SKY Tiedottaa

[Edwin]

Suomen kannabisyhdistys
Hampumarssitiedote


3.5.2007

Järkeä suomalaiseen huumepolitiikkaan


Kukkaruukkulaki ja suomalaisen huumepolitiikan tuulenpesä

Eduskunta hyväksyi ns. kukkaruukkulain vuoden 2006 syksyllä suuren
julkisuuden saattelemana. Laki oli huumeongelmaa ajatellen ongelmia
kasvattava, ja julkisessa sanassa se teilattiinkin perusteellisesti,
mikä on harvinaista Suomessa. Lain tarkoitus on puuttua ns.
huumekasvien kasvatukseen mutta käytännössä sen soveltaminen veisi
suomalaiset kannabismarkkinat yhä enemmän järjestäytyneen
rikollisuuden käsiin.

Toinen arvostelua herättänyt asia on lakiin päässyt ajatusrikoksen
käsite, kasvatuksen yrityksen kriminalisointi, jollaista ei tulisi
esiintyä demokratiaksi itseään kutsuvassa maassa. Onko tämä
ennakkotapaus demokratiaa kaventaville laeille tulevaisuudessa.

Laki hyväksyttiin ilman yhtäkään puheenvuoroa ja ilman mitään
julkista keskustelua. Käytännössä suurin osa kansanedustajista ei
edes huomannut, mitä tuli hyväksytyksi. Yleisesti lakia pidetäänkin
virheenä, joka on osoitus Suomessa muutenkin ilmenevästä huonosta
lainvalmistelusta. Näyttää siltä, että laista vastuussa olevat
kiusaantuneina haluavat vaieta koko asiasta. Operaatio kertoo selvää
kieltä suomalaisesta huumepolitiikasta: se on tuuliajolla. Ainoastaan
huume- ja päihde ongelmaiset voivat tässä yhtälössä huonosti.

Kannabiskieltolaki ja sitä pönkittävä porttihypoteesi ovat
tehokkaasti estäneet sekä kansalaisia että poliitikkoja näkemästä,
että päihde- ja huumeongelmaisuudella on yhteisiä syitä.

Suomalaisen huumepolitiikan sietämätön raskaus

EMCDDA:n vuosiraportin mukaan Suomi lukeutuu huumekuolemissa EU:n
kärkikastiin (http://ar2006.emcdda.europa.eu/fi/page011-
fi.html#10.3). Suurin osa ns. huumekuolemista johtuu
buprenorfiinista, bentsodiatsepiineista, rauhoittavista lääkkeistä ja
alkoholista. Lisäksi alkoholi itsessään aiheuttaa
monikymmenkertaisesti ns. huumekuolemia enemmän ruumiita. Suomalainen
huumepolitiikka ei todellakaan säästä ihmishenkiä. Tätä todellisuutta
peittämään poliitikot ja virkamiehet tarvitsevat kukkaruukkulakejaan
ja kannabiksen kasvattajien ja käyttäjien jahtaamisesta saatuja
rikostilastoja.

Keskustelu kannabiksen vahvuudesta ja tämän aiheuttamista ongelmista
kuvaa viranomaisten ja poliitikkojen huonoa asiantuntemusta.
Tietämättömyys huumepolitiikassa on vuosikymmenten mittaan
aiheuttanut enemmän ongelmia kuin kuviteltu vahvan kannabiksen osuus
kannabismarkkinoilla. Tätä tietämättömyyttä poliitikot puolestaan
yrittävät kompensoida lisäämällä valvontaa, mikä on seurausta
poliittisesta kulttuurista, ei tutkitusta tiedosta.

Kannabiksen valvonta haittojen ja hyötyjen mukaan

Kansainvälisessä kannabiskeskustelussa on nostettu jälleen kerran
esille kannabiksen vahvuus ja tämän yhteys kasvaneeseen
mielenterveysriskiin. Tutkimuksissa on kuitenkin johdonmukaisesti
havaittu yleisesti käytetyn kannabiksen pysyneen saman vahvuisena
vuosikymmenestä toiseen.

Samoin kannabiksen ja mielenterveysongelmien välillä ei olla pystytty
havaitsemaan sellaista, mitä ei oltaisi tiedetty. Ikärajojen
noudattaminen on paljon ratkaisevampi tekijä mielenterveysongelmien
kannalta kuin aprikointi kannabiksen vahvuudesta. Kannabiksen
yhteiskunnallinen valvonta mahdollistaisi tämän.

Suomalaisessa huumekeskustelussa on täysin unohdettu se perusasia,
etteivät ihmiset käytä kannabista sen mahdollisten haittojen, vaan
sen todellisten hyötyjen takia. Viime vuonna Suomessa hyväksyttiin
kannabiksen lääkekäyttö yksittäistapauksessa. Aikaisemmin
tuomioistuimissa on annettu vapauttavia päätöksiä kannabiksen
lääkkeellisen käytön yhteydessä. Tätä suuntausta tulisi vahvistaa ja
saattaa kannabis yrttimuotoisena apteekkiin potilaiden itselääkintään.

Kannabiksen lääkekäytön lisäksi tulisi tunnustaa myös kannabiksen
käyttö luoviin käyttö­tarkoituksiin, ihmisen henkisen elämän
kohentamiseen, rentoutumiseen, mietiskelyyn sekä viihdetarpeisiin.
Valtiovallan tehtävä ei ole puuttua ihmisen itsemääräysoikeuden
piirissä oleviin asioihin, joista ei ole vaaraa muille ihmisille.

Julkisessa sanassa pyöritelty kannabiksen vahvuus kertoo
asiantuntemattomuudesta koko kannabisilmiön edessä. Tämä
viranomaisten ns. kontrollipuhe, jota tiedotusvälineet ja tutkijat
toistavat, ei pysty ymmärtämään esimerkiksi kannabisyhteisön käymää
indica - sativa väittelyä. Sen ytimessä on aito kokemuspohjainen
tieto, että erilaiset kannabislajikkeet vaikuttavat eri tavoin. Eri
ihmiset reagoivat myös eri tavoin, minkä takia käyttäjien tulisi
saada vapaasti valita parhaan tietonsa nojalla, mitä käyttää.

Kansalaisjärjestöt mukaan uuden huumesopimuksen laatimiseen

Kukkaruukkulaki on niin epäonnistunut laki, että jo senkin takia
kansalaisjärjestöt tulisi saada mukaan lainvalmisteluun esimerkiksi
kertomaan, millaista kannabiksen käyttö ja kasvatus todella on.
Muutenkin kansalaisjärjestöt tulisi paremmin saada mukaan politiikan
ja lain valmisteluun.

Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kieltolaki ehkäise nuorten
huumekokeiluja, eikä se myöskään ehkäise ongelmaisuutta, vaan
synnyttää sitä. Käyttäjien kannalta kieltolaki ohjaa resursseja
täysin vääriin kohteisiin, poliisille ja uskonnollisille ryhmille.
Vaikka kontrollipuhe nostaa esille kannabiksen haittoja, ei
ongelmaisille ole kuitenkaan olemassa hoitoa.

THC on ainut molekyyli, joka on erikseen kielletty kannabiskasvin
kaikista yhdisteistä, ja myös laiton kannabiksen kasvatus on
keskittynyt sen piirteen jalostamiseen. Näin kieltolaki on syyllinen
siihen kehitykseen, josta se yrittää demonisoida itse kasvia. Nyt kun
THC:n lääkeominaisuudet on hyväksytty kansainvälisesti, ehdottaa
maailman terveysjärjestö WHO THC:n luokittelemista haitattomammaksi
kuin itse kannabiskasvi. Kansainvälinen kannabiskieltolaki perustuu
järjettömille väitteille. (WHO technical report series 942, 2006.
).

Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä eli YK:n alainen, mutta USA:n
johtama kansainvälinen huumesota, on tulossa YK:n yleisistunnon
käsittelyyn vuonna 2008. YK:n huumetoimisto on ilmoittanut
vahvistavansa yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Tähän asti se
on merkinnyt ruotsalaisten kieltolakijärjestöjen esittelyä
kieltolakikokouksissa.

YK:n omien tietojen mukaan maailmassa on yli 160 miljoonaa
kannabiksen käyttäjää. Määrä vastaa yhden keskisuuren valtion
väkimäärää. Myös tälle ryhmälle tulee saada edustus
maailmanjärjestöön. Muuten kannabiksen käyttäjien ja kasvattajien
kohtelu rikkoo YK:n ihmisoikeussopimuksia.


-SKY-

[Edwin]

Kohti vuotta 2008
Lähde: IDPC Report of the CND Meeting of March 2007, CND
INTERNATIONAL DRUG POLICY CONSORTIUM
http://www.internationaldrugpolicy.net/ ... port_5.pdf
CND:n 50. kokouksen asiakirjat
http://www.unodc.org/unodc/en/cnd_session_50.html

Huumekomissio, Commission on Narcotics Drugs (CND), on se elin, missä
kansainvälistä huumepolitiikkaa arvioidaan ja suunnitellaan YK:n
jäsenmaiden hallitusten edustajien tasolla. Nyt huhtikuussa Wienissä
pidetty kokous oli viimeinen ennen vuonna 2008 tapahtuvaa YK:n
huumeohjelman tulosten arviointia YK:n yleiskokouksessa. Kokouksen
tärkein anti oli tuon arvioinnin aikatauluttaminen. International Drug
Policy Consortium on luvannut seurata ja raportoida prosessin kulkua.

YK:n huumeohjelman johtaja Antonio Costa piti kokouksessa puheen, jossa
hän kertasi huumevalvontakoneiston voitot vaikka huumeiden kulutus
kasvaa ja hinnat laskevat. Costa piti mm. Marokossa aikaan saatua
kannabiksen viljelyn supistamista voittona mutta joutui myöntämään
kannabiksen viljelyn ja käytön kasvavan kansainvälisesti.

Costa haluaisi jäsenmaiden valmistavan poliittisen julistuksen, jossa
kerrataan annetut lupaukset ja todetaan edistystä tapahtuvan.

