Elämä.
Kuolema. Onko se kaiken loppu vai jonkin uuden alku? Sitä en tiedä, eikä kukaan muukaan. Elämän silti tunnen,
koska minä elän. Elämäni on helppo; Olen terve, olen saanut rakastavan kasvatuksen, olen käynyt kouluni
moitteetta, minulla on rakastava puoliso ja hieno suku, kaikki on siis päällisin puolin hyvin. Silti kannan
hirvittävää taakkaa, ajatuksiani. En aina ollut tällainen, en ajatellut yhtä päivää pidemmälle, saati mitään
tällaista mitä juuri nyt kirjoitan. Olin kuin suurin osa "hyvinvoivista" ihmisistä. Mitä tapahtui? En tiedä.
Jotain kuitenkin, joka avasi ikkunan aivan erilaiseen maailmaan. Epäoikeudenmukaiseen maailmaan.
Huomasin tarkkailevani ympäristöäni sen sijaan, että keskityin omaan hyvinvointiini ja "edistymiseen" omassa
pienessä elämässäni. Hetken, ihan pienen hetken, näin kaiken sen kärsimyksen, mitä maailmassa tapahtui ja se
riitti ahdistamaan minut. Olisin voinut sulkea sen pois, olen yrittänytkin. Olisin myös voinut käyttää sitä
hyväkseni, kuten monet "vahvat" yksilöt tekevät, mutta jokin estää minua. Omatunto? Kasvatus? Ei sillä väliä.
Tiedän etten ole yksin ajatusteni kanssa, mutta tiedän myös, että kuulun vähemmistöön. Psykologi todennäköisesti
määrittelisi minulle masennuksen. Termi "masennus" riittää tekemään ajatuksistani hölynpölyä ja minusta "sairaan"
yksilön ja yhteiskunnan luopion, jota hoivataan lääkkeillä kunnes "tauti" paranee tai lääkkeet sekoittavat pään
lopullisesti.
Miksi kukaan oikeasti terve yksilö haluaisi elää tässä maailmassa, joka on julma ja epäoikeudenmukainen.
Sillä tässä maailmassa vain he pärjäävät, jotka osaavat lakaista kaiken ahdistusta aiheuttavan johonkin harvoin
käytettyyn aivojen poimulokeroon tai jotka hyötyvät ja hyväksikäyttävät sitä. Mutta ne, jotka ajattelevat
kaikkea kärsimystä jota ihminen aiheuttaa, ja eritoten ne joihin se kaikki paska kohdistuu, eivät nauti
elämästä. Miksi elää?
Miksi tosiaan? Ovatko nuo pienet hyvät hetket elämässämme jolloin olemme onnellisia sen arvoisia, että
kaiken muun kestää? Riittääkö viisi minuuttia onnellisuutta kokonaisesta tunnista? Miksi köyhyydessä ja
nälässä riutuva koko elinikänsä elävä ihminen jaksaa? Miksi ihminen joka on syntynyt rampana ja jota
kohdellaan kuin eläintä jaksaa silti elää ja yrittää, vaikka koko hänen elämänsä päivästä päivään on helvettiä?
On melkeinpä naurettavaa ajatella, että näin tulee todella olla. Heikot sortuvat elon tieltä sanotaan, mutta
onko tämäkään totta? Ovatko nämä heikot sittenkin niitä kaikista vahvimpia, jotka uskaltavat haastaa kaiken
epämiellyttävän lisäksi myös uskon, toivon ja rakkauden käsitteet, omat pelkonsa ja lopulta itse kuoleman.
Tästä päästäänkin pieneen ajatusleikkiin; Onko kuoleman pelko lopulta se syy miksi pieni ihminen jaksaa yrittää.
Pelko vielä pahemmasta ja tuntemattomasta tulevaisuudesta? Onko se iskostettu meihin opetuksen kautta vai onko se
meissä jo syntyessämme? Vai onko se vain yksinkertaisesti jotain mitä ainakaan minä en ymmärrä?
Kadehdin niitä jotka uskovat. Kadehdin niitä jotka osaavat vielä elää ja jotka eivät murheita kanna. Voin tuntea onnellisen
elämäntuulahduksen jaksottain ja tiedän "eläväni" vielä pitkään, mutta aina lopulta minut valtaa epäusko ihmiseen ja elämään.
Uskon ja toivon, että maailma vielä muuttuu, se on kaikki mitä minulla on.
Yhden miehen näkemys elämästä.
Alueen säännöt
Vapaavyöhyke
Tälle alueelle voi kirjoittaa ilman rekisteröitymistä. Mikäli sinulla on käyttäjätunnus, älä aloita uusia ketjuja tällä alueella. Vapaavyöhyke-nimi ei tarkoita, että tällä alueella keskusteltaisiin vapaasti kaikesta - tämä on edelleen Hamppuforum!
Jotta samoja asioita ei kysyttäisi joka päivä uudelleen, katso ennen viestin lähettämistä löydätkö vastauksen:
Jos joku kysyy jotain triviaalia, ÄLÄ VASTAA "lue Hupu / käytä hakua". Käytä itse hakua, minkä jälkeen voit vastata, että haulla/hupusta löytyy, linkkien kera vastauksiin.
Vapaavyöhyke
Tälle alueelle voi kirjoittaa ilman rekisteröitymistä. Mikäli sinulla on käyttäjätunnus, älä aloita uusia ketjuja tällä alueella. Vapaavyöhyke-nimi ei tarkoita, että tällä alueella keskusteltaisiin vapaasti kaikesta - tämä on edelleen Hamppuforum!
Jotta samoja asioita ei kysyttäisi joka päivä uudelleen, katso ennen viestin lähettämistä löydätkö vastauksen:
- Aloittelijan FAQ
- haku-toiminnolla tai
- Hullu Puutarhuri 2:sta.
- Ei myynti-ilmoituksia. Kaupankäynti vain tunnuksilla Basaarissa.
Jos joku kysyy jotain triviaalia, ÄLÄ VASTAA "lue Hupu / käytä hakua". Käytä itse hakua, minkä jälkeen voit vastata, että haulla/hupusta löytyy, linkkien kera vastauksiin.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Maailma todellakin on monin tavoin paha paikka. Ihmisiä kärsii joka puolella, joka hetki. Vallanpitäjät käyttävät valtaansa ja asemaansa väärin suuren kansan tietämättä siitä mitään. Yksittäiset ihmisetkin vahingoittavat läheisiään monin eri tavoin, siitä ei vain puhuta. Tässä maailmassa selviytyäkseen on opittava olemaan välittämättä niistä asioista. Monille se on helppoa. Heidän ei tarvitse päätään vaivata muiden asioille. Toiset järkyttyvät pahoin kuullessaan uutisia pahoinpitelyistä, koulusurmista, mutta he pääsevät yli. Nämä asiat eivät kosketa heitä riittävästi. Lopulta täällä kuitenkin eletään vain omaa elämäämme ja vaikka kuinka haluaisimmekin niin emme voi kaikkia auttaa. Ehkä on oltava sen verran itsekäs, että pystyy elämään välittämättä liiakseen muun maailman tapahtumista.
Elämä on selviytymistä. Ei niinkään (enää) fyysistä selviytymistä vaan psyykkistä. On pystyttävä käymään vastoinkäymiset läpi. Ahdistuksen valtaessa mielen on käytävä läpi se prosessi, mikä tulee johtamaan ahdistuksen voittamiseen. Pahat ajatukset on sulatettava muiden joukkoon. Niiden on annettava nousta vuoren huipulle, mutta ne on myös tiputettava sieltä. Jos yrität välttää tätä prosessia niin ne odottavat sinua ja kun kohtaat ne taas et tulee selviämään helpolla. Turvallinen elämä antaa voimia jaksamaan, mutta jos et ole joutunut aikaisemmin harjoittamaan taitoja selviytyä vaikeuksista voivat ensimmäiset kerrat olla vaikeita.
Minä elin turvallista elämää. Vanhemmat kasvattivat minut hyvin. Koulukiusatuksi tuleminen muutti elämäni lopullisesti. En puhunut asiasta ja yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt vuosia myöhemmin joudun kärsimään kaikesta siitä ja elämänhaluni on katoamassa. Yritän vain sinnitellä. Jotta selviäisin täytyy minun käydä kaikki tapahtunut läpi perinpohjin.
Väsyneen tekstiä. En tiedä edes täysin mistä puhun eikä tämä luultavasti auta sinua mitenkään. Tuli kuitenkin nyt sanottua.
