Palailimpa juuri vähän Marokkoa kiertelemästä, ja ajattelin jakaa kokemuksia. Kokemukset rajoittuu tosin Marrakeshiin, ja siitä etelämmäs aina maan kauheimpaan kaupunkiin Agadiriin.
Mikään sauhuttelu-reissu ei suunnitelmissa ollut, mutta tietty sitä odotti hyvää paikallista hasista pääsevänsä maistamaan. Näin ei kuitenkaan ihan käynyt.
Marrakeshin kaduilla kävellessä kuuli ainakin kerran minuutissa kuiskaavan lausahduksen; "Rastaman, hash?". Kyseisessä kaupungissa en kuitenkaan alkumatkasta näihin tarjouksiin tarttunut.
Ensimmäinen osto-yritys suoritettiin maan kaameimmassa turistirysässä, kun alla oli uskomattoman jees hotellihuone isolla parvekkeella ja koko kaupunki oli todettu ainoastaan dokauskelpoiseksi hotellihengaus lääväksi, mutta alkoholi ei oo mun juttu joten hasis olisi maistunut. Noh, paikallinen nuori pukuherra ja hänen kumppaninsa liittyivät kadulla seuraamme ja aloittivat kaupittelun. "Very good kali! Maroccon special black-hash. Bob Marley plaaplaa..". Enpä ollut ennen kuullut marokon erikoisesta mustasta hasasta, ja n.10€ grammahintakin hieman ihmetytti, mutta niinkun monet tietää; riskei on otettava. Yrittivät sinnikkäästi saamaan ostamaan enemmän kuin gramman, mutta ei huvittanut vähiä rahoja pistää kymppiä enempää kiinni. Rahat ja röökiaskin muovien sisällä oleva kläditetty "pala" vaihtoivat keskustan hämärässä rappukäytävässä omistajiaan, enkä siinä lievissä kuumotuksissa viitsinyt alkaa tuotetta tutkiskelemaan. Matka kohti ravintolaa, jonka vessassa paljastui karu totuus: omituisesti kläditetty pehmeä pala mahdollisesti kamelin paskaa, törkeällä ammoniakin hajulla varustettuna. Hyi perkele. Yritin vielä epätoivoissani lämpätä tuota paskaa, mutta eipä siitä muuta tullut kun hirveä kaduilla haiseva kusen haju.
Seuraava kokemus sijoittuu tuosta hieman ylemmäs, mukavaan kalastaja/surffi/hippi-kaupunkiin. Tutustuimme paikalliseen vanhaan fishermaniin joka otti ganjan puheeksi. Stäshi aallonmurtajan kivien välistä ja eikun kauppoja hieromaan. Ruohoa (luulin pimeässä löyhästi trimmatuksi kukinnoksi) ja pikimustaa oil-hashia tarjolla. Mukaan lähti pussukka weediä ja pala öljyhasaa + muutamia siemeniä kun kerroin kasvattavani kotona. Aallon murtajaa majoitukselle päin kävellessä joutui torjumaan parit savutarjoukset, kun halusin päästä kaikessa rauhassa omien hatsien pariin medinassa sijaitsevan talon katolle. Yllätyin kovin kun öljyhasa tuoksui 100% lakiritsille/salmiakille. Lämpätessä se kupli mukavasti ja tuoksukin oli kotoisa (ihan hyvällä tapaa, en ole peeällän ystävä;). Ruoho oli täydellisen kosteaa/kuivaa ja paikalliset paperit mukavan leveitä. Vaikka vaikutus oli oikein mukava, teho oli kyllä pettymys. Varmaankin täydellistä kalastaja-pajaria, mutta ihmetyttää mukavan ja luotettavan äijän mainokset todella hyvästä weedistä jne.
Seuraavana päivänä rannalla hengaillessa käytiin pitkä liikeneuvottelu paikallisten nuorten diilereiden kanssa. Lopputuloksena alle kympillä muutama grammaa hyvän tuoksuista heinää. Öljy olis maksanut n.12€/g ja kun kiffiä kyselin, olis sitäkin löytynyt mutta hirveään hintaan ja nihkeän tuntuisesti. Ruohon mainospuhe kuului: "Weed is mother and father of hash.". Kai maar, mutta siksi se ruoho varmaan melko heikkotehoista olikin. Sellaista trimmiä se oli, ei sentään mitään aurinkolehtiä. Rannalla kiertävät leivosmyyjät tulivat kaupittelemaan "rastamanille" space-cakeja. Myös kalastaja-ukko lupasi valmistaa keksejä seuraavana päivänä, jos tujumpi olisi kiinnostanut. Emme kuitenkaan ehtineet.
Marrakeshin yhdellä kuuluisalla tori-aukiolla jälleen pyöriessämme pajauteltiin puiston penkillä "mother and father of hash"-weediä, jonka vaikutus oli uskomattoman iloinen ja sosiaalinen. Torin vilinään sulautui mahtavasti, ja paikallisten kanssa jutustelu kehnohkolla englannillani tuntui entistä mukavammalta. Mukavat ihmiset olisivat tarjoutuneet auttamaan hyvän hasiksen ostossa, mutta ilta oli viimeinen, eikä kaikkea heinääkään ehditty loppuun polttamaan. Kaupungin ainoa hasa-kokemus oli parit hatsit mukavien tori-ravintolan pitäjien agentti-jointin jämästä, josta seurasi lähinnä vaan nikotiinitärinät. Kyselivät montako jointtia voimme suomessa polttaa illan aikana, ja kehuivat omalla ennätyksellään: 68kpl/päivä! Kai siinä ruokaa tarjoilee, kun päivästä toiseen huulessa käryää agentti-jointillinen iloista pajaria.
Iltapajareita polttaessamme (agentista, kun paperit loppuivat) medinan syrjäkadulla vastaan tuli punasilmäinen liikemies. Pysähtyi haistelemaan savuamme, ja maistettuaan totesi että hirveetä skeidaa poltamme. Jos hyvää haluamme, ostakaa tolta jäbältä -> osoitti kulmilla notkuvaa pummin näköistä vanhaa miestä, joka oli entuudestaan jo tuttu tapaus. Kukkaroiden ammottaessaan tyhjyyttään ja ajan loppuessa kesken, emme kuitenkaan ostaneet tältäkään mieheltä.
Hyvää perus-marokkolaista hasista en siis päässyt maistamaan. Hö.
VAROITUKSEN SANA!
Pitäkää varanne etenkin Agadirissa. Aavistan pahaa, että kamelinpaskahasan myynti on siellä arkipäivää.
Eteläisemmän Marokon hintataso on korkea; hasaa ei alle kympin gramma hintaan tunnu saavan, ainakaan noin vain.
Poliisiakin kannattaa varoa, vaikka 10 vuoden tuomiot käytöstä tai pienestä hallussapidosta on kuulema puppua. Parhaat paikat polttaa on hotellien katot ja öiset rannat.
POHJOISEN MAROKON MATKAAJAT!
Olis enemmän kuin hienoa kuulla pohjoisesta kokemuksia. Myös kaikki muut kokemukset Marokosta tervetulleita jaettaviksi!
Ps. Jos joku on matkaamassa Marrakeshiin, voin kertoa hotellin nimen ja huoneen josta saattaa löytyä pikku pussukka iloista heinää.
