joka kartoittaa huumebisneksen nykytilaa.
Ensimmäinen osa kertoo siitä, mistä, miten ja mitä
huumeita Suomeen päätyy. Toisessa osassa käsitellään
Suomen sisäistä jakelua ja eri ryhmien osuutta huumekaupasta.
Kolmannessa osassa haastatellaan aikoinaan Suomen suurimpana
pidetyssä huumejutussa päätekijänä tuomittua Risto Kolaria,
jonka liiga toi maahan kolme tonnia hasista.
[tekstin alla valkoisena hohtava hamppu-lehdykkä]
Hasis, amfetamiini ja subutex
ovat Suomen perushuumeet
Rikolliset reitit
Suomeen päätyy moninkertainen määrä huumeita
verrattuna 10-15 vuoden takaisiin aikoihin.
Alalla on myös enemmän toimijoita kuin
koskaan ennen, mutta toisaalta markkinoiden
lainalaisuudet eivät muutu.
Huumeraporttimme ensimmäisessä osassa
perehdytään maahantuontiin.
Itse leipätekstissä kerrotaan, kuinka marginaalista huumekauppa Suomessa vieläkin on, vaikka maahantuonti on kymmenessä vuodessa kasvanut. Viron ja Venäjän naapurina Suomi saa kuitenkin oman osansa. Espanjan kerrotaan olevan hasiksen eurooppalainen keskus, josta Marokossa tehty aine leviää muihin maihin. Piri tulee pääosin Virosta ja subut Ranskasta. Heroiini- ja kokaiinikauppaa käsitellään myös.
Mikä tässä muutoin asiallisessa kuusisivuisessa jutussa pistää vihaksi on se, ettei se tyypilliseen tapaan sisällä pienintäkään vihjettä siitä, että kannabis poikkeaisi näistä muista huumausaineesta millään tavoin. Ei mainintaa siitä, että kannabis muita lievempänä on osittain laillinen joissakin maissa ja lainsäädäntöä sen suhteen on sivistysvaltioissa pyritty muuttamaan. Kannabiskasvi on jopa jutun kuvallisena symbolina. Vaikka rikollisliigojen toiminta on kaikin puolin tuomittavaa, niin perinteisiä käsityksiä kannabiksesta tämä teksti todellakin tukee, perkele. Saas nähdä miten paljon kannabiksen pahuutta korostetaan sarjan myöhemmissä osissa...