Päihdelinkistä poimittua:
www.journalistiliitto.fi/...hdenma.htm
Loistavaa luettavaa, suosittelen.
"Poliitikkojen sätkynukkena"
Alueen säännöt
Politiikka ja media
Tämä alue on tarkoitettu kannabis- ja päihdepolitiikasta keskusteluun.
Alue on erittäin tiukasti moderoitu; lue ohjeet ennen kirjoittamista. Alueelle kuulumattomat keskustelut siirretään Tuhkakuppiin.
Kirjoita viestisi asialliseen ulkoasuun. Ylläpidolla on oikeus muuttaa epäasiallisen viestin sisältöä tai poistaa viesti.
Politiikka ja media
Tämä alue on tarkoitettu kannabis- ja päihdepolitiikasta keskusteluun.
Alue on erittäin tiukasti moderoitu; lue ohjeet ennen kirjoittamista. Alueelle kuulumattomat keskustelut siirretään Tuhkakuppiin.
Kirjoita viestisi asialliseen ulkoasuun. Ylläpidolla on oikeus muuttaa epäasiallisen viestin sisältöä tai poistaa viesti.
-
Sorvaaja
-II-
Parasta tekstiä pitkään aikaan. Riku Rantalan nimi saattaa olla joillekin tuttu SubTv:n mainiosta Madventuresista. 
www.sub.tv/madventures/rikuinfo.htm
www.sub.tv/madventures/rikuinfo.htm
'''
Kopioin jutun tähän talteen, sillä alkuperäinen linkki ei enää toimi. Oikein hyvä kirjoitus tosiaan.
Edit: heh, löytyihän se vielä Journalisti-lehden sivuiltakin, eri osoitteesta tosin: www.journalistiliitto.fi/...hdenma.htm
-----
Poliitikkojen sätkynukkena
[Mielipidekirjoitus Journalisti-lehdessä 6/2003
21. maaliskuuta 2003]
Julkinen keskustelu vihreiden huumepoliittisista lausunnoista osoittaa, kuinka media on alistunut poliitikkojen sätkynukeksi. Haluamme puuttua tähän huolestuttavaan ilmiöön esittämällä aluksi huumepolitiikasta kolme tosiasiaa, joista ei mediassa havaintojemme mukaan saa puhua:
1) Yhdysvaltojen kymmeniä vuosia sitten lanseeraama, rajoittava huumepolitiikka on epäonnistunut. Rangaistusten koventaminen sekä poliisin ja tullin valtuuksien lisääminen eivät ole vähentäneet huumeiden käyttöä. (Taloustieteilijä Milton Friedman onkin ihmetellyt, mitä järkeä on syytää vuosi vuodelta enemmän rahaa kontrollijärjestelmään, joka ei toimi.)
2) Monet Euroopan maat, etunenässä Hollanti, ovat jo vuosia soveltaneet niin sanottua haittojen vähentämisen politiikkaa. Sen on tutkimuksin voitu osoittaa vähentävän huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja, kuten rikollisuutta, heroiinikuolemia, hiv- ja hepatiittitartuntoja sekä vaarallisimpien huumeiden käyttöä.
3) Suurimmalle osalle huumeiden käyttäjistä aineet eivät aiheuta vakavaa riippuvuutta. Tilanne on sama alkoholinkin kohdalla.
Media välittää huumeista kuitenkin tyystin toisenlaisen kuvan. Käyttöä tarkastellaan tutkija Mikko Salasuon mukaan vain narkomanian näkökulmasta, mikä on yhtä absurdia kuin puhua alkoholista pelkästään alkoholismin kannalta. Näinhän ei tehdä. Alkoholikeskustelua dominoi paraikaa kiitettävän pragmaattinen pohdinta siitä, kuinka paljon alkoholiveroa tulisi alentaa, jotta pidettäisiin haitat mahdollisimman pieninä mutta anniskeluravintolat pystyssä, jos Viro liittyy EU:hun.