USA:n ja EU:n välinen erimielisyys

Kokouksessa nousivat kuitenkin esille käytännön erimielisyydet.
HIV-epidemia on asettanut suuren haasteen sille, kuinka piikkihuumeita
käyttäviin ihmisiin tulisi ylipäänsä suhtautua. Useiden maiden
edustajat toivat esille sen, että vuoden 1961 sopimusta kirjoitettaessa
ei ollut HIV-epidemiaa.

USA:n ja EU:n välinen ero tuli esille siinä, kuinka EU yhtenäisenä
vastusti sotaan liittyvien mielikuvien liittämistä päätöstekstiin ja
sadonhävitykseen viittaavia osia. EU:ssa epäillään sadonhävittämisen
voimakeinoin olevan kovin tehokasta ja EU:n omassa julkilausumassa ‘EU
approach to Alternative Development’ todetaan tämän aiheuttavan
yhteiskunnallista ja poliittista väkivaltaa eikä se vaikuta pitkällä
aikavälillä.

Kokouksessa tuli jälleen esille se, kuinka USA käyttää YK:n
huumeohjelmaa oman kansainvälisen politiikkansa pelinappulana. Kokous
käytti runsaasti aikaa ”Afganistanin huumetuotannon ja kansainvälisen
terrorismin kasvavan yhteyden” käsittelyyn. Useat maat vetosivat
siihen, ettei CND:llä ole mandaattia määritellä terrorismia.

Italia esitteli uutta huumepolitiikkaansa

Italian sosiaaliministeri Ferrero, joka vastaa huumepolitiikan
koordinoinnista, synnytti keskustelua kun hän puheenvuorossaan vastusti
USA:n ehdotusta ruiskuttaa myrkkyjä Afganistanin unikkoviljelmille, ja
ilmoitti hallituksensa etsivän tapoja valmistaa laillisia lääkkeitä
Afganistanin oopiumista.

Italian puheenvuoro sisälsi listan muitakin edistyksellisiä politiikan
muotoja: käytön rankaisemisen lopettaminen, vaihtoehtoiset
rangaistukset, haittojen vähentäminen, kannabiksen erottaminen
kokaiinista ja heroiinista, kannabiksen lääkekäyttö, huumeiden
käyttäjien ihmisarvojen puolustaminen sekä maailmalla vielä käytettävän
kuolemanrangaistuksen vastustaminen.


Toinen rintama

Kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän epäonnistuessa vuodesta
toiseen omissa tavoitteissaan on sitä yritetty paikata ns. toisella
rintamalla. Koska ei kyetä valvomaan huumeiden kysyntää ja tarjontaa
niin sitten voidaan puuttua huumeiden raaka-aineiden saantiin. Tämä
toinen rintama kärsii samasta ongelmasta kuin ensimmäinen:
kontrollivälineiden lisäämisellä ei ole vaikutusta kansainväliseen
huumekauppaan kuten ei ollut sadonkorvausohjelmillakaan.

Kieltolain luoma hintamarginaali huumeissa on niin iso, että laittomien
huumemarkkinoiden kohdalla puhutaan ns. ilmapallovaikutuksesta: kun
puristat toiselta puolelta niin toisella puolella pallo paisuu. Viljely
tai raaka-ainekemikaalien kauppa siirtyy muualle.

Dronabinol ja WHO:n asema

Raportti valottaa WHO:n viime vuonna tekemää ehdotusta luokitella
kannabiksen vaikuttava aine, THC eli dronabinol lievempään luokkaan sen
lääkekäytön helpottamiseksi. Kieltolakijärjestelmässä WHO:lla on
asiantuntijan asema ja sen lausuntoja on käytetty aikoinaan mm. vuoden
1961 sopimuksen tukena. WHO:n aiemmat kannabisraportit ovat herättäneet
uutisointia mutta niillä ei ole ollut enää vaikutusta käytännön
politiikan muotoiluun.

Tämä raportti valottaa WHO:n yrityksiä saada THC luokiteltua lievempiin
kategorioihin lääkekäytön sallimiseksi. CND:ssä tähän taivuttiin vasta
1991. Kun WHO yritti jälleen vuonna 2002 saada THC:lle väljempää
luokitusta, puuttui itse Costa asiaan vedoten asian luomaan
ristiriitaan vuoden 1961 sopimuksen kanssa: kannabis on luokiteltu
huumeeksi, koska sillä ei ole lääketieteellistä käyttöä. Asia ei
edennyt CND:hen.

Tänä vuonna asia oli jälleen uuden WHO:n raportin takia käsittelyssä.
USA:n johdolla useat maat vastustivat luokittelua sen lähettämän väärän
singnaalin vuoksi. Pelkona on päätöksen antama myönteinen kuva
kannabiksen lääkekäytöstä. INCB:n 2006 vuosiraportissa tämä pelko tuli
julkisuuteen saakka - vaikka tämä ei edes kuulu INCB:n
toimivaltuuksiin. INCB toi julki huolensa dronabinolin ajatumisesta
laittomille markkinoille ”siellä missä sitä määrätään eniten”
tarkoittaen USA:ta. WHO:lle antamassaan lausunnossa USA piti tätä
pienenä.
(http://www.incb.org/incb/index.html)

Nämä pelot hallitsivat käytyä keskustelua ja jopa Kanadan uuden
oikeistohallituksen edustaja viittasi ”väärään viestiin kannabiksen
käytön aiheuttamista haitoista”. Lopulta vain Hollannin ja Bolivian
edustajat kannattivat uudelleen luokittelua. Ennen kokousta WHO:lle oli
tullut tukea useiden maiden hallituksilta.

USA yritti pelastaa kasvonsa ehdottamalla yhteispäätöstä äänestyksen
sijaan. Päätöksellä WHO.n tulisi harkita asiaa edelleen yhteistyössä
INCB:n kanssa. WHO:n edustaja kertoi puheenvuorossaan, että
suosituksessa on otettu huomioon kaikki mahdollinen tutkimus eikä ole
enää järkevää lykätä päätöstä tai aloittaa jälleen yksi arviointi.
Kokouksen puheenjohtaja nuiji päätöksen pöytään.

Dronabinolin käsittely asiakirjojen valossa

Asiakirjat dronabinolin käsittelystä:

http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/ ... 780285.pdf?
OpenElement
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/ ... 781323.pdf?
OpenElement
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/ ... 781140.pdf?
OpenElement

CND:n kokouspöytäkirjoista käy selville, että Algeria, Belgia,
Brasilia, Kypros, Tsekin tasavalta, Tanska, Saksa, Unkari, Liettua,
Pakistan, Peru, Syyria ja Turkki antoivat lausuntonsa ennen varsinaista
kokousta koskien dronabinolin luokittelua uudelleen. Muutama valtio
ilmoitti tehneensä näin jo kotimaassaan.

Unkarin hallituksen edustaja piti pitkän puheenvuoron, jossa hän ei
kannattanut uudelleenluokittelua, mutta nosti yksityiskohtaisesti
esille sen ongelmakokonaisuuden, mikä seuraisi THC:n
uudelleenluokittelusta Unkarin huumerikoslaeille: niiltä katoaisi
perusteet.

Liettuan edustaja esitti saman varauksen vielä paranoidisemmassa
muodossa eli tulisiko dronabinolista uusi huumausaine laittomille
markkinoille. Onhan dronabinol kannabiksen vaikuttava aine!

USA:n WHO:lle toimittamassa kommunikeassa kuitenkin kerrotaan, ettei
dronabinolia juurikaan ”käytetä väärin” eikä lääketuotannosta ajaudu
sitä laittomille markkinoille.

Myöhemmin CND:lle annetussa lausunnossa Venäjä vastustaa uudelleen
luokittelua vedoten siihen, että tämä voisi johtaa kannabinoidien
laillistamiseen! Venäjän tiukan ideologinen vastustus summaa kaiken
huumehaukkojen käyttämistä perusteista ja arvoista.

Varsinaisessa kokouksessa USA:n edustaja on periaatteessa samalla
kannalla kuin Venäjä vaikka selostaakin pitempään ja monimutkaisemmin
asiaa. USA:n kannan taustalla häämöttää myös irrationaalinen
huumepeikko.

Varsinaisessa kokouksessa myös Algerian hallituksen edustaja oli saatu
kumoamaan alkuperäinen mielipiteensä, mikä kertoo kulissien takana
tapahtuvasta työstä, millä ei ole enää mitään tekemistä tieteellisen ja
avoimen keskustelun kanssa.

CND:n kokouksissa poliittinen kädenvääntö on ottanut yliotteen
tieteestä ja todisteista. Kieltolakikoneistossa pystytään tekemään
ainoastaan sopivia päätöksiä, ei oikeita, joita voitaisiin perustella
tieteellisesti ja avoimesti.

Miksi huumesota jatkuu ?

Vastaus on yksinkertainen: raha. Vaikka huumeongelman sanotaan vievän
yhteiskunnan resursseja, eivät kaikki rahat päädy huumebaronien
pankkitileille. Pelkästään yksi byroo, YK:n alainen UNODC, kustantaa
vuonna 2008 326 miljoonaa dollaria, jolla saamme paljon
lehdistötiedotteita, toimivia kotisivuja, joilta voi daunloudata uusia
pdf-tiedostoja, huumekampanjoita, joista yhden esimerkin saimme Suomen
Turussa, jonne Costa lensi patistamaan poliitikkoja kukkaruukkulakeja
rustaamaan.

YK edustaa vakautta ja rauhaa maailmassa ja siksi YK:n rahoituskriisi
on suuri ongelma. YK:n budjetin korjauksia yksityisin lahjoituksin on
arvosteltu siitä, että ne sisältävät ehtoja rahojen käytöstä. Mm.
monimiljardöörien Turnerin ja Gatesin suuren julkisuuden saamien
lahjoitusten ehdoissa mainitaan jopa yhtiöitä, joiden tuotteita rahalla
tulee ostaa.

