Mikä meitä hyviä ihmisiä vaivaa?

[ei näin]

Mikä meitä hyviä ihmisiä vaivaa? Miksi kehitys tarkoittaa lisää kiirettä?
Miksi ihmiset uhraavat yhä enemmän ja enemmän aikaa työlle perheen ja läheisten sijasta? Miksi menestys
mitataan rahassa eikä hyvinvoinnissa? Miksi rikas perhe on hyvä perhe huolimatta mitä perheen sisällä tapahtuu?
Mistä ihmisen loputon ahneus kumpuaa? Mistä tulee poliitikkojen usko loputtomaan kasvuun? Miten kukaan pystyy uskomaan
loputtomaan kasvuun? Miksi päätään ei saa sekoittaa millä haluaa? Miten kauan ihmiskunnalta kestää tuhota itsensä ja pahimmassa tapauksessa myös muu elämä maapallolta? Kumpi ehtii ensin ydinsota vai ilmastonmuutos? Kuinka kovaksi maailman pitää mennä, että riittävän moni haluaa muutosta? Oliko näissä kysymyksissä mitään pointtia?

Siinä kysymykseni hampuuseille.

[örkki]

Olis Eeva jättänyt sen omenan ottamatta...

[Idän Pikajuna]

Olis Eeva jättänyt sen omenan ottamatta...

Niinpä, perkeleen naiset...

[NoZero]

...

Niinpä, perkeleen naiset...

tai olispa Aatami ollut enemmän munaa omistava tyyppi et olis pystyny kieltäytymään kun sille tarjottiin. perkeleen miehet.

p.s oon mies

[örkki]

...

tai olispa Aatami ollut enemmän munaa omistava tyyppi et olis pystyny kieltäytymään kun sille tarjottiin. perkeleen miehet.

p.s oon mies

Niin just. Sit olis vaan Eeva joutunut lähteen paratiisista ja meistä miehistä olis tullut sen jälkeen kaikista Jari Sillanpäitä ja Teuvo Lomaneita

[chong]

Yhteiskunta on suunniteltu toimimaan niin, että vitut myötätunnosta, pääasia on, että itellä on uus Pentiumi. Ja kun mikään ei riitä yhtälöt kasvaa kasvamistaan ja pian himoitaankin jo vallasta. Mut muutokset lähtee jokasesta itsestään. Näytä muulle maailmalle sun empatia ja sulje ego, jos susta tuntuu siltä. Älä missään nimessä tee niin siks, että joku rättipää youtube-videossa käskee. Be your own leader, know your guru.

Ihailtava piirre ihmisessä on, kun se on valmis muuttamaan mielipidettään.

[ei näin]

Yhteiskunta on suunniteltu toimimaan niin, että vitut myötätunnosta, pääasia on, että itellä on uus Pentiumi. Ja kun mikään ei riitä yhtälöt kasvaa kasvamistaan ja pian himoitaankin jo vallasta. Mut muutokset lähtee jokasesta itsestään. Näytä muulle maailmalle sun empatia ja sulje ego, jos susta tuntuu siltä. Älä missään nimessä tee niin siks, että joku rättipää youtube-videossa käskee. Be your own leader, know your guru.

Ihailtava piirre ihmisessä on, kun se on valmis muuttamaan mielipidettään.