Kun eräät vihreät poliitikot ehdottivat, että huumeiden käytöstä ei tulisi rangaista, alkoivat kokoomuksen ja Sdp:n kärkipoliitikot syyttää vihreitä "huumeongelmasta". Media lähti mukaan keskusteluun, jossa vihreitä moittineilla ei tosiasiassa ollut asiantuntemusta eikä tutkimustietoon perustuvaa tukea syytteilleen.
Esimerkiksi Sdp:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma väitteli Yokotai-tv-ohjelmassa eurokansanedustaja Heidi Hautalan kanssa pelkästään omiin mielikuviinsa perustuvin argumentein. Tosiasioista hänellä ei ollut tietoakaan.
Tutkijat Nils Christie ja Kettil Bruun kirjoittavat klassikkokirjassaan "Hyvä vihollinen", että vaarallisinta huumeiden käyttöä on niiden poliittinen käyttö. Juuri tästä on kyse.
MTV3 teki äskettäin suomalaisille mielipidetiedustelun, jossa se kysyi, mikä on suurin yhteiskunnallinen ongelmamme. Yli puolet vastasi: "Huumeet." Näin hallituspuolueiden ei tarvitse perustella epäonnistumistaan asuntopolitiikassa, perhepolitiikassa, pitkäaikaistyöttömyyden kitkemisessä tai alkoholihaittojen vähentämisessä. Niihin verrattuna huumeet aiheuttavat tosiasiassa mitättömän vähän kärsimystä. Todellista kuvaa ei kuitenkaan saa mediaa seuraamalla.
Tiedotusvälineet välittävät kritiikittä uutisia "huumehörhöistä" (kuka tahansa joka käyttäytyy poikkeavasti), neulojaan sitrushedelmiin puhdistavista narkomaaneista (Iltalehden noin vuoden takainen, perätön uutinen), elämänsä tuhonneista, kasvottomista narkomaaneista ja erilaisissa juhlissa mahdollisesti käytetyistä laittomista päihteistä.
Tosiasiassa suurin osa suomalaisista ei ole koskaan käyttänyt huumeita eikä ole ollut niiden kanssa muutenkaan missään tekemisissä. Kaikilla on niistä kuitenkin maagisen pelonsekainen käsitys, jota media uusintaa toimiessaan kritiikittä ja asiantuntemuksetta poliitikkojen populismin äänitorvena.
Epärealistiset huumeuutiset estävät huumekysymysten käytännönläheisen tarkastelun ja kasvattavat aiheetonta pelkoa käyttäjiä kohtaan. Kuilu nuorten aikuisten todellisen kokemusmaailman ja median välittämän todellisuuden välillä kasvaa kestämättömän syväksi. Pelkäämme, että tällainen vieraannuttaa nuoria politiikasta ja näivettää äänestysaktiivisuutta.
Nykyisessä huumekeskustelussa nimenomaan nuoria ehdokkaita on lyöty huumeaseella. Poliitikot ja tiedostusvälineet ovat antaneet vain kaksi mahdollisuutta: voi olla "huumemyönteinen" tai "huumekielteinen". Realismille ja pragmaattisuudelle ei ole jätetty sijaa.
Poliitikot ja heidän käytössään oleva media eivät salli asiallista keskustelua huumeista. Rakentavat, poleemiset äänet vaiennetaan kutsumalla keskusteluun entisen syyttäjän Ritva Santavuoren, entisen huumepoliisin Torsti Koskisen ja poliitikko-huumepoliisi Juha Hakolan kaltaisia hahmoja, joilla on joko vanhentuneet, tutkimustietoon perustumattomat näkemykset tai henkilökohtainen poliittinen missio.
Kun tutkija Salasuo toi julkiseen keskusteluun käsitteen "huumeiden viihdekäyttö", Helsingin Sanomain pääkirjoitus vaati, ettei moista termiä tule käyttää. Lehden näkemys on epä-älyllinen, kuvaahan termi hyvin yhtä tapaa käyttää huumeita.
