Matkaajina toimivat vaikkapa Pekka ja Liisa (nimet muutettu kuumotuksen vuoksi).
Päivä 1 - Enter the weed
Aamuinen herätys klo 4 loi matkailijoillemme pakostakin saatananmoiset univelat. Onneksi Finnairilta bongattu halpalento (Tre-Ams-Tre, 2hkö = 300e) kuljetti Pekan ja Liisan kätevästi Schipolin massiiviselle lentokentälle, josta pääsi kätevästi junalla Centraal Stationille (matka maksaa 3,40e/hkö). Matka sujui sen suuremmitta kommelluksitta, ja alunperin oli sovittu, että mitään ei poltettaisi ennen kuin oltaisiin löydetty majapaikka.
Centraal Stationille päästäessä ostettiin vastapäätä olevasta GVB infosta tram/bussi/junaliput (13e/hkö/72h, joka on halvin vaihtoehto). Varttia myöhemmin maailmanmatkaajamme istuivat ensimmäisellä jointillaan Blues Brothers -nimisessä coffee shopissa, ja yritittäessään miettiä missä heidän majapaikkansa luuraileekaan.
Blues Brothers on mukava chillailu mesta, vaikkakin suurin osa asiakkaista on turisteja. Virvokkeiden ja valmiiksi käärittyjen jointtien hinta on melko korkea, mutta yläkerrasta ostettavat tuotteet ovat edullisia ja hyvälaatuisia. Musiikki oli mukavaa ja henkilökunta oikeasti avuliasta ja ystävällistä.
Laitakaupungilta löytyi viimein majapaikka, Amsterdam Concert Hallin takana sijaitseva Inner Amsterdam -hotelli. Majoitus oli halpaa (yksityinen kahden hengen huone ~40e), mutta tuolla hinnalla ei laatua saa. Tosin kaupunki tarjoaa kumminkin niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei huoneessa jaksa edes kauaa istua. Reput heitettiin varmasti epäkäytännöllisimpään varastohuoneeseen, jotta kaupunkikierros saattoi alkaa.
Hostellilta keskustaan päin kävellessä huomaa, että ydinkeskusta on varattu turisteille ja keskustan ulkoreuna taas hieman enemmän paikallisille. Coffee shopit ovat hieman halvempia ja kaduilla on markkinoita. Myöskään "ekstaasi"kauppiaita ja muuta hämäräväkeä ei tarvitse täällä katsella niin.
Atlantis -niminen coffee shop on mukava jamaikalainen mesta, josta löytyi mukavasti neljä White Widow -jointtia kympillä. Henkilökunta tuntui katsovan turisteja hieman nenänvarttaan pitkin, mutta mukava musiikki ja pari jointtia tasapainottivat kokonaisuutta. Täällä alkoivatkin ensimmäiset tyrimiset, Liisa kokeili hajoittaa omistajan ultrakalliin näköistä pyörää ja Pekka puheli omistajalle suomea.
Koska kumminkin Amsterdamissa ollaan, ei pelkkään poltteluun voitu tyytyä. Vastaan tullut smart shop tarjosi pussin space cookieseja hintaan 7,5e, mutta saman pussin olisi saanut neljälläkin eurolla. Kannattaa siis katsella ainakin muutama paikka läpi, ennen kuin alkaa mitään ostelemaan.
Päätimme kumminkin jättää keksit illaksi, ja univelan pois hoidettuamme lähdimme takaisin keskustaan päin. Tramit ovat ällistyttävän kätevä liikkumistapa Amsterdamissa (niihin voi myös astua täysin ilmankin lippua - mutta konduktööri kyseli meiltä lippua noin 50% kerroista. Onneksi tuollainen oli aina mukana, sakko on muistaakseni ~40e).
Törmäsimme TOPS coffee shoppiin, jossa päätimme poltella viimeisen WW-jointtimme. Juomat olivat kalliita ja maistuivat tosi oudoilta, kunnes tajusimme, että olimmet juoneet toistemme juomat
Koska kumpikaan ei ennen ollut cookieseja kokeillut, ajattelimme mennä syömään niitä hostellille ja pysytellä poissa julkisilta paikoilta. Pekka söi hieman enemmän kuin Liisa, keksit maistuivat aika tavanomaisilta. Nämä mässyt eivät aiheuttaneet kummallekaan mitään kovin ihmeellistä, mutta vällyjen väliin keksit saivat suhinaa aikaan.
Day 2 - Enter the mushrooms
Ensimmäinen herätys Amsterdamissa oli kankea kuin [insert funny metaphor here], mutta aamupaukut saivat päivän taas uudelle alulle. Tänään kohteena on Camping Zeeburg -niminen leirintäalue, josta meille on varattu kahden hengen mökki kolmeksi seuraavaksi yöksi. Sitä siis etsimään.
Kaupungilta nappaistiin kumminkin mukaan Orange budia. Orange bud piristi mukavasti. Liisa kuvailee: "Terävä, sähäkkä, sitruunamainen, hieman kemiallista piristystä, ajatuksia herättävä, panettaa, varpaissa vipeltää nikotiiniriippuvuus." Ota nyt sitten tuostakin selvää.
Camping Zeeburg on alueeltaan mukava paikka, vihreähkö saari täynnä mukavia hippejä ja pääportilta löytyy kauppa, baari ja suihkut. Harmiksi vain varaamamme "mökki" olikin oikeasti vain ahdas huone epäsiistin näköisessä siirrettävässä pikkurakennuksessa.
5-6 hengen mökit näyttivät jo luksukselta, joten jos joku kerta saisi niin paljon kavereita matkalle mukaan, sitä kannattaisi kokeilla.
Unet olivat outoja kuin mitkä.