Elämä on selviytymistä. Ei niinkään (enää) fyysistä selviytymistä vaan psyykkistä. On pystyttävä käymään vastoinkäymiset läpi. Ahdistuksen valtaessa mielen on käytävä läpi se prosessi, mikä tulee johtamaan ahdistuksen voittamiseen. Pahat ajatukset on sulatettava muiden joukkoon. Niiden on annettava nousta vuoren huipulle, mutta ne on myös tiputettava sieltä. Jos yrität välttää tätä prosessia niin ne odottavat sinua ja kun kohtaat ne taas et tulee selviämään helpolla. Turvallinen elämä antaa voimia jaksamaan, mutta jos et ole joutunut aikaisemmin harjoittamaan taitoja selviytyä vaikeuksista voivat ensimmäiset kerrat olla vaikeita.
Minä elin turvallista elämää. Vanhemmat kasvattivat minut hyvin. Koulukiusatuksi tuleminen muutti elämäni lopullisesti. En puhunut asiasta ja yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt vuosia myöhemmin joudun kärsimään kaikesta siitä ja elämänhaluni on katoamassa. Yritän vain sinnitellä. Jotta selviäisin täytyy minun käydä kaikki tapahtunut läpi perinpohjin.
Väsyneen tekstiä. En tiedä edes täysin mistä puhun eikä tämä luultavasti auta sinua mitenkään. Tuli kuitenkin nyt sanottua.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Helvetti. kirjoitti:En aina ollut tällainen, en ajatellut yhtä päivää pidemmälle, saati mitään
tällaista mitä juuri nyt kirjoitan. Olin kuin suurin osa "hyvinvoivista" ihmisistä. Mitä tapahtui? En tiedä.
Jotain kuitenkin, joka avasi ikkunan aivan erilaiseen maailmaan. Epäoikeudenmukaiseen maailmaan.
Huomasin tarkkailevani ympäristöäni sen sijaan, että keskityin omaan hyvinvointiini ja "edistymiseen" omassa
pienessä elämässäni.
Tervetuloa todellisuuteen.
Helvetti. kirjoitti:Miksi kukaan oikeasti terve yksilö haluaisi elää tässä maailmassa, joka on julma ja epäoikeudenmukainen.
Tehdäkseen maailmasta vähemmän julman sekä epäoikeudenmukaisemman.
Helvetti. kirjoitti:Miksi tosiaan? Miksi köyhyydessä ja nälässä riutuva koko elinikänsä elävä ihminen jaksaa? Miksi ihminen joka on syntynyt rampana ja jota
kohdellaan kuin eläintä jaksaa silti elää ja yrittää, vaikka koko hänen elämänsä päivästä päivään on helvettiä?
Ehkä heiltä ei sittenkään puutu mitään tärkeää ? Ja kun tarpeeksi "pohjalla poljettu", niin ne pienet asiat mitä me hyvinvoivat emme huomaa
on kuin loton päävoitto heille. Ihan mielenkiintoista perspektiiviä voisi saada asioihin kun asuisi kadulla rahattomana pari vuotta.
Helvetti. kirjoitti:Tästä päästäänkin pieneen ajatusleikkiin; Onko kuoleman pelko lopulta se syy miksi pieni ihminen jaksaa yrittää.
Pelko vielä pahemmasta ja tuntemattomasta tulevaisuudesta? Onko se iskostettu meihin opetuksen kautta vai onko se
meissä jo syntyessämme? Vai onko se vain yksinkertaisesti jotain mitä ainakaan minä en ymmärrä?
Eri ihmisiä ajaa eri asiat eteenpäin. Yhtä vastausta ei tähän löydy.
Helvetti. kirjoitti:Kadehdin niitä jotka uskovat. Kadehdin niitä jotka osaavat vielä elää ja jotka eivät murheita kanna. Voin tuntea onnellisen
elämäntuulahduksen jaksottain ja tiedän "eläväni" vielä pitkään, mutta aina lopulta minut valtaa epäusko ihmiseen ja elämään.
Tässä kohtaa olet väärässä. Kaikilla on suuria murheita. Niitä ei vain uskalleta jakaa. Tämä taas tekee vaikutelman siitä, että muut ovat onnellisempia.
Jaksoittaisista elämäntuulahduksista sen verran, että olen päätynyt tähänastisissa havainnoissani siihen, että mitään pysyvää onnea ei ole. Ehkä tämä liittyy
aivojen kemiaan aavistuksen samassa suhteessa kuin esim. opiaatit. Eli aivot turtuvat "onnellisuuden" tilaan ja ne tarvitsevat taukoa välillä. Liekkö perää tuossa. Sitä en tiedä, kun en professori ole.
Helvetti. kirjoitti:Uskon ja toivon, että maailma vielä muuttuu, se on kaikki mitä minulla on.
Pistä uskosi ja toivosi itseesi. Maailma ei muutu miksikään, jos sinä et muutosta itsessäsi ensin(aika suora lainaus en muista mistä, mutta ihan pätevä).
Tekee homman kunnolla ja kuumottaa vasta sitten, kun ei ole rahaa maksaa
sitä sakkolappua, mikä kyseisestä toiminnasta annetaan.
sitä sakkolappua, mikä kyseisestä toiminnasta annetaan.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Jos rumalla tavalla suoraan sanon ajatukseni niin oot tainnu vain kyllästyä saamaan samalta naiselta jne., elämästäs on kadonnut kaikki kouriintuntuva. Jos kokisit yhden päivän jonka aikana ponnistelisit selviytymises eteen ja haukkoisit henkeä sydän hakaten liian lujaa, huomaisit missä vika on. Me ollaan eläimiä. Luolamies-elämään sopeutuneita nisäkkäitä. Ei tämä lähiö- ja työntekoelämä ole ketään varten, se tukahduttaa kaikkia samalla tavalla.
Sun pitää kokea äärimmäisiä tiloja niin muistat taas että olet elossa. Ja kokea nimenomaan tekemällä jotain, ei aineilla. Aineet antaa sen hyvän olon hetkeksi, mutta sitten se loppuu ja kaipaat sitä hyvää oloa kahta kauheammin.
Koska kun tekee oikeita asioita niin saa nauraa riemusta. Ihan sama vaikka olisit aamulla jojotusvalmis vihannes, jos menet tekemään kiinnostavia asioita niin naurat vielä illalla, nimim. kokemusta on.
Eikä maailma mikään paha paikka ole. "Hyvä kasvatus" vain luo kärsimystä. Ihmisille luvataan asioita mitä ei ole, laitetaan odottamaan juttuja mitä ei tule löytymään. Ihmisiä ei pitäis tukea ja auttaa, se tekee riippuvaiseksi tuesta ja avusta. Ihmiset pitäis ravistella hereille.
Helppo&turvallinen elämä ja hyvä elämä on kaks eri asiaa. Hyvä elämä ei ole mitään tasaista jatkuvaa onnellisuutta, kuulostaa enemmänkin paralyysiltä. Hyvään elämään kuuluu koko tunnetilojen kirjo jatkuvalla syötöllä.
Ja tuo setti uskomisesta ja toivomisesta. Jos esim. oranki istuu tuolla puun oksalla ja uskoo ja toivoo että sen elämä muuttuu hyväksi vielä joku päivä, niin luultavasti se vain kuolee nälkään tai tylsyyteen sinne oksalle.
Äläkä missään nimessä tule sanomaan mulle että olen joku onnekas tyyppi jolla vain sattuu menemään hyvin. Olen kokenut niin vastenmielisiä asioita, että uskon että noin promille porukasta on kokenut vastaavaa. Ja olen elämäntilanteessa, missä useimmat ihmiset sortuis välittömään katatoniaan. Se ei ole se tämänhetkinen tilanne mikä ratkaisee, vaan se miten sä itse muutat sitä tilannetta.
Jos meinaat vain valittaa ja odottaa ja dissata kaikkea sitä hienoa mitä sulla on, niin vedä ittes samantien jojoon. Tai paremminkin mene ulos nukkumaan nyt kun tulee pakkasöitä. Meet hypotermiaan, tulee lämmin olo ja nukahdat. Koska valittamalla mikään ei tule muuttumaan. Tai sitten voit alkaa tekemään asioita millä vältät nämä tunteettomuuden tilat. Ja muista että kuolemalla sä teet hyvin monien ihmisten elämästä yhtä huonoa kun mitä sun elämä on nyt. Itsekkyyden huippu.
Sä oot niinku karkkikaupan edessä itkevä lapsi, joka vain ei tajua mennä sisään. Saat sä siinä pillittää niin kauan ku kyynelnestettä riittää, mutta voisit myös mennä sisään ja syödä karkkia.
Sun pitää kokea äärimmäisiä tiloja niin muistat taas että olet elossa. Ja kokea nimenomaan tekemällä jotain, ei aineilla. Aineet antaa sen hyvän olon hetkeksi, mutta sitten se loppuu ja kaipaat sitä hyvää oloa kahta kauheammin.
