Sunnuntain hesari kirjoittelee seuraavasti

[ilkikurki]

Huumekuvioissa uusi kierros
Tutkija Mikko Salasuo muistuttaa tuoreessa väitöskirjassaan, että Suomeen ovat jo juurtumassa uudet huumekulttuurit. Niiden aiheuttamia pulmia ei enää ratkaista pelkillä kielloilla ja valvonnalla.


tulosta juttu
lähetä linkki

Konemusiikkifestivaali Koneisto heinäkuussa 2002. Viikonlopun kestävän konserttiputken päätilaisuus, The Orbin keikka, on käynnistymässä lauantai-iltana. Bassonjyminä Helsingin Kaapelitehtaan suuressa hallissa resonoi nenänpäätä.
Konemusiikin ystävien joukossa jaetaan myös tietoa huumeiden terveysriskeistä. Festivaalirannekkeissa komeilee huumevalistusfoorumin nettiosoite.
Teknobileissä tiedetään liikkuvan ekstaasihuumetta, joten tapahtuma on hyvä tilaisuus valistaa nuoria, jotta he miettisivät vähän nokkaansa pidemmälle sählätessään laittomien piristeiden kanssa.
Samaan aikaan ulko-ovella toteutetaan toisenlaista huumepolitiikkaa. Siellä Helsingin ja Espoon poliisi sekä tulli tekevät yhteistä valvontaiskua. Huumekoirat nuuhkivat jokaisen sisälle pyrkijän.
Voi vain arvailla, kuinka maltillinen huumevalistus uppoaa nuoreen, jonka tiukkailmeinen poliisi on juuri ratsannut.

Tutkija Mikko Salasuo hymyilee vinosti muistellessaan viranomaisten parin vuoden takaista toimintaa.
"Se on malliesimerkki siitä, millaiseen soppaan joudutaan, kun toteutetaan pehmeän ja kovan linjan huumepolitiikkaa samanaikaisesti. Lähestymistapa pitäisi valita kohderyhmän mukaan, ja viranomaisyhteistyötäkin tarvitaan."
Koneisto ei ole ainoa esimerkki yhteiskunnan ristiriitaisista viesteistä.
Vuonna 1997 sosiaali- ja terveysministeriö sekä A-klinikkasäätiö käynnistivät terveysneuvontaprojektin, jossa suonensisäisiä huumeita käyttäville narkomaaneille perustettiin ruiskunvaihtopisteitä. Kokeilusta on saatu myönteisiä kokemuksia ja sen on katsottu ehkäisseen muun muassa hiv-tartuntojen määrää.
Silti projektista tehtiin 2003 valtionsyyttäjälle kantelu, jossa kysyttiin, täyttääkö toiminta rikoksen tunnusmerkit.
Kovan ja pehmeän linjan törmäykset huumepolitiikassa ovat tuore ilmiö.
Kovan linjan kannattajat uskovat, että kunhan on riittävästi resursseja, huumeiden maahantuonti ja käyttö saadaan kitketyksi. Suomen tiukka kontrollipolitiikka alkoi muuttua vasta 1990-luvulla, kun haittoja vähentävä linja sai kannatusta.
Pehmeän linjan kannattajat uskovat, että ihmiset käyttävät huumeita joka tapauksessa, joten käytön aiheuttamia haittoja ja kustannuksia on vähennettävä.
Rinnakkaiselo ei ole aina ollut sopuisaa, ja lisää karikoita on luvassa. Kriitikot ovat huomauttaneet, että jos yksi haluaa koventaa linjaa ja toinen pehmentää, se johtaa kestämättömään tilanteeseen.
"Kahden linjan samanaikaisuus tekee valistustyöstä kankeata. Päätöksenteko hidastuu, kun hallinnon sisällä on täysin vastakkaisia näkemyksiä huumepolitiikan suunnasta."
Toistaiseksi on kuitenkin pärjätty. Salasuo arvelee, että tällä hetkellä eri linjojen välillä vallitsee jonkinlainen välirauha. "En usko, että mitään suuria linjanmuutoksia on tulossa lähiaikoina. Pikemmin eri näkemykset lähentyvät toisiaan."