En ole katsonut gurujen videoita, enkä muutenkaan tutustunut kuin pintapuolisesti uskontoihin yms. hengelliseen toimintaan. Sen sijaan hämmästelen nykyistä kehitystä. Noin 90 vuotta sitten laadittiin Suomessa laki jonka mukaan työpäivän pituus on enintään 8 tuntia ja työviikon 47tuntia. 90 vuoden aikana tekniikka on kehittynyt valtavasti. Miksi tuo kehitys ei näy lyhentyneinä työpäivinä ja kiireettömämpänä maailmana vaan, päinvastoin kiirellisenä, stressaavana ja kovana maailmana. Ja nyt näyttää siltä, että ei riitä, että työpäivät ovat pysyneet samanmittaisina jo 90 vuotta, vaan lyhentämisen sijaan niitä ollaan pidentämässä (joillain aloilla taitavat työpäivät jo nyt olla pääsääntöisesti paljonkin pisempiä kuin 8h). Sitäkö ihmiset todella täällä tahtovat? Kannattaako sen uuden mersun eteen tehdä 2000 tuntia töitä (uusi mersu 40000e tuntipalkka 20e), vai voisiko tuona aikana tehdä jotain muuta ja matkustaa vaikka julkisilla?

Ja mitä tulee eevan omenan syöntiin ja naisten/miesten syyttelyyn, luulen, että todellinen syyllinen on se ihmisen esi-isä joka ensimmäisenä päätti nousta kahdelle jalalle kävelemään ja sen sukupuolta voi vain arvailla.

[Stardust81]

Tässä mennään nyt lauman mukana metsään... Jotenkin ihmisyyteen kuuluu tämä kaiken tehostaminen ja parantaminen, joka lähti aikoinaan liikkeelle tulen ja myöhemmin pyörän keksimisestä, saatiin vähemmällä vaivalla enemmän aikaan. Ja kun aikaa jäi, tehtiin sitten enemmän ja enemmän, myytiin osa tuotteista toiselle heimolle tai kansalle, ja kun aikaa ja voimavaroja jäi ylikin, niin sitten oltiin esim. kilpailijakansan silmissä kovempia, pelottavampia ja parempia. Pakkohan siihen kisaan oli lähteä mukaan.

Nyt ollaan menty sellaiseen hullumyllyyn tämän kilpailun kanssa, että kansakuntina kaikki kilpailevat kaikkia vastaan, ja meno sen kuin kiihtyy ja kiihtyy. Ja kansakunnan sisällä taistelevat vielä yritykset, ja niiden sisällä vielä yksittäiset ihmisetkin. Kenellä on enemmän rahaa, kuka on tehokkain. Kuka olisi niin suuri ja uskottava henkilö, hahmo tai tapahtuma, että saisi sanottua "jo riittää". Jos näilläkin taidoillamme keskittyisimme siihen, että saisimme kaikille vaikkapa ruokaa, lämmitetyn talon, television ja jonkin apostolinkyytiä nopeamman liikkumiskeinon, ja kaikesta tästä huolehtivan ekologisen organisointiyksikön, niin eikö se jo olisi tarpeeksi? Kuka saisi kaikkien päähän taottua, että koko ajan kaiken tehostaminen ei ole avain onneen? Kiire ei ole avain taivaan portilla?

Minä ainakin itse jo pakenen kaikkina vapaahetkinäni mökille, jossa voi keskittyä puutarhanhoitoon, rakkaani kanssa oleiluun ja jutteluun, ruuanlaittoon ja silloin tällöin kylällä käyntiin. Siellä kun ulkona puuhastelee ja saa olla samalla rakkaimpansa kanssa sosiaalinen, niin monesti tulee mieleen että tarvitsenko tämän enempää? Onko minulla edes ikävä sitä kotona odottavaa autoa tai LCD-näyttöistä töllötintä ja maidonvaahdottajaa? Tai työpaikkaa, josta tulee iso palkkapussi kuukausittain jos teen jatkuvaa ylityötä ja iltaisinkin vastaan duunipuhelimeen kotoani?

Sitten kun koko muu yhteiskunta kuitenkin viestittää, että olet luuseri jos teet vaikka vain osa-aikaista työtä ja nautit elämästäsi, valinta on vaikea. Ja kaikilla aloilla ei valitettavasti edes ole kovin montaa osa-aikaista työpaikkaa.