Helvetti. kirjoitti:Miksi kukaan oikeasti terve yksilö haluaisi elää tässä maailmassa
Koska kun tekee oikeita asioita niin saa nauraa riemusta. Ihan sama vaikka olisit aamulla jojotusvalmis vihannes, jos menet tekemään kiinnostavia asioita niin naurat vielä illalla, nimim. kokemusta on.
Eikä maailma mikään paha paikka ole. "Hyvä kasvatus" vain luo kärsimystä. Ihmisille luvataan asioita mitä ei ole, laitetaan odottamaan juttuja mitä ei tule löytymään. Ihmisiä ei pitäis tukea ja auttaa, se tekee riippuvaiseksi tuesta ja avusta. Ihmiset pitäis ravistella hereille.
Helppo&turvallinen elämä ja hyvä elämä on kaks eri asiaa. Hyvä elämä ei ole mitään tasaista jatkuvaa onnellisuutta, kuulostaa enemmänkin paralyysiltä. Hyvään elämään kuuluu koko tunnetilojen kirjo jatkuvalla syötöllä.
Ja tuo setti uskomisesta ja toivomisesta. Jos esim. oranki istuu tuolla puun oksalla ja uskoo ja toivoo että sen elämä muuttuu hyväksi vielä joku päivä, niin luultavasti se vain kuolee nälkään tai tylsyyteen sinne oksalle.
Äläkä missään nimessä tule sanomaan mulle että olen joku onnekas tyyppi jolla vain sattuu menemään hyvin. Olen kokenut niin vastenmielisiä asioita, että uskon että noin promille porukasta on kokenut vastaavaa. Ja olen elämäntilanteessa, missä useimmat ihmiset sortuis välittömään katatoniaan. Se ei ole se tämänhetkinen tilanne mikä ratkaisee, vaan se miten sä itse muutat sitä tilannetta.
Jos meinaat vain valittaa ja odottaa ja dissata kaikkea sitä hienoa mitä sulla on, niin vedä ittes samantien jojoon. Tai paremminkin mene ulos nukkumaan nyt kun tulee pakkasöitä. Meet hypotermiaan, tulee lämmin olo ja nukahdat. Koska valittamalla mikään ei tule muuttumaan. Tai sitten voit alkaa tekemään asioita millä vältät nämä tunteettomuuden tilat. Ja muista että kuolemalla sä teet hyvin monien ihmisten elämästä yhtä huonoa kun mitä sun elämä on nyt. Itsekkyyden huippu.
Sä oot niinku karkkikaupan edessä itkevä lapsi, joka vain ei tajua mennä sisään. Saat sä siinä pillittää niin kauan ku kyynelnestettä riittää, mutta voisit myös mennä sisään ja syödä karkkia.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Kolja kirjoitti:Äläkä missään nimessä tule sanomaan mulle että olen joku onnekas tyyppi jolla vain sattuu menemään hyvin. Olen kokenut niin vastenmielisiä asioita, että uskon että noin promille porukasta on kokenut vastaavaa. Ja olen elämäntilanteessa, missä useimmat ihmiset sortuis välittömään katatoniaan. Se ei ole se tämänhetkinen tilanne mikä ratkaisee, vaan se miten sä itse muutat sitä tilannetta.
Jos meinaat vain valittaa ja odottaa ja dissata kaikkea sitä hienoa mitä sulla on, niin vedä ittes samantien jojoon. Tai paremminkin mene ulos nukkumaan nyt kun tulee pakkasöitä. Meet hypotermiaan, tulee lämmin olo ja nukahdat. Koska valittamalla mikään ei tule muuttumaan. Tai sitten voit alkaa tekemään asioita millä vältät nämä tunteettomuuden tilat. Ja muista että kuolemalla sä teet hyvin monien ihmisten elämästä yhtä huonoa kun mitä sun elämä on nyt. Itsekkyyden huippu.
Sä oot niinku karkkikaupan edessä itkevä lapsi, joka vain ei tajua mennä sisään. Saat sä siinä pillittää niin kauan ku kyynelnestettä riittää, mutta voisit myös mennä sisään ja syödä karkkia.
Vastenmielistä lukea. Muistutat vain jotenkin niin paljon peruskouluaikoja kun lapset eivät ymmärrä, että ihmiset kokevat asioita eri lailla kuin toiset. Luulet, että voi verrata keskenään miten herra A on kokenut tilanteen C ja miten herra B on kokenut tilanteen C. Mutta näin ei ole, ei ainakaan jos ei oteta huomioon koko siihen mennessä nähtyä elämää ja henkilöitten kaikkia persoonallisuuden muotoja. Sitä ennen on turha sanoa, ettei jotain asiaa pitäisi kokea jollain tavalla.
Etkö ymmärrä, että luultavasti tämän viestin tarkoitus oli juuri käydä läpi prosessi, joka auttaa jatkamaan elämää täysillä?
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Tuo juttu on mun mielipide ja tuomosta mutua, en vain jaksanut kokoajan toistella sitä.
Ihmiset kokee asiat eri tavoin tottakai, mutta huomaa tuo biologinen lähestymistapa. Samaa lajia me ollaan kaikki ja meidän kehon mekaniikka on samanlaista. Tietenkin ihmiset on henkisesti kaikki uniikkeja.
En, en ymmärrä mitä prosessia tuossa käytiin läpi. Viesti viimeisteltiin tuolla heitolla että pitää toivoa ja odottaa että maailmasta tulee hyvä paikka. Niin ei mun mielestä tule käymään kovin isolla todennäköisyydellä, väestönpaine vain kasvaa ja olot huononee. Siksi halusin sanoa näin.
Ja tuo mun heitto itkevästä lapsesta saatto suututtaa sut mua kohtaan, mutta sanoin niin koska olen ollut samassa tilassa. Valititn ilman kykyä muuttaa mitään, ja ehkä hieman samaan tapaan vain odotin maailman muuttumista.
Hampulla tuo ratkesi, alakulo katosi. Sen takia oon ekasta kasvatuksesta lähtien kasvattanut aina kun voin. Mutta sitten taas törmäsin tuohon, miten käy kun aineen avulla nostaa mielialaansa. Sitten kun se loppuu, jäljelle jää sen aineen kaipaaminen ja entistä huonompi olo. Ja nyt vasta oon huomannut tämän että teoilla voi nostaa sen mielialan ihan samalla tavalla kuin aineilla. Tietyt teot saa kehon erittämään omia aineita luonnollisin tavoin. Siis tämähän on periaatteessa itsestäänselvyys, mutta väsyneenä sitä ei huomaa itse. Ja kehon omat aineet toimii paremmin, ei tule withdrawal symptomeja tai jotain...
En mä halua loukata tällä, tiedän miltä tuntuu olla pahassa ahdingossa ja siksi aloin jakamaan. Jos vaikka auttaisin jotain ihmistä.
Kirjoittajan nimimerkki kuitenkin on helvetti, viestissä puhutaan maailman julmuudesta ja kysytään miksi kannattaa elää. Ei tuo hyvältä kuulosta, ja eroon tuomosesta kannattaa pyrkiä.
Mainitsin myös itsemurhan tuossa, hyvin arkisessa muodossa. Tein niin koska se on ajatus mitä "masentuneet" ihmiset monesti pyörittelee mielessään tavalla tai toisella. Sitä kai se on tavallaan, kun aletaan kysymään että miksi kannattaa elää. Siitä tehdään monesti sellainen sankarillinen marttyyriloppu. Se ei ole sitä. Se on pahin ja rumin asia mitä voi tehdä, se vain pahentaa maailmaa muille, ja tehokkaasti.
Yhteenvetona, maailma voi kyllä rikkoa ihmisen halun elää. Ja siitä selviää lopulta vain auttamalla itse itseään. Mitään dramaattista ratkaisua tähän ei ole. Pelkkä hyvän toivominen ei auta. Vaikka me ollaan älykkäitä ja vapaan tahdon omaavia olentoja, me ollaan silti myös yhtä suurelta osalta eläimiä. Me tarvitaan virikkeitä, niitä pitää hankkia jos elämä alkaa tuntumaan turhalta.
Ihmiset kokee asiat eri tavoin tottakai, mutta huomaa tuo biologinen lähestymistapa. Samaa lajia me ollaan kaikki ja meidän kehon mekaniikka on samanlaista. Tietenkin ihmiset on henkisesti kaikki uniikkeja.
En, en ymmärrä mitä prosessia tuossa käytiin läpi. Viesti viimeisteltiin tuolla heitolla että pitää toivoa ja odottaa että maailmasta tulee hyvä paikka. Niin ei mun mielestä tule käymään kovin isolla todennäköisyydellä, väestönpaine vain kasvaa ja olot huononee. Siksi halusin sanoa näin.
