Helsingin Sanomien keskustelut

[nollassa on poikkiviiva]

http://www.hs.fi/sanoma_forums/hs/threa ... =0&start=0

Ottakaa kantaa, taidetaan useimmat omata henk. koht. kokemusta.

[Pajauttaja]

Mielekkyyden menetys taustalla.

Nykyinen elämä ja sen ristiriitaiset vaatimukset täyttävät depressiodignoosin vaatimukset. Mikään ei ole pysyvää - muutama vuosi on jo liikaa järkevälle suunnitelulle. Puhumattakaan perhesuunnittelusta tai pidemmän tähtäimen projekteista. Toisin sanoen, kun mielekästä tulevaisuutta ei voi rakentaa kuin epävarmuuden varaan - eivät kaikki kestä sitä. Turvallisuus on tarpeistamme päällimmäisenä.

Keskustelussa on kovasti erilaisia näkemyksiä asiasta, joista yllä lainattu kuvaa hyvin osuvasti minun elämäntilannetta. Joskus yläasteen lopulla alkoi hiljalleen heräillä ajatus, että tulevaisuudella ei ole juuri mitään tarjottavana, ja lukiossa tämä tunne vain voimistui. Nyttemmin, kahden keskeytyneen koulun, parin lyhyen työ- ja työharjoittelusuhteen, kuntouttavien kurssien ja psykologillakäyntien jälkeen en ole edelleenkään löytänyt tulevaisuudesta mitään, minkä eteen jaksaisi nähdä vaivaa.
Itse ainakin kaipaisin tulevaisuudennäkymiin jotain konkreettista, esim. että töiden hakemisella saa paremmat tulot vaikkapa edes vuodeksi eteenpäin ja näin parannettua elämänlaatua. Kuitenkin jos sattuu saamaan töitä, ei se paranna oloja kuin kuukaudeksi tai pariksi, jonka jälkeen palataan lähtötilanteeseen. Ja tätä lähtötilanteeseen palaamista murehtii vähintäänkin viimeisen kuukauden tästä työrupeamasta. Ei paljoa kannusta yrittämään. Tyhjän saa vähemmälläkin vaivalla.

Karmeinta on, että nuoret ja vanhukset ovat menettäneet elämänhaluaan ja heidän masentuneisuutensa ja suicidi uhkansa on yhä lisääntyvä ongelma.

Kun aamulla jaksaa nousta sängystä lähinnä masennuslääkkeiden voimalla, sitä vain ihmettelee, ettei ole alkoholisoitunut tai muuttunut täysipäiväiseksi pilviveikoksi. Odotan vain aikaa, jolloin itsemurha alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta...

Löysä toimeentulotuen myöntökäytäntö on kaiken pahan alku. Sen varassa ihmiset opetetaan elämään mistään välittämättä huoletonta elämää.

Tämä on varmasti joissakin tapauksissa totta, mutta ainakaan tässä esimerkkitapauksessa helppo rahansaanti ei ole opettanut "elämään mistään välittämättä huoletonta elämää". Toimeentulotuella pysyy hengissä, mutta mitään herkkua se ei ole. Se, miksi minä toimeentulotukeen tyydyn, on ettei paremmasta ole toivoa.

[BiuBau tilhi]

Lähetetty 4.4.2006 18:00:
Pajauttaja tuuppaa joku pikku firma pystyyn. Toimeentulotuella elely on ihan perseestä. Siitä tuu, kuin kiukkuiseksi. Tai ryhdy opiskelemaan, tosin opintotuki on vielä pienempi.

Elämässä tartte, kuin tuuria tai sitten järkeä ja jos kumpaakaan ei ole niin sitten on hyvä vaan painaa perse ruvella. Paikallaan jos nylpyttää menee hommasta maku. Parasta huumetta on elämä jos sitä elelee. Enkä nyt tarkoita sitä, ettei elämään saisi lisätä suolaa mutta tosiasia on, että kunnon rehvakas ja touhukas elämä on kaikkein mukavinta puuhaa. Matti Nykänen ei ole varmaan eläessään sanonut, kuin kerran jotain älykästä ja se oli "Elämä on ihmisen parasta aikaa".

Aina on vaihtoehtoja.

Rymytään yhdessä kohti parempaa tulevaisuutta. Ei jäädä tuleen makaamaan vaan pompitaan pusikkossa, kuin kaniinit (pusikossa voi tehdä muutakin, kuin pomppia ja silti väittää olevansa kani).

Mä meen nukkumaan tai jotain. Alkaa näkööjään jutun taso laskea liikaa...
----------
Lisätty 19 minuutin jälkeen:

Pajauttaja vielä sen verran ajattelin lisätä, että ei firman perustamiseen sen kummempaa tarvita.

Valtio tukee yrittäjyyttä ns. starttirahalla, jota myönnetään ainakin toiminimille.
Teknologia yritykset voivat hakea Tekesin ja Sitran avustusta joka on muistaakseni 40 000€.

Mutta ei firman tarvitse olla mikään Nokia.

Luin yhdestä veijarista, joka on vuokra aviomies. Jäpikkä käy hoitamassa lapsia, vaihtaa lamppuja, siivoaa ja tiskaa. Käy puhumassa ja juomassa kahvia.

Tätä nykyä verotus on kepeää jos yksityinen palkkaa jonkun esim. rengiksi. Kokeileppa myydä vaikkapa rengin palveluita joillekin taloyhtiöille.

Jos olet käsistäsi kätevä voit hyvin valmistaa esim. kaiuttimia, kalusteita, korjata autoja tai vaikka taloja, käydä mummojen puolesta kaupassa jne. jne.

Pientä halukkuutta vaan niin se siitä. Kunhan ei ota lainaa firmaa varten niin se on ihan sama yrittääkö sitä vai tekeekö ns. palkkatyötä. Ainoa ero on se, että olet itsesi pomo. Kivempaa pieni puuhastelu on, kuin kotona möllötys. Tietty jokainen taaplaa tyylillään mutta kokemuksen syvällä rinta äänellä totean, että paikallaan pysyvälle tulee suru puseroon. Niinhän ne väittää, että vierivä kivi ei sammaloidu. keh keh.

Aloita vaikka niin, että funtsit missä olet hyvä tai mitä voisit tai haluaisit tehdä. Sitten vaan kurkkaat onko työkkärissä kursseja jotka jeesaa hommassa. Voit mennä ns. uusyrityskeskukseen tai yrityshautomoon asiakkaaksi. Neuvontaa saa kun sitä pyytää. Kirjanpito on helppo ja halpa ulkoistaa. Hiukan kun asioista ottaa selvää voi sitä tehdä mitä vaan. Ainakaan siinä ei mitään menetä. Tuleepa ainakin puuhaa ja mukavampi kesä.

[ano:Hampuusi ; )]

mielenkiintoista...
Oon itse Eläkkeellä ja MENEE HYVIN

[jazzass]

..hmm a...olen itse ollut aikoinani myös hyvin masentunut...ja elämä tuntunut p*skalta...johtuen kaikesta milloin mistäkin...jaksa edes selittää...mutta nyt olen kuitenkin taas tolpillani...välillä jopa onnellinen...enkä ole edes pilvessä...ja kiitänkin hamppua monista oloista joita se on minulle tuonut sekä hyviä että huonoja... ja enemmänkin juuri tuo sen kasvattelu on minulle opettanut tätä elämän onnellisuutta...tai siis yleensäkin kasvien kasvattelu...jotenkin tolleen...että hyvää jatkoa kaikille...