Jos viranomaisten vasen käsi ei aina tiedä, mitä oikea tekee, ei suomalaisesta huumekeskustelustakaan aina saa selvää. Sitä käydään usein uskomusten ja vajavaisten tietojen varassa.
Sekaannuksia tapahtuu jo siksi, että keskustelijat ymmärtävät "huumeella" eri asioita. Oikeuslaitos näkee huumeet juridisena kysymyksenä, jolloin laittomat aineet ovat tarkasti määriteltyjä ja listattuja.
Lääketieteellä on puolestaan oma näkökulma: se määrittelee huumausaineet psyykkisen vaikutuksen takia väärin käytetyiksi lääkeaineiksi.
Oman lisänsä keskusteluun antavat käyttäjät, joilla on oma slanginsa, sekä viestimet, jotka viljelevät surutta epätäsmällisiä ja virheellisiäkin termejä. Vielä viime aikoina lehdistä on saatu lukea juttuja, että ekstaasia piikitetään.
Salasuon mukaan sotkuisuuden selittää Suomen suhteellisen nuori huumekulttuuri. "Huumeet ovat vielä niin uusi ilmiö, että yhteistä kieltä vasta haetaan. Väestö- tai jopa käyttäjätasollakin voidaan puhua yksioikoisesti huumeista, vaikka tarkoitettaisiin pelkästään kannabista."
Tässä rytäkässä kovat ja miedot huumeet niputetaan yhdeksi möykyksi.
"Ennen kaikkea aineet ja käyttötavat pitäisi erottaa toisistaan."

Ensi viikolla valtiotieteen tohtoriksi väittelevä Salasuo on tutkinut suomalaista huumehistoriaa. Tutkija käyttää itse yleistermiä huumekuviot kuvataakseen eri huumekulttuurien kaikkia osa-alueita.
Alkoholitutkimussäätiön ja Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tulos, väitöskirja Huumeet ajankuvana, on artikkelikokoelma, jonka tekstit ovat ilmestyneet tieteellisissä aikakauslehdissä vuosina 2001–2004.
Artikkelit etenevät 1960-luvun ensimmäisestä huumeaallosta 1990-luvun uuteen juhlimiskulttuuriin, jota on myös nimitetty teknokulttuuriksi.
Salasuo käyttää tutkimuksessaan kulttuurista luokittelua, jossa huumeiden käyttö on jaettu kolmeen luokkaan: kokeiluun, viihdekäyttöön ja ongelmakäyttöön. Alaotsikon mukaan väitöskirja onkin tutkimus huumeiden viihdekäytön kulttuurisesta ilmenemisestä Suomessa.
Näkökulma ei ole nuorten tutkijapolven keskuudessa tavaton, mutta herättänee suuren yleisön mielenkiintoa. Sanaa viihdekäyttö on moitiskeltu kevytmieliseksi tämänkin lehden pääkirjoitussivulla.
"Termi viihdekäyttö juontuu englanninkielisestä termistä recreational drug use, joka on ollut jo vuosikymmeniä käytössä englanninkielisessä tutkimuksessa", Salasuo huomauttaa.
"Viihdekäyttö kattaa hyvin käytön monitahoiset motiivit. Sillä kuvataan huumeiden käytön sellaisia muotoja, joihin ei liity henkistä tai fyysistä riippuvuutta ja jotka ovat luonteeltaan satunnaisia ja kytkeytyvät vapaa-aikaan."