YK:lta tullut yleinen rahoitus on laskenut ja yksittäisiin projekteihin
tuleva rahoitus on kasvanut UNODC:ssa. Kokouksessa G77 ryhmän maat
ilmaisivat huolensa UNODC:n yksityistymisestä ja vaativat YK:ta
lisäämään perusrahoitusta. Britannian tukiessa tätä USA vastusti sitä
vedoten omaksumaansa ”nollakasvun periaatteeseen” YK:n rahoituksessa.

Oikea arviointi tulossa?

Lopuksi CND päätti sitoutua vuoden 1998 yleiskokouksessa annettujen
tavoitteiden ja toimintasuunnitelmien oikeaan arviointiin.
Arviointiprosessi jatkuu CND:n 51. kokouksessa vuonna 2008. Kesäkuussa
2008 järjestetään kansalaisjärjestöjen ”Beyond 2008” konferenssi.
Vuoden 2009 CND:n 52. kokouksesta tulee korkean tason konferenssi.

Kaikki tämä tähtää uuteen kansainväliseen huumevalvonnan strategiaan
vuonna 2009. IDPC aikoo jatkaa tapahtumien valvontaa ja julkaisee vielä
ennen vuoden 2007 loppua raportin suunnitelmien etenemisestä.

CND:ssä vaikutetaan asioihin huumeviljelmiltä suurkaupunkien kaduille,
vankiloista vieroitusklinikoille. Kansalaisyhteiskunta on osallistunut
tähän prosessiin liian vähän ja yhä useampien kansalaisjärjestöjen
toivoisi ottavan selvää tästä YK-järjestelmän osasta.

Yksi huumesodan suurista uhreista on yleinen mielipide, joka luulee
ihmisten kuolevan huumeisiin vaikka kehittyneissä maissa kuollaan yhä
enemmän laillisiin, hallitusten verottamiin päihteisiin ja lääkkeisiin.


WHO alkoholista + IARC
http://www.who.int/substance_abuse/publ ... index.html
= alkoholin käyttöä perustellaan sillä että se kuuluu kulttuuriin.
WHO:n raportti kertoo siitä, että suurin osa nykyisestä alkoholin
kulutuksesta ei perustu mihinkään perinteeseen kuten teini-ikäisten
humalajuominen.

http://www.tni.org/detail_page.phtml?
&username=guest@tni.org&password=9999&groups=TNI&lang=en&&act_id=16439&m
enu=11d
Sending the wrong message The INCB and the un-scheduling of the coca
leaf
Drug Policy Briefing No. 21, March 2007

[jakoavain]

Yllis pyllis, niin se vain menee. Kyllähän Aidsiinkin lääke kehiteltiin jenkeissä, mutta sitä ei alettu tuottamaan koska se olisi järkyttänyt maailmanlaajuisesti taloutta.

Ei maha mitään.

[Hampster]

Olihan tuossa tosi paljon hyvääkin tekstiä! Näyttääkö tämä siltä, että siellä EU:ssa voisi jotain positiivista tapahtua?

[jakoavain]

Olihan tuossa tosi paljon hyvääkin tekstiä! Näyttääkö tämä siltä, että siellä EU:ssa voisi jotain positiivista tapahtua?

Ei niin paljon pahaa etteikö jotain hyvääkin.. Vaikuttaa todella ihanalta tuo "behind the scenes"

[Edwin]

Nyt on yhdistyksellä oma irc kannunsa zirkissä.

#SKY_Toimisto

Privaa ei kandee toimistolle skrivaa, koska niitä ei ole kukaan päivittäin lukemassa, minulle sitten voi sitäkin siellä paiskata, koska omalla koneella sitä seulon.

Joku nyt kysyy, et mitä virkaa sillä kanavalla on, jaah, mistä minä sen tietäisin.. onpahan kuitenkin kanava olemassa.

[Edwin]

Hakukone Google vartioi Yhdysvaltain rajoja

Internethaun perusteella tehty käännytys on osoitus täydellisestä
mielivallasta, kirjoittaa Adam Liptak.

Kanadalaisen psykoterapeutin Andrew Feldmarin piti viime kesänä hakea
ystävänsä Seattlen lentokentältä. Feldmar joutui kuitenkin
vaikeuksiin, kun rajavartija näpytti hänen nimensä internetin
hakukoneeseen.

Haku paljasti Feldmarin kirjoittaneen tieteellisessä julkaisussa
LSD:n käytöstään. Feldmar käännytettiin, eikä hän saa enää palata
Yhdysvaltoihin, missä hän on työskennellyt ja missä hänen kaksi
lastaan asuvat.



66-vuotias Feldmar on alallaan arvostettu. Hänet tunnetaan
hyväkäytöksisenä eikä hänellä ole rikosrekisteriä. Feldmar ei kadu
psykedeelisillä huumeilla tekemiään kokeiluja, joista viimeisen hän
teki vuonna 1974.

Sen jälkeen Feldmar on käynyt Yhdysvalloissa yli sata kertaa.
Ongelmia ei ole ilmennyt - ei ennen kuin internetin hakukone viime
elokuussa löysi Feldmarin kirjoittaman artikkelin.

Artikkeli oli julkaistu Janus Head -nimisessä poikkitieteellisessä
aikakauslehdessä vuonna 2001. Lehden numero oli omistettu Feldmarin
entisen työtoverin, psykiatri R.D. Laingin, henkiselle perinnölle.
Feldmar kuvasi artikkelissaan Laingin ja muiden kollegojensa kanssa
tekemiään huumekokeiluja: "Matkustin useita kertoja moniin suuntiin
eri aineiden avustuksella. Otin aistiharhoja aiheuttavaa kaktusta,
sieniä, kannabista ja muita huumeita, mutta palasin aina LSD:hen."



Rajavartija kysyi Feldmarilta, oliko tämä kirjoittanut artikkelin.
Feldmar myönsi kirjoittaneensa.

Hänet pidätettiin useiksi tunneiksi ja häneltä otettiin sormenjäljet.
Allekirjoitettuaan asiakirjan, jossa tunnusti kauan sitten
tapahtuneen huumeiden väärinkäytön, Feldmar päästettiin kotiin.

Seattlen rajavartiolaitoksen tiedottaja Mike Milne ei suostu
kommentoimaan tapauksen yksityiskohtia. Silti laki on tässä suhteessa
hänen mukaansa selvä: huumeita käyttäneet ihmiset eivät ole
tervetulleita Yhdysvaltoihin.

"Jos käyttää tai on aiemmin käyttänyt huumeita, se on yksi monista
syistä, jotka estävät pääsyn Yhdysvaltoihin", hän sanoi.

Milnen mukaan hallitus etsii jatkuvasti uusia tapoja hankkia tietoja.
"Käytämme kaikkia ulottuvillamme olevia tekniikoita uuden tiedon
hakuun."



Feldmar voi palata Yhdysvaltoihin vain, jos hankkii sitä ennen
virallisen anteeksiannon. Näin hänelle kertoi Yhdysvaltain pääkonsuli
Lewis A. Lukens Feldmarin kotikaupungissa Vancouverissa. Lukens
kirjoitti Feldmarille syyskuussa:

"Yhdysvaltain ja Kanadan lainsäädännöt ovat hyvin samankaltaiset sen
suhteen, miten viisumeita myönnetään lakia rikkoneille. Kyse ei ole
artikkelin kirjoittamisesta, vaan laittomien aineiden käytöstä.
Kuulen työssäni jatkuvasti Yhdysvaltain kansalaisista, jotka eivät
pääse Kanadaan, koska heitä on rangaistu huumausainerikoksista
vuosikymmeniä sitten. Sama pätee myös toisin päin."

Virallisen anteeksiannon saaminen vaatisi asianajajan palkkaamista,
tuhansia dollareita ja epärehellisyyttä, sanoi Feldmar. Hänen pitäisi
väittää käyneensä läpi vieroitushoidon.

"Vieroituksen mistä?", Feldmar kysyi. "Tämä on todella nöyryyttävää."

Drug Policy Alliance -järjestön toiminnanjohtaja Ethan Nadelmannin
mukaan Feldmarin tapaus on hyvä osoitus yhdysvaltalaisen
huumausainepolitiikan mielivaltaisuudesta. Järjestö ajaa lievempiä
tuomioita huumausainerikoksista.

"Yli puolet Yhdysvaltain 18-58-vuotiaista kansalaisista on rikkonut
huumausaineita koskevia lakeja ainakin kerran elämässään," Nadelmann
sanoi. Hänen mukaansa ei ole syytä uskoa, että ihmiset kokeilisivat
huumeita vähemmän Kanadassa tai muissa maissa.



Rakkauden kesästä on pitkä matka terrorin aikaan. Pitkä ja outo matka
on myös rikollisten maahan pääsyn estämisestä rajavartijan
googlauksen perusteella tehtyyn käännytykseen.

Ensimmäinen on asianmukaista ja parantaa kansallista turvallisuutta.
Jälkimmäinen taas on osoitus täydellisestä mielivallasta. Se ei
rankaise aiemmin tapahtuneesta huumeiden käytöstä vaan sitä
koskevasta rehellisyydestä.

"Haluan varoittaa ihmisiä siitä, että internetiin jätettyä jälkeä
voidaan käyttää heitä vastaan. Sitä ei voi pyyhkiä pois", huomautti
Feldmar.



ADAM LIPTAK




Kirjoittaja on The New York Timesin oikeustoimittaja.

---

Voi vain toivoa, ettei tämänkaltainen hulluus tule tavaksi myös euroopassa, tai oikeastaan missään.

[Bani]

Ihan järetöntä...
Kyllä tommosta tullaan vielä euroopassakin näkemään, ja veikkaisin ihan muutaman vuoden sisällä.

[tekedi]

"Jos käyttää tai on aiemmin käyttänyt huumeita, se on yksi monista
syistä, jotka estävät pääsyn Yhdysvaltoihin", hän sanoi.