Tutkija Pauliina Seppälä on huomauttanut, ettei kahtiajako "viihdekäyttö-ongelmakäyttökään" anna kuvaa koko huumeilmiöstä. Esimerkiksi heroinisteilla on oma, vireä käyttökulttuurinsa ja puhetapansa, samoin kannabista käyttävillä hiphopparinuorilla, joilta puuttuu yleensä kannabikseen liitetty hippi-ideologia. Seppälän mukaan esimerkiksi ekstaasin käyttö ilmentää yhteiskunnassamme vallitsevia pyrkimyksiä välttää tavallisuutta ja toisaalta hakea jonkinlaista yhteisöllisyyttä yksilöllisyyttä korostavassa hegemoniassa. Tällaista puhetta lehtien ongelmakeskeiset uutiset eivät kuitenkaan salli.
Mutta eikö journalismin tulisi kuvata tällaisia yhteiskunnassa vallitsevia ilmiöitä eikä pyrkiä keinotekoisesti kieltämään niitä? Suomalaiset tiedotusvälineet voisivat ottaa oppia esimerkiksi brittilehdistä The Independent on Sunday ja The Economist, jotka ovat moniarvoisesti antaneet tilaa kaikelle huumeiden käyttöön liittyvälle keskustelulle ja pyrkineet ravistelemaan vanhoja, vääriin käsityksiin perustuvia kantoja.
Median on tunnettava vastuunsa: sen tehtävä ei ole myydä vaan välittää todellista tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Huumekysymyksistä kerrottaessa tulisi antaa oikeaa ja monipuolista tietoa esimerkiksi eri käyttökulttuureista ja -tavoista.
Kun käsitellään huumeriippuvuutta tai käyttäjien tekemiä rikoksia, tiedotusvälineiden pitää muistaa kertoa asioista oikeassa suhteessa alkoholiongelmiin ja rikollisuustilastoihin nähden.
Suomalainen media ei voi väistellä vastuutaan. Otetaanpa esimerkiksi Jussi Ahde ja Susanna Tervaniemi. Heidän tapauksensa kertoi, että kaksi mukavanoloista, menestyvää nuorta käytti silloin tällöin muotihuumeita, kuten lähes 20 prosenttia ikätovereistaan. Se tietenkin vaarantaa heidän terveyttään siinä missä alkoholin juonti ja tupakointikin, mutta kumpikaan heistä ei ollut ajautunut mihinkään kummallisiin ongelmiin - ennen kuin joutui tekemisiin poliisin, poliitikkojen ja median kanssa.
Poliisi sai kuunnella Ahteen puhelinta mitättömän henkilökohtaisen käytön ja epämääräisen vihjeen perusteella, MTV3:n ja Nelosen uutiset esittivät ilman perusteltua syytä heidän kotijuhlissaan kuvatun videon - ja molemmat nuoret näyttävät menettävän työnsä. Taas yksi esimerkki siitä, että huumeiden käytön rangaistavuus lisää nuorten vaaraa joutua syrjäytetyksi.
Vielä toinen esimerkki. Osmo Soininvaaran ministerikaudella heroiinikuolemien määrä kääntyi dramaattiseen laskuun hänen lisättyään opiaattiriippuvaisten korvaushoitopaikkoja. Helsingin yliopiston päihdelääketieteen professorin Mikko Salaspuron mukaan huumeongelmaisten asema ei ole parantunut koskaan niin merkittävästi kuin Soininvaaran kaudella.
Siitä huolimatta Eero Heinäluoman ja kokoomuksen puheenjohtajan Ville Itälän kaltaiset populistit esittävät mediassa heittoja vihreiden huumeongelmasta ilman, että toimittajat niitä kyseenalaistaisivat - analyyttisyys on uutisista kaukana.