Huumeiden viihdekäyttö ei sinänsä ole uusi asia. Ensimmäiseksi huumeaalloksi kutsuttu kannabiksen läpimurto 1960-luvulla oli sitä tyypillisimmillään.
Uusi aine löi itsensä läpi joka yhteiskuntaluokassa, ja sen käyttö levisi eri puolille Suomea.
Salasuon mukaan 1960-luvun ja 1990-luvun huumeaaltojen välillä on runsaasti yhtäläisyyksiä. Niitä voidaan tarkastella myös laajempina nuorisokulttuurin virtauksina, joihin liittyy maailmankatsomuksellisia ja poliittisia ulottuvuuksia.
"Kummankin kehityskaari on ollut samanlainen. Aluksi on ollut pieni alakulttuuri, joka on yhteiskunnallisessa murrosvaiheessa alkanut viritellä uutta juttua musiikin, vapaa-ajanvieton ja ideologian muodossa. Pikkuhiljaa se on levinnyt laajemman joukon piiriin, ja lopulta se on päätynyt osaksi populaarikulttuuria."
Kulttuureissa on tietysti erojakin: 1960-luvun huume oli kannabis, 1990-luvun ekstaasi.
"Kannabiksen poltto oli poliittisen protestin näkyvä symboli. Sen sijaan 1990-luvulla kulttuuri oli jo niin sirpaleinen, että rajojen rikkominen ei ole ollut enää välttämättä kollektiivista toimintaa."
Ensimmäistä huumeaaltoa on selitetty muun muassa suurten ikäluokkien kapinalla, kun taas teknokulttuuriin on liittynyt ylikorostunut yksilöllisyys.
Toinen huumeaalto ei kuitenkaan ole vailla poliittisia sivumerkityksiä. "Esimerkiksi kannabiksen kotikasvatuksessa on iso merkitys symboliikalla. Se on usein poliittinen kannanotto, jolla vastustetaan yhteiskunnan sääntöjä."

Kannabiksen kotikasvatus on myös merkki viranomaisten ja mahdollisen käyttäjäkunnan välisestä luottamuspulasta: yhteiskunnan tuottamaan tietoon ei luoteta. Tiedot huumeista leviävät internetissä, jonka lähteet ovat luotettavuudeltaan kyseenalaisia.
Ilmiötä on pidetty seurauksena tiukan kieltolinjan uskottavuuskriisistä.
Huumevalistus perustui pitkään pelotteluun. Kun nuoren ensimmäiset kannabiskokeilut eivät sitten vieneetkään automaattisesti katuojaan, se on vienyt maton alta muunkin valistuksen osalta.
Tämä näkyy esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. Niillä hellitään myyttiä, joiden mukaan hasiksen tai ekstaasin käytöllä ei ole juuri lainkaan haitallisia vaikutuksia. Silti useimmat Salasuon haastattelemat käyttäjät kertoivat terveydellisistä ongelmistaan.
Kansanterveyden kannalta suuri uhka on ekstaasi, joka on levinnyt aika laajalle. "Ekstaasista ei vieläkään tiedetä, synnyttääkö se pysyviä aivovaurioita, vaikka sitä on tutkittu kymmenen vuotta."

Suomalainen huumepolitiikka tukeutui pitkään kieltolinjaan. Tausta-ajatuksena oli, että kun ei ole huumeita, ei ole huumeongelmaakaan. Salasuo painottaa haittojen vähentämisen linjaa.
"Pitää olla realisti. Ollaan lapsellisia, jos ei uskota, etteivätkö mahdolliset käyttäjät nykyisessä tietoyhteiskunnassa löydä jotain tietoa. Jos käyttö lisääntyy tiukan kontrollin puitteissa, jokin mättää. Kontrollilla on toki tärkeä rooli, mutta sen rinnalle pitää lisätä hoitoa ja parantaa riskeistä tiedottamista."

[mato]

Liittyy oleellisesti perustamaani threadiin, jossa kyselen että onko haittoja enemmän kuin täältä saa kuvan.

Tuo tutkija väittää, että n. 99% tähänkin palstalle kirjoittajista on yksinkertaisesti väärässä. Enkä usko että tuollainen varsinainen tutkija ainakaan tahallaan suoranaisesti puolueellisia mielipiteitä menee laukomaan.
Äijän mielestä ihmiset pitävät kankkua enemmissä määrin harmittomana, mutta ei se sitä suoraan sanottuna yhtään ole vaan vakava huume.

Joten peräänkuulutankin, jos (ja kun) joku oikeasti näitä asioita tutkiva tätäkin palstaa lukee, niin miksei sitten osallistu keskusteluun ja kerro omia mielipiteitään ihan vaikka nimimerkinkin suojissa.

[Hoolabandoola]

Tuo tutkija väittää, että n. 99% tähänkin palstalle kirjoittajista on yksinkertaisesti väärässä. Enkä usko että tuollainen varsinainen tutkija ainakaan tahallaan suoranaisesti puolueellisia mielipiteitä menee laukomaan.
Äijän mielestä ihmiset pitävät kankkua enemmissä määrin harmittomana, mutta ei se sitä suoraan sanottuna yhtään ole vaan vakava huume.