Ja tuo mun heitto itkevästä lapsesta saatto suututtaa sut mua kohtaan, mutta sanoin niin koska olen ollut samassa tilassa. Valititn ilman kykyä muuttaa mitään, ja ehkä hieman samaan tapaan vain odotin maailman muuttumista.
Hampulla tuo ratkesi, alakulo katosi. Sen takia oon ekasta kasvatuksesta lähtien kasvattanut aina kun voin. Mutta sitten taas törmäsin tuohon, miten käy kun aineen avulla nostaa mielialaansa. Sitten kun se loppuu, jäljelle jää sen aineen kaipaaminen ja entistä huonompi olo. Ja nyt vasta oon huomannut tämän että teoilla voi nostaa sen mielialan ihan samalla tavalla kuin aineilla. Tietyt teot saa kehon erittämään omia aineita luonnollisin tavoin. Siis tämähän on periaatteessa itsestäänselvyys, mutta väsyneenä sitä ei huomaa itse. Ja kehon omat aineet toimii paremmin, ei tule withdrawal symptomeja tai jotain...
En mä halua loukata tällä, tiedän miltä tuntuu olla pahassa ahdingossa ja siksi aloin jakamaan. Jos vaikka auttaisin jotain ihmistä.
Kirjoittajan nimimerkki kuitenkin on helvetti, viestissä puhutaan maailman julmuudesta ja kysytään miksi kannattaa elää. Ei tuo hyvältä kuulosta, ja eroon tuomosesta kannattaa pyrkiä.
Mainitsin myös itsemurhan tuossa, hyvin arkisessa muodossa. Tein niin koska se on ajatus mitä "masentuneet" ihmiset monesti pyörittelee mielessään tavalla tai toisella. Sitä kai se on tavallaan, kun aletaan kysymään että miksi kannattaa elää. Siitä tehdään monesti sellainen sankarillinen marttyyriloppu. Se ei ole sitä. Se on pahin ja rumin asia mitä voi tehdä, se vain pahentaa maailmaa muille, ja tehokkaasti.
Yhteenvetona, maailma voi kyllä rikkoa ihmisen halun elää. Ja siitä selviää lopulta vain auttamalla itse itseään. Mitään dramaattista ratkaisua tähän ei ole. Pelkkä hyvän toivominen ei auta. Vaikka me ollaan älykkäitä ja vapaan tahdon omaavia olentoja, me ollaan silti myös yhtä suurelta osalta eläimiä. Me tarvitaan virikkeitä, niitä pitää hankkia jos elämä alkaa tuntumaan turhalta.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Kaikilla ei ole valmiuksia selvitä elämästä. Kaikki eivät selviä vaikka kuinka paljon apua tarjottaisiin jos se apu ei ole hänen yksilöllisille ominaisuuksilleen sopivaa.
Minua suututti lukea kuinka pidät itsemurhaa itsekkäänä tekona, etenkin itsemurhan (melko) läheltä kokeneena. Kyllähän se jostain näkökulmasta onkin, mutta kun siihen pisteeseen ajaudutaan, että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta niin en sitä tuomitse. Läheiset siinä kärsii, mutta onko sekään oikein, että antaa läheistensä vuosia seurata sivusta miten suunnatonta kärsimystä kokee päivästä toiseen? Ei sekään ole varmasti mukavaa. Jos itsemurhaa pitää itsekkäänä tekona sen takia miten paljon kärsimystä se muille aiheuttaa niin samalla tavallahan esimerkiksi avioeroa tai yleensäkin elämänkumppaninsa jättämistä voisi pitää itsekkäänä tekona. Joku voi vuosia riutua sen jälkeen kun hänet hylätään ja jätetään yksin. Onko sellaista kärsimystä oikeutettua aiheuttaa? Joidenkin mielestä kyllä, koska ketään ei voi vaatia elämään onnettomassa parisuhteessa. Miksi ihmistä pitäisi sitten vaatia elämään onnettomassa elämässä?
Pelkkä se ettei ymmärrä pitäisi riittää hillitsemään kritisointiaan. Harvoja ihmisiä voi todella ymmärtää minkä vuoksi heitä ei pitäisi tuomita jokaisesta teoistaan ja ajatuksestaan. Ihmiset kokevat asiat niin yksilöllisesti ettei kukaan ulkopuolinen voi todella ymmärtää toisen ihmisen ajatuksenkulkua. Entä jos hän jätti mainitsematta jonkin tärkeän asian mikä voisi täysin muuttaa käsityksen hänen viestistään?
Minua suututti lukea kuinka pidät itsemurhaa itsekkäänä tekona, etenkin itsemurhan (melko) läheltä kokeneena. Kyllähän se jostain näkökulmasta onkin, mutta kun siihen pisteeseen ajaudutaan, että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta niin en sitä tuomitse. Läheiset siinä kärsii, mutta onko sekään oikein, että antaa läheistensä vuosia seurata sivusta miten suunnatonta kärsimystä kokee päivästä toiseen? Ei sekään ole varmasti mukavaa. Jos itsemurhaa pitää itsekkäänä tekona sen takia miten paljon kärsimystä se muille aiheuttaa niin samalla tavallahan esimerkiksi avioeroa tai yleensäkin elämänkumppaninsa jättämistä voisi pitää itsekkäänä tekona. Joku voi vuosia riutua sen jälkeen kun hänet hylätään ja jätetään yksin. Onko sellaista kärsimystä oikeutettua aiheuttaa? Joidenkin mielestä kyllä, koska ketään ei voi vaatia elämään onnettomassa parisuhteessa. Miksi ihmistä pitäisi sitten vaatia elämään onnettomassa elämässä?
Kolja kirjoitti:En, en ymmärrä mitä prosessia tuossa käytiin läpi. Viesti viimeisteltiin tuolla heitolla että pitää toivoa ja odottaa että maailmasta tulee hyvä paikka. Niin ei mun mielestä tule käymään kovin isolla todennäköisyydellä, väestönpaine vain kasvaa ja olot huononee. Siksi halusin sanoa näin.
Pelkkä se ettei ymmärrä pitäisi riittää hillitsemään kritisointiaan. Harvoja ihmisiä voi todella ymmärtää minkä vuoksi heitä ei pitäisi tuomita jokaisesta teoistaan ja ajatuksestaan. Ihmiset kokevat asiat niin yksilöllisesti ettei kukaan ulkopuolinen voi todella ymmärtää toisen ihmisen ajatuksenkulkua. Entä jos hän jätti mainitsematta jonkin tärkeän asian mikä voisi täysin muuttaa käsityksen hänen viestistään?
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
hessuk kirjoitti:Kaikilla ei ole valmiuksia selvitä elämästä. Kaikki eivät selviä vaikka kuinka paljon apua tarjottaisiin jos se apu ei ole hänen yksilöllisille ominaisuuksilleen sopivaa.
Juu. Mutta sanon vieläkin että oli se apu minkälaista tahansa, loppupeleissä sen on oltava sellaista mikä antaa ihmiselle valmiudet auttaa itseään, vähintään hakeutumaan autettavaksi jos ei muu auta. Se on ikävää miten usein resurssien puutteessa ongelmaisia autetaan väärin, tehdään riippuvaisiksi hetkittäisestä avusta, mikä vain tekee avuttomaksi sellaisenkin ihmisen joka voisi palautua oikealla avulla. Mutta tuo on kyllä totta että ei niitä valmiuksia kaikilta löydy.
hessuk kirjoitti:Minua suututti lukea kuinka pidät itsemurhaa itsekkäänä tekona, etenkin itsemurhan (melko) läheltä kokeneena. Kyllähän se jostain näkökulmasta onkin, mutta kun siihen pisteeseen ajaudutaan, että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta niin en sitä tuomitse. Läheiset siinä kärsii, mutta onko sekään oikein, että antaa läheistensä vuosia seurata sivusta miten suunnatonta kärsimystä kokee päivästä toiseen? Ei sekään ole varmasti mukavaa. Jos itsemurhaa pitää itsekkäänä tekona sen takia miten paljon kärsimystä se muille aiheuttaa niin samalla tavallahan esimerkiksi avioeroa tai yleensäkin elämänkumppaninsa jättämistä voisi pitää itsekkäänä tekona. Joku voi vuosia riutua sen jälkeen kun hänet hylätään ja jätetään yksin. Onko sellaista kärsimystä oikeutettua aiheuttaa? Joidenkin mielestä kyllä, koska ketään ei voi vaatia elämään onnettomassa parisuhteessa. Miksi ihmistä pitäisi sitten vaatia elämään onnettomassa elämässä?