[Valo]

Oon miettiny että minkä takia ei keskitytä juuri näihin perusasioihin joita kaikki tarvitsevat elääkseen. En kyllä tajua ollenkaan että jotkut saavat elantonsa siitä kun pärräävät jossakin radalla autollaan tai laittavat värejä toisten naamoihin. Eikö just tämmöset asiat pitäis kuulua vapaa-aikaan eikä siihen millä elämme? Jos yhteiskunta keskittyis näihin perusjuttuihin enemmän niin työajat lyhenisivät ja vapaata olis enemmän. "Mallit" sun muut voitais laittaa rakentamaan taloja ja viljelemään maata.
(en oo mikään asiantuntija, nää on vaan mun ajatuksia) Keskustelua aiheesta lisää!

[hassistakassista]

ihmiset on likaisia, kusipäisiä ja ahneita h****a. Suurimmaksi osaksi tästä syystä. anteeksi päteminen ja offtopik.

[ei näin]

Keskustelua aiheesta lisää!

Tuota todella tarvittaisiin. Mahdotonta uskoa, että jos kaikki ihmiset pysähtyisivät miettimään tätä asiaa meno jatkuisi samanlaisena.
Nykyinen systeemihän hyödyttää vain sitä (toivottavasti) vähemmistöä ihmisistä ketkä oikeasti saavat nautintonsa siitä, että ovat "menestyneempiä" kuin muut.

[Dub kostaja]

Keskustelua aiheesta lisää!

No keskustellaan sitten. Minä voin vaikka leikisti esittää, että olen toista mieltä sillä välin kun muut nyökyttelevät.

Nyt siis näyttäisi siltä, että te kirjoittelijat ette pidä joistakin "nyky-yhteiskunnan" vallitsevista arvoista. Kiire, kilpailu, menestyspaineet, jatkuvan kehityksen vaatimus. Eihän ne kivalta vaikuta. Mutta ehkä lohduttaa, että ne ovat kaikki päänne sisällä.

Elämä on juuri niin kiireellistä, kuin miten sen itse järjestää. Jos perhe, puutarhanhoito tai joku muu tylsyys ovat ykkösarvojanne, niin enpä tunne kovin paljon sääliä -- noita toitottamalla ei joudu vielä kovin kovan syrjinnän uhriksi. Päin vastoin, kahvipöydässä tuskin kukaan rupeaa väittämään vastaan.

Ja jos joku tykkää menestyä ja paiskia töitä, niin hittoako teillä silloin on siihen mitään paheksumisen sijaa. Kukin tavallaan ja tyylillään - tätä perusoikeutta voivat kai olettaa nauttivansa myös ne, jotka vaikka maallista mammonaa tai muita tunnustuksia tärkeänä pitävät. Ehkä joku saa siitä oikeaa iloa. Ei siis mitään likaista ahneusiloa, mitä kuvittelette, vaan oikeaa hyvää mieltä tyyliin "olen tärkeä, minulla on paikka tässä maailmassa". Ei se ole keltään pois, paitsi niiltä, jotka uskovat, että se on heiltä pois. Että toisen menestys saa omat saavutukset näyttämään huonoilta ja toisen Mersu tekee omasta Corollasta huonomman auton kuin se on ja toisen palkankorotus on omasta pussista pois. Ei se niin ole, jos ei niin usko.

Kilpailu on semmoinen käsite, joka ymmärretään väärin niin yksilöiden kuin yritysten kuin kansakuntien tasolla. Kyseessä ei nimittäin ole joku nollasummapeli, että kiinalainen syö soumalaisen leivän, jos palkkoja ei alenneta ja aina löytyy joku tekemään sun duunis, jos et tee ylitöitä. Ihan siellä kopassa taas tämmöiset uskomukset.