Olenko sitten tyhmä, mutta minulle tuo oli positiivinen ja ihan asiallinen kirjoitus vaihteeksi. Kyllä minäkin pidän hamppufoorumia vähintäänkin kyseenalaisena tiedonlähteenä ilman että ketään pitäisin kusipäänä tai tumpelona, mutta täytyy muistaa että jos täältä jotain outoa innostuu kokeilemaan niin mikäli siihen ei liity sähköä on mahdollisuudet vaarantaa terveyttään olemattomat normaali-ihmisellä verrattuna siihen jos jonkun pirifoorumin vastaavista neuvoista tislaa wc-ankkaa ja kodin putkimiestä (muistan nähneeni jotain sellaisia ohjeita). Hamppufoorumin mahdollisesti innostamiin virityksiin kuolee tai vaurioituu korkeintaan kasvi.

Kuuluiko nyt tämä edes aiheeseen?

-HBDLaaa

[ilkikurki]

Liittyy oleellisesti perustamaani threadiin, jossa kyselen että onko haittoja enemmän kuin täältä saa kuvan.

Tuo tutkija väittää, että n. 99% tähänkin palstalle kirjoittajista on yksinkertaisesti väärässä. Enkä usko että tuollainen varsinainen tutkija ainakaan tahallaan suoranaisesti puolueellisia mielipiteitä menee laukomaan.
Äijän mielestä ihmiset pitävät kankkua enemmissä määrin harmittomana, mutta ei se sitä suoraan sanottuna yhtään ole vaan vakava huume.

Joten peräänkuulutankin, jos (ja kun) joku oikeasti näitä asioita tutkiva tätäkin palstaa lukee, niin miksei sitten osallistu keskusteluun ja kerro omia mielipiteitään ihan vaikka nimimerkinkin suojissa.

Olen itse omalta kohdaltani sitä mieltä että hamppu ei ole minulle paras mahdollinen päihde. Kun kasvattaa kasvin, saa hamppua aika paljon. Itselläni sitä ainakin silloin kuluu liikaa.

Jos teen sammiollisen kotiviiniä, sitäkin kuluu liikaa ja on myrkyllisempää.

Kun kaapista lopulta hamppusato valmistuu, siinä on suhteellisesti enemmän päihdettä (jos ei nyt ole ihan möhlinyt) kun pönikällisessä kotiviiniä. Itse tarvitsin jonkun joka antaa minulle kukkaa esim. kerran viikossa tms.

Olen muidenkin kohdalla huomannut että hampunpolttelusta tulee aika helposti elämäntapa ja mikään päihde elämäntapana ei ole hyvä asia.

Jos tilanteeni olisi se että tietäisin että jotain vedän joka tapauksessa päivittäin, olisi se silloin todennäköisesti hamppu vaikka siihen liittyy suomessamme ikävä kuumotuspotentiaali joka saattaa todella aiheuttaakin suuria käytännönhaittoja, kuten katkaista uran tai uravalinnan.

Lisäksi on muistettava että hamppu kun palaa saattaa tulla illuminaatti kylään.

ik

ps. Eli vastauksena kysymykseen: Minun mielestäni haittoja on enemmän kun mitä täältä saa kuvan. Mutta se liittyy siihen ettei osaa hillitä itseään. Tuskin kukaan vanhempi konkari täällä sanoo että kyseessä on aine jonka haitat ovat hammastahnan luokkaa.

Ei pidä opetella siihen että normaali elämä on elämää jossain päihteessä.

[Merkurius]

Myös itseni kohdalla totuus löytyy noista Ilkikurjen sanoista: "Mutta se liittyy siihen ettei osaa hillitä itseään."

Jos kukkaa on, sitä kuluu päivittäin. Jos ei ole, sitä kasvatetaan. Jos ei kasvateta, suunnitellaan kasvattamista. En voi nauramatta väittää etten ole koukussa.

Kuinka vaarallinen tuo koukku sitten on? Avovaimoni on koukuttanut minut pahemmin. Tuskin sattuisi yhtä paljon luopua kannabiksesta kuin vaimokkeesta? Samaan aiheeseen liittyen myös seksistä luopuminen aiheuttaisi ainakin vielä tällä iällä kohtuutonta vaikeutta.