Tuossa mielenkiintoinen lausahdus, kuka meistä ei koskaan ole käyttänyt huumeiksi luokiteltavia aineita?
Tai kuinka moni jenkkien omista kansalaisista ei olisi koskaan mitään käyttänyt?
Pitäisikö maapallo jakaa kahteen osaan ja jaotella ihmiset niihin, jotka haluavat päihtyä VAIN alkoholilla,
niihin jotka haluavat "vetää kamaa", ja niihin jotka eivät halua käyttää mitään päihteitä. Paitsi ehkä tupakkaa
ja kahvia. Mitä eivät sitten ihan kaikki suvaitsekaan. Hail America!!

[Edwin]

Voima 6/2007
http://www.voima.fi/content/view/full/2209

Huumeet laillisiksi


Mitä tapahtuisi, jos laillistaisimme huumeet tänään? Yhdysvalloissa
käytetään joka vuosi 69 miljardia dollaria huumeiden vastaiseen sotaan.
Pidätämme vuosittain 1,9 miljoonaa kansalaista, yritämme vaikeuttaa ja
tuhotakin heidän elämäänsä kaikin tavoin.”

”Mitä jos vankeustuomioiden sijaan ohjaisimme tämän rahan koulutukseen,
terveydenhoitoon, kunnollisiin asuntoihin ja työpaikkojen luomiseen?”

Edessäni istuu eläkkeellä oleva poliisiupseeri Jack Cole. Hän on
työskennellyt 26 vuotta New Jerseyssä huumausainepoliisina. Neljä vuotta
sitten hän oli mukana perustamassa poliisien kieltolakia vastustavan Law
Enforcement Against Prohibition -järjestöä (LEAP) ja on nyt sen
toiminnanjohtaja.

”Aloitin urani huumepoliisissa vuonna 1970, juuri kun sota huumeita
vastaan alkoi. Toimin kolme vuotta siviilipoliisina soluttautuen
huumejengeihin. Työssäni huomasin, että huumeporukat olivat tavallisia
ihmisiä omine iloineen ja suruineen. Ainoa ero oli, että he käyttivät
huumeita. Itse join alkoholia ja poltin 15 vuotta pari askia tupakkaa
päivässä”, Cole naurahtaa.

LEAP-järjestössä on 8 000 jäsentä yli 70 maasta. Jäsenistöön kuuluu
poliiseja, asianajajia, syyttäjiä ja muita oikeusjärjestelmässä toimivia
henkilöitä, jotka ovat nähneet huumesodan haitalliset vaikutukset ja
haluavat siksi laillistaa huumeet.

”Richard Nixon aloitti vuonna 1970 sodan huumeita vastaan.
Vaalikampanjassaan hän huomasi, että pelko on hyvä keino saada ääniä.
Hän puhui paljon rikosten ja huumeiden vaarallisuudesta.”

”Nixonin motiivit olivat kuitenkin rasistiset. Hänen kansliapäällikkönsä
H. R. Holdeman kirjoitti muistelmissaan, kuinka Nixon oli eräässä
palaverissa sanonut, että mustat ovat Amerikan todellinen ongelma ja
heidät pitää hoidella niin, ettei sitä huomaa kukaan.”

”Valitettavasti se on onnistunut erittäin hyvin. Olemme tuhonneet
huumepolitiikallamme mustien yhteisöt”, huokaa Cole.

”Yhdysvalloissa on 100 000 asukasta kohden 717 valkoista ja 4 914 mustaa
vankia. Etelä-Afrikassa oli apartheidin aikaan vuonna 1993 vangittuna
830 mustaa vastaavassa suhteessa. Jos tämä ei ole rasismia niin mikä
sitten on?”

Taloustutkimusyrityksen National Household Surveyn mukaan 72 prosenttia
huumeiden käyttäjistä ja kauppiaista on valkoisia, mustia 13 prosenttia.
Valtaosa huumausaineiden vuoksi vangituista on kuitenkin mustia. Ennen
vuotta 1970, jolloin Nixon aloitti huumesotansa, pidätyksiä oli vain
muutamia kymmeniä tuhansia vuodessa. Vuonna 2005 pidätettiin yli 1,9
miljoonaa ihmistä. Pidätyksistä 88 prosenttia johtui marihuanan
hallussapidosta.

Reagan ja Bush jatkoivat Nixonin kovaa linjaa: huumausainetuomioita
kovennettiin, kolmesta rikoksesta rapsahti elinkautinen, eikä
huumausainerikoksen tehneille myönnetä edelleenkään opintolainaa.
Poliisin piti keskittyä kysynnän vähentämiseen eli käyttäjien jahtaamiseen.

”Vielä 1900-luvun alussa heroiinia sai ostaa sekatavarakaupasta. Vuonna
1914 heroiini ja kokaiini julistettiin laittomiksi, sillä
huumeriippuvaisia oli 1,3 prosenttia väestöstä. Vuonna 1970 riippuvaisia
oli prosentuaalisesti samat 1,3 prosenttia, jonka vuoksi sota huumeita
vastaan aloitettiin. Sota on nyt kestänyt 37 vuotta. Sinä aikana on
tehty 38 miljoonaa pidätystä ja kulutettu 500 miljardia dollaria. Miksi?
Edelleen USA:n väestöstä 1,3 prosenttia on huumeriippuvaisia!”

”Vuonna 1933 loppuneen, 13 vuotta kestäneen alkoholin kieltolain aikana
murhattiin ennätysmäärä ihmisiä, korruptio rehotti ja sairaalat
täyttyivät alkoholimyrkytysten takia. Järjestäytynyt rikollisuus loi
perustansa kieltolain seurauksena. Nyt huumeisiin liittyvän kieltolain
myötä annamme rikollisille mahdollisuuden määrätä huumemarkkinoista:
mitä aineita myydään, minkä vahvuisia ne ovat ja missä niitä myydään.”

Jack Cole on parhaillaan puhujakiertueella Euroopassa. Hän esiintyi
viimeksi Varsovassa konferenssissa, jonka aiheena oli huumeidenkäytön
haittojen minimointi. Nyt matka jatkuu Budapestiin.

”Alun perin minun piti osallistua Budapestissa poliisiakatemiassa kahden
päivän konferenssiin, jossa mukana olisi ollut poliiseja myös
naapurivaltioista, mutta nyt tilaisuus on siirtynyt syyskuulle.”

Ja tässä näkyy kulttuuriero Amerikan ja Euroopan välillä: ”Kuvittele, he
olivat hakeneet rahoitusta EU:lta tilaisuuden järjestämiseksi – ja
saivat rahaa! Eli tilaisuus järjestetään EU:n kustantamana entistä
ehompana syyskuussa. Mutta olin jo varannut lentoliput, joten
paikallinen ihmisoikeusryhmä järjestää minulle nyt luennon yliopistolla
ja televisio-esiintymisen”, hehkuttaa Cole.

Cole tietää tilanteen Pohjoismaissa. Mitä terveisiä hän lähettää Suomeen?

”Haluan varoittaa teitä noudattamasta USA:n politiikkaa. Varoitan
kaikista ennakoimattomista seurauksista, joita kieltolaki aiheuttaa.
Lainvalvojien tulisi toimillaan vähentää kuolemien, sairauksien,
rikosten ja riippuvuuksien määrää. Valitettavasti kieltolaki vain lisää
kaikkien näiden määriä.”
_______________

Sota huumeita vastaan

Huumausainepidätykset:
1970: 400 000
2005: 1 900 000
Huumausaineiden käyttäjiä:
1965: 4 miljoonaa
2001: 110 miljoonaa
Huumausainekuolemat / 100 000
1979: 28, 2000: 141
Rahaa dollareina sotaan huumeita vastaan:
1970: 100 miljoonaa
2003: 69 miljardia
Huumeriippuvaisia USA:ssa:
1914: 1,3 % väestöstä
1970: 1,3 % väestöstä
2005: 1,3 % väestöstä
Heroiini / yksi käyttöannos:
1979: 3,90 dollaria, pitoisuus 3,6 %
1999: 0,80 dollaria, pitoisuus 38,2 %

Law Enforcement Against Prohibition, www.leap.cc.

[Hampster]

Heroiini / yksi käyttöannos:
1979: 3,90 dollaria, pitoisuus 3,6 %
1999: 0,80 dollaria, pitoisuus 38,2 %

Ei kai tuo nyt yhden annoksen hintaa merkitse?

[Monty]

Voima 6/2007

vuotta 1970, jolloin Nixon aloitti huumesotansa, pidätyksiä oli vain
muutamia kymmeniä tuhansia vuodessa. Vuonna 2005 pidätettiin yli 1,9
miljoonaa ihmistä. Pidätyksistä 88 prosenttia johtui marihuanan
hallussapidosta.

Vuonna 1970 riippuvaisia
oli prosentuaalisesti samat 1,3 prosenttia, jonka vuoksi sota huumeita
vastaan aloitettiin. Sota on nyt kestänyt 37 vuotta. Sinä aikana on
tehty 38 miljoonaa pidätystä ja kulutettu 500 miljardia dollaria. Miksi?
Edelleen USA:n väestöstä 1,3 prosenttia on huumeriippuvaisia!”

Ei oikein toimi huumesota. USA, USA. Päätin poimia tekstistä vähän asiaa tähän.

[Hampputukka]

Eipä näytä toimivan ei. Tiukkaa tekstiä.

[Tuppu]

Huumesota ei toimi, koska poliisilla ei ole tarpeeksi määrärahaa.

[Edwin]

Lähetetty 6.7.2007 19:32:

Huumesota ei toimi, koska poliisilla ei ole tarpeeksi määrärahaa.

Huumesota nykymuodossaan ei koskaan tulekaan toimimaan, vaikka koko valtion pudjetti annettaisiin poliisille.
Kansainvälisellä kriminaalijoukolla on niin paljon massia, että on ihan turhaa pienen valtion siinä kilpasille ryhtyä, kun ei isommatkaan valtiot oikeasti mahda yhtään mitään. Numerot puhukoot puolestaan.