Kiire ja jatkuva kehitys? Tuskin se kovin lopoisaa oli sitä kylpyvettä ämpärillä kantaa tupaan ja tulella lämmittää. Ehkä oli. Vaikea sanoa. Mutta minusta tuntuu omituiselta varsinkin, kun nuoret ihmiset puhuvat nostalgiseen sävyyn menneestä kiireettömästä maailmasta. Ajatelkaapa, ehkä kyseessä onkin klisee, ja ihmiselo on aina ollut suurinpiirtein yhtä hankalaa (tietenkin sotia ja kriisejä lukuunottamatta, jolloin se on tosi tukalaa). Jos se ei olisi vähäsen hankalaa, niin seuraisi apatia. Olisimme kaikki ihan mattivanhasia.

Päänkin saa sekoittaa ihan millä lystää - kunhan sen tekee salaa tai julkista pahennusta herättämättä. Taas kerran - esteet ovat kuviteltuja, ei oikeita.

DK

[hassistakassista]

Entäs jos tässä onkin kyse juuri siitä, että ''systeemi'' on muokannut näistä ihmisista (jotka ovat superhyper iloisia kun omistavat ja saavat ''menestyä'' tässä oravanpyörässä) juuri sellaisia? Toisaalta pskan haileehan se on mistä kukakin iloitsee kuhan iloitsee, mutta silti onko se ihmiselle oikeasti luonnollista? Tämä on viimeinen viestini tästä aiheesta koska tätä miettimällä saa kyllä psyykkeen kuin psyykkeen loppujen lopuksi päin kuusia.

[Idän Pikajuna]

...
Kirjoitus
DK

Ei siinä mitään, kunhan ne Mersu-miehet ja naiset ajattelisivat minusta samalla tavoin niin olisin varsin tyytyväinen. Mutta kun eivät ajattele, ja kohtelu on sen mukaista. Mersu-mies saa parempaa kohtelua kuin Corolla-mies.

[Vieras]

minua kohdellaan pääasiassa
todella hyvin
vaikkei mulla ole
edes autoa..
..toisaalta
kohtelu harvoin muodostuu
pelkästään auton perusteella. .
toisinaan minua kohdellaan huonommin
mut kyllä se sitten
huomataankin
jos kohtelulle ei löydy perusteita.. (:

oma huomio ihmisistä.
laiskuus
saamattomuus
ajattelemattomuus
helppous
kateus
sairaus
jne.
muodostavat hyvästä ja
vähän huonommin käyttäytyvästä
ihmisestä vaivan
ihmisen jota ei ole
aina helppo ymmärtää.



loppukanootiksi vois kirjata
että ihmisiä vaivaa ihmisyys.

[ei näin]

...

Teksti.

DK

Olen suurilta osin samaa mieltä. Suurin osa "yhteiskunnan aiheuttamista paineista" on olemassa vain paineista kärsivän pään sisällä, silti olisi ehkä hyvä pohtia sitä miten nuo paineet sinne pään sisään ovat päässeet. Istun ehkä eri kahvipöydissä kuin sinä, mutta jos minä kertoisin lopettavani opiskelut ja siirtyväni täysipäiväiseksi parvekekukkieni hoitajaksi, päätös kohtaisi hyvinkin paljon kritiikkiä. Tokihan ihmiset jotka menestystä haluavat ja ovat sen eteen valmiita tekemään uhrauksia, saavat niin tehdä ja onnistumisistaan nauttia. Nyt vain tuntuu siltä, että noita uhrauksia odotetaan yhä enemmän ja enemmän kaikilta, myös niiltä jotka eivät kilpailusta ja rikkauksista niin välittäisi vaan tahtoisivat vain ansaita kohtuullisen elannon.

[JiiJii]

Khyl. Jos meikäki osallistuis pitkästä aikaa mielenkiintoiseen keskusteluun. Tää voi nyt olla vähän sunnuntaiaamupöhnänen posti mut katotaa mitä sitä saa irti...

Mä en tiiä löytyykö forumilta yhtään Daniel Quinn -fania, mutta hänen kirjansa Ishmael sivuaa tätäkin aihetta melko hyvin. Aika monen tyypin lempikirjoja. Myös itseni, suosittelen lämpimästi. Mä viittailen tähän opukseen vähän väliä.

