen huumesota perustuu kuitenkin vuosien 1961, 1972 ja 1988 sopimuksiin. Kannabiksen kieltämisen kannalta oleelliset sopimukset ovat vuoden 1961 YK:n huumausaineyleissopimus ja vuoden 1988 United Nations Convention Against Illicit Traffic In Narcotic Drugs and Psychotropic Substances eli ns. Wienin sopimus. Vuoden 1961 sopimus rajoittaa sopijavaltioiden mahdollisuuksia harjoittaa omaa politiikkaansa ja vuoden 1988 sopimus velvoittaa sopijavaltiot tiukkaan kriminaalivalvontaan.
Viimeisessä sopimuksessa kiteytyi USA:n painostamana ns. Reagan doktriini, jolla tehtiin USA:n presidentti Nixonin julistamasta huumesodasta kansainvälinen normi, johon kaikkien maiden tulisi pyrkiä. Tämä doktriini huipentui vuonna 1998 Drug free world - we can do it! julistukseen, jota nyt sitten yritettiin puida Wienissä.

Vaikka kokouksen hyväksymä julistus jäi vielä viime vuosisadan retoriikaksi, antaa CND:n kokouspöytäkirjojen sisältö toivoa uuden politiikan esille noususta: ensimmäisen korkean tason neuvottelupäivän pyöreän pöydän keskustelujen loppuasiakirjassa yhdeksän tärkeimmän kohdan joukosta löytyvät kehotukset huumepolitiikan muutokseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja haittoja vähentävään politiikkaan:

6. Addressing the world drug problem requires an integrated, balanced approach. The dichotomy of production and consumption, which has characterized the debate for so long, is no longer valid or helpful.
7. Respect for human rights, individual rights and the principle of shared responsibility is fundamental to drug control policy and programming. Working towards multilateral consensus on those issues is important for coming to an effective response to current and emerging challenges of the world drug problem.
8. Reducing the harm related to illicit drug use requires a complementary approach among health, social welfare and criminal justice service providers. The increase in injecting drug use and the spread of HIV associated with drug use need to be addressed seriously, and the efficacy of the related policies and programmes needs to be evaluated.

USA:n useiden osavaltioiden itsenäiset ratkaisut ja Euroopassa mm. Portugal, Hollanti ja Tsekin tasavalta ovat esimerkkeinä siitä, miten huumepolitiikka tulee kehittymään tehtyjen sopimusten raameissa: huumeiden käytön dekriminalisaatio, lääkekannabiksen salliminen, hoitoonohjaus rankaisemisen sijaan ja haittoja vähentävä politiikka lisääntyy.

Muualla maailmassa samojen sopimusten perusteella jatketaan räikeitä ihmisoikeusrikoksia. Niiden kunnioittaminen on vasta tekstiä paperilla ja ne tulisi viedä kaikkien maiden huumelakeihin, kaikille poliisilaitoksille, vieroitusklinikoille, päättäjille, huumevirkamiehille jne.

”On traagista ironiaa, että YK, jota niin usein kiitetään rauhantyöstä, sallii nimensä käyttämisen sodassa, joka aiheuttaa suunnatonta hätää ja kärsimystä maailman syrjäytyneimmille ihmisille. Meksikon jo yli 8000 murhaa, Kolumbian ja Afganistanin epävakaus, jatkuva korruptio ja levottomuudet Karibian ja Länsi-Afrikan maissa ovat todisteita maailmanlaajuiseen kieltolakiin perustuvan huumevalvontajärjestelmän tuhovaikutuksesta,” kiteyttää brittiläisen Transform kansalaisliikkeen johtaja Danny Kushlick.

Atlantin toisella rannalla yhteiskuntatutkija ja filosofi Francis Fukuyama, jota arvostettiin 1990-luvulla konservatiivipiireissä hänen näkemyksestään liberaalin demokratian voitosta maailmassa mutta joka siirtyi varhain Barack Obaman kannattajiin, kehotti tuoreessa The American Interest -lehdessä (23.3.2009 http://the-american-interest.com/contd/?p=711) Obaman hallintoa laillistamaan huumeet yhtä ankaran valvonnan alaisuudessa kuin tupakka ja alkoholi, minkä hän näki parhaana ratkaisuna niiden käytön vähentämiseksi. Hänen mielestään suurin ongelma laillistamisessa olisi saada USA:n kongressissa ehdotukselle tarpeeksi tukea, koska se on sitoutunut muiden maailman valtioiden tavoin kolmen kansainvälisen huumesopimuksen noudattamiseen, joita se itse oli tekemässä ja pakottamassa muille.