Kieltolaki.. pää pensaaseen piiloon, ei ratkaise mitään koskaan missään, ei koskaan. Ihmisiltä ei voi kieltää mielivaltaisesti asioita, mikäli perustelut ovat jonkin poliittisen joukkion omissa intresseissä, vastoin järkeä, tiedettä.. vailla täyttä ymmärrystä.

---

Lisätty 2 minuutin jälkeen:

Mikä korvaa rikoslain lääkekannabispotilaan elämässä.
Potilaslaki?


Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleisiä säännöksiä

1 §

Soveltamisala

Potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa
järjestettäessä sovelletaan tätä lakia, jollei muussa laissa toisin
säädetä.

2 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) potilaalla terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävää tai muuten
niiden kohteena olevaa henkilöä;

2) terveyden- ja sairaanhoidolla potilaan terveydentilan
määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai
ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat
terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon
toimintayksikössä;

3) terveydenhuollon ammattihenkilöllä terveydenhuollon
ammattihenkilöistä annetun lain (559/94) 2 §:ssä tarkoitettua henkilöä;
(28.6.1994/560)

4) terveydenhuollon toimintayksiköllä kansanterveyslaissa (66/1972)
tarkoitettua terveyskeskusta, erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989)
tarkoitettua sairaalaa ja siitä erillään olevaa sairaanhoidon
toimintayksikköä sekä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän päättämää muuta
hoitovastuussa olevaa kokonaisuutta, yksityisestä terveydenhuollosta
annetussa laissa (152/1990) tarkoitettua terveydenhuollon palveluja
tuottavaa yksikköä, työterveyslaitosta siltä osin kuin se tuottaa
työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetussa laissa
(159/1978) tarkoitettuja terveyden- ja sairaanhoidon palveluita,
valtion mielisairaaloista annetussa laissa (1292/1987) tarkoitettuja
valtion mielisairaaloita, terveydenhuollon järjestämisestä
puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987) tarkoitettuja
sairaanhoitolaitoksia ja [vankeinhoitolaitoksesta annetussa asetuksessa
(134/1986)] tarkoitettua vankimielisairaalaa ja psykiatrista osastoa
sekä muita laitossairaaloita, sairasosastoja ja vankiloiden
poliklinikoita; sekä (30.6.2000/653)

5) potilasasiakirjoilla potilaan hoidon järjestämisessä ja
toteuttamisessa käytettäviä, laadittuja tai saapuneita asiakirjoja
taikka teknisiä tallenteita, jotka sisältävät hänen terveydentilaansa
koskevia tai muita henkilökohtaisia tietoja.

2 a § (15.5.1998/333)

Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta

Valtioneuvosto asettaa neljäksi vuodeksi kerrallaan asianomaisen
ministeriön yhteydessä toimivan valtakunnallisen terveydenhuollon
eettisen neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on käsitellä
terveydenhuoltoon ja potilaan asemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä
periaatteelliselta kannalta ja antaa niistä suosituksia.

Neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään tarkemmin
asetuksella.

2 LUKU

Potilaan oikeudet

3 §

Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään
kohteluun

Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman
syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja
sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat
terveydenhuollon käytettävissä. Suomessa tilapäisesti oleskelevien
henkilöiden oikeudesta hoitoon on voimassa, mitä siitä erikseen
säädetään tai valtioiden välillä vastavuoroisesti sovitaan. Kunnan ja
valtion velvollisuudesta järjestää terveydenhuollon palveluja on
lisäksi voimassa, mitä kansanterveyslaissa, erikoissairaanhoitolaissa,
tartuntatautilaissa (583/1986), mielenterveyslaissa (1116/1990),
vankeinhoitolaitoksesta annetussa asetuksessa sekä terveydenhuollon
järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään.
(30.6.2000/653)

Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.
Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei
hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen
yksityisyyttään kunnioitetaan.

Potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on
mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan
huomioon.

Potilaan oikeudesta käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi
ja saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä hänen
oikeudestaan tulkkaukseen näitä kieliä viranomaisissa käytettäessä
säädetään kielilain (423/2003) 10, 18 ja 20 §:ssä. Kuntien ja
kuntayhtymien velvollisuudesta järjestää terveyden- ja
sairaanhoitopalveluja suomen ja ruotsin kielellä säädetään
kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa. (6.6.2003/429)

4 §

Pääsy hoitoon

Potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Jos ilmoitettu
ajankohta muuttuu, on uusi ajankohta ja muutoksen syy ilmoitettava
potilaalle välittömästi. Hoitoon pääsystä ja hoidon järjestämisestä
kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon yksiköissä säädetään erikseen
kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa. (17.9.2004/857)

Kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle henkilölle annettavasta avusta
ja hoitoon ottamisesta on voimassa, mitä niistä kansanterveyslain 14
§:n 1 momentin 2 kohdassa, erikoissairaanhoitolain 30 §:n 2 momentissa
ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädetään.
(30.6.2000/653)

4 a § (17.9.2004/857)

Tutkimusta, hoitoa tai lääkinnällistä kuntoutusta koskeva suunnitelma

Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava
tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava
suunnitelma. Suunnitelmasta tulee ilmetä potilaan hoidon järjestäminen
ja toteuttamisaikataulu. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä
potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen
edustajansa kanssa. Suunnitelman sisällöstä ja asiaan osallisista on
lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.

5 §

Potilaan tiedonsaantioikeus

Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon
merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä
muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä
päätettäessä hänen hoitamisestaan. Selvitystä ei kuitenkaan tule antaa
vastoin potilaan tahtoa tai silloin, kun on ilmeistä, että selvityksen
antamisesta aiheutuisi vakavaa vaaraa potilaan hengelle tai
terveydelle.

Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että
potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Jos terveydenhuollon
ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä taikka potilas ei
aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien
mukaan huolehdittava tulkitsemisesta.

Potilaan oikeudesta tarkastaa häntä itseään koskevat
potilasasiakirjoissa olevat tiedot on voimassa, mitä henkilötietolain
(523/1999) 26–28 §:ssä säädetään. Potilaan oikeudesta tietojen saantiin
on lisäksi voimassa, mitä siitä säädetään viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 ja 12 §:ssä. (30.6.2000/653)

6 §

Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas
kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on
mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan
muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön,
kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan,
potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on
ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi,
millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada
selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen
henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Tapauksissa, joita 2 momentissa tarkoitetaan, tulee hoitoon saada
potilaan laillisen edustajan taikka lähiomaisen tai muun läheisen
suostumus. Laillisen edustajan, lähiomaisen ja muun läheisen tulee
suostumusta antaessaan ottaa huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto
tai, jos hoitotahtoa ei ole ilmaistu, hänen henkilökohtainen etunsa.
Jos laillinen edustaja, lähiomainen tai muu läheinen kieltää hoidon
antamisen tai hoitotoimenpiteen tekemisen potilaalle, potilasta on
mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä suostumisesta
kieltäytyvän henkilön kanssa muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä
tavalla. Jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen
näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava
tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.
(9.4.1999/489)

Potilaan tahdosta riippumatta annettavasta hoidosta on voimassa, mitä
siitä mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa (41/86),
tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa
laissa (519/77) säädetään.

7 §

Alaikäisen potilaan asema

Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä
silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista.
Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään
hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava
yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa
kanssa.

8 §

Kiireellinen hoito

Potilaalle on annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran
torjumiseksi tarpeellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei
tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi voi saada selvitystä. Jos potilas on
aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa,
potilaalle ei kuitenkaan saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin
hänen tahtoaan.

9 §

Tiedonsaantioikeus ja toimivalta

Potilaan laillisella edustajalla taikka lähiomaisella tai muulla
läheisellä on 6 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa oikeus
saada kuulemista ja suostumuksen antamista varten tarpeelliset tiedot
potilaan terveydentilasta. (9.4.1999/489)

Jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee
päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja
hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle
lailliselle edustajalleen.

Edellä 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu selvitys on 7 §:n 2
momentissa tarkoitetussa tapauksessa annettava alaikäisen potilaan
huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.

Alaikäisen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun potilaan huoltajalla tai
muulla laillisella edustajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä
tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista
hoitoa. (9.4.1999/489)

3 LUKU

Muistutus ja potilasasiamies

10 §

Muistutus

Terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa
tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollon
toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle.
Muistutukseen on annettava ratkaisu kohtuullisessa ajassa sen
tekemisestä.

Muistutuksen tekeminen ei rajoita potilaan oikeutta kannella hoidostaan
tai hoitoon liittyvästä kohtelustaan terveyden- tai sairaanhoitoa
valvoville viranomaisille.

Jos muistutusta käsiteltäessä ilmenee, että potilaan hoidosta tai
kohtelusta saattaa seurata potilasvahinkolaissa (585/86) tarkoitettu
vastuu potilasvahingosta, vahingonkorvauslaissa (412/74) tarkoitettu
vahingonkorvausvastuu, syytteen nostaminen, terveydenhuollon
ammatinharjoittamislainsäädännössä tarkoitettu
ammatinharjoittamisoikeuksien poistaminen, rajoittaminen tai
kurinpitomenettely taikka muussa laissa säädetty kurinpitomenettely, on
potilasta neuvottava, miten asia voidaan panna vireille
toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä.

11 §

Potilasasiamies

Terveydenhuollon toimintayksikölle on nimettävä potilasasiamies.
Kahdella tai useammalla toimintayksiköllä voi myös olla yhteinen
potilasasiamies.

Potilasasiamiehen tehtävänä on:

1) neuvoa potilaita tämän lain soveltamiseen liittyvissä asioissa;

2) avustaa potilasta 10 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa;

3) tiedottaa potilaan oikeuksista; sekä

4) toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja
toteuttamiseksi.