...Olen suurilta osin samaa mieltä. Suurin osa "yhteiskunnan aiheuttamista paineista" on olemassa vain paineista kärsivän pään sisällä, silti olisi ehkä hyvä pohtia sitä miten nuo paineet sinne pään sisään ovat päässeet.

Tässä oon ihan samaa mieltä. Lisäisin tosin, että se ei tee niistä paineista yhtään sen epäaidompia tälle kohteelle vaikka meidän mielestä "keksittyjä" ovatkin. Plus, että kun ihminen tajuaa että paineet tosiaankin ovat hänen itse keksimiään on niistä paljon helpompi päästä eroon kun jos ne olis jotain todellista.

Itekki oon menny tossa samassa oravanpyörässä kymmenkunta vuotta. Joka ei johtunut mistään paineista menestyä tai mersutoiveista, vaan ihan puhtaasti siitä syystä etten tiennyt muusta. Olin nähnyt kaikkien juoksevan ympärillä ja kelasin, että mullaki on jonnekki kiirus. No eipä ollut. Kerran sitten vilkaisin elämääni jostain syystä toisenlaisten prillien läpi ja totesin etten tarvitse tätä. Lopetin hommat ja perustin toiminimen, jonka puitteissa oon tehny freelance-hommia just niin vähän kun on ollut tarpeen. Käytännössä tää tarkottaa ehkä 2-3 päivää viikossa.

Rahapula on tietty kroonista, mutta tärkeintä "menestyksessä" onki niiden tavoitteden suhteuttaminen reaalimaailmaan. Ei mulla ole illuusiota siitä että voisin mennä ostamaan uuden , tai lähteä etelänmatkalle pari kertaa vuodessa. Mutta peruselämiseen riittää ihan hyvin reilun tonnin kuukaustulot, joihin pääsee melko vähällä panoksella. Mun kohdalla tärkeä hetki oli se kun ymmärsin mitä tarvitsen ja mitä en. Silloin pystyin suhteuttamaan tuloni kulujen mukaan, eikä päin vastoin niinku meidän nykyään halutaan tekevän ja sitten koukutetaan erilaisiiin maksukorttisysteemeihin jotka vasta moraalittomia ovatkin. Ootteko huomannu muuten, että melkee missä vaan tarjotaan ekaks maksuvaihtoehdoks visaa tai masteria jos kortilta sellanen löytyy.

Mielenkiintoinen kela on tosiaankin se mistä nää paineet ihmisten päähän tulevat. Ishmael sanoo, että se on Äiti-Kulttuuri(Mother Culture), joka ihan vauvasta asti kuiskuttelee meidän korvaan ohjeita siitä miten meidän pitää elää, mitä haluta ja mitä tehdä jotta täytämme nyky-yhteiskunnan asettamat normistot. Käytännössä tää tarkottanee kaikkea josta imemme vaikutteemme: vanhempamme, opettajat, media. Koska meillä on aika romantisoiva käsitys siitä mitä olemme ja miten vapaa meidän "vapaa tahtomme" loppuviimein onkaan. Pavlovi koirineen ei ollu kovinkaan väärässä.

Istun ehkä eri kahvipöydissä kuin sinä, mutta jos minä kertoisin lopettavani opiskelut ja siirtyväni täysipäiväiseksi parvekekukkieni hoitajaksi, päätös kohtaisi hyvinkin paljon kritiikkiä.

