Kannabiksen pahimmat vaarat - Jouduin psykoosiin käsitelless
Lähetetty: 6.11.2007 16:03
Jouduin psykoosiin käsitellessäni kukkaa
Eli aika harva ottaa tätä asiaa vakavasti tai yleensäkään huomioon kun polttelee kannabista ja itsekin opin kovan kautta asian, enkä enää ikinä tule kukkaa tai muutakaan päihdettä kuin alkoholi käyttämään, enkä kasvattamaankaan.
Itsellä ongelma tuli ensin useamman kerran satoja niittäessä ja trimmatessa. Eli helvetin kova vaino olo, ja piti katsella usein onko pihalla kyttiä. Tämä ei tullut kasvatuksen aikana, vaan ainostaan satoa käsitellessä eli kun olin tuntikausia kukan huuruissa kasvatustilassa sormet täynnä hartsia niittäessä ja kuivaamaan laittaessani satoa, ja toisen kerran aina silloin kun kukintoja kuivaamisen jälkeen käsittelin, eli leikkelin kukintoja ja trimmasin niitä kädet hartsissa. En siis poltellut kukkaa vaan pelkästään käsittelin satoa ilma voimakkaissa kukkahuuruissa ja sormet paksussa hartsissa.
No sitten muutamien viikkojen päästä viimeisen sadon valmistumisesta iski varsinainen psykoosi. Aihe oli uskonnollinen ja salaliittoihin liittyvä, mutta niin paha että oli pakko mennä terveyskeskukseen ja sisälle hoitoon. Olin pahojen harhojen vallassa pää sekaisin. Näin merkityksiä lehtien otsikoissa, tv:ssä ja muiden puheissa, kuvittelin että ajatuksiani luetaan ja vastustajia on paljon. Neuroleptejä eli noita psykoosilääkkeitä tietenkin alkoivat syöttämään (Risperdal) ja muutamien viikkojen päästä olin psyykkisesti niiden takia erinomaisen huonossa kunnossa, vaikka harhat jo vajaan viikon sairaalassaolon jälkeen olivat alkaneet vähentyä kun en vielä syönyt lääkettä (olin vain syöväni koska pelkäsin psyykevaikutuksia, mahdollisesti pysyviäkin). Typeryyttäni kuitenkin sanoin lopulta yhdelle lääkärille etten ole pillereitä syönyt koska olo tuntuu ilman niitäkin parantuneen. Pelkäsin kuitenkin että voi uusia joten en osannut pitää suuta kiinni. Sitten lääkkeiden käyttöä katsottiinkin tarkkaan ja pää meni neuroleptestä tosi huonoon jamaan.
Söin Risperdalia useita kuukausia ja se oli yhtä helvettiä, olin välillä osan päivästä kuin pään sisällä vankina, vanne kiristi pahasti ja päässä viirasi. Olin niin helvetillisen paha psyykkinen ja fyysinenkin olo että ajattelin jo junan alle menoa. Tajunta oli jotenkin sekaisin ja havaintomaailma pahasti vääristynyt, eli näin suppeammin ja kaikki oli jotenkin vääristynyttä. Kaupoissa sain helvetillisiä viiraus-päänsärkykohtauksia ja kaupan hyllyrivit olivat liikaa lääkkeissä olleille aivoilleni ja havaitsin kaiken epäselvästi kun lääke ilmeisesti esti koko aivokapasiteetin käytön. Välillä olin jollakin tavalla pihalla ja näitä pihallaolon kohtauksia tuli vaikka autolla ajellessa. Vaikea selittää oloa, mutta vaikka pystyin toimimaan niin jollakin tasolla olin todella pihalla. Yöllä taas ennen nukahtamista tuntui kuin aivot jollakin tapaa tyhjenivät takaosista käsin, hirveä tunne.
Jouduin vetämään useamman Temestan päivässä että edes jotenkin kestin, vaikka ne vain hieman auttoivat olotilaa muutaman tunnin ajan. En osannut tehdä mitään ja kävelin sitä hullun zombien rundia tyhjin katsein kotona ikkunasta toiselle, enkä osannut tehdä mitään. Oli paha olo itsensä kanssa ja halusin jatkuvasti johonkin muualle, vaikka olotila ei parantunut koska itseään ja psyykettään ei pääse karkuun. Aamulla herätessä ja sängystä noustessa pää ikään kuin virittyi ja kiristyi ja koko päivä oli sellaista päätä kiristävää oloa joka vain paheni.
Vääristynyt havaintomaailma oli kuitenkin pahinta ja lopulta olin itkuinen hermoraunio joka luuli että elämä oli siinä.
Kuukausia avohoidon psykologin ja psykiatrian erikoislääkärin kanssa juteltuani he lopulta vaihtoivat lääkkee Zyprexaan ja muutamassa päivässä olotila parani dramaattisesti. Muutamien kuukausien päästä laittoivat työkkärin kurssille jota jaksoin käydä vaikka vieläkään olo ei ollut samanlainen kuin ennen psykoosia. Risperdal oli laittanut pään niin sekaisin että sen lopettamisen jälkeenkin piti koko ajan miettiä tuntuuko normaalimmalta, näenkö ja havaitsenko normaalisti vai onko kaikki edelleen jotenkin suppeampaa (kenties loppuelämän). No runsaan vuoden jälkeen Zyprexakin poistettiin ja olen palautunut melko entiselleni, vaikka vieläkin päivittäin mietin onko havaintomaailma ja tunne-elämä normaali, vai onko psyykelääkitys vienyt jotain entisestä. Jos nyt saisin uudestaan päättää aloittaako lääkitys niin olisin koittanut ilman, sillä Stakesin mukaan noin 40% ensipsykoosesta menee ohi ilman neurolepteja. Ne ovat myrkkyä mielelle.
Painokin nousi Zyprexan käytön jälkeen noin kymmenellä kilolla, vaikka annostus oli pienehkö, tosin Risperdalkin painoa nosti, lääkkeissä kun kuntoilu tai yleensä minkään tekeminen oli hankalaa, koska päätöksenteko oli nollassa erilaisen psyykkisen olon takia.
Sen päätin että enää en ikinä koske kannabikseen tai mihinkään muuhunkaan psyykkeeseen vaikuttavaan päihteeseen, alkoholia lukuunottamatta. Psykoottisia ajatuksia tai harhaluuloja minulla ei enää ole, mutta en ota mitään riskiä niiden suhteen. Itse psykoosin harhat lähtivät pois kohtuu nopeasti mutta psykoosilääkityksen kauhut olivat pahemmat kuin itse psykoosi, joka sekin on tietenkin paha.
Sen verran vielä että en itse ole montaa kertaa poltellut kukkaa, vaan kasvatin sitä kavereille. Ja ennen psykoosia en varmasti ollut jointtiakaan vuoteen polttanut, sitä ennenkään en paljon, joten psykoosi tuli kasvien käsittelystä. Ja niitä kasveja oli kohtuu monta.
Eli aika harva ottaa tätä asiaa vakavasti tai yleensäkään huomioon kun polttelee kannabista ja itsekin opin kovan kautta asian, enkä enää ikinä tule kukkaa tai muutakaan päihdettä kuin alkoholi käyttämään, enkä kasvattamaankaan.
Itsellä ongelma tuli ensin useamman kerran satoja niittäessä ja trimmatessa. Eli helvetin kova vaino olo, ja piti katsella usein onko pihalla kyttiä. Tämä ei tullut kasvatuksen aikana, vaan ainostaan satoa käsitellessä eli kun olin tuntikausia kukan huuruissa kasvatustilassa sormet täynnä hartsia niittäessä ja kuivaamaan laittaessani satoa, ja toisen kerran aina silloin kun kukintoja kuivaamisen jälkeen käsittelin, eli leikkelin kukintoja ja trimmasin niitä kädet hartsissa. En siis poltellut kukkaa vaan pelkästään käsittelin satoa ilma voimakkaissa kukkahuuruissa ja sormet paksussa hartsissa.
No sitten muutamien viikkojen päästä viimeisen sadon valmistumisesta iski varsinainen psykoosi. Aihe oli uskonnollinen ja salaliittoihin liittyvä, mutta niin paha että oli pakko mennä terveyskeskukseen ja sisälle hoitoon. Olin pahojen harhojen vallassa pää sekaisin. Näin merkityksiä lehtien otsikoissa, tv:ssä ja muiden puheissa, kuvittelin että ajatuksiani luetaan ja vastustajia on paljon. Neuroleptejä eli noita psykoosilääkkeitä tietenkin alkoivat syöttämään (Risperdal) ja muutamien viikkojen päästä olin psyykkisesti niiden takia erinomaisen huonossa kunnossa, vaikka harhat jo vajaan viikon sairaalassaolon jälkeen olivat alkaneet vähentyä kun en vielä syönyt lääkettä (olin vain syöväni koska pelkäsin psyykevaikutuksia, mahdollisesti pysyviäkin). Typeryyttäni kuitenkin sanoin lopulta yhdelle lääkärille etten ole pillereitä syönyt koska olo tuntuu ilman niitäkin parantuneen. Pelkäsin kuitenkin että voi uusia joten en osannut pitää suuta kiinni. Sitten lääkkeiden käyttöä katsottiinkin tarkkaan ja pää meni neuroleptestä tosi huonoon jamaan.
Söin Risperdalia useita kuukausia ja se oli yhtä helvettiä, olin välillä osan päivästä kuin pään sisällä vankina, vanne kiristi pahasti ja päässä viirasi. Olin niin helvetillisen paha psyykkinen ja fyysinenkin olo että ajattelin jo junan alle menoa. Tajunta oli jotenkin sekaisin ja havaintomaailma pahasti vääristynyt, eli näin suppeammin ja kaikki oli jotenkin vääristynyttä. Kaupoissa sain helvetillisiä viiraus-päänsärkykohtauksia ja kaupan hyllyrivit olivat liikaa lääkkeissä olleille aivoilleni ja havaitsin kaiken epäselvästi kun lääke ilmeisesti esti koko aivokapasiteetin käytön. Välillä olin jollakin tavalla pihalla ja näitä pihallaolon kohtauksia tuli vaikka autolla ajellessa. Vaikea selittää oloa, mutta vaikka pystyin toimimaan niin jollakin tasolla olin todella pihalla. Yöllä taas ennen nukahtamista tuntui kuin aivot jollakin tapaa tyhjenivät takaosista käsin, hirveä tunne.
Jouduin vetämään useamman Temestan päivässä että edes jotenkin kestin, vaikka ne vain hieman auttoivat olotilaa muutaman tunnin ajan. En osannut tehdä mitään ja kävelin sitä hullun zombien rundia tyhjin katsein kotona ikkunasta toiselle, enkä osannut tehdä mitään. Oli paha olo itsensä kanssa ja halusin jatkuvasti johonkin muualle, vaikka olotila ei parantunut koska itseään ja psyykettään ei pääse karkuun. Aamulla herätessä ja sängystä noustessa pää ikään kuin virittyi ja kiristyi ja koko päivä oli sellaista päätä kiristävää oloa joka vain paheni.
Vääristynyt havaintomaailma oli kuitenkin pahinta ja lopulta olin itkuinen hermoraunio joka luuli että elämä oli siinä.
Kuukausia avohoidon psykologin ja psykiatrian erikoislääkärin kanssa juteltuani he lopulta vaihtoivat lääkkee Zyprexaan ja muutamassa päivässä olotila parani dramaattisesti. Muutamien kuukausien päästä laittoivat työkkärin kurssille jota jaksoin käydä vaikka vieläkään olo ei ollut samanlainen kuin ennen psykoosia. Risperdal oli laittanut pään niin sekaisin että sen lopettamisen jälkeenkin piti koko ajan miettiä tuntuuko normaalimmalta, näenkö ja havaitsenko normaalisti vai onko kaikki edelleen jotenkin suppeampaa (kenties loppuelämän). No runsaan vuoden jälkeen Zyprexakin poistettiin ja olen palautunut melko entiselleni, vaikka vieläkin päivittäin mietin onko havaintomaailma ja tunne-elämä normaali, vai onko psyykelääkitys vienyt jotain entisestä. Jos nyt saisin uudestaan päättää aloittaako lääkitys niin olisin koittanut ilman, sillä Stakesin mukaan noin 40% ensipsykoosesta menee ohi ilman neurolepteja. Ne ovat myrkkyä mielelle.
Painokin nousi Zyprexan käytön jälkeen noin kymmenellä kilolla, vaikka annostus oli pienehkö, tosin Risperdalkin painoa nosti, lääkkeissä kun kuntoilu tai yleensä minkään tekeminen oli hankalaa, koska päätöksenteko oli nollassa erilaisen psyykkisen olon takia.
Sen päätin että enää en ikinä koske kannabikseen tai mihinkään muuhunkaan psyykkeeseen vaikuttavaan päihteeseen, alkoholia lukuunottamatta. Psykoottisia ajatuksia tai harhaluuloja minulla ei enää ole, mutta en ota mitään riskiä niiden suhteen. Itse psykoosin harhat lähtivät pois kohtuu nopeasti mutta psykoosilääkityksen kauhut olivat pahemmat kuin itse psykoosi, joka sekin on tietenkin paha.
Sen verran vielä että en itse ole montaa kertaa poltellut kukkaa, vaan kasvatin sitä kavereille. Ja ennen psykoosia en varmasti ollut jointtiakaan vuoteen polttanut, sitä ennenkään en paljon, joten psykoosi tuli kasvien käsittelystä. Ja niitä kasveja oli kohtuu monta.
Plaseboa plaseboa...
Edelleen komppaan edellisiä kirjoituksia ja sanon että epäilen sitä että kukkien trimmaus/sadonkorjuu olisi syynä sinun tapaukseen. Kuitenkin hyvä että toipuminen on mallillaan. 