4 LUKU

Potilasasiakirjat

12 § (30.6.2000/653)

Potilasasiakirjat ja hoitoon liittyvä muu materiaali

Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin
potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan
turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Terveydenhuollon toimintayksikön ja
itsenäisesti ammattiaan harjoittavan terveydenhuollon ammattihenkilön
tulee säilyttää potilasasiakirjat sekä tutkimuksessa ja hoidossa
syntyvät biologista materiaalia sisältävät näytteet ja elinmallit
potilaan hoidon järjestämisen ja toteuttamisen, hoitoon liittyvien
mahdollisten korvausvaatimusten ja tieteellisen tutkimuksen edellyttämä
aika. Potilasasiakirjat, näytteet ja mallit tulee hävittää välittömästi
sen jälkeen, kun niiden säilyttämiselle ei ole edellä tarkoitettua
perustetta.

Potilasasiakirjojen laatimisesta sekä niiden ja 1 momentissa
tarkoitettujen näytteiden ja mallien säilyttämisestä sekä
käyttötarkoituksen perusteella määräytyvistä säilytysajoista säädetään
tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Potilasasiakirjoja, näytteitä ja malleja saa säilyttää sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksella säädetyn säilytysajan päätyttyä, jos se
on välttämätöntä potilaan hoidon järjestämisen tai toteuttamisen
kannalta. Säilyttämisen tarvetta on sosiaali- ja terveysministeriön
asetuksella säädetyn säilytysajan päätyttyä arvioitava vähintään viiden
vuoden välein, jollei laista tai henkilötietolain 43 §:n 2 momentissa
tarkoitetusta tietosuojalautakunnan luvasta muuta johdu.

Asiakirjojen säilyttämisestä pysyvästi säädetään arkistolaissa
(831/1994).

13 § (30.6.2000/653)

Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapito

Potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä.

Terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon
toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö
ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle
potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Jos potilaalla ei ole
edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, tietoja saa
antaa hänen laillisen edustajansa kirjallisella suostumuksella.
Sivullisella tarkoitetaan tässä laissa muita kuin asianomaisessa
toimintayksikössä tai sen toimeksiannnosta potilaan hoitoon tai siihen
liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Salassapitovelvollisuus
säilyy palvelussuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, saadaan antaa:

1) potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja, jos tiedon antamisesta tai
oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty;

2) potilaan tutkimuksen ja hoidon järjestämiseksi tarpeellisia tietoja
toiselle terveydenhuollon toimintayksikölle tai terveydenhuollon
ammattihenkilölle sekä yhteenveto annetusta hoidosta potilaan hoitoon
lähettäneelle terveydenhuollon toimintayksikölle tai terveydenhuollon
ammattihenkilölle ja potilaan hoidosta vastaavaksi lääkäriksi
mahdollisesti nimetylle lääkärille potilaan tai hänen laillisen
edustajansa suullisen suostumuksen tai asiayhteydestä muuten ilmenevän
suostumuksen mukaisesti;

3) potilaan tutkimuksen ja hoidon järjestämiseksi tai toteuttamiseksi
välttämättömiä tietoja toiselle suomalaiselle tai ulkomaiselle
terveydenhuollon toimintayksikölle tai terveydenhuollon
ammattihenkilölle, jos potilaalla ei ole mielenterveydenhäiriön,
kehitysvammaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi edellytyksiä
arvioida annettavan suostumuksen merkitystä eikä hänellä ole laillista
edustajaa, taikka jos suostumusta ei voida saada potilaan tajuttomuuden
tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi;

4) tajuttomuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi hoidettavana
olevan potilaan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen tieto
potilaan henkilöstä ja hänen terveydentilastaan, jollei ole syytä
olettaa, että potilas kieltäisi näin menettelemästä; sekä

5) kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa
koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka
tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai
toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen
tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei
saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.

Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen luovuttamisesta tieteellistä
tutkimusta ja tilastointia varten on voimassa, mitä siitä säädetään
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa,
terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä annetussa
laissa (556/1989) ja henkilötietolaissa. Sosiaali- ja terveysministeriö
voi lisäksi antaa tieteellistä tutkimusta varten yksittäistapauksessa
luvan tietojen saamiseen yksityisestä terveydenhuollosta annetussa
laissa tarkoitetun terveydenhuollon palveluja tuottavan yksikön ja
itsenäisesti ammattiaan harjoittavan terveydenhuollon ammattihenkilön
sellaisista potilasasiakirjoista, joita ei voida pitää viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tarkoitettuina viranomaisen
asiakirjoina. Lupa voidaan antaa, jos on ilmeistä, ettei tiedon
antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus
on säädetty. Lupaa harkittaessa on huolehdittava siitä, että
tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Lupa voidaan antaa
määräajaksi, ja siihen on liitettävä yksityisen edun suojaamiseksi
tarpeelliset määräykset. Lupa voidaan peruuttaa, jos siihen harkitaan
olevan syytä. (23.5.2001/411)

Edellä 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla asiayhteydestä ilmenevällä
suostumuksella tarkoitetaan muuta kuin kirjallisesti tai suullisesti
annettua suostumusta, jonka potilas on antanut vapaaehtoisesti
tietoisena tietojen luovuttamisesta, luovutuksensaajasta,
luovutettavista tiedoista sekä luovutettavien tietojen
käyttötarkoituksesta ja luovuttamisen merkityksestä.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta tietojen luovuttamisesta ja sen
perusteesta tulee tehdä merkintä potilasasiakirjoihin.

5 LUKU

Erinäisiä säännöksiä

14 § (30.6.2000/653)

Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 13 §:n 2 momentissa ja 3 momentin 5 kohdassa säädetyn
salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1
tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n
mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

15 §

Muutoksenhaku

Päätökseen, jolla 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu muistutus on
ratkaistu, ei saa hakea muutosta valittamalla.

16 §

Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa
asetuksella.

17 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Tällä lailla kumotaan:

1) 1 päivänä joulukuuta 1989 annetun erikoissairaanhoitolain 33 §:n 4
momentti;

2) 28 päivänä tammikuuta 1972 annetun kansanterveyslain 18 §; sekä

3) yksityisestä terveydenhuollosta 9 päivänä helmikuuta 1990 annetun
lain 11 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 17 päivänä
tammikuuta 1991 annetulla lailla (79/91).

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 185/91, StVM 15/92

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

28.6.1994/560 :

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994.

HE 33/94, StVM 13/94

21.4.1995/636 :

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

15.5.1998/333 :

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1998.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 19/1998, StVM 6/1998, EV 32/1998

9.4.1999/489 :

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1999.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 229/1998, StVM 39/1998, EV 287/1998

30.6.2000/653 :

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2000.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimiin.

HE 181/1999, StVM 15/2000, EV 83/2000

23.5.2001/411 :

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.

HE 5/2001, StVM 6/2001, EV 35/2001

6.6.2003/429 :

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 92/2002, PeVM 9/2002, EV 269/2002

17.9.2004/857 :

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2005.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 77/2004, StVM 13/2004, EV 94/2004

[Edwin]

HS 7.8.07.
VIERASKYNÄ

Kieltolaki ei auta huumeongelmaista
Huumeiden käyttäjien rankaisusta on enemmän haittaa kuin hyötyä, kirjoittaa
Tuukka Tammi.

Suomessa huumeiden käyttö on lailla kielletty. Siksi se tarkoittaa
automaattista osallisuutta rikollisissa alakulttuureissa. Arviolta 450 000
suomalaista on joskus elämänsä aikana rikkonut lakia kokeilemalla jotain
huumausainetta, lähinnä kannabista.

Vaikka alkoholin ja nykyisten laittomien päihteiden käyttö eroavat suuresti
niin historiallisesti kuin kulttuurisestikin, huumekieltolaki aiheuttaa
samanlaisia haittoja kuin alkoholikieltolaki aikoinaan.

Huumekieltolain haitat ovat vielä kärjistyneempiä, koska huumekauppa
kytkeytyy kovaan ja järjestäytyneeseen kansainväliseen
monialarikollisuuteen. Huumeiden käyttäjät eivät myöskään saa osakseen sitä
puoliavointa sosiaalista hyväksyntää kuin alkoholin käyttäjät
alkoholikieltolain aikana.

Huumeiden käyttö lisääntyi Suomessa nopeasti 1990-luvulla: kannabista
kokeilleiden määrä kaksinkertaistui, amfetamiinin ja ekstaasin käyttö
lisääntyi suhteellisesti tätäkin enemmän, ja lisäksi Suomeen syntyi
opiaattien käyttäjien alakulttuuri.

Uudet ongelmat, kuten käyttäjien virustartunnat ja yliannostuskuolemat,
painostivat muotoilemaan huumepolitiikkaa uudelleen. Tiukka
kontrollipolitiikka sai haastajaksi muun muassa Keski-Euroopassa omaksutun
haittojen vähentämisen politiikan. Siinä on toissijaista puuttua huumeiden
käyttöön, jos haittoja saadaan ehkäistyä muilla keinoin.

1990-luvun lopulla huumepolitiikasta keskusteltiin ajoittain kiivaastikin.
Kontrollipolitiikan ja aluksi sallivaksi mielletyn haittojen vähentämisen
välinen jännite laantui 2000-luvulla kahden raiteen konsensuspolitiikaksi,
jossa kansanterveyden ja rikoskontrollin tavoitteet elävät rinta rinnan.

Suomessa haittojen vähentäminen löi läpi kansanterveydellisenä näkökulmana:
huumeisiin liittyviä terveyshaittoja ja -riskejä pyrittiin vähentämään muun
muassa vaihtamalla neuloja ja ruiskuja puhtaisiin ja tarjoamalla
lääkekorvaushoitoja opiaattien käyttäjille. Ensisijaisesti oltiin huolissaan
ruiskujen ja neulojen välityksellä tarttuvien virusten, erityisesti hivin,
leviämisestä valtaväestöön.

Haittojen vähentämisen laajempia, ihmisoikeuksiin ja sosiaaliseen
tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ei 1990-luvun keskustelussa juuri tuotu
esiin. Huumeiden täyskielto eli huumekieltolaki aiheuttaa itsessään
ongelmia. Rangaistukset ja viranomaisjärjestelmiin jäävä tieto yksilön
huumeiden käytöstä syventävät käyttäjien syrjäytymistä erityisesti
työmarkkinoilta.