Joo, varmaankin. Mikäli aikomuksenasi olis luukuttaa yhteiskunnalta elämiseen tarvitsevasi massit. Emmäkään sossupummeja kato suopeasti. Mutta jos pystyisit elättämään itsesi parvekekukkia hoitamalla niin et ainakaan täältä suunnasta kuule minkäänlaista kritiikkiä. Mulla on päinvastainen kuva. Ainakin omakohtaisista kokemuksista päätellen ihmiset tuntuvat arvostavan valintoja jotka tehdään omista lähtökohdista ilman näitä yhteiskunnan "paineita". Kaikki joiden kanssa tulee puhetta aiheesta ovat kannustaneet mua ja olleet tosi positiivisia, ehkä jopa kateellisia. Saattaa johtua osin siitä, että olen valmis käymään tuon keskustelun arvostelijoiden kanssa ja pystyn perustelemaan kantani ja valintani melko hyvin. Aika usein lähtökohta kuitenkin on: "Mitä, etkö käy töissä? Mikset?" Johon mä vastaan ettei huvita ja siitä se lähteeki. Kun pääsen kohtaan, jossa huomautan etten ole penniäkään tukia(opintotukia lukuunottamatta) koskaan saanut eikä oo perintöä odottelemassa ja maksan tuloistani veroa vähintään sen minkä muutkin (kaikkineen noin reilu puolet kaikesta mitä teen menee valtion kassaan... tsitsing!!!), muuttuu ääni väittäjän kellossa argumenttien vähenemisen myötä aika radikaalisti.

Tokihan ihmiset jotka menestystä haluavat ja ovat sen eteen valmiita tekemään uhrauksia, saavat niin tehdä ja onnistumisistaan nauttia. Nyt vain tuntuu siltä, että noita uhrauksia odotetaan yhä enemmän ja enemmän kaikilta, myös niiltä jotka eivät kilpailusta ja rikkauksista niin välittäisi vaan tahtoisivat vain ansaita kohtuullisen elannon.

Niin. Kuka niitä uhrauksia siis odottikaan? Jos joku odottaa multa uhrauksia asioiden puolesta joita en itse koe tärkeinä, ei kannata ainakaan hengitystä pidättää. Mut joo, mä itse asiassa uskon, että niitä tyyppejä jotka haluaisivat vaan kohtuullisen elannon on kuitenki leijonan osa siitä harmaasta massasta jotka tätäki maata pyörittävät. Joskus mietin, että sellainen perusduunarin(no pun intended) elämäkin vois olla ihan varteenotettava vaihteoehto, siis että kasista neljään jotain täysin aivotonta hommaa ja 4:20 siirtyminen itselle tärkeiden asioiden ääreen. Mutta toistaiseksi arvostan aikaani säännöllistä palkkapussia enemmän.

Niinku Raappanamiäs asian ilmaisee osuvasti:
En haluu tuhlaa aikaa, haluun et se kestää kauan, ei mun aikani ole ei kenellekkään kaupan
Negatiivisuus on köysi ympärillä kaulan, niin mä sen käsitän, niinpä sen laulan
Mä haluun nähdä kristallin kirkkaasti, ainoastaan rakkaus vie mun virtaani
En haluu polttaa takaa rakasta siltaani, mut paha kortti himmentää iltaani

Ei siinä mitään, kunhan ne Mersu-miehet ja naiset ajattelisivat minusta samalla tavoin niin olisin varsin tyytyväinen. Mutta kun eivät ajattele, ja kohtelu on sen mukaista. Mersu-mies saa parempaa kohtelua kuin Corolla-mies.

Joo, toi on just tota tekopyhyyttä joka nyky-yhteiskunnassa vallitsee. Nää tyypit(Ishmael käyttää näistä nimeä Takersit, ottajat) kelaa että se heidän tapansa on _se_ainoa_oikea, vaikka tosiasiassa just se mentaliteetti on saattanu tän boltsin tähän tilaan jossa se nyt on. Tätä vois sanoo myös kaikki-mulle-heti-nyt -elämäntavaksi. Tää on kaikista pahinta uskovaisten joukossa. Siis uskonnosta riippumatta, jeesus, muhamed tai laissez-faire. Eikä tää oo mitenkään tän ajan ongelma. Ishmael sanoo, että kehitys otti tän suunnaan siinä vaiheessa kun ihmiskunta alkoi siirtymään metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnasta kohti teollista. Enkä osaa oikee olla eri mieltäkään.