Huumekysymyksessä ei todellakaan toteudu Suomessa sananvapaus. Toivottavasti samoin ei ole sellaisten asioiden kohdalla, joita allekirjoittaneet eivät aktiivisesti seuraa.
ARI LAHDENMÄKI
ari.lahdenmaki@sanoma.fi
sanomalehtimies
huume- ja alkoholiasioiden asiantuntija
Helsinki
RIKU RANTALA
riku.rantala@welho.com
tv-toimittaja ja -tuottaja
rikosasioiden asiantuntija
Helsinki
RIKU SIIVONEN
riku.siivonen@helsinki.fi
toimittaja, Ylioppilaslehti
Helsinki Edited by: yaz at: 27/9/03 13:10
Edit: heh, löytyihän se vielä Journalisti-lehden sivuiltakin, eri osoitteesta tosin: www.journalistiliitto.fi/...hdenma.htm
-----
Poliitikkojen sätkynukkena
[Mielipidekirjoitus Journalisti-lehdessä 6/2003
21. maaliskuuta 2003]
Julkinen keskustelu vihreiden huumepoliittisista lausunnoista osoittaa, kuinka media on alistunut poliitikkojen sätkynukeksi. Haluamme puuttua tähän huolestuttavaan ilmiöön esittämällä aluksi huumepolitiikasta kolme tosiasiaa, joista ei mediassa havaintojemme mukaan saa puhua:
1) Yhdysvaltojen kymmeniä vuosia sitten lanseeraama, rajoittava huumepolitiikka on epäonnistunut. Rangaistusten koventaminen sekä poliisin ja tullin valtuuksien lisääminen eivät ole vähentäneet huumeiden käyttöä. (Taloustieteilijä Milton Friedman onkin ihmetellyt, mitä järkeä on syytää vuosi vuodelta enemmän rahaa kontrollijärjestelmään, joka ei toimi.)
2) Monet Euroopan maat, etunenässä Hollanti, ovat jo vuosia soveltaneet niin sanottua haittojen vähentämisen politiikkaa. Sen on tutkimuksin voitu osoittaa vähentävän huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja, kuten rikollisuutta, heroiinikuolemia, hiv- ja hepatiittitartuntoja sekä vaarallisimpien huumeiden käyttöä.
3) Suurimmalle osalle huumeiden käyttäjistä aineet eivät aiheuta vakavaa riippuvuutta. Tilanne on sama alkoholinkin kohdalla.
Media välittää huumeista kuitenkin tyystin toisenlaisen kuvan. Käyttöä tarkastellaan tutkija Mikko Salasuon mukaan vain narkomanian näkökulmasta, mikä on yhtä absurdia kuin puhua alkoholista pelkästään alkoholismin kannalta. Näinhän ei tehdä. Alkoholikeskustelua dominoi paraikaa kiitettävän pragmaattinen pohdinta siitä, kuinka paljon alkoholiveroa tulisi alentaa, jotta pidettäisiin haitat mahdollisimman pieninä mutta anniskeluravintolat pystyssä, jos Viro liittyy EU:hun.
Kun eräät vihreät poliitikot ehdottivat, että huumeiden käytöstä ei tulisi rangaista, alkoivat kokoomuksen ja Sdp:n kärkipoliitikot syyttää vihreitä "huumeongelmasta". Media lähti mukaan keskusteluun, jossa vihreitä moittineilla ei tosiasiassa ollut asiantuntemusta eikä tutkimustietoon perustuvaa tukea syytteilleen.
Esimerkiksi Sdp:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma väitteli Yokotai-tv-ohjelmassa eurokansanedustaja Heidi Hautalan kanssa pelkästään omiin mielikuviinsa perustuvin argumentein. Tosiasioista hänellä ei ollut tietoakaan.
Tutkijat Nils Christie ja Kettil Bruun kirjoittavat klassikkokirjassaan "Hyvä vihollinen", että vaarallisinta huumeiden käyttöä on niiden poliittinen käyttö. Juuri tästä on kyse.