Samat kelat oon kelaillut läpi, myös asian muutamaan otteeseen läheltä kokeneena. Ja muutenkin oon nähnyt tätä pimeää puolta, en kyllä turhaan tulis tällaisista asioista ajatuksiani heittämään. Ei tähän varmaan mitään oikeita vastauksia ole... Tosiaan jos se kärsimys on jo näkyvää, sekin satuttaa. Tästä kai päästään periaatteessa eutanasiakeskustelun pariin...
Mut kyllä se on vähintään kokeiltava kaikki itsensäparantamiskeinot läpi ennen kuin sen ratkaisun tekee... Kaikki, joka ikinen. Vaikka eipä tästä oikein mitään voi sanoa. Kaikki riippuu kaikesta. Mielipiteet katoaa kun alkaa käymään eri näkökulmia läpi. Mutta toisinaan "masentunut" ihminen voi elää myös periaatteessa hyvässä asemassa, mutta ei vain serotoniininpuutteeltaan näe sitä mitä hänella on. Kuten kirjoitin tuossa karkkikauppakohdassa. Siinä tilanteessa ainakin se itsensä hävittäminen on aika kauhea teko... Mutta sitten taas, kuka tuhoaa itsensä heppoisin perustein...
Helvetti. kirjoitti:Tiedän etten ole yksin ajatusteni kanssa, mutta tiedän myös, että kuulun vähemmistöön. Psykologi todennäköisesti
määrittelisi minulle masennuksen. Termi "masennus" riittää tekemään ajatuksistani hölynpölyä ja minusta "sairaan"
yksilön ja yhteiskunnan luopion, jota hoivataan lääkkeillä kunnes "tauti" paranee tai lääkkeet sekoittavat pään
lopullisesti.
Mun mielestä on hyvä juttu että kirjoittaja on huomannut tämän. Oon samaa mieltä siitä ettei ole olemassa mitään sairautta nimeltä masennus, siksi laitoin sen aina lainausmerkkeihin. Elämä tällä ihmisistä täyttyneellä planeetalla ja rahan määräämässä maailmassa on mitä on. Jos sanoo ettei nappaa niin sitten muka ollaan sairaita. Ei tämän maailman aiheuttama paha olo ole sairautta, eikä sitä pitäisi yrittää hoitaa lääkkeillä. Lääkkeet ja aineet lykkää ja ehkä pahentaa sitä pahaa oloa. Kirjoittajalla on mukavia asioita elämässään, ja elämä on varmaan ollut kirjoittajalle mukavaa kun on löytänyt puolison jne. Mutta mitä sen jälkeen? Yhteiskunta pakottaa elämään, mistä helposti katoaa mielekkyys. Duunia, duunia, duunia. Kuluttamista. Turhaa tavaraa. Uutiset blastaa ihmisten kärsimystä, yritä siinä nauttia tavaran paljouden tarjoamasta yltäkylläisyydestä. Laitat minkä tahansa nisäkkään elämään betonilaatikkoon ja kiertämään tahkoa 40h/vko niin ei sillä tule olemaan kovin mukavaa. Ei vaikka se sais makoilla nahkasohvalla ja katsoa plasmaruudulta mukavia kuvia.
Mun mielestä jotain pitää löytää. Jotain pitää etsiä. Tehdä siitä elämästä nisäkkäälle sopivaa. Kuten sanoin, odottaminen ja toivominen ei välttämättä auta.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Kolja kirjoitti:Juu. Mutta sanon vieläkin että oli se apu minkälaista tahansa, loppupeleissä sen on oltava sellaista mikä antaa ihmiselle valmiudet auttaa itseään, vähintään hakeutumaan autettavaksi jos ei muu auta. Se on ikävää miten usein resurssien puutteessa ongelmaisia autetaan väärin, tehdään riippuvaisiksi hetkittäisestä avusta, mikä vain tekee avuttomaksi sellaisenkin ihmisen joka voisi palautua oikealla avulla. Mutta tuo on kyllä totta että ei niitä valmiuksia kaikilta löydy.
Olen samaa mieltä kanssasi, että ihmistä on autettava niin, että ihminen pystyy itse auttaa itseään. Eli ulkopuolisen tehtävänä on ikään kuin saada ihminen löytämään oikea polku ja näyttää oikeat työkalut minkä turvin voi selvitä tällä polulla kohti parempaa elämää. Valitettavasti tämä toteutuu liian harvoin nykyisessä yhteiskunnassa. Apua on vaikea saada nopeasti ja voi joutua selittämään omia vaikeuksiaan usealle henkilölle ennen kuin löytää sen vakituisen auttajan, jos löytää. Apua tarvitsevalle kynnys lähteä puhumaan on suuri. Kun vihdoin uskaltautuu puhumaan niin saakin huomata ettei se riitä vaan täytyy odottaa, että yhteiskunta vastaa avunpyyntöösi oikealla tavalla. Resursseja on aivan liian vähän mielenterveydenhoitoon vaikka se kuitenkin on noussut yhdeksi välttämättömimmiksi asioiksi, jotta tämä yhteiskunta pelaa. Henkilön pitäisi saada apua helposti ja nopeasti, hoitoon pääsystä pitäisi tehdä entistä vaivattomampaa ja ennen kaikkea pitäisi yrittää aloitteentekoa siirtää enemmän sairaan taakasta yhteiskunnan vastuuksi.
Kolja kirjoitti:Samat kelat oon kelaillut läpi, myös asian muutamaan otteeseen läheltä kokeneena. Ja muutenkin oon nähnyt tätä pimeää puolta, en kyllä turhaan tulis tällaisista asioista ajatuksiani heittämään. Ei tähän varmaan mitään oikeita vastauksia ole... Tosiaan jos se kärsimys on jo näkyvää, sekin satuttaa. Tästä kai päästään periaatteessa eutanasiakeskustelun pariin...
Mut kyllä se on vähintään kokeiltava kaikki itsensäparantamiskeinot läpi ennen kuin sen ratkaisun tekee... Kaikki, joka ikinen. Vaikka eipä tästä oikein mitään voi sanoa. Kaikki riippuu kaikesta. Mielipiteet katoaa kun alkaa käymään eri näkökulmia läpi. Mutta toisinaan "masentunut" ihminen voi elää myös periaatteessa hyvässä asemassa, mutta ei vain serotoniininpuutteeltaan näe sitä mitä hänella on. Kuten kirjoitin tuossa karkkikauppakohdassa. Siinä tilanteessa ainakin se itsensä hävittäminen on aika kauhea teko... Mutta sitten taas, kuka tuhoaa itsensä heppoisin perustein...
Minun mielipide on, että kun ihminen tekee itsemurhan niin se on seurausta tilanteesta, josta henkilön omasta näkökulmasta ei vain ole yhtikäs mitään muuta poispääsyä. Todellisuudessa asia ei välttämättä ole näin, mutta henkilö ei vain itse kykene enää auttamaan itseään mitenkään, jolloin ainoa ratkaisu tilanteeseen on hänen mielestä itsemurha.
Poisluen kuitenkin päihteiden vaikutusten alla tehdyt itsemurhat, joita on aivan liikaa ja joihin yhteiskunnan pitäisi tavalla tai toisella yrittää puuttua enemmän! Enemmän valistusta, enemmän faktatietoa pitäisi esittää ihmisille. Jonkun pitäisi pystyä puuttumaan tilanteeseen ennen kuin syrjäytynyt ajautuu päihdekierteeseen.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Tsekkasin tuossa uutiset. Mitäs sieltä löytykään... Nuorten uupumus lisääntynyt dramaattisesti
Nuorten mielialahäiriöistä johtuvat sairauslomat ovat kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa, kirjoittaa Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen.
Lehden mukaan 16 - 34-vuotiaat olivat viime vuonna sairauslomalla mielialahäiriöiden vuoksi yhteensä yli 675 000 päivää, kun vuonna 1998 sairauslomapäiviä määrättiin samoista syistä noin 260 000.
Alle 35-vuotiaille määrätään nykyisin jo neljäsosa kaikista mielialahäiriöistä johtuvista sairauslomapäivistä. Kymmenen vuotta sitten nuorten osuus oli vain 14 prosenttia.
Oireilu alkaa usein jo opiskeluaikana ja jatkuu työelämässä. Työterveyslaitoksen erikoistutkijan Kirsi Aholan mukaan työuupumuksen riskin arvellaan olevan koholla työuran alussa, kun ammattitaito ja työkokemus eivät ole vielä vahvoja. Työelämä on myös saattanut muuttua:
- Työelämän vaatimukset saattavat olla niin kovat, että pärjääminen vaatii jatkuvaa 110-prosenttista huippukuntoa, Ahola sanoo.
YLE Uutiset
Tätä tämä on. Jos systeemin mukaan yrittää elää. Tyypeistä puristetaan tehot irti jo kouluista lähtien, porukka väsyy...