Mutta edelleen, oon myös sitä mieltä, että mikäli koet mersumiesten kohtelevan sua huonosti, se johtuu pääosin siitä että itse asetat itsesi asemaan jossa sua voidaan kohdella kehnosti. Jos pelaat niiden säännöillä oot jo menettäny pelin. Mä ajelen parin huntin autolla ylpeänä, enkä ole koskaan kokenut oloani huonommaksi kun kaveri vieressä uudenkarhealla mersullaan. Ehkä korkeintaan päin vastoin, lopputulos on joka tapauksessa sama, siirtyminen pisteestä a pisteeseen b ja tää mersumies on tehny sen 2000 tuntia hommia sen eteen. Mä en minuuttiakaan. Kysymys on siitä mitä SÄ arvostat. Jos mittaat arvosi vaikkapa autolla, nii sitte kannattaa panostaa siihen. Mä mittaan itseni ihan muilla mittareilla, joten mulle on aivan totaalisen sama mitä joku randomtyyppi ajattelee mun kulkuneuvosta.


Sellasta näin sunnuntaiaamuna...

rrrrispekt.

j

[sabar]

Lyhyesti. Täällä ei mennä pienimmän ehdoilla. Ei ole ikinä menty. Hanki valtaa ja vaikuta.

Nauratti tuo alotus kun eka kauheet oikeat ongelmat ja sitte väliin miksei saa vetää päätään hampulla sekasin..

Toki ymmärrän, että maailmassa tapahtuva omien arvojen rikkominen masentaa.

.. eikä sitä nyt kamalasti ole tehtävissä. myönnetään. olemme voimattomia kaiken edessä.

[drtogjhdgl]

Vaikea teema. Vastaus ihmisten typerään toimintaan on mielen osittuminen.
Me kaikki haluamme kuulua johonkin yhteisöön
(kulttuuriin). Koska yhteisö tarjoaa hyväksyntää ja apua. (esimerkki yhteisöstä on hamppuforum) kuten huomaatte täällä on paljon vähemmän vihamielistä kanssakäyntiä kuin forumeilla, joissa on kaikkien yhteisöjen edustajia.
(vihamieliseksi se muuttuu heti, jos joku ei noudata hamppuforumin "keskivertolinjaa", tosin sanoen uhkaa yhteisöä)

Mutta toisaalta, täällä lietsotaan vihamielisyyttä "tuulipukukansaa" kohtaan. Tätä tarkoitan mielen osittumisella.
Toisin sanoen, kärsimys ja oman edun (oman yhteisön edun) ajaminen alkaa siitä, että näemme omaa yhteisöä uhkaavia
yhteisöjä (kuten "tuulipukukansa"). Toisin sanoen kaikki paska johtuu siitä illuusiosta, että on "me" ja "he". Jos kykenisimme näkemään kaikkien illuusioiden (abstraktejen ihmisiä erottavien rajojen) lävitse, olisimme oikella tiellä.

Kuinka tämä sitten saavutetaan? Vastaus : kaikkien kulttuurien, rotujen ja yhteisöjen yhteen sulautuminen. Toisin sanoen yhteisönä
toimisi koko ihmiskunta. (ei pelkästään samaa elämän tapaa harrastavat ihmiset), koska tällöin meillä ei olisi enään tarvetta turvata omaa yhteisöä (kasvattaa vastavoimaa muihin yhteisöihin nähden, jotta nämä eivät "nielaisisi omaa yhteisöäsi") koska silloin koko maailma olisi yhteisösi, ja kaikki pelaisivat samaan pussiin. Kiire häviäisi, koska ei olisi tarvetta kilpailla vaikkapa "tuulipuku kansaa" vastaan.