Day 3- Enter the herbs
Vaikka Zeeburg onkin mukava paikka, ei siellä kovin paljoa tekemistä ole. Paukuissa oli mukava tsekata alueella oleva pieni kotieläintarha, jossa sitten voi ihmetellä chillavia pässejä.
Kaupungille siis matkamme taas vei. Ostimme marokkolaista lätkää ja rttejä, koska "eihän tänne selvinpäin tultu olemaan". Iltapäivä meni mukavasti kaupungille hengaillen, poltellen ja syöden.
Ylläpito poistanut runsaasti muihin huumeisiin liittyvää materiaalia.
Marokkolainen indica sammuttaa valot päästä paremmin kuin hyvin.
Day 4 - Enter the food
Kolmen päivän sekoilun jälkeen aamulla oli melkeinpä pakollinen reality-check (eli tarkistetaan välillä paljonko rahaa on mennyt, onko pää kunnossa ja hoidetaan hygieniapuoli kerralla kuntoon). Illaksi pitäisi ostaa AK-47:aa tai White Widow'ta tai molempia.
Valitettavasti mistään ei tuntunyt löytyvät AK-47:aa, joten ostimme White Widow'ta ja Red Hair Shivaa. WW aiheutti terävät ja vahvat mässypaukut, joten ajattelimme tänään laittaa rahamme kunnolliseen ruokaan.
Amsterdamissa ruokapaikat tietävät mistä paukuttelijat pitävät - joka kadunkulmasta löytyy rasvaa tihkuvia pizzapaikkoja, karkkien hyllyt notkuvat karkeista ja coffee shopeista saa pikkupurtavaa ja mässyä.
Päiväkirjamerkintä:
ÄHKY. NO MÁS, NO MÁS!
Ajantaju katoaa pakollakin tässä paikassa. Ikävää, että kaupunki tuntuu menevän kiinni jo hieman keskiyön jälkeen (viimeiset coffee shopit ja baarit tuntuivat menevän kiinni klo 1, clubit jatkoivat pidempään).
Day 5 - Enter non-smoking side
Zeeburgin jätettyämme majoittauduimme loppuajaksi keskustassa sijaitsevaan hostelliin Globe the Hostel, jossa yöpyminen unisex-dormissa maksoi noin 20e/yö. Hostelli sanoi pitävänsä kiinni siitä, ettei baarissa tai huoneissa poltella muuta kuin tupakkaa, eikä muitakaan huumeita tietenkään sisään saa tuoda.
Ihmettelimme kuitenkin huoneessa olevaa tuhkakuppia, ja niinpä polttelimme aina, kun kukaan muu ei huoneessa ollut. Hostellihuoneeseen oli majoittunut Pekan ja Liisan lisäksi muutama hiljainen kaveri ja kolme saksalaista teinikanaa, joiden seura ei ollut sitä parasta mahdollista.
Ilta meni siis taas kaupungilla - vaihteeksi. Siihen vaan ei tunnu kyllästyvän!
Day 6 - Enter the dementia
Mitä tänä päivänä tapahtui?!
Day 7 - Enter the snake
Viimeinen kunnollinen päivä Amsterdamissa, joskaan ajatus ei jaksa masentaa. Laukusta löytyy 4-5 eri kukkalajia ja muutamaa hash-lajiketta, joten poltettavaakin riittää.
Hostellihuoneeseen majoittautui lisäksi eräs vanha meksikolainen, joka ei koko aikana tehnyt mitään muuta kuin poltteli, veti huumeita ja söi mässyjä sängyllään. Tämä kuitenkin rohkaisi meitäkin polttelemaan huoneessa enemmänkin. Lisäksi jengiin liittyi 28-vuotias jenkkiläinen Sharon, jolla oli mukanaan outo nyytti, josta hän ei halunnut puhua.
Meksikolaisen sammuttua ja saksalaisten teinien lähdettyä Sharon raotti pussiaan, josta paljastui noin 1,5 metriä pitkä ja mukavan paksu yksisilmäinen pyton. Siinäkin riitti sitä ihmettelemistä hetkeksi aikaa.
Yöllä käytiin varmasti matkamme hämärimmässä coffee-shopissa. Ulkona ei näkynyt kylttejä, paikkaan piti kävellä kolmen mustaksi maalatun oven läpi ja valaistus paikassa oli erittäin himmeä. Ainoa asiakas koko paikassa oli sotamaalauksia omaava mies, joka istui hiljaa nurkassa. Baarimikko oli ihan ystävällinen, mutta järkyttävä polttelu ja tuleva aikainen herätys kaatoivat matkaajamme sänkyyn aikaisin.
Pekan viimein nukahdettua pitkin jo herätä.
Day 8 - Exit Amsterdam
Herätys klo 7 dormissa. Olisi pitänyt pakata jo illalla, koska pakatessamme tavaroita rinkkoihin satuimme herättämään kaikki paikallaolijat. Lento lähti vasta 11:55, mutta Schipolin lentokentän koko pakotti meidät matkustamaan sinne jo monta tuntia aikaisemmin.
Käytävässä tapasimme sitten kolme brittiä, joista kaksi oli sammunut ja kolmas yritti myydä meille kovia huumeita. Näin hyvin hostelli siis pitää kiinni drug-free -politiikastaan.
Matka takaisin sujui hyvin, vaikkakin viikon polttaminen putkeen rasittikin vielä päätä.
. Hienoa myös, että matkanne oli antoisa.
, itsellä meni kukkaa n. 40-50 grammaa eli n.30 lajiketta, + pilvet päälle, mutta ei onneksi tarvinnut coffeeshopien nihkeistä valikoimista ja hinnoista kärsiä 