Tässä on kans hyvää settiä yhteiskuntien vertailusta YLE:ltä, norjalaisten mielipiteitä Suomesta nyt kouluammuskelujen jälkeen... Norjan lehdet kysyvät: Mikä Suomea oikein vaivaa
Ihminen ei ole työkone...
Nuorten mielialahäiriöistä johtuvat sairauslomat ovat kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa, kirjoittaa Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen.
Lehden mukaan 16 - 34-vuotiaat olivat viime vuonna sairauslomalla mielialahäiriöiden vuoksi yhteensä yli 675 000 päivää, kun vuonna 1998 sairauslomapäiviä määrättiin samoista syistä noin 260 000.
Alle 35-vuotiaille määrätään nykyisin jo neljäsosa kaikista mielialahäiriöistä johtuvista sairauslomapäivistä. Kymmenen vuotta sitten nuorten osuus oli vain 14 prosenttia.
Oireilu alkaa usein jo opiskeluaikana ja jatkuu työelämässä. Työterveyslaitoksen erikoistutkijan Kirsi Aholan mukaan työuupumuksen riskin arvellaan olevan koholla työuran alussa, kun ammattitaito ja työkokemus eivät ole vielä vahvoja. Työelämä on myös saattanut muuttua:
- Työelämän vaatimukset saattavat olla niin kovat, että pärjääminen vaatii jatkuvaa 110-prosenttista huippukuntoa, Ahola sanoo.
YLE Uutiset
Tätä tämä on. Jos systeemin mukaan yrittää elää. Tyypeistä puristetaan tehot irti jo kouluista lähtien, porukka väsyy...
Tässä on kans hyvää settiä yhteiskuntien vertailusta YLE:ltä, norjalaisten mielipiteitä Suomesta nyt kouluammuskelujen jälkeen... Norjan lehdet kysyvät: Mikä Suomea oikein vaivaa
Ihminen ei ole työkone...
-
Helvetti.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Mielenkiintoisia näkökulmia ja Koljalla kieltämättä toimivia ratkaisuja ongelmien ratkaisemiseksi yksilötasolla.
Mutta minun mielestäni juuri se, että lähtisin ratkomaan ongelmaani adrenaliiniryöpyillä yms. ei ole loppujen lopuksi muutakuin tiedostetun todellisuuden
lakaisemista sinne aivojen sopukkaan, jota en halua käyttää. Se olisikin luultavasti paras ratkaisu minun kohdallani yksilönä, mutta entä jos haluan maailman muuttuvan todella? Afrikan kansoilta jatkuva kärsimys pois ja turhat sodat, yms perusjutut joita jokainen "maailmanparantaja" haluaisi tapahtuvan. Kaikille ihmisille rauha ja hyvinvointi, jolloin jokainen ihminen voisi olla onnellinen. Se minua ahdistaa loppujen lopuksi, miksi siis miksi todella ei haluta sitä rakkautta ja rauhaa. Miksi noin tärkeälle asialle nauretaan ja viitataan kintaalla, kun samaan aikaan vaan lisätään sitä ahdistusta ja uupumusta ihmisillä. Ehkä tämä oli se pointtini; Miksi ihmiset eivät halua kehittyä hyvinvoinnin suuntaan, kokonaisen yhteisön voimalla, eikä vain yksilötasolla?
Se on asia mikä minua ahdistaa. En todellakaan ole luopumassa omasta elämästäni tahi vuodattamassa sen takia, että minulla itselläni on asiat perseestä, ehei. Jälkikäteen luettuna tuo ensimmäinen tekstini todella vaikuttaa lähinnä oman elämäni voivottelulta, mutta se ei ollut tarkoitus.
Pahoittelen tokkurassa kirjoittamaani väärin ymmärrettyä tekstiä
.
Mutta minun mielestäni juuri se, että lähtisin ratkomaan ongelmaani adrenaliiniryöpyillä yms. ei ole loppujen lopuksi muutakuin tiedostetun todellisuuden
lakaisemista sinne aivojen sopukkaan, jota en halua käyttää. Se olisikin luultavasti paras ratkaisu minun kohdallani yksilönä, mutta entä jos haluan maailman muuttuvan todella? Afrikan kansoilta jatkuva kärsimys pois ja turhat sodat, yms perusjutut joita jokainen "maailmanparantaja" haluaisi tapahtuvan. Kaikille ihmisille rauha ja hyvinvointi, jolloin jokainen ihminen voisi olla onnellinen. Se minua ahdistaa loppujen lopuksi, miksi siis miksi todella ei haluta sitä rakkautta ja rauhaa. Miksi noin tärkeälle asialle nauretaan ja viitataan kintaalla, kun samaan aikaan vaan lisätään sitä ahdistusta ja uupumusta ihmisillä. Ehkä tämä oli se pointtini; Miksi ihmiset eivät halua kehittyä hyvinvoinnin suuntaan, kokonaisen yhteisön voimalla, eikä vain yksilötasolla?
Se on asia mikä minua ahdistaa. En todellakaan ole luopumassa omasta elämästäni tahi vuodattamassa sen takia, että minulla itselläni on asiat perseestä, ehei. Jälkikäteen luettuna tuo ensimmäinen tekstini todella vaikuttaa lähinnä oman elämäni voivottelulta, mutta se ei ollut tarkoitus.
Pahoittelen tokkurassa kirjoittamaani väärin ymmärrettyä tekstiä
.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Muiailma on sellaseksi suunniteltu ja sitä ylläpidetään tietyistä syistä. En tiedä tuleeko kaikilla joku jeesus-vaihe jossain vaiheessa elämää. Kai se kuuluu kasvamiseen. Jos ongelmat vaivaa lähde maailmalle niitä muuttamaan älä ruikuta netissä (tuskin lähdet). 
Mikähän on biologinen syy tälläiselle ajattelulle. Onko sellaista?
Mikähän on biologinen syy tälläiselle ajattelulle. Onko sellaista?
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
täällä kun tätä maailman pahuutta on pohdittu niin ajattelin lainata pari otetta esko valtaojan kirjoituksesta turun sanomassa.
"Tylsyyden suurin vaara piilee siinä, että ihminen ei osaa enää nauttia häntä ympäröivästä maailmasta, rakastaa sen kaikkia ihmeitä ja loputonta, rajatonta tarjontaa, vaan käpertyy yhä pienempiin ja suljetumpiin ympyröihin: yksitoikkoiseen, pakonomaiseen huvitteluun, helppojen nautintojen etsimiseen tai kaiken vapaa-ajan täyttävään television ja tietokoneen ääressä roikkumiseen. Jokainen tietää, että pelkkä roskaruoka sairastuttaa kehon; pelkän henkisen roskaruoan nauttiminen sairastuttaa ajan mittaan mielenkin.
Tietämättömyys maailmasta puolestaan johtaa harhakuvitelmiin.Aivan liian moni luulee, että elämme maailmassa, joka on läpeensä paha ja yhä vain pahemmaksi tulee ihmisen turmellessa sekä itsensä että kaiken muunkin. Ihminen on pelkkä tuhoeläin, maapallon syöpäläinen josta pitäisi hankkiutua eroon. Humanity is overrated, luki yhden koulutappajan paidassa, ja samaa toisteli toinen kännipäissään. Se ajatus ei tullut heiltä itseltään, vaan toisilta tietämättömiltä, toivottomuuden apostoleilta."
"Kuusi vuotta sitten sain niskaani aikamoisen ryöpyn, kun kolumnissani rohkenin paheksua kalastaja Pentti Linkolan kutsumista ylioppilaskunnan ympäristöviikon puhujaksi. Näin kirjoitin: ”Katselen huolestuneena Ylioppilaslehden valokuvaa, jossa Linkola saarnaa täydelle salille. Parinsadan kuulijan joukosta löytyy jo tilastollisesti katsoen muutama, jonka mielenterveys on horjuvissa kantimissa - ja voi löytyä sellaisiakin, jotka todella alkavat uskoa maailman olevan pelastettavissa vain Linkolan peräänkuuluttamilla terroriteoilla.”
"Niin, mitä kouluissa pitäisi opettaa? Ainakin sitä, että kaikista takapakeista huolimatta ihmiskunnan historia on ollut huimaa nousua, että Oy Ihmiskunta Ab on todellinen menestysfirma, jonka osakkeenomistajia me kaikki olemme, ja jonka yhä paremmaksi kehittämiseen me kaikki voimme osallistua
Varsinkin erilaisten tragedioiden jälkeen on välttämätöntä muistuttaa, että maailmassa on keskimäärin yhä vähemmän väkivaltaa ja sotaa, yhä vähemmän sairautta, nälkää ja köyhyyttä. Kertoa nuorille, että vaikka ongelmia riittää, emme ole menossa tuomiopäivän profeettojen julistamaa väistämätöntä tuhoa kohti. Opettaa, että maailma on paikka jota kannattaa rakastaa, ja ihminen ainutlaatuinen elämänmuoto, sekin rakastamisen arvoinen. Pelastaa nuoret tylsyyden ja tietämättömyyden aikaansaamalta toivottomuudelta, joka pahimmillaan johtaa tuhoon.