Ateismi vs. uskonto. hippi vs. militaristi kapitalisti vs kommunisti
hyvä vs. paha. Siinä muutama illuusio. Kun mielesi osittuu tämänkaltaiseen ajatteluun, se osittuu ja näin ollen kärsii. (ei näe kokonaisuutta)
Mailma on yksi, ei kaksi. Kaikella on vastaisuutensa, joka on vain meidän mielissä, jotta voisimme kommunikoida, toisin sanoen ei voi olla lyhyttä ilman pitkää, hyvää ilman pahaa. Ne on kaikki yksi, ei kaksi. Toisin sanoen ei voi olla pilven puolesta puhujaa ilman pilven vastustajaa.....get it?

Niin, olethan sinäkin ahne paska, todiste: haluat kokoajan suuremman sadon, mihin muka tarvitset 600g qq:ta? (todellisuudessa voisit hyvinkin selvitä kasvattamalla vähän energiaa kuluttavalla stealthilla jatkuvalla syötöllä 20-50 g satoa mutta kuitenkin haluat kokoajan enemmän ja enemmän, koska haluat turvata kuvitteellisen yhteisösi tarpeita)

Tosin sanoen, olivatpa uskonnot ja kulttuurit kuinka mielenkiintoisia ja viihdyttäviä tahansa, niin älä helvetti ajattele että tarvitset niitä, päin vastoin. Jos kuulut yhteisöön, kärsit sen takia että koet sen aseman uhatuksi. Jos et kuulu yhteisöön, kärsit koska et saa hyväksyntää ja apua. Toisin sanoen kärsimys poistuu vasta kun illuusio "me" ja "he" poistuu.

Hyviä uutisia: Tämä on tapahtumassa kovaa vauhtia esim. internetin ja matkailun yleistymisen avustamana. Nykyään voit jutella vaikkapa Israelilaisen kanssa netin välityksellä, ja huomata hänen olevan juuri niin kuin sinäkin, haluavan elämältä samaa : onnellisuutta. Sinä haluat kasan pilveä kapitalisti haluaa kasan rahaa. Millälailla koet olevasi muka parempi?

Yritä rakastaa naapurisi piikkisikajunttia yhtä paljon, kuin hippi kaveriasi joka käy tarjoamassa sinulle savut. Ei onnistu, eihän? (mielesi on osittunut)

Kaikki yhteisöt, valtiot tms. elävät jonkin asteisessa psykoosissa (harhaisuudessa) sad but true.

(mutta silti ei koskaan tarpeaksi toitotettu pointti)

[Liittyneekö mihinkään]

Kaikki liittyy kaikkeen, totesi kaveri psykoosissaan. Mutta, asiaan.

Mutta toisaalta, täällä lietsotaan vihamielisyyttä "tuulipukukansaa" kohtaan. Tätä tarkoitan mielen osittumisella.
Toisin sanoen, kärsimys ja oman edun (oman yhteisön edun) ajaminen alkaa siitä, että näemme omaa yhteisöä uhkaavia
yhteisöjä (kuten "tuulipukukansa"). Toisin sanoen kaikki paska johtuu siitä illuusiosta, että on "me" ja "he". Jos kykenisimme näkemään kaikkien illuusioiden (abstraktejen ihmisiä erottavien rajojen) lävitse, olisimme oikella tiellä.

Jossain todettua. Otetaan vaikka ryhmä "neekerit" ja "valkoiset". geenietutkimuksen perusteella näiden ryhmien sisäiset erot ovat huomattavasti suuremmat kuin näiden kahden ryhmän keskimääräiset erot.

Rajat ja luokittelut sopivat ihmisten omiin tarkoituksiin, tilanteen mukaan. Ei me oikeasti kovin erilaisia olla, jotkut vaan pelkäävät olla.

En tiedä liittyikö aiheeseen, tuli vaan mieleen.