[Edwin]

http://www.speedyshare.com/580573860.html

Lääkekannabis on vaihteeksi päässyt radioon, noin 19 minuutin kohdalla alkaa aiheesta yllättäväkin puheenvuoro, eikä vähiten yllättävän henkilön taholta.

[Janus]

http://www.speedyshare.com/580573860.html

Lääkekannabis on vaihteeksi päässyt radioon, noin 19 minuutin kohdalla alkaa aiheesta yllättäväkin puheenvuoro, eikä vähiten yllättävän henkilön taholta.

Kyseessä on siis ohjelma nimeltä Taustapeili: Peter Nymanin pyöreä pöytä. Esitetty YLE Radio Suomessa 08.04.2009

Pauli Aalto-Setälä, Sirkka Hämäläinen ja Pekka Seppänen väittelevät (Kolmas keskustelu 19:12 eteenpäin):

- Miksi hyviä kipulääkkeitä ei käytetä?

Yksi johtopäätöksistä oli, että kannabis pitäisi saada hallitusti ja valvotusti kipulääkkeiden joukkoon Suomessa.

Löytyy vielä myös Ylen areenalta: http://areena.yle.fi/podcast?s=rss&pid=739741

[Edwin]

Spice - kieltolain kukkanen
Lähde: EMCDDA Action on new drugs briefing paper: Understanding the
‘Spice’ phenomenon (a report from an EMCDDA expert meeting, 6 March
2009, Lisbon) 18.5.2009
http://www.emcdda.europa.eu/publication ... 5/article6
http://www.emcdda.europa.eu/attachement ... g%20the%20‘Spice’%20phenomenon_1Update%2020090514.pdf

Netissä kukkii kieltolain uusin kukkanen, Spice. Hakusanalla löytyy
runsaasti sivustoja, joilla myydään uutta tuotetta, joka on laillinen
mutta vaikuttaa kannabinoidireseptoreihin samalla tavalla kuin
luonnonyrtti tai jopa huomattavasti vahvemmin. Tämä uusi tuote on
kieltolain kukkanen kolmesta syystä: siinä on erilaisia kannabiksen
tavoin vaikuttavia kemikaaleja, joita lääkeyhtiöt ovat kehitelleet
kannabinoiditutkimuksiinsa, koska varsinainen kannabis on kielletty
lailla. Toisaalta myyjät ovat turvassa lainkouralta eikä käyttäjillä
tämä tuote näy missään huumetestissä.

Spice tuotteissa yhdistyy kaksi innovaatiota: jo vuosia eri lehdissä
mainostettuihin ns. laillisiin yrttituotteisiin on lisätty
lääkeyhtiöiden keinotekoisia kannabinoideja kuten mm. CP 47,497 ja sen
eri versiot, JWH-018 ja JWH-073 sekä oleamidi, joita on tavattu
euroopassa sekä HU-210, jota on tavattu vain USA:ssa. Monet näistä
aineista ovat paljon luonnon kannabista vahvempia, jolloin annoskoko
voi olla alle 1 mg.

Eli spice-ilmiö lyhyesti selitettynä: lääkeyhtiöt tutkivat
kannabinoidien toimintaa keinotekoisilla mutta laillisilla aineilla,
kauppiaat myyvät aineita, joita ei ole kielletty kansainvälisillä
huumesopimuksilla ja käyttäjät suosivat aineita, jotka eivät näy
huumetesteissä ja joita koirat eivät haista.

Lääkeyhtiöiden laboratorioissa on vielä satoja erilaisia
kannabinoidireseptoreihin vaikuttavia aineita, jotka vain odottavat
kaupallista läpimurtoa kannabiksen kieltolain muodostamilla
markkinoilla. Spice-ilmiö lähettää sellaisen symbolisen viestin
kansalaisille, että jossain demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella
on taho, joka alistaa ihmisiä virtsatesteihin, koirilla haistatteluun,
kotietsintöihin ja ruumiintarkastuksiin ilman pohdintaa siitä, onko
etsityillä tuotteilla haittavaikutuksia vai ei. Pääasia on
kansalaisten alistaminen, ei heidän suojeleminen.