Laittomilla markkinoilla leviävät päihteet ovat epäpuhtaita, julkiselta
katseelta piilossa tapahtuvan käytön tapoihin ei voida vaikuttaa senkään
vertaa kuin laillisten päihteiden käyttöön, ja käyttäjät joutuvat asioimaan
ammattirikollisten kanssa päihteitä hankkiakseen.

Kontrollin haitoista puhuttiin Suomessakin vielä 1960-70-lukujen
kriminaalipolitiikassa, ja tuolloin ainakin periaatteessa vältettiin
kohdistamasta kontrollia vähemmistöihin, jotka usein jo ennestään olivat
heikossa asemassa.

Kun vuoden 1969 huumausainekomitea päätyi ehdottamaan huumausaineiden käytön
kriminalisointia, komitean jäsen Kettil Bruun jätti mietintöön eriävän
mielipiteensä koska ennakoi tämän monin tavoin vaikeuttavan käyttäjän
elämää. Vaihtoehtona olisi ollut jättää käyttö kriminalisoinnin
ulkopuolelle.

1990-luvulla ajatus vähemmistöjen suojelusta oli korvautunut enemmistön
terveyden ja turvallisuudentunteen suojelulla.

Arviolta 5-10 prosenttia laittomia päihteitä kokeilleista ajautuu
päihdeongelmiin. Heille huumeongelmat ovat tyypillisesti vain osa pitkään
kehittynyttä monimutkaista ongelmavyyhtiä: fyysistä, psyykkistä ja
sosiaalista huonovointisuutta, karuja taustoja ja tulevaisuudennäkymiä.

Vähemmistöjen suojelun ja haittojen vähentämisen nimissä olisi syytä jättää
ainakin päihdeongelmaiset ilman rikosoikeudellista seuraamusta pelkästä
huumeiden käytöstä. Heidän rankaisemisestaan on enemmän haittaa kuin hyötyä.


TUUKKA TAMMI

Kirjoittaja väitteli keväällä

huumepolitiikan muutoksista

ja työskentelee nyt Stakesin

erikoistutkijana.

[Mary Jane]

Tämä oli siis päivän Hesarissa? Hyvähyvä!

-mj-

[Edwin]

Jees, on aika jatkaa eteenpäin, ja osa tätä taivalta on se, että jätän aktiivisen yhdistystoiminnan.

Vuodenvaihteesa poistun yhdistyksen hallituksesta, mutta olen toki käytettävissä, mikäli tarvetta ilmenee.

Kiitän kaikkia, jotka ovat tukeneet urakassa, ja erityiskiitos heille jotka ovat luoneet haastetta työlle.

Love peace and happines, kuten aikoinaan niin monesti totesi lyömätön radiopersoona Tapani Ripatti.

Edwin.

[ÄÄLIÖ]

Hyviä "eläkevuosia" sulle Edwin .
Hyvää jatkoa myös SKY:n toiminnalle.

[Edwin]

Maastrichtin pormestarin Gerd Leers:
13 väärinkäsitystä (ja yksi johtopäätös) kannabiksesta
Gerd Leersin blogi:
http://www.maastricht.nl/maastricht/show/id=160045

1. Kannabiskahviloiden vähentäminen vähentää kannabiksen käyttöä.

Ei pidä paikkaansa. Hollannissa, mikä on ainut länsimaa, joka sallii
kannabiksen myynnin ”laillisesti” kannabiskahviloissa, 13% nuorista
käyttää kannabista. Niissä maissa, joissa kannabiksen käytöstä
rangaistaan, tämä luku on paljon korkeampi. Belgiassa, Irlannissa ja
USA:ssa 17%, Britanniassa 20% ja 22% Ranskassa.

2. Kannabis on ”portti” - sitä käyttävät ihmiset käyttävät muita
herkemmin kovempia aineita.

Tavallaan tämä on totta. Whiskyä juova aloitti oluella, kukaan ei
siirry suoraan virvoitusjuomista vahvoihin alkoholeihin. Siksi olisikin
tärkeää olla aloittamatta. Hollanti on ollut tässä menestyksekäs: vain
12% koko väestöstä on käyttänyt kannabista verrattuna 28%:iin USA:ssa
ja 40%:iin Australiassa. Tästä johtuen harvat ihmiset käyttävät kovia
huumeita Hollannissa ja hyvin harva kuolee huumeiden yliannoksiin.

3. Kannabiskahvilat ovat avoin kutsu kovien huumeiden ostamiseen.

Ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa kannabiskahvilat mahdollistavat
pehmeiden ja kovien huumeiden tiukan erottelun. Kannabiksen käyttäjät
arvostavat ystävällisen kannabiskahvilan turvallista ja laillista
ilmapiiriä eivätkä halua siirtyä kovien huumeiden väkivaltaiseen
rikollismaailmaan.

Niissä maissa, joissa kannabis ja kokaiini, hasis ja heroiini on
kielletty samalla tavalla, kannabiksen käyttäjät on pakotettu olemaan
tekemisissä rikollisten diilereiden kanssa. Koska he ovat tekemisissä
valmiiksi pahamaineisen maailman kanssa, on siirtyminen koviin
huumeisiin helppoa.

Tilastot puhuvat puolestaan. Hollannissa 15 - 64 vuotiaista 3
tuhannesta asukkaasta on riippuvainen kovista huumeista. Luxemburgissa,
Britanniassa, Italiassa, Portugalissa ja Hollannissa vastaava luku on 7
- 10 tuhannesta. Hollannissa yksi sadastatuhannesta asukkaasta kuolee
huumeiden yliannokseen. Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa vastaava luku
on 1 - 2, Tanskassa 5 ja Norjassa 8.

4. Kannabiskahvilat häiritsevät muuta yhteisöä.

Näin ei ole pakko olla. Kannabiskahviloiden pitäjät eivät voita mitään
häiriöistä tai siitä, että he ovat uhka julkiselle turvallisuudelle -
he voivat menettää tuottoisan lupansa - ja kannabiksen käyttäjät eivät
ylipäänsä häiritse julkista rauhaa. Maastrichtissa ilmenneet lukuisat
ongelmat tulevat kannabisturistien isosta määrästä, noin 1.5 miljoonaa
joka vuosi. Tämä itsessään aiheuttaa ongelmia.

Kannabiskahviloiden pitäjien kanssa on mahdollista tehdä järjestelyjä
siitä, kuinka hoitaa heidän asiakkaidensa aiheuttamat julkisen rauhan
häiriöt. Viranomaiset siirtävät niitä asuinalueilta kaupunkien
laitamille. Kannabiskahviloiden pitäjät ovat yhteistyöhaluisia, koska
he haluavat hoitaa kauppaansa ilman jatkuvia häiriöitä. Tällaista
yhteistyötä ei tietenkään synny laittomien kahviloiden kanssa.

5. Kannabiksen kasvatus on aina rikollisten käsissä.

Näin ei ole pakko olla. Asiat voidaan järjestää myös niin, että
lailliset kannabiskahvilat saavat varastonsa laillisilta kasvattajilta
ja jakelijoilta.

Hollanti on kuitenkin jättänyt kannabiksen kasvatuksen ja jakelun
järjestäytyneen rikollisuuden käsiin. Koska kannabista pitää tuottaa,
on rikolliset (ja ihmiset, jotka kasvattavat kannabista laittomasti
kodeissaan) ottaneet tämän työn. Pelkästään Maastrichtissa rikolliset
ansaitsevat 50 miljoonaa euroa kannabiksesta - mikä on suvaitsevan
politiikan venyttämistä äärimmilleen. Tämä on mukavaa mafialle mutta
Maastrichtin, Tilburgin, Rotterdamin ja Amsterdamin kaupungeille
haitallista.

6. Rikollisuus voidaan poistaa hävittämällä kannabiksen kasvatus ja
kauppa.

Se ei tule onnistumaan ikinä. Kuten jo on tullut esille, on paljon
hyödyllisempää valvoa etuovea kuin sulkea se kokonaan. Mutta jos valvot
etuovea, niin sinun tulisi valvoa myös takaovea, koska muuten toiminta
hyödyttää rikollisia.

Jos kannabiksen myynti sallitaan, pitää tavaran tulla jostakin. Jos
leipurin sallitaan myydä leipää, hänelle tulee sallia jauhojen
ostaminen. Eli jos aiotaan sallia leipuri, tulee sallia myös
maanviljelijä ja mylläri. Sama koskee kannabiskahviloita: jokainen
suljettu kasvattamo aiheuttaa uuden pystyttämisen muualle. Jos
hävitämme ne voimakeinoin Maastrichtista, ne siirtyvät ympäröiville
alueille - kuin puristaisi ilmapalloa.

Voimme päättää sulkea leipomot eli kannabiskahvilat. Tämä olisi ainakin
johdonmukaista. Jos Hollannin hallitus ei halua valvoa takaovea, on
Maastrichtin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja puhdistaa kaupunki.
Mutta aivan kuten leipurit ja maanviljelijät tekisivät,
kannabiskahvilat ja viljelijät pakkaisivat tavaransa ja muuttaisivat
liiketoimintansa muualle, kaupunginrajojen ulkopuolelle. Ihmiset
haluavat ostaa leipänsä aivan kuten he haluavat ostaa kannabiksensa. Jo
1. kohdassa tuli esille se, kuinka niissä maissa, joissa
kannabiskahvilat on kielletty, on enemmän kannabiksen käyttäjiä kuin
Hollannissa.

Tämän takia Maastricht ehdottaa kannabiksen kasvatuksen ja myynnin
asettamista tarkkaan valvontaan ja samalla kannabiskahviloiden
siirtämistä sellaisiin paikkoihin, missä ne eivät häiritse julkista
rauhaa. Tämä politiikka toimii vain, jos molemmat elementit otetaan
mukaan.