MTV3 teki äskettäin suomalaisille mielipidetiedustelun, jossa se kysyi, mikä on suurin yhteiskunnallinen ongelmamme. Yli puolet vastasi: "Huumeet." Näin hallituspuolueiden ei tarvitse perustella epäonnistumistaan asuntopolitiikassa, perhepolitiikassa, pitkäaikaistyöttömyyden kitkemisessä tai alkoholihaittojen vähentämisessä. Niihin verrattuna huumeet aiheuttavat tosiasiassa mitättömän vähän kärsimystä. Todellista kuvaa ei kuitenkaan saa mediaa seuraamalla.
Tiedotusvälineet välittävät kritiikittä uutisia "huumehörhöistä" (kuka tahansa joka käyttäytyy poikkeavasti), neulojaan sitrushedelmiin puhdistavista narkomaaneista (Iltalehden noin vuoden takainen, perätön uutinen), elämänsä tuhonneista, kasvottomista narkomaaneista ja erilaisissa juhlissa mahdollisesti käytetyistä laittomista päihteistä.
Tosiasiassa suurin osa suomalaisista ei ole koskaan käyttänyt huumeita eikä ole ollut niiden kanssa muutenkaan missään tekemisissä. Kaikilla on niistä kuitenkin maagisen pelonsekainen käsitys, jota media uusintaa toimiessaan kritiikittä ja asiantuntemuksetta poliitikkojen populismin äänitorvena.
Epärealistiset huumeuutiset estävät huumekysymysten käytännönläheisen tarkastelun ja kasvattavat aiheetonta pelkoa käyttäjiä kohtaan. Kuilu nuorten aikuisten todellisen kokemusmaailman ja median välittämän todellisuuden välillä kasvaa kestämättömän syväksi. Pelkäämme, että tällainen vieraannuttaa nuoria politiikasta ja näivettää äänestysaktiivisuutta.
Nykyisessä huumekeskustelussa nimenomaan nuoria ehdokkaita on lyöty huumeaseella. Poliitikot ja tiedostusvälineet ovat antaneet vain kaksi mahdollisuutta: voi olla "huumemyönteinen" tai "huumekielteinen". Realismille ja pragmaattisuudelle ei ole jätetty sijaa.
Poliitikot ja heidän käytössään oleva media eivät salli asiallista keskustelua huumeista. Rakentavat, poleemiset äänet vaiennetaan kutsumalla keskusteluun entisen syyttäjän Ritva Santavuoren, entisen huumepoliisin Torsti Koskisen ja poliitikko-huumepoliisi Juha Hakolan kaltaisia hahmoja, joilla on joko vanhentuneet, tutkimustietoon perustumattomat näkemykset tai henkilökohtainen poliittinen missio.
Kun tutkija Salasuo toi julkiseen keskusteluun käsitteen "huumeiden viihdekäyttö", Helsingin Sanomain pääkirjoitus vaati, ettei moista termiä tule käyttää. Lehden näkemys on epä-älyllinen, kuvaahan termi hyvin yhtä tapaa käyttää huumeita.
Tutkija Pauliina Seppälä on huomauttanut, ettei kahtiajako "viihdekäyttö-ongelmakäyttökään" anna kuvaa koko huumeilmiöstä. Esimerkiksi heroinisteilla on oma, vireä käyttökulttuurinsa ja puhetapansa, samoin kannabista käyttävillä hiphopparinuorilla, joilta puuttuu yleensä kannabikseen liitetty hippi-ideologia. Seppälän mukaan esimerkiksi ekstaasin käyttö ilmentää yhteiskunnassamme vallitsevia pyrkimyksiä välttää tavallisuutta ja toisaalta hakea jonkinlaista yhteisöllisyyttä yksilöllisyyttä korostavassa hegemoniassa. Tällaista puhetta lehtien ongelmakeskeiset uutiset eivät kuitenkaan salli.