Jos nyt näitä vertaa, niin savun hengittäminen tappaa minut varmasti nopeammin kuin villeinkään seksi avovaimon kanssa. Olen kuitenkin pitkään ollut tietoinen siitä, että en elä ikuisesti millään keinolla. Jokainen päivä voi olla viimeinen, vaikka tämä, mistäs sitä tietää.

Olen hyväksynyt itselleni yhden paheen. En tupakoi, en juo alkoholia, mutta poltan kannabista. Olen elämääni tyytyväinen juuri näin ja elän sitä niin kauan kuin sitä riittää.

Madolle voisin vastata, että foorumi antaa kyllä omasta mielestäni liian puhtoisen kuvan hampusta. Mutta minkäs teet, ihmisillä on taipumus juuri tällaiseen Jeesus-palvontaan. Kaikki tai ei mitään. Ehkä se on kieltolain vastareaktio, ehkä ei. Jokainen on varmasti kuitenkin oma yksilönsä ja kokee haittoja ja hyötyjä eri tavalla kuin yksikään muu. Vaikea tuohon on mitään yleispätevää ratkaisua antaa.


P.S. Paljon asiatekstiä löytyy tuon Ilkikurjen kynästä. Kannattaa etsiä ja perehtyä.

[Hoolabandoola]

P.S. Paljon asiatekstiä löytyy tuon Ilkikurjen kynästä. Kannattaa etsiä ja perehtyä.

Samaa mieltä. Eikä sinunkaan kynästä äsken mitään tyhmää tullut. Aika samalla tavalla taidetaan suhtautua elämään meinaan.

Kyllä jokainen kuppikunta keskenään oman juttunsa hienoutta hehkuttelee, oli sitten Datsun 120A -kerho tai hamputtelijat.

Se mikä siinä HS jutussa oli erityisen kiinnostavaa oli kotikasvatuksen näkeminen myös poliittisena kannanottona ja elämäntapana eikä pelkästään sekoiluna. Ilkikurjelle kuitenkin muistutukseksi että lähes kaikki päihdekäyttö on tavalla tai toisella elämäntapa. Siitä tämä vastakkainasettelu johtuu. Vastapuoli muistaa aina korostaa vieraan päihteen käyttäjän kategorisesti Turmiolan Tommiksi - tavoiltaan, ei niinkään itse aineen todellisia haittoja kuvaamalla.

[galu]

tuollaisia salasuon tyylisiä tutkimuksia/ kirjoituksia aina putkahtelee aika-ajoin, mutta mitään muutoksia ei kuitenkaan tapahdu, ennenkuin tilanne onkin jo riistäytynyt...

eli ik eduskuntaan ja myöhemmin sitten pääministeriksi!
(onhan täällä on ennenkin ehdoteltu kurkea johonkin poliittiseen virkaan, viksu mieäs)

itsehillintää voi onneksi kehittää tai huijata vaikka pyytämällä emäntää piilottamaan stachi tietyksi ajaksi...
parasta tietty olisi jos saisi aina haettua viikonlopuksi (tai harvemmin) jostain tietyn määrän "lääkettä".

ennen oli jotenkin niin helppo pitää käyttö kohtuudessa, nyttemmin lipsumista tapahtuu

olen jo pitkään pohtinut tämän ainoan epäterveellisen paheeni, eli savun hengittämisen lopettamista...nyt sen on tapahduttava!
voisinkin heittää nyt samantien kaikki säbäpaperit ym. roskiin :arrow:

[DaiHAI]

Sitä vaan tulisi pitää mielessä että kannabis on päihde, selvinpäin täällä tulisi kuitenkin ainakin suurimman osan ajasta olla. Itellä tulee nykyään poltettua liikaa, ja sillon alkaa niitä ongelmiakin ilmenemään. Alkaa jo tulemaan ajatuksia vähentämisestä vuoden aktiivisen käytön jälkeen. Hampun rössyttely ei vain ole niin hauskaa kuin ennen. Kait se sitte on vaan pakko todeta "liika mitä tahansa on liikaa".