[Edwin]

Kannabis kirjallisuudessa

François Rabelais
Pantagruelin kolmas kirja
ISBN: 978-951-0-34903-8
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product ... -0-34903-8

Renesanssikirjallisuuden tunnetuimman hahmon Francois Rabelaisin (1483
tai 1494 - 1553) kolmas kirja on suomennettu. Kahden jättiläisen,
Gargantuan ja hänen poikansa Pantagruelin, rönsyilevien seikkailujen
kolmannen kirjan loppuhuipennuksena tutustumme mystisen yrtin
pantagruelionin ihmeellisiin ominaisuuksiin. Kun Rabelais paljastaa
yrtin siemenien olevan kaikkien laululintujen herkkua ja sen käytön
voivan kuumentaa aivoja sekä täyttävän pään harmillisilla ja
kivuliailla huuruilla (ss. 229 - 230), lukija voi päätellä kyseessä
olevan hampun.

Selostettuaan kasvimaailman monipuolista ja -polvista taksonomiaa
valottaa Rabelais lukijoilleen pantagruelionin ominaisuuksia
vertaamalla sitä Pantagruelin elämään, pituuteen ja ominaisuuksiin:

"Yksi peruste pantagruelionin nimelle on sen ominaisuuksissa. Sillä
aivan kuten Pantagruel oli kaiken riemukkaan täydellisyyden idea ja
ihanne (enkä usko että kukaan teistä ryypiskelijöistä epäilee sitä),
samoin katson pantagruelionilla olevan niin paljon suopeaa vaikutusta,
tehoa ja täydellisyyttä, niin paljon hyvää tekeviä voimia, että jos
tämä yrtti ja sen ominaisuudet olisivat olleet tiedossa silloin, kun
puut profeetan kertoman mukaan valitsivat metsän kuningasta
hallitsijakseen ja valtiaakseen, se olisi epäilemättä saanut
enemmistön äänistä." (ss. 236 - 237)

Rabelais valottaa salaperäisen yrtin tuottavan hirttoköyttä, olevan
kypsänä noin kahden metrin mittainen, toimivan antiseptisesti,
parantavan hevosen ähkyn (keskiajalla yhtä tärkeä ominaisuus kuin
auton korjaaminen nykyaikana), palovamman sekä olevan tärkeä ruokien,
säkkien, paperin, kankaiden, purjeiden ja köysien raaka-aine:

"Se on kuin jokin pyhä yrtti, taianomainen kuten rautayrtti,
roomalaisten kotijumalien arvostama, eikä vainajan ruumista voi
haudata ilman sitä.

Koska tuo kasvi auttaa vangitsemaan ilmavirrat, saattavat suuret
rahti- ja matkustajalaivat, sotalaivat, tuhat ja kymmenentuhattakin
ihmistä kuljettavat alukset sen avulla lähteä liikkeelle ja kulkea
kapteeniensa haluaamaan suuntaan.

Tuon kasvin avulla kansat, jotka luonto tuntui haluavan pitää
piilossa, pääsemättömissä ja tuntemattomina, ovat nyt
tavoitettavissamme samoin kuin me niiden, eivätkä sellaiseen pysty
linnutkaan, oli niiden höyhenpuku miten kevyt tahansa ja osasivatpa ne
miten köykäisesti tahansa uida luonnon tarjoamassa ilmassa. Sen
ansiosta Taprobrana on nähnyt Lapin, Jaava Rhipaeian vuoret, Phebol
Thelemen, islantilaiset ja grönlantilaiset matkustavat Eufratille,
Boreas on nähnyt Austerin talon ja Eurus vieraillut Zefyrin luona.
Vieläpä taivaalliset henget, merten ja maiden jumalat, ovat
pelästyneet huomatessaan, miten pohjoiset kansat ovat siunatun
pantagruelionin avulla matkanneet kohti etelänapaa, ylittäneet
molemmat kääntöpiirit, läpäisseet kuuman vyöhykkeen, mitanneet koko
eläinradan, ylittäneet päiväntasaajan ja voineet katsoa molempia
napoja horisontissaan.