Mutta eikö journalismin tulisi kuvata tällaisia yhteiskunnassa vallitsevia ilmiöitä eikä pyrkiä keinotekoisesti kieltämään niitä? Suomalaiset tiedotusvälineet voisivat ottaa oppia esimerkiksi brittilehdistä The Independent on Sunday ja The Economist, jotka ovat moniarvoisesti antaneet tilaa kaikelle huumeiden käyttöön liittyvälle keskustelulle ja pyrkineet ravistelemaan vanhoja, vääriin käsityksiin perustuvia kantoja.
Median on tunnettava vastuunsa: sen tehtävä ei ole myydä vaan välittää todellista tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Huumekysymyksistä kerrottaessa tulisi antaa oikeaa ja monipuolista tietoa esimerkiksi eri käyttökulttuureista ja -tavoista.
Kun käsitellään huumeriippuvuutta tai käyttäjien tekemiä rikoksia, tiedotusvälineiden pitää muistaa kertoa asioista oikeassa suhteessa alkoholiongelmiin ja rikollisuustilastoihin nähden.
Suomalainen media ei voi väistellä vastuutaan. Otetaanpa esimerkiksi Jussi Ahde ja Susanna Tervaniemi. Heidän tapauksensa kertoi, että kaksi mukavanoloista, menestyvää nuorta käytti silloin tällöin muotihuumeita, kuten lähes 20 prosenttia ikätovereistaan. Se tietenkin vaarantaa heidän terveyttään siinä missä alkoholin juonti ja tupakointikin, mutta kumpikaan heistä ei ollut ajautunut mihinkään kummallisiin ongelmiin - ennen kuin joutui tekemisiin poliisin, poliitikkojen ja median kanssa.
Poliisi sai kuunnella Ahteen puhelinta mitättömän henkilökohtaisen käytön ja epämääräisen vihjeen perusteella, MTV3:n ja Nelosen uutiset esittivät ilman perusteltua syytä heidän kotijuhlissaan kuvatun videon - ja molemmat nuoret näyttävät menettävän työnsä. Taas yksi esimerkki siitä, että huumeiden käytön rangaistavuus lisää nuorten vaaraa joutua syrjäytetyksi.
Vielä toinen esimerkki. Osmo Soininvaaran ministerikaudella heroiinikuolemien määrä kääntyi dramaattiseen laskuun hänen lisättyään opiaattiriippuvaisten korvaushoitopaikkoja. Helsingin yliopiston päihdelääketieteen professorin Mikko Salaspuron mukaan huumeongelmaisten asema ei ole parantunut koskaan niin merkittävästi kuin Soininvaaran kaudella.
Siitä huolimatta Eero Heinäluoman ja kokoomuksen puheenjohtajan Ville Itälän kaltaiset populistit esittävät mediassa heittoja vihreiden huumeongelmasta ilman, että toimittajat niitä kyseenalaistaisivat - analyyttisyys on uutisista kaukana.
Huumekysymyksessä ei todellakaan toteudu Suomessa sananvapaus. Toivottavasti samoin ei ole sellaisten asioiden kohdalla, joita allekirjoittaneet eivät aktiivisesti seuraa.
ARI LAHDENMÄKI
ari.lahdenmaki@sanoma.fi
sanomalehtimies
huume- ja alkoholiasioiden asiantuntija
Helsinki
RIKU RANTALA
riku.rantala@welho.com
tv-toimittaja ja -tuottaja
rikosasioiden asiantuntija
Helsinki
RIKU SIIVONEN
riku.siivonen@helsinki.fi
toimittaja, Ylioppilaslehti
Helsinki Edited by: yaz at: 27/9/03 13:10
Time flies like an arrow. Fruit flies like a banana.
kannabistietoutta
kannabistietoutta
Palaa sivulle “Politiikka ja media”
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 36 vierailijaa
