jackass kirjoitti:jos ajattelen omaa tytärtäni. pidän parempana että esim siinä 15-16v iässä ottaa vaikka luokkatovereidensa kanssa muutaman oluen tai sen punkkupullon kun pyörii luoja tietää missä rikollisissa porukoissa.
Tämä on äärimmäisen hyvä näkökanta; olen itsekin ehdottomasti sitä mieltä, että vähiten haluan lapseni saavan jo nuoruudessaan tuomion. Olen tällä hetkellä opiskelemassa opettajaksi, ja vaikka en tiedäkään, olenko opettajaksi loppujen lopuksi päätymässä, niin vähintään olisin sossun rahojen varassa, jos sitäkään, jos olisi tuomio takana näistä laittomuuksista. Ja vaikka olisikin, en varmasti opettajuudessani ottaisi mukaan huumeiden käyttöä.
Pulitrukki kirjoitti:...Sinäpä sen sanoit. Ikäväkseni minä kuuluin yläasteaikoina yksin tuohon jälkimmäiseen porukkaan, joten mielipiteeni saattaa olla ns. biasoitunut. Tosin eipä meillä yläasteella mitään huumeita pyörinytkään ainakaan tietääkseni (olen jokseenkin aina pitänyt näitä juttuja urbaaneina legendoina), mutta kovikset kyllä kittasivat kaljaa minkä vain ehtivät kaupoista varastaa... myös kouluaikana. Itse olin käytännössä päihteetön aina lukion puolenvälin tienoihin saakka, silloin alkoi alkoholiharrastukset ja paria vuotta myöhemmin hamputtelu.
Itse kuuluin juuri samaan ryhmään. Selvisi vasta viime aikoina, että nuorempi veljeni on jo yläasteella harrastanut kaikennäköistä, vaikka itse