Kirjoittaja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa.
Julkaistu 30.9.2008 2:30:45 "
"Tylsyyden suurin vaara piilee siinä, että ihminen ei osaa enää nauttia häntä ympäröivästä maailmasta, rakastaa sen kaikkia ihmeitä ja loputonta, rajatonta tarjontaa, vaan käpertyy yhä pienempiin ja suljetumpiin ympyröihin: yksitoikkoiseen, pakonomaiseen huvitteluun, helppojen nautintojen etsimiseen tai kaiken vapaa-ajan täyttävään television ja tietokoneen ääressä roikkumiseen. Jokainen tietää, että pelkkä roskaruoka sairastuttaa kehon; pelkän henkisen roskaruoan nauttiminen sairastuttaa ajan mittaan mielenkin.
Tietämättömyys maailmasta puolestaan johtaa harhakuvitelmiin.Aivan liian moni luulee, että elämme maailmassa, joka on läpeensä paha ja yhä vain pahemmaksi tulee ihmisen turmellessa sekä itsensä että kaiken muunkin. Ihminen on pelkkä tuhoeläin, maapallon syöpäläinen josta pitäisi hankkiutua eroon. Humanity is overrated, luki yhden koulutappajan paidassa, ja samaa toisteli toinen kännipäissään. Se ajatus ei tullut heiltä itseltään, vaan toisilta tietämättömiltä, toivottomuuden apostoleilta."
"Kuusi vuotta sitten sain niskaani aikamoisen ryöpyn, kun kolumnissani rohkenin paheksua kalastaja Pentti Linkolan kutsumista ylioppilaskunnan ympäristöviikon puhujaksi. Näin kirjoitin: ”Katselen huolestuneena Ylioppilaslehden valokuvaa, jossa Linkola saarnaa täydelle salille. Parinsadan kuulijan joukosta löytyy jo tilastollisesti katsoen muutama, jonka mielenterveys on horjuvissa kantimissa - ja voi löytyä sellaisiakin, jotka todella alkavat uskoa maailman olevan pelastettavissa vain Linkolan peräänkuuluttamilla terroriteoilla.”
"Niin, mitä kouluissa pitäisi opettaa? Ainakin sitä, että kaikista takapakeista huolimatta ihmiskunnan historia on ollut huimaa nousua, että Oy Ihmiskunta Ab on todellinen menestysfirma, jonka osakkeenomistajia me kaikki olemme, ja jonka yhä paremmaksi kehittämiseen me kaikki voimme osallistua
Varsinkin erilaisten tragedioiden jälkeen on välttämätöntä muistuttaa, että maailmassa on keskimäärin yhä vähemmän väkivaltaa ja sotaa, yhä vähemmän sairautta, nälkää ja köyhyyttä. Kertoa nuorille, että vaikka ongelmia riittää, emme ole menossa tuomiopäivän profeettojen julistamaa väistämätöntä tuhoa kohti. Opettaa, että maailma on paikka jota kannattaa rakastaa, ja ihminen ainutlaatuinen elämänmuoto, sekin rakastamisen arvoinen. Pelastaa nuoret tylsyyden ja tietämättömyyden aikaansaamalta toivottomuudelta, joka pahimmillaan johtaa tuhoon.
Kirjoittaja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa.
Julkaistu 30.9.2008 2:30:45 "
_____________________
Peppi hinaa hippi penaa.
Peppi hinaa hippi penaa.
-
heikkopeikko
- Viestit: 25
- Liittynyt: 13.8.2008
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Voisin suositella sellaista luettavaa kuin Wayne Dyer - There's a spiritual solution to every problem. Ei maksaa montaa euroa ja voin sanoa että kun sen lukee niin osaa ajatella asioita niin uudelta kannalta että voi mielenlaatu tervehtyä paljon enemmän kuin millään lääkkeillä. Alkuun olin hieman skeptinen kun luin kirjan otsikon, mutta arvostelujen ja aikaisempien teoksien innoittamana lukaisin ja taisi olla elämäni opettavaisin kokomus
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Echolaa kirjoitti:...
Ehkä heiltä ei sittenkään puutu mitään tärkeää ? Ja kun tarpeeksi "pohjalla poljettu", niin ne pienet asiat mitä me hyvinvoivat emme huomaa
on kuin loton päävoitto heille. Ihan mielenkiintoista perspektiiviä voisi saada asioihin kun asuisi kadulla rahattomana pari vuotta.
"Only after you've lost everything you're free to do anything." - Noin Fight Clubis..
En sit tiedä mut todennäkösesti oppis arvostaan vähä erilailla monille itsestäänselviä asioita..
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Onhan se niin, että maailmassa on loputtomat määrät kärsimystä ja kuolemaa. Mutta yhtä paljon täällä on myös onnea ja elämää, vaikka media siitä unohtaakin kertoa. Maailma on ihana tai maailma on paska - se on ihmisestä itsestä kiinni, kummassa näkemyksessä elää. Molemmat on totta.
Itsellä on joskus hetkiä, jolloin kärsimyksen määrä maailmassa tuntuu musertavalta, ja siinä sitten lamaantuu ja masentuu. Olen omalla kohdalla huomannut, että oloa helpottaa, jos tekee jotain, mitä tahansa, maailman parantamiseksi. Se on tavallaan meidän jokaisen velvollisuus: pyrkiä siihen, että lisäämme elämämme aikana maailmaan enemmän onnea kuin kärsimystä. Ihmisen aivot on jo evoluutiokin ohjelmoinut niin, että muiden auttamisesta saa ryöpyn mielihyvähormoneja. Kyllä ne sisäiset "päihteet" vaan on parhautta. Ihme että ovat vielä laillisia.
Ajatukset johtaa tekoihin, ja taitavat teot johtaa onnellisuuteen. Ajatukset itsessään eivät vielä johda onnellisuuteen, siihen tarvitaan tekoja ja tapahtumia. Jokaisella on oma sisäinen kutsumuksensa. Onnellisuus löytyy, kun se kutsumus löytyy, ja sitä pääsee toteuttamaan. Näin uskon. Joku haluaa vaikkapa maalata, toisen juttu on erakoitua munkiksi, kolmas löytää onnensa perheen perustamisesta.
Se, että näyttääkö maailma synkältä vai onnelliselta, riippuu siitä, miten synkkä tai onnellinen tarkastelija on itse. Laittakaamme siis itsemme kuntoon. Tekemällä epäitsekkäitä tekoja tulee parantaneeksi maailmaa, mutta kuinka ollakaan, myös itseään.
Nyt on sopivasti Pyhäinpäivä takana, eli kesä on sitten virallisesti muuttunut talveksi. Aikakauden päätös. Siinäpä mainio tekosyy kelle tahansa aloittaa myös elämässään uusi aikakausi, jos haluaa. Let's jätetään menneet taakse, sillä menneisyyttä emme tarvitse. Me ollaan vapaita tekemään ihan mitä tahansa.
Itsellä on joskus hetkiä, jolloin kärsimyksen määrä maailmassa tuntuu musertavalta, ja siinä sitten lamaantuu ja masentuu. Olen omalla kohdalla huomannut, että oloa helpottaa, jos tekee jotain, mitä tahansa, maailman parantamiseksi. Se on tavallaan meidän jokaisen velvollisuus: pyrkiä siihen, että lisäämme elämämme aikana maailmaan enemmän onnea kuin kärsimystä. Ihmisen aivot on jo evoluutiokin ohjelmoinut niin, että muiden auttamisesta saa ryöpyn mielihyvähormoneja. Kyllä ne sisäiset "päihteet" vaan on parhautta. Ihme että ovat vielä laillisia.
Ajatukset johtaa tekoihin, ja taitavat teot johtaa onnellisuuteen. Ajatukset itsessään eivät vielä johda onnellisuuteen, siihen tarvitaan tekoja ja tapahtumia. Jokaisella on oma sisäinen kutsumuksensa. Onnellisuus löytyy, kun se kutsumus löytyy, ja sitä pääsee toteuttamaan. Näin uskon. Joku haluaa vaikkapa maalata, toisen juttu on erakoitua munkiksi, kolmas löytää onnensa perheen perustamisesta.
Se, että näyttääkö maailma synkältä vai onnelliselta, riippuu siitä, miten synkkä tai onnellinen tarkastelija on itse. Laittakaamme siis itsemme kuntoon. Tekemällä epäitsekkäitä tekoja tulee parantaneeksi maailmaa, mutta kuinka ollakaan, myös itseään.