Me suosimme tätä lähestymistapaa, koska se auttaa vähentämään
kannabiksen käyttöä, kovien aineiden käyttöä, julkista häiriötä ja
rikollisuutta. Toinen vaihtoehto on käydä sotaa huumeita vastaan ja
puhdistaa kaupunki. Tässä vaihtoehdossa kaikki siirtyy vain kaupungin
rajojen ulkopuolelle.

7. Kasvatuksen ja jakelun valvonta houkuttelee turisteja.

Hölynpölyä. Ulkomaalaiset tulevat kannabiskahviloihin, koska he voivat
ostaa niistä kannabista - enintään 5 grammaa henkeä kohti - ilman
pidätyksen pelkoa. Heitä tuskin kiinnostaa, mistä se tulee kahviloihin.

8. Takaovea on mahdoton valvoa laillisesti.

Niin on etuoven valvontakin - mikä tarkoittaa kannabiksen myyntiä
yksityishenkilöille tarkoin valvotuissa olosuhteissa ja tarkan
seurannan alla. Täytyy muistaa, että Hollannin huumelain alaisuudessa
kannabiksen hallussapito on laitonta. Ja silti oikeusministerimme on
ohjeistanut syyttäjiä olemaan syyttämättä yksityishenkilöitä, joilla on
alle 5 grammaa, tai kannabiskahviloita, joilla on alle 500 grammaa
varastossaan.

Hän voisi tehdä samanlaista takaoven suhteen. Ei laillistaa sitä - sitä
me emme halua - vaan valvoa sitä.

9. Euroopan Unioni vastustaa takaoven valvontaa.

Toukokuussa EU:n komissaari Franco Frattini (johtaa huumeisiin
liittyvien asioiden yksikköä) kertoi yhdessä kansallisista
sanomalehdistä, että Hollanti tekee asiassa oman päätöksensä. Tämä on
kansallinen asia edellyttäen, etteivät naapurimaat häiriinny siitä.
Mutta nämä ovat itse asiassa hyvin huolissaan Hollannin tämän hetken
tiukasta politiikasta kannabiksen kasvatusta kohtaan, ja he ovat aivan
oikeutetusti valittaneet. Jos me käymme sotaa kannabiksen kasvatusta
vastaan - ja sitä me teemme - kannabiksen tuotanto siirtyy Belgiaan tai
Saksaan. Näissä maissa on suljettu runsaasti kannabiskasvattamoja viime
aikoina, mutta kasvattajat siirtyvät muualle. Markkinat eivät suinkaan
kutistu ja niinpä kannabiksen on tultava jostakin.

10. Maastrichtin pormestari Leers ihannoi kannabiksen käyttöä.

Silkkaa pötyä. Pormestarilla ei ole mitään tekemistä kannabiksen
kanssa, hän ei ole käyttänyt sitä ja hän toivoo nuorison pysyvän siitä
erossa. Maastrichtissa halutaan estää nuorten kannabiskokeilut.
Hollanti on ollut menestyksekäs tässä asiassa, ja niinpä Maastricht
tukee kansallista politiikkaa.

Mutta pormestari Leersin esittämiä väitteitä kannabiksesta ei voida
kumota saarnaamalla. Muuten kannabiskahvilat täytyy sulkea. Tämä
puolestaan johtaa yhä useamman lapsen käyttämään kannabista, lisää
kovien huumeiden käyttäjiä ja lisää rikollisuutta.

11. Ei ole mitään järkeä valvoa kannabiksen kasvatusta ja jakelua
(”takaovea”). Silti tulee olemaan rikollista toimintaa.

Tällä hetkellä kolmasosa poliisien resursseista kuluu sellaisen asian
kanssa tappelemiseen, mitä ei voida kitkeä, koska olemme antaneet sille
tilaa yhteiskunnassamme: kannabiksen kasvatus. Minkä olemme kitkeneet
yhdessä paikassa, versoo jo toisessa. Mutta jos saamme väännettyä
kannabiskahviloiden kannabiksen tuotannon mafialta laillisille
viljelijöille, iso osa ongelmasta on jo voitettu. Poliisimme
pystyisivät keskittymään loppujen rikolliselementtien kitkemiseen. Tämä
on paljon tehokkaampi lähestymistapa.

12. Kannabiksen kasvatuksen ja jakelun valvonta nostaa hintoja niin,
että laiton kannabis pysyy houkuttelevana.

Tämä ei tuskin toteudu. Hinnat laskevat, koska ei tarvitse varautua
maksamaan riskeistä. Toisaalta hinta nousee, koska lailliset
kasvattajat joutuvat maksamaan veroja ja työntekijämaksuja.
Kannabiskahviloiden mukaan nämä kaksi tekijää tasoittavat toisiaan.
Hollantilaiset ministerit vertaavavat asiaa joskus lääkekannabikseen
(laillista ja hyvin tarkkaan valvottua kannabiksen kasvatusta mm.
reumapotilaille), mutta tämä on erhe: määrät ovat paljon pienempiä ja
suuri joukko professoreita valvoo jokaista kasvia.

13. Valvotusti kasvatetun kannabiksen THC-pitoisuus laskee, joten
tiukimmat kannabiksen käyttäjät jatkavat laittoman kannabiksen
ostamista.

THC pitoisuus (vastaa alkoholipitoisuutta viinassa) laskee jo tällä
hetkellä noustuaan monen vuoden ajan. Käyttäjät haluavat MIETOJA
huumeita - he sekoilevat käytettyään vahvempaa kannabista, jota on
ajoittain markkinoilla ja sitä he eivät ole hakemassa. Aivan kuten
baareissa myydään enemmän olutta kuin whiskyä. Markkinat ovat itseään
sääteleviä.

Tekopyhä?

Hollannin vuosittaiset kuolinluvut keskimäärin:

Ylipainoisuus: 40 000
Tupakka 18 000
Alkoholi 3 500
Kovat huumeet 60
Taikasienet 0.1
Kannabis 0

Johtopäätös

Hollannin politiikka on hyvää kansanterveydelle, koska se johtaa vain
harvan ihmisen kannabiksen käyttöön ja vain pieneen kovien huumeiden
käyttäjien määrään. Kokonaisuutena se on haitaksi yhteiskunnalle, koska
kannabiksen tuotanto ja jakelu ovat järjestäyneen rikollisuuden
käsissä.

Me voimme vaikuttaa tähän valvomalla kannabiksen myynnin ja kulutuksen
lisäksi kasvatusta ja jakelua, jotka alistettaisiin tiukan valvonnan
alle.

Paikallisella tasolla ja varsinkin rajakaupungeissa pitää harkita vielä
yhtä asiaa: ulkomailta tulevien kannabisturistien aiheuttamaa julkista
häiriötä. Yksi ratkaisu olisi siirtää kannabiskahvilat sisääntuloteiden
varsille harvaan asutuille alueille.

Tällainen politiikka vaatisi niiden naapurikuntien yhteistyötä, joilla
ei vielä ole kannabiskahviloita alueellaan (kaikki kannabiskahvilat
sijaitsevat ydinalueilla, kuten Maastrichtissa). He eivät ole kovin
innostuneita ottamaan kannabiskahviloita naapurustoonsa.

Tämä on ymmärrettävää mutta vaihtoehdot ovat vielä huonompia:

1. Jos naapurikunnat eivät suostu yhteistyöhön, joutuu Maastrichtin
kaltainen kaupunki rajoittamaan kannabiskahviloiden lukumäärää juuri
sille tasolle, että kaupungin asukkaat saavat osansa. Markkinat eivät
kutistu ja siksi ne tulevat siirtymään ympäröiviin kuntiin.

2. Jos Haag ei suostu yhteistyöhön takaoven valvonnassa (kasvatus ja
kauppa), Maastrichtin tulee löytää joku muu tapa politiikan
johdonmukaisuuden palauttamiseksi. Tämä löytyy ainoastaan sulkemalla
kaikki kannabiskahvilat. Jos takaovi pysyy lukossa, pitää etuovikin
jossain vaiheessa sulkea.

Naapurikunnat saavat vielä isompia ongelmia. Emme saa tuudittautua
siihen uskoon, että kannabiksen kysyntä tippuisi.

Todelliset uhrit ovat meidän nuorisomme. Heidän täytyy hankkia
kannabista oikeilta rikollisilta, jotka eivät epäröi kovien aineiden
myymistä. Tätä tapahtuu parhaillaan Ranskassa, Britanniassa, USA:ssa ja
monissa Länsi-Euroopan maissa, joissa paljon useampi nuori käyttää
kannabista ja kovia huumeita kuin Hollannissa.

Etu- ja takaoven tarkka valvonta sekä kannabiskahviloiden järkevä
sjoittaminen ovat parhaita tapoja taata niiden ihmisten turvallisuus,
jotka haluavat ja jotka eivät halua käyttää kannabista.

Mutta se on kokonainen ratkaisu, kuten aikaisemmin osoitettiin. Etuovi,
takaovi ja kahviloiden sijoittelu ovat kaikki yhtä yhtenäistä
politiikkaa. Muuten meidän tulee palata toiseen vaihtoehtoon, nykyiseen
eurooppalaiseen malliin, mikä tarkoittaa lisää käyttäjiä, lisää koviin
aineisiin siirtyviä, lisää rikollisuutta ja lisää vahinkoja
yhteiskunnalle.

”Vuonna 1998 hyvin tunnetut San Josen poliisipäällikkö ja myöhemmin
Hoover-instituutin kriminologian tutkija Joseph D. McNamara ja Reaganin
hallituksen ulkoministeri George Schultz toivat avoimessa kirjeessään
YK:n silloiselle pääsihteerille Kofi Annanille esille tekemänsä
johtopäätöksen. Heidän johtopäätöksensä me olisimme kaikki voineet
tehdä jo vuosia aikaisemmin, jos olisimme tarkastelleet huumeongelmaa
rationaalisesti eikä moralistisesta näkökulmasta. Kirje, jonka
allekirjoitti myös Hollannin entinen pääministeri Andreas van Agt,
toteaa: ”Kansainvälinen huumeiden vastainen sota aiheuttaa enemmän
ongelmia kuin itse huumeiden väärinkäyttö”.”