Samanlainen kauhu täytti olympolaiset jumalat, kun he sanoivat:

'Pantagruel on yrttinsä kautta antanut meille uutta ajateltavaa,
hirvittävämpää kuin aloadit konsanaan. Pian hän menee naimisiin ja saa
lapsia. Tätä kohtaloa emme voi kääntää, koska se on kehrätty
kohtalotarten värttinässä, ja he ovat välttämättömyyden tyttäriä. Voi
olla, että joku hänen lapsistaan keksii yhtä voimallisen yrtin, jonka
avulla ihmiset kykenevät vierailemaan raekuurojen lähteellä, sateiden
suluilla ja salamien ahjoilla; he voivat levittäytyä kuuhun, matkustaa
tähtikuvioihin ja asua siellä, yhdet kultaisessa Kotkassa, toiset
Lampaassa, jotkut Harpussa ja toiset hopeisessa Leijonassa; istua
kanssamme saman pöydän ääreen ja ottaa meidän jumalattariamme
puolisoksi, mikä on ainoa tapa tulla jumalaksi.'

Lopulta he ryhtyivät pohtimaan, miten he voisivat suojautua sitä
vastaan." (ss. 238 - 239)

Olympolaiset jumalat eli Rooman paavin Innocentius VIII:n julkaisema
bulla Summis desiderantes affectibus oli vuonna 1484 kieltänyt yrtin
käytön noitalääkkeissä. Rabelaisille lääkärinä kannabis oli varmaan
tuttu paitsi kuituna ja ruokana niin myös lääkkeenä, ja hänen yrtin
ylistyksensä voisi lukea sensuuria kiertävänä fantasiana. Rabelaisin
kirjat ovat varhaisin tunnettu esimerkki eurooppalaisesta
pössökirjallisuudesta.

Mikko Ylikangas
Unileipää, kuolonvettä, spiidiä
Huumeet Suomessa 1800-1950
ISBN: 978-951-796-578-1
http://www.atenakustannus.fi/index.php? ... rja_id=240

Suomalaista huumeiden historiaa kartoittavassa kirjassaan Mikko
Ylikangas on omistanut yhden kappaleen erityisesti kannabikselle (s
52). Keskiajalla kannabista käytettiin Euroopassa sekä yleislääkkeenä
että päihteenä. Napoleonin Egyptin sotaretken jälkeen
Pohjois-Afrikassa keksityn hasiksen käyttö yleistyi ensin Ranskassa ja
sitten muualla Euroopassa.

Turkin sodan myötä alkoi suomalaisissa lehdissä ilmestyä selostuksia
myös hasiksen käytöstä. Mm. Duodecim-lehdessä vuonna 1895 kuvattiin
luultavasti ensimmäinen kannabismyrkytys Suomessa. Ylikangas lainaa
vuonna 1907 Tidskrift för hälsovård -lehdessä julkaistua artikkelia
"Hasiksen ihmeelliset vaikutukset". Artikkeli on varoittava, siinä
kerrotaan noin 200 miljoonan ihmisen käyttävän hasista päihteenä mutta
kirjoittaja päätyy pohtimaan:

"Pitäisikö kuntien ja valtion alkaa ansaita suuria summia hasiksella?
Pitäisikö hasikselle säätää 'göteborginsysteemi' ja osa tuloista
käyttää ilmaisten musiikkiesitysten järjestämiseen työläisille?"

Tämän jälkeen kannabis vaipuu sivuhuomautuksen rooliin suomalaisessa
päihdehistoriassa. Itsenäistymisen jälkeen alkoholin kieltolaki
muuttaa päihdepolitiikan luonteen kristillistyyppiseksi
moralisoinniksi. Boheemitaitelijat kuten tulenkantajat, jazzmuusikot
ja merimiehet käyttävät sitä satunnaisesti kunnes 60-luvulla kannabis
nousee uuden nuorisokulttuurin tunnukseksi ja mm. Muumit yrittävät
ostaa marihuanaa Muumit Torrelorcalla -sarjakuvassa. Mutta se on jo
toisen kirjan aihe.

Kannabiskeskustelua seuraava huomaa parissa vuodessa sen kiertävän
samoja kehiä yhä uudelleen ja Rabelaisin sekä Ylikankaan kirjat
lohduttavat siinä, että tuota keskustelua ollaan käyty ainakin 500
vuotta.

[Edwin]

Kannabis - ei enää lisätä haittoja

Kannabis- ja kannabinoiditutkimusta on vuosikymmenten mittaan kertynyt
niin paljon, että kriminaalipolitiikkaa puolusteleviin väitteisiin,
ettei kannabista ole tutkittu tarpeeksi ja ettei enää lisätä haittoja
laillistamalla se, voidaan antaa tuoreiden julkaisujen valossa päteviä
vastauksia.

Kannabistutkimus
Lähde: Medicinal use of cannabis in the United States: Historical
perspectives, current trends, and future directions
Journal of Opioid Management 5:3 May/June 2009
http://www.letfreedomgrow.com/cmu/JOM_5-3-03-Carter.pdf
Lähde: Here, there and everywhere: The endocannabinoid system.
Journal of Neuroendocrinology
Volume 20 Issue s1 , Pages 1 - 151 (May 2008)
http://www3.interscience.wiley.com/jour ... 9845/issue
http://www3.interscience.wiley.com/cgi- ... 7/PDFSTART

USA:ssa vuonna 1937 alkanut liittovaltiotasoinen kannabiksen
kieltolaki onnistui melkein tyrehdyttämään lääkekannabiksen käytön ja
tutkimuksen mutta tieteen läpimurtojen ansiosta lääkekannabis on
noussut varteenotettavaksi kilpailijaksi monille lääkkeille ja USA:ssa
13 osavaltiota on hyväksynyt sen käytön.

Jo 1970-luvulla potilaat saivat USA:n liittovaltion aloittamaan
lääkekannabiksen kasvatuksen ja jakelun. Suomessakin vieraillut Elvy
Musikka on yksi neljästä tämän ohjelman jäljelle jääneistä potilaista.
Ohjelma suljettiin yllättäen uusilta potilailta vuonna 1992 ja USA:n
julkisen terveydenhoidon virasto (US PublicHealth Service) antoi
selityksen, että ”ohjelma heikensi kannabiksen kielteistä mielikuvaa,
mitä tarvittiin sen laittomuuden ylläpitämiseksi kansalaisten
keskuudessa”. ( s 3/16)

Kieltolain kannattajat ovat väittäneet lääkekannabiksen olevan Troijan
hevonen kannabiksen laillistamiseksi mutta tämä päätös on yksi
esimerkki siitä, kuinka kannabiskeskustelussa politiikka menee tieteen
edelle.

Kannabiskeskustelussa käytetään väitettä, ettei kannabista tunneta
tarpeeksi hyvin, että se voitaisiin laillistaa. Pelkästään kannabiksen
kemiasta ja farmakologiasta löytyy nykyään jo yli 15 000 ja ihmisen
sisäsyntyisistä kannabinoideista yli 2000 tieteellistä artikkelia. ( s
2/16)

Myös viime vuoden Journal of Neuroendocrinology -lehden sisäsyntyisiä
kannabinoideja käsittelevä erikoisnumero kumoaa väitteen siitä, että
kannabista ei olisi tutkittu. Lääketieteessä kannabinoiditutkimus on
tarjonnut monille tunnetuille taudeille uuden selitysmallin ja uusia
lääkintämahdollisuuksia.

Sanofi-Aventis sponsoroi tätä erikoisnumeroa, mikä on hyvä esimerkki
siitä, että isot lääketehtaat ovat huomanneet kannabiksen ja
kannabinoidien lääkinnälliset ominaisuudet.

USA:n liittovaltio kasvattaa edelleen lääkekannabista Mississippin
yliopiston alaisuudessa, liittovaltion lääkevalvontaviranomainen FDA
on hyväksynyt synteettisten THC korvikkeiden käytön tietyissä
vaivoissa ja liittovaltio on jopa patentoinut THC:n eri
käyttötarkoituksiin (http://www.patentstorm.us/patents/6630507.html).

Mississippin yliopiston kannabisviljelmä:
http://www.youtube.com/watch?v=O8omcpXVjgQ

Ei enää lisätä haittoja

Koska kannabista ja kannabinoideja tutkitaan runsaasti, löytyy
julkaistusta tutkimusmassasta tietopohjaa myös yleisen
kannabiskeskusteluun, mm. väitteeseen, että kannabiksen laillistaminen
lisää automaattisesti päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja. Väite
perustuu rinnastukseen tupakan ja alkoholin käytön aiheuttamiin
haittoihin.

Kannabiksen käyttö ei vahingoita aivoja
Lähde: Neuroimaging in cannabis use: a systematic review of the literature.
Psychological Medicine 23.7.2009
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19627647

Brittiläinen tutkijaryhmä kävi läpi sellaiset tutkimukset, joissa oli
käytetty aivokuvantamismenetelmiä akuutin ja kroonisen kannabiksen
käytön aiheuttamien aivomuutosten havaitsemiseksi. Vain kolmessa
tutkimuksessa neljästäkymmenestäyhdestä oli havaittu eroa kannabiksen
käyttäjien ja verrokkien välillä. Tutkijaryhmän johtopäätös on
varovainen: löytyy vain vähän todisteita sille, että kannabiksen
käytöllä olisi vaikutuksia aivojen rakenteeseen.

Kannabis ei vähennä älykkyyttä
Lähde: Current and former marijuana use: preliminary findings of a
longitudinal study of effects on IQ in young adults
CMAJ • April 2, 2002; 166 (7)
http://www.cmaj.ca/cgi/content/abstract/166/7/887
http://www.cmaj.ca/cgi/content/full/166 ... lcode=cmaj

Tässä yhteydessä voi nostaa esiin Kanadassa muutama vuosi sitten
valmistunut tutkimus kannabiksen käytön vaikutuksesta
älykkyysosamäärään. Sen tulokset olivat hämmentäviä hieman kannabista
käyttävien osalta, koska lievä kannabiksen käyttö lisää älykkyyttä
enemmän kuin raittius.

Runsas ja pitkäaikainen kannabiksen käyttö laski äo:ää raittisiin
verrattuna mutta käytön loputtua äo palasi entiselle tasolle.
Tutkijoiden mukaan kannabiksella ei ole kielteistä vaikutusta yleiseen
älykkyyteen.

Kannabis vähentää onnettomuusriskiä
Lähde: Alcohol and cannabis use as risk factors for injury--a
case-crossover analysis in a Swiss hospital emergency department.
BMC Public Health 29.1.2009
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articl ... id=2654886
http://opensalon.com/blog/brinna_nanda/ ... _accidents

Sveitsiläinen tutkimusryhmä tutki onnettomuuspotilaita ja havaitsi
suoran yhteyden alkoholin ja onnettomuusriskin välillä: alkoholin
käyttö lisäsi onnettomuusriskiä keskimäärin kolminkertaiseksi. Eli jos
raittiin henkilön onnettomuusriskiä kuvataan 1:llä niin alkoholin
nauttiminen nostaa riskin 3:een.

Kun tutkijat ottivat tarkasteluun kannabiksen käytön ja
onnettomuuksien yhteyden, havaitsivat he yllätyksekseen
onnettomuusriskin tippuvan kolmannekseen eli 0.33:een.

Johtopäätös: Tutkimus osoittaa kannabiksen käytöllä olevan ”suojaava”
vaikutus onnettomuuksiin joutumista vastaan suhteessa sen annokseen
kun taas alkoholilla oli selvästi vahingollinen vaikutus. Kannabiksen
käyttö alkoholin yhteydessä ei nostanut riskiä verrattuna pelkkään
alkoholin käyttöön. Selvästikään näillä tuloksilla ei voida vaatia
laissa asetettujen rajojen muuttamista esimerkiksi tieliikennelaissa,
koska laboratoriokokeissa kannabiksen käytön on osoitettu aiheuttavan
psykomotoristen taitojen heikkenemistä. Löydösten perusteella pitäisi
kuitenkin tutkia tarkemmin sitä ympäristöä, missä kannabista
käytetään, ja sen vaikutuksia käyttäytymiseen, jotka molemmat voivat
liittyä siihen, kuinka vältetään tilanteita, joissa piilee
onnettomuusriskin kasvu.

THC voi parantaa skitsofrenian oireita
Lähde: Synthetic delta-9-tHC can improve the symptoms of schizophrenia.
Journal of Clinical Psychopharmacology 2009 Jun;29(3):255-8
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19440079

Kannabiksen käytön sanotaan aiheuttavan mielenterveysongelmia ja tämä
väite on yleisin perustelu laillistamista vastaan. Jo aiemmin on
uutisoitu, kuinka laajassa potilasaineistoja käyttäneessä
tutkimuksessa ei voitu osoittaa skitsofrenian tai psykoottisten
oireiden lisääntyneen tutkijoiden ennustamalla tavalla vaan
lisääntyneestä kannabiksen käytöstä huolimatta niiden taso on pysynyt
samana tai vähentynyt.

Kannabiksen käytön katsotaan pahentavan psykoottisia oireita
skitsofreniapotilailla. Pienellä potilasryhmällä tehdyssä kokeessa
havaittiin, että neljällä kuudesta potilaasta, jotka olivat kertoneet
kannabiksen käytön parantaneen olotilaa, myös synteettinen THC
(dronabinol) paransi heidän olotilaa. Kolmella neljästä synteettinen
THC:n vähensi psykoottisia perusoireita eikä vain rauhoittanut.
Kokeessa ei havaittu haittavaikutuksia.

Tämä havainto yhdistettynä tuoreeseen havaintoon siitä, että
kannabinoidireseptorisalpaaja rimonabant ei lievitä
skitsofreniaoireita, tuo esille sen, että kannabinoidien osuus
psykooseissa on monimutkaisempi kuin mitä tähän asti on ajateltu.
Kannabinoidit voisivat tarjota uusia mahdollisuuksia skitsofrenian
hoidossa.

Kannabiksella erilainen vaikutus keuhkoihin kuin tupakalla
Lähde: Effects of cannabis on lung function: a population-based cohort study.
EUR Respir J. 2009 Aug 13. [Electronic publication ahead of print])
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19679602

Pitkäaikaisessa Uudessa-Seelannissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin
kannabiksen savulla olevan erilainen vaikutus keuhkoihin kuin tupakan
savulla. Tutkijat totesivat yhteenvedossaan, että ”kannabiksen käyttö
liittyi isompaan keuhkotilavuuteen tarkoittaen isojen hengityselinten
parempaa vastustuskykyä, mutta sen sijaan löytyi vain vähän todisteita
hengityselinten tukkeutumisesta tai hapenottokyvyn alenemisesta.”

Tutkijoiden mukaan tulokset vastasivat tupakoimattomien tuloksia.
Tupakankäyttö liittyi sen sijaan hengityskyvyn huononemiseen.

Kannabiksen käyttö laskee syöpäriskiä
Lähde: A population-based case-control study of marijuana use and head
and neck squamous cell carcinoma.
Cancer Prevention Research. 2009 Aug;2(8):759-68
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19638490

Kannabissavussa olevilla kannabinoideilla on havaittu olevan
syöpäkasvaimia tuhoavia vaikutuksia. Kannabiksen käytön ja pää- ja
kaula-alueen syöpien välisestä yhteydestä kertova epidemiologinen
tutkimus on tuottanut ristiriitaisia tuloksia. Viime vuonna
julkaistussa tutkimuksessa todettiin kannabiksen käytön jopa
vähentävän näitä syöpiä (Otolaryngol Head Neck Surg. 2008 March;
138(3): 374–380
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articl ... id=2277494).

USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö vähentää riskiä
sairastua pää- ja kaula-alueen syöpiin jopa niillä, jotka käyttävät
myös tupakkaa ja alkoholia, joiden tiedetään selvästi lisäävän ko.
syöpien riskiä.

Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö vähensi
riskiä sairastua keuhko- ja hengityselinsyöpiin. (Cancer Epidemiology
Biomarkers & Prevention Vol. 15, 1829-1834, October 2006
http://cebp.aacrjournals.org/cgi/conten ... 15/10/1829).

Kannabis voisi parantaa eturauhassyövän
Lähde: Inhibition of human tumour prostate PC-3 cell growth by
cannabinoids R(+)-Methanandamide and JWH-015: Involvement of CB2
British Journal of Cancer 18.8.2009
http://www.nature.com/bjc/journal/vaop/ ... 5248a.html

Aikaisemmin on jo tiedetty kannabinoidien vaikuttavan
eturauhaskasvaimiin. Synteettisillä kannabinoideilla tehdyissä
hiirikokeissa havaittiin niiden ehkäisevän syöpäsolujen kasvua ja
tämän vaikutuksen välittyvän CB2 reseptorin kautta. Tähän reseptoriin
vaikuttavilla aineilla on hoidollista merkitystä ja niitä tulisi
tutkia eturauhassyövän hoidossa.

Kannabis ehkäisee alkoholin aivoja rappeuttavia vaikutuksia
Lähde: White matter integrity in adolescents with histories of
marijuana use and binge drinking.
Neurotoxicology and Teratology. 2009 Jul 23.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19631736
www.statesman.com/health/content/shared ... 30296.html

Tutkijat ovat jo kauan tienneet alkoholin liikakäytön, ”ryyppäämisen”,
aivoja rappeuttavat vaikutukset nuorella iällä. Alkoholin liikakäytön
ja marihuanan käytön aiheuttamista neuropatologisista aivomuutoksista
tiedetään vähemmän. San Diegon yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa 42
nuorta jaettiin kolmeen luokkaan heidän päihteiden käyttönsä
perusteella: paljon alkoholia käyttävät, paljon alkoholia ja
kannabista käyttävät sekä raittiit.

