Terve!
Olen seurannut hamppuforumia viime aikoina enemmän ja vähemmän aktiivisesti, ja ajattelin nyt jakaa ihmisten kanssa joitain omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä.
Eli, olen yli kolmenkymmenen oleva mieshenkilö. Ensimmäisiä kertoja pilveä kokeilin joskus 16-kesäsenä kavereiden kanssa, jonka jälkeen 14 vuotta lähinnä kerran parissa vuodessa meiningillä. Eli todella vähän, viina oli parempaa ja totesin joskus että pilvestä tulee liika ahdistus tms. Olen alkoholisti ja taistellut sen myrkyn kanssa, sanotaanko 10-12 vuotta. On käyty katkot ja laitokset useaan otteeseen, alkoholin avulla olen onnistunut pilaamaan lukemattomia asioita ja aiheuttamaan turhaa huolta lähipiirissäni ym. No, jokainen varmaan tietää mitä alkoholi aiheuttaa kun sitä vetää tuurinjuopon lailla ja sellasia kolmen viikon rännejä, päähän siinä hajoaa jos fyysinen kunto vielä ei ole periksi antanut. Oppia ikä kaikki.
Viime kesänä , kun olin palannut kotikonnuilleni tuli vastaan sellainen tilanne, että pilveä sattui löytymään kiitettävästi. Keväällä vedin taas ne "viimeiset" kännit ja olin sitä mieltä, että olen ilman minkäänlaista päihdettä/lääkettä. Joka kerta kun olen ollut pidempiä aikoja dokaamatta (puoli vuotta - vuosi selvänä), olen huomannut masentuneeni tai ahdistuneeni selvän kauden aikana melko pahasti, (kyse ei ole ns. kuivajuomisesta) tavallaan tulee sellaiset kuumotukset, että tarvis saada tyydytettyä tarve päihteeseen jollakin tavalla. Yleensähän siinä käy niin, että alkoholistin kierolla mielellä kusettaa itselleen syyn hakea kaljaa. Ei turhaan sanota, että alkoholismi on maailman täydellisin itsensä kieltävä "sairaus".
Kuitenkin, selvä aika tuo AINA uutta perspektiiviä maailmaan. Oppii jotain uutta itsestään tai olostaan. Asiat vaan toimii, päässä jutut ikäänkuin lokeroituvat kohdalleen, kunnes tulee kuumotukset päihteeseen (viina). Lipsuupa aiheesta, mutta kesällä tosiaan paukkua oli sitten runsain mitoin. Aloin ottamaan kannabisaiheesta selvää enenevässä määrin (vaikka tiesinkin siitä jo teoriatasolla paljon) ja polteltua tuli joka päivä, yleensä iltaisin ennen nukkumaanmenoa, toisinaan vapaapäivinä ulkopuuhissa ollessa. Huomasin, että kannabis on AINOA päihde, jonka käyttöä pystyn kontrolloimaan. Ei tuntunut/tunnu siltä, että olisi pakko olla koko ajan bongi kourassa.
Seuraavaksi huomioita polttelusta, alkoholistin näkökulmasta:
Olin koko kesän ajan töissä, (syksy-talvi koulussa) aamusta iltaan. Polttelu oli päivittäistä. Kun polttamisen aloittamisesta oli kulunut muutama päivä, kannabis alkoi toimimaan niin, että kaikki siihen liittyvä kuumotus/ahdistus/jumitus meni ohi. Olin joka ikinen päivä niin virkeä ja totaalisen onnellisessa olotilassa, että ei voinut kuin ihmetellä. Tuollaista onnen / asioiden sujuvuuden tunnetta kun ei ole siunaantunut vuosiin. Siis sellaista, joka on jatkuvaa ja jolla ei ole mitään tekemistä manian tai maanis-depressiivisyyden kanssa. Sen verran itseä jo tuntee ja lääkärillä rampattu. Ajatusmaailma muuttui jotenkin kauhean sosiaalisempaan suuntaan, mikä sinänsä on mielenkiintoista, koska aikaisemmin satunnaisessa polttelussa ei ole tullut mieleen kauheasti tuo sosiaalinen puoli ja saattoi olla pelkotiloja. Tuli käytyä sukuloimassa todella usein, työt maistuivat ja innovatiivuus oli huipussaan. Puhun siksi menneessä aikamuodossa, koska pilveä ei riittänyt loppuelämän ajaksi
Jokatapauksessa, viime kesän oivalluksien jälkeen olen ottanut kannabiksen (kukan) osaksi omaa päivittäistä hyvinvointiani. Niin polttelun, kuin muidenkin muotojen muodossa (öljy käsien kutinaan ja nokkosrokkoon, siemenet ruokavalioon, kasvatus) . Sen avulla pysyn iloisena, onnellisena ja tasapainoisena kansalaisena ja tunnen voivani todella hyvin. Ja mainittaakoon vielä, että tämän polttelun aiheuttamalla verbaaliryöpyllä ja sosiaalisella iloisuudella löysin vielä elämäni naisenkin, jolla on samanlainen ajatusmaailma hamppu-asioiden suhteen.
Loppukesästä huomasin saavani ystäviltä ja sukulaiselta jatkuvasti palautetta, kuinka näytän iloiselta ja hyvinvoivalta ja toimin epäitsekkäästi, autan paljon muita. Tulin siihen tulokseen, että vanhana analyyttisenä itsetutkiskelijana tämä ei voi johtua mistään muusta kuin pilvestä. Aina kun oli taukoa, niin noin viikon päästä tuli "hyvin pieniä" olotilan muutoksia, jossa aloin pyörittelemään alkoholiajatusta päässäni. Otin pilven ja kannabiksen ylipäätään puheeksi äidin kanssa ja hämmästys oli suuri kun hän sanoi olevansa iloinen, että pystyn elämään mahtavaa elämää ja siihen on olemassa luonnollinen lääke. Viime viikolla tilattiin sille hamppuöljyä kun oli lukenut niin paljon positiivista juttua aiheesta:) Samaa ainetta kävin tilamaamassa myös sukulaismiehelle, jonka krooninen paksusuolentulehdus helpottuu kummasti sillä aineella. Tietysti paras olisi, jos saisi thc-pitoista öljyä, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa.
Tästä on nyt puoli vuotta ylikin, ja polttelua on AINA kun mahdollista (eilen viimeksi) ja olo on levollinen. Koulu/työ/vapaa-aika/elämä on mukavaa. Kohta tulee vuosi täyteen (pitkästä aikaa) ilman alkoholia. Alkoholiasioista voisin vaikka kirjoittaa kirjan, niin paljon on tullut aihetta käsiteltyä ja koettua. Minulle ei ole mitään väliä, mitä muut ajattelee/sanoo kunhan itse tiedän mikä minulle on hyväksi. Olen alkoholin suhteen nyt hyvin vakaalla pohjalla. Se ei ole mielessä ja itsetutkiskelun ja analysointien jälkeen olen hoksannut, että ei tee mielikään viinaa tai ryynejä tai mitään muutakaan. Kätevää. Tokihan on aikaisemminkin sanottu, että pilvi on oiva keino alkoholin korvikkeeksi, mutta ihmiset ketkä eivät vielä ole valmiita lopettamaan dokaamista ajautuvat helposti sellaiseen pisteeseen että molemmat päihteet ovat yhtäaikaa käytössä ja molemmilla "korjataan" molempia. Jos lopettaa alkoholin käytön kokonaan ja polttelee silloin tällöin niin oma kokemukseni on, että mikään tässä maailmassa ei toimi paremmin.
Osaisikohan tätä nyt kiteyttää mitenkään tätä minun "sanomaa". Pilvi toimii minulla siis ikääkuin vanhan ajan masennuslääkkeenä, ja hyvinpä toimiikin. En ole koskaan elänyt näin pitkää aikaa (kohta vuosi), että olisin jatkuvalla syötöllä enemmän tai vähemmän onnellinen. Ja ei kertaakaan ole tullut mitään suuria negatiivisia tuntemuksia. Olen kyllä sitä mieltä myös, että oman kehon ja pään itsetuntemus pitää olla kohdallaan mikäli joka päivä polttaa ja haluaa kuitenkin vilpittömästi elää täysipainoista elämää ilman totaalista passivoitumista kämpille. Mulla se onnistuu ja ihan sen vuoksi, että vaikka olenkin riippuvuuksille altis, pystyn tätä rakkauden huumetta käyttämään "oikein". (l. joka päivä iltaisin)
Syksyllä alkoi säätäminen vähän ottamaan päähän, joten omat kasvit on nyt tulossa. Jännää puuhaa, mielenkiintoinen uusi harrastus:)
ps. kysykää lisää, unohdin varmasti jotain... tuli paatoksella tuo teksti, toivottavasti saatte jonkinlaisen kuvan mitä ajan takaa.