Nyt on sopivasti Pyhäinpäivä takana, eli kesä on sitten virallisesti muuttunut talveksi. Aikakauden päätös. Siinäpä mainio tekosyy kelle tahansa aloittaa myös elämässään uusi aikakausi, jos haluaa. Let's jätetään menneet taakse, sillä menneisyyttä emme tarvitse. Me ollaan vapaita tekemään ihan mitä tahansa.
Hipikästä sarjakuvaläppää: http://kyharitie.fi
-
viinikellari
- 1 tähti
- Viestit: 526
- Liittynyt: 24.4.2008
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
"Miksi kukaan oikeasti terve yksilö haluaisi elää tässä maailmassa, joka on julma ja epäoikeudenmukainen. "
Maailma voi olla tuotakin, maailma voi olla auringonpaistettakin.. ihan miten itse haluat. Sinä ite päätät sen millaisena maailman näät.
Miksi haluaisit elämääs vaan pelkkiä huonoja näkökulmia kun voit pitää onni/suru -suhteen 50/50, jolloin huonot asiat ovat sitä varten että niistä opittaisiin.
Kyllä moni muukin ihminen näkee tämän maailman epäkohdat todella selvänä kokonaisuutena ja se tapa nähdä, on suuri hyöty jos se kanavoidaan oikein.
Sulla on potentiaalia nähdä nää epäkohdat ja täten vaikka miettiä miten asiat vois olla paremmin. En tietenkään suosittele että 24/7 miettisit miten asiat olis paremmin.
Välillä kannattaa nimittäin elää ja nauttia elämästä, koska tässä se elämä on nauttimista varten.
Jos joku asia tuntuu musertavalta, niin miksi ihmeessä ihmisen pitäis musertua oman oivalluksen alle?
Jos rakennat kivitaloa, niin miksi ihmeessä haluaisit musertua sen alle?
Tunteet on tienviittoja.
Maailma voi olla tuotakin, maailma voi olla auringonpaistettakin.. ihan miten itse haluat. Sinä ite päätät sen millaisena maailman näät.
Miksi haluaisit elämääs vaan pelkkiä huonoja näkökulmia kun voit pitää onni/suru -suhteen 50/50, jolloin huonot asiat ovat sitä varten että niistä opittaisiin.
Kyllä moni muukin ihminen näkee tämän maailman epäkohdat todella selvänä kokonaisuutena ja se tapa nähdä, on suuri hyöty jos se kanavoidaan oikein.
Sulla on potentiaalia nähdä nää epäkohdat ja täten vaikka miettiä miten asiat vois olla paremmin. En tietenkään suosittele että 24/7 miettisit miten asiat olis paremmin.
Välillä kannattaa nimittäin elää ja nauttia elämästä, koska tässä se elämä on nauttimista varten.
Jos joku asia tuntuu musertavalta, niin miksi ihmeessä ihmisen pitäis musertua oman oivalluksen alle?
Jos rakennat kivitaloa, niin miksi ihmeessä haluaisit musertua sen alle?
Tunteet on tienviittoja.
keskiyö on paras yö |
-
Thinking..
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Voe..
Tekstiä tuli kun omaa aivokäyrää olisi kääntänyt tekstiksi. Viime syksynä (luin Madventuresin kirjan, joka sai ajattelemaan paljon eettisiä kysymyksiä nälästä, taudeista jne.) koin 'valaistumisen' siitä, että maailma on oikeasti todella paska paikka - ja ihminen paska eläin. En tarkoita nyt vihaa yksilöä kohtaan, vaan yleensäkin sitä, että ihminen on muutamassa sadassa vuodessa tuhonnut maapalloa enemmän kuin mikään muu miljardeissa vuosissa. Ihminen on myös ainut eläin, joka riistää itselleen muilta ihmisiltä varastoon, ei vain elääkseen.
Päässäni pyörii miljoonia eettisiä kysymyksiä kaikesta, onko oikein istua tässä kirjottamassa tätä tekstiä - sen sijaan että tekisin asialle jotain? Lähtisin vapaaehtoistyöhön auttamaan vähäosaisia? Kun taas ihminen minussa herää ja haluaa euforista elämää - helppoa elämää. Maailmassa elää yli 2 miljardia ihmistä elää alle 2 dollarilla päivässä ja 2500 lasta kuolee joka päivä nälkään - silti minä vain heitän ruokaa pois, kun en jaksa syödä. Helppo olisi ajatella että "noh, tasan ei käy onnenlahjat - mulle kävi paremmin", mutta ei sekään oikein sopivalta tunnu.. Masennus kuitenkin on länsimainen sairaus, moneen afrikkalaiseen kieleen ei ole käännettävää sanaa "masennus", kun paremmasta ei välttämättä ole edes tietoa.
Haluaako kukaan elää tällaisessa maailmassa, tiedostaessaan tuollaisia faktoja? Miten tällaisen kanssa voi elää?
Koska on ihminen. Ihminen on loppujen lopuksi vain omia asioitaan ajava eläin, joka valitettavasti tipahti puusta.
I rest my case.
Tekstiä tuli kun omaa aivokäyrää olisi kääntänyt tekstiksi. Viime syksynä (luin Madventuresin kirjan, joka sai ajattelemaan paljon eettisiä kysymyksiä nälästä, taudeista jne.) koin 'valaistumisen' siitä, että maailma on oikeasti todella paska paikka - ja ihminen paska eläin. En tarkoita nyt vihaa yksilöä kohtaan, vaan yleensäkin sitä, että ihminen on muutamassa sadassa vuodessa tuhonnut maapalloa enemmän kuin mikään muu miljardeissa vuosissa. Ihminen on myös ainut eläin, joka riistää itselleen muilta ihmisiltä varastoon, ei vain elääkseen.
Päässäni pyörii miljoonia eettisiä kysymyksiä kaikesta, onko oikein istua tässä kirjottamassa tätä tekstiä - sen sijaan että tekisin asialle jotain? Lähtisin vapaaehtoistyöhön auttamaan vähäosaisia? Kun taas ihminen minussa herää ja haluaa euforista elämää - helppoa elämää. Maailmassa elää yli 2 miljardia ihmistä elää alle 2 dollarilla päivässä ja 2500 lasta kuolee joka päivä nälkään - silti minä vain heitän ruokaa pois, kun en jaksa syödä. Helppo olisi ajatella että "noh, tasan ei käy onnenlahjat - mulle kävi paremmin", mutta ei sekään oikein sopivalta tunnu.. Masennus kuitenkin on länsimainen sairaus, moneen afrikkalaiseen kieleen ei ole käännettävää sanaa "masennus", kun paremmasta ei välttämättä ole edes tietoa.
Haluaako kukaan elää tällaisessa maailmassa, tiedostaessaan tuollaisia faktoja? Miten tällaisen kanssa voi elää?
Koska on ihminen. Ihminen on loppujen lopuksi vain omia asioitaan ajava eläin, joka valitettavasti tipahti puusta.
I rest my case.
Re: Yhden miehen näkemys elämästä.
Fiksua tekstiä monelta ja kaikki oikein ja väärin ja siltä väliltä lukijasta riippuen tai riippumatta. Eli ei pidä jäädä kuitenkaan kiinni siihen yhteen tuomioon/ajatukseen, sillä niin käsittämättömältä kuin
se nyt kuulostaakin, näkemyksesi on erilainen vielä joskus kun tiedät taas hieman enemmän. Itselläni ehkäpä tämä on yksi merkittävimmistä elämäni tarkoituksista; elää vanhemmaksi ja tätä kautta kokeneemmaksi ja
viisaammaksi ja näin ymmärtää asioita vieläkin paremmin. samoja tuntemuksia olen itsekin kokenut mitä tässä yllä on mainittu mutta loppujen lopuksi eihän sitä itsekään tämmöisenä parikymppisenä vielä voi edes
käsittääkään mitä voi vielä joskus käsittää.
Tuo Esko Valtaojan kirjoitus oli kyllä hienoa tekstiä kiitos siitä!
se nyt kuulostaakin, näkemyksesi on erilainen vielä joskus kun tiedät taas hieman enemmän. Itselläni ehkäpä tämä on yksi merkittävimmistä elämäni tarkoituksista; elää vanhemmaksi ja tätä kautta kokeneemmaksi ja
viisaammaksi ja näin ymmärtää asioita vieläkin paremmin. samoja tuntemuksia olen itsekin kokenut mitä tässä yllä on mainittu mutta loppujen lopuksi eihän sitä itsekään tämmöisenä parikymppisenä vielä voi edes
käsittääkään mitä voi vielä joskus käsittää.
Tuo Esko Valtaojan kirjoitus oli kyllä hienoa tekstiä kiitos siitä!
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 76 vierailijaa