Aivokuvantamisessa löytyi selviä eroja alkoholia käyttävien ja
raittiiden välillä. Sen sijaan myös kannabista käyttävillä ei ollut
niin selviä eroja raittiisiin verrattuina. Tutkijat arvelevat kyseessä
olevan marihuanan hermoja suojeleva vaikutus, mikä perustuu alkoholin
aiheuttaman hapettumisrasituksen vähentämiseen tai myrkyttyneiden
solujen poistamiseen.

Kannabis ja opiaattivieroitus
Lähde: Intermittent marijuana use is associated with improved
retention in naltrexone treatment for opiate-dependence.
Am J Addict 2009;18(4):301-8.)
Lähde: Lydie J Morel, Bruno Giros, Valérie Daugé
Adolescent Exposure to Chronic Delta-9-Tetrahydrocannabinol Blocks
Opiate Dependence in Maternally Deprived Rats
Neuropsychopharmacology advance online publication 24 June 2009; doi:
10.1038/npp.2009.70
http://www.nature.com/npp/journal/vaop/ ... 0970a.html
ScienceDaily (July 6, 2009)
http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 090440.htm

Kahdessa tutkimuksessa on saatu lisää näyttöä sille, että kannabista
voisi käyttää opiaattivieroituksessa. USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa
silloin tällöin kannabista käyttävät opiaattiriippuvaiset hyötyivät
vieroitushoidosta paremmin kuin ei-käyttäjät ja säännöllisesti
käyttävät.

Rottakokeissa on havaittu varhaisen äidistä vierottamisen aiheuttavan
suurempaa herkkyyttä opiaattiriippuvuudelle. Nyt suoritetuissa
rottakokeissa havaittiin, että nuorelle rotalle annettu
dronabinol-kuuri (synteettinen THC päivät 35. - 49.) näyttää
ehkäisevän riippuvuuden syntymistä. Tämä löydös selittää kannabiksen
käyttöä itselääkityksenä varhaislapsuudessa perheongelmista
kärsineillä yksilöillä.

[Edwin]

Kyseinen yhtye on tuttu mm. SKY:n 10v juhlista. Suosittelen.

http://www.elixiria.fi/forum/viewtopic.php?t=12554


Valovuodet ne vain vierivät, mutta suomen äkäisimmät hipit eivät hyydy...

Jo 10 vuoden ajan on Hidria Spacefolk ollut suomalaisen avaruuskansan ilona. Tie on vienyt yrtinkatkuisista kommuunijameista kansainvälisten psykedelia-festareiden kautta mitä moninaisimpiin tapahtumiin ja sattumiin. Astrobeat-musiikin uraauurtava bändi on aina löytänyt paikkansa ja kuulijansa kulkemalla omia latujaan silti progressiivisen instrumentaalimusiikin perinteitä kunnioittaen.

Kiitoksena yleisölle ja yhtyeen suurelle taustavoimajoukoille, sekä ensimmäisen kymmenen vuoden rajapaalun saavuttaneena, esittää Hidria Spacefolk isoimman live-spektaakkelinsa jota maan päällä on koettu.

Luvassa on kaksituntinen esitys joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi tai paikoilleen. Biisejä tullaan kuulemaan koko Hidria Spacefolkin uran ajalta unohtamatta uunituoreita vielä julkaisemattomia hitriasinfonioita jota yhtye on työstänyt 2008 vuonna tapahtuneen miehistönvaihdoksen jälkeen.

Lavalla tullaan kuitenkin näkemään myös Berliiniin kotiutunut alkuperäisjäsen. Vierailijoita on niin albumeilla soittaneista muusikoista aina mysteerisiin yllätysvieraisiin asti.

Tämä ei ole perinteinen klubikeikka vaan kokonaisvaltanen matka Hidria Spacefolkin vuosikymmenen kestäneelle taipaleelle.


TAVASTIA KLUBI

Urho Kekkosen katu 4-6

To 15.10.09

20-01

"10th Anniversary Gig"

Hidria Spacefolk

ENNAKOT/PRESALES alk. 10 € / ovi/door 12 €

K18

SHOWTIME: 21.00 (TASAN!!! SHARP!!!)

DJ: VILUNKI 3000