Jäsenvaltio ei voi kieltää toisessa jäsenvaltiossa laillisesti tuotetun kannabidiolin (CBD) markkinointia silloin, kun se on uutettu koko cannabis sativa -kasvista eikä sen kuiduista ja siemenistä
B S ja C A ovat entiset johtajat yhtiössä, joka markkinoi ja jakelee sähkösavukkeita, joissa käytetään kannabidioliöljyä; kannabidioli (jäljempänä CBD) on hampun (tai cannabis sativan) molekyyli ja kuuluu kannabinoidiperheeseen. CBD oli käsiteltävässä asiassa tuotettu Tšekin tasavallassa siten, että siihen oli käytetty koko siellä laillisesti viljelty hamppukasvi mukaan lukien lehdet ja kukat. Se tuotiin tämän jälkeen Ranskaan ja pakattiin siellä sähkösavukkeiden säiliöihin. B S:ää ja C A:ta vastaan pantiin vireille rikosoikeudellinen menettely, koska Ranskan säännöstön nojalla vain hampun kuituja ja siemeniä voitiin käyttää kaupallisesti. Tribunal correctionnel de Marseillen tuomittua toisen 18 kuukauden ja toisen 15 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja määrättyä molemmat maksamaan 10 000 euron sakon he valittivat tuomiosta cour d’appel d’Aix-en-Provenceen (Ranska). Tämä tuomioistuin pohtii sitä, onko Ranskan säännöstö, jossa kielletään toisessa jäsenvaltiossa laillisesti tuotetun CBD:n markkinointi silloin, kun se on uutettu koko cannabis sativa -kasvista eikä vain sen kuiduista ja siemenistä, yhteensopiva unionin oikeuden kanssa.
Unionin tuomioistuin toteaa tämänpäiväisessä tuomiossaan, että unionin oikeus ja erityisesti tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset ovat esteenä nyt kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle.
Unionin tuomioistuin lausuu ensin kyseessä olevassa tilanteessa sovellettavista oikeussäännöistä.
Se ei sovella tässä yhteydessä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevia asetuksia. Kyseisiä johdetun oikeuden säännöksiä sovelletaan näet ainoastaan perussopimusten liitteessä I tarkoitettuihin ”maataloustuotteisiin”. Koko cannabis sativa -kasvista uutettua CBD:tä ei kuitenkaan voida pitää maataloustuotteena, toisin kuin esimerkiksi raakaa hamppua. Se ei siten kuulu kyseisten asetusten soveltamisalaan.
Unionin tuomioistuin sitä vastoin huomauttaa, että koska pääasiassa kyseessä olevaa CBD:tä ei voida pitää huumausaineena, on sovellettava tavaroiden vapaata liikkuvuutta unionissa koskevia määräyksiä (SEUT 34 ja SEUT 36 artikla). Unionin tuomioistuin muistuttaa tämän johtopäätöksen tehdessään ensin, että huumausaineita markkinoivat henkilöt eivät voi vedota liikkumisvapauksien soveltamiseen, koska huumausaineiden pitäminen kaupan on kielletty kaikissa jäsenvaltioissa, lukuun ottamatta lääkinnällistä tai tieteellistä käyttöä varten tarkasti valvottua kauppaa.
Unionin tuomioistuin huomauttaa sitten, että kun unionin oikeudessa määritellään huumeen tai huumausaineen käsite, siinä viitataan erityisesti kahteen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen eli psykotrooppisia aineita koskevaan yleissopimukseen ja huumausaineyleissopimukseen. CBD:tä ei kuitenkaan mainita ensimmäisessä niistä, ja vaikka toiseksi mainitun yleissopimuksen sanamuodon mukainen tulkinta voisikin johtaa CBD:n luokittelemiseen huumausaineeksi, koska se on kannabisuute, tämä tulkinta olisi vastoin kyseisen yleissopimuksen yleistä henkeä ja sen tavoitetta suojata ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia. Unionin tuomioistuin toteaa, että tieteellisen tiedon nykytilassa – joka on otettava huomioon – kyseessä olevalla CBD:llä ei näytä olevan psykotrooppista vaikutusta tai haitallista vaikutusta ihmisten terveyteen, toisin kuin (yleisesti THC:ksi kutsutulla) tetrahydrokannabinolilla, joka on hampun toinen kannabidioli [SIC].
Unionin tuomioistuin katsoo toiseksi, että tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset ovat esteenä kyseessä olevan kaltaiselle säännöstölle. CBD:n markkinointia koskeva kielto on näet SEUT 34 artiklassa kielletty tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Unionin tuomioistuin täsmentää kuitenkin, että tämä säännöstö voidaan katsoa perustelluksi jonkin SEUT 36 artiklassa luetellun yleistä etua koskevan syyn takia – kuten kansanterveyden suojelua koskeva tavoite, johon Ranskan tasavalta on vedonnut, – edellyttäen, että tämä säännöstö on omiaan takaamaan mainitun tavoitteen toteutumisen ja että sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikka viimeksi mainitun arvioinnin tekeminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä, unionin tuomioistuin esittää tässä yhteydessä kaksi seikkaa. Se toteaa yhtäältä vaikuttavan siltä, että kielto ei koske sellaisen synteettisen CBD:n markkinointia, jolla on samat ominaisuudet kuin kyseessä olevalla CBD:llä ja jota voidaan siten käyttää viimeksi mainitun korvikkeena. Jos tämä seikka osoittautuu paikkansapitäväksi, se olisi omiaan osoittamaan, että Ranskan säännöstö ei ole omiaan takaamaan kansanterveyden suojaamista koskevan tavoitteen toteutumista johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. Unionin tuomioistuin toteaa toisaalta, ettei Ranska ole toki velvollinen osoittamaan, että CBD on yhtä vaarallinen kuin tietyt huumausaineet. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin arvioitava saatavilla olevaa tieteellistä tietoa varmistuakseen siitä, että väitetty kansanterveyteen kohdistuva todellinen vaara ei vaikuta perustuvan täysin hypoteettisiin näkökohtiin. CBD:n markkinointia koskeva kielto, joka on lisäksi muissa jäsenvaltioissa laillisesti valmistettuja ja markkinoituja tuotteita koskeva kaikkein rajoittavin kaupan este, voidaan antaa vain, jos kyseinen vaara on osoitettu riittävästi.
Tuomion koko teksti löytyy täältä: http://curia.europa.eu/juris/document/d ... d=14730822
Fimeassahan ovat vuosikaudet pelanneet sen varaan, että kun ketään ei päästetä tutkimaan kannabidiolia ja tekemään tuotekehitystyötä, niin näiden tuotteiden vaarattomuuttakaan ei voida todeta. Nyt sitten kävikin näin, ohhoh. Ettäkö viranomainen olisi velvollinen todistamaan asiansa, eikä yksipuolisesti vain latelisi mielivaltaista tulkintaa laista — Täytyykö Pellaksen ja Pihlaisen alkaa oikeasti pätevöitymään työhönsä, kun ei enää riitä, että käy opioidilääkeyhtiön järjestämillä koulutuspäivillä? Elämme jännittäviä aikoja.