Hamppu on ilmeisen läsnä, mutta samalla myös sangen vaiettu aihe; googlaaminen toi lähinnä uutisia tonnien takavarikoista alueella, eikä suuntia aiheen lähestymiseen oikein ollut, muutamaa turkin kielistä sanaa lukuun ottamatta. Näillä eväillä koitimme lähestyä paikallisia potentiaalisen oloisia tyyppejä, saaden usein pelokasta mutinaa ja 'ei tietoa' vastauksia. Kaikki paikalliset ystävämme alleviivasivat koko reissun ajan kaupungin vaarallisuutta, joka tuntui todella oudolta sillä kokemuksemme olivat täysin päinvastaisia.
Ganjan hankkiminen näytti alkuun olevan hyvin hankalaa, kunnes löysimme puiston, jonka nurkasta tuli tuttu tuoksu… Olimme osuneet paikallisten käryttelijöiden mestoille, ja vieraanvaraisuudestaan tunnetut kurdit kutsuivatkin meidät heti rinkiin mukaan maistelemaan paikallista yrttiä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut ja tapakulttuuritkin poikkeavat aika lailla toisistaan, joten emme onnistuneet ostamaan oman taskun pohjalle polttoa. Ringissä kyllä sai istua mielin määrin!
Palasimme usein puistoon istuskelemaan ystäviemme kanssa, jatkaen ostoyrityksiä, jolloin myös isompi kuvio alkoi selvitä. Kaverit eivät halunneet tai voineet myydä ganjaa, koska se on kummisetien business, ja lisäksi sangen laitonta.
Pian kuitenkin löysimme paikallisen nuoren oppaaksi ja avittamaan meitä ostoyrityksissä. Muratiin törmäsimme matkalla majapaikkaamme, taas yhden epäonnistuneen ja turhauttavan säätöyrityksen jälkeen. Hän oli tullut iltasavuille talonsa takakujalle, ja kutsui seurueemme savuille mukaan. Seuraavana päivänä Murat haki meille 2 pakkausta kukkaa diileriltä. Kukka( toz ezra, ot) tuli nätisti sanomalehteen pakattuna, oli täynnä siemeniä ja sangen toimivaa. Pakkaus maksoi 15 Turkin liiraa,eli n. 6 euroa ja polttoa siinä oli siementen erottelun jälkeen n. 4-5 grammaa. Näitä polttelimme muutaman päivän, budi oli laadukasta ja sangen toimivaa. Siemenet keräsin tietenkin talteen.
Seuraavaksi halusimme testata paikallista hashista (kubar), ja lähdin Muratin kanssa seikkailemaan kaupungin syville pikkukujille. Kävimme muutamalla luukulla, josta oppaani kävi kyselemässä lätkää, minun odotellessa piilossa kulman takana. Ilmeisesti ei ollut sopivaa tuoda uusia naamoja, varsinkaan turisteja, luukuille. Mestat olivat yleensä hyvin pienillä, pimeillä kujilla olevia asuntoja, joiden avoimesta ikkunasta kaupat tehtiin. Muutaman hudin jälkeen löysimme luukun jolla oli varastossa myös haluamaamme tuotetta. Murat neuvotteli pihalla hengailleen kummisedän kanssa kaupoista, ja pienen saarnan jälkeen("oletko tyhmä kun tuot turisteja näille kulmille? Se on vaarallista") sai luvan ostaa hashista. 50 turkin liiraa vaihtoi omistajaa, ja Murat sai ikkunasta pienen taitellun sanomalehtipakkauksen, jossa suureksi yllätyksekseni oli kiffiä!
Kävellessämme kohti majapaikkaamme Murat halusi ylpeänä ja avuliaana esitellä paikallisen tavan prässätä hashis. Hän haki kioskilta jonkun pakkauksen jonka sisällöt hän paiskasi kadulle ja kaatoi kiffit pakkausmuoviin. Sitten hän sulki pakkauksen ja ruuvasi muovin tiiviisti pakettiin. Tämän jälkeen muovipaketti käärittiin tiiviistii muutamaan kerrokseen sanomalehteä, ja päälimmäiseksi hän kääri tupakka-askin folion. Matkalla hän poimi maasta polkupyörän pinnan, jonka toiseen päähän taitteli koukun. Saavuimme tyhjälle tontille, jossa hän keräsi maasta tiilen ja kaakelin palasen prässäystä varten. Seuraavaksi hän rullasi sanomalehden aukeasta pari soihtua, asetti nyytin taiteltuun koukun päähän ja alkoi lämmittää nyyttiä soihduilla. Hetken lämmittelyn jälkeen Murat heitti nyytin tiilen päälle, asetti kaakelin palan nyytin päälle, ja seisoi sitten kasan päälimmäisenä prässäten hashiksen. Avasimme pakkauksen ja huomasin että murat oli tohkeissaan lämmittänyt pakettia liian pitkään, ja osa matskusta oli jo hiiltynyttä, vaporisoitunutta hashista. Jos asiat olisivat menneet oikein, minulla olisi nyt n. 3 grammaa hyvää hashista, vaan eivät mene aina tasan onnenlahjat. Jäi siitä kuitenkin vähän polttoa ja hieno stoori muisteltavaksi.
Palasin vielä monta kertaa puistoon hiisailemaan, koska tämä näytti olevan helpoin tapa hankkiutua pilveen, ja lisäksi paikalliset olivat kielimuurista huolimatta hyvin mukavia hemmoja joiden kanssa oli mukava jakaa tarinoita tapoja yhteisestä kulttuuristamme.
Toin jonkun verran siemeniä mukaani, joilla ajattelin jälkirahoittaa melko kalliiksi tullutta seikkailuani. Siemenet basaarissa: http://www.hamppu.net/forum/viewtopic.php?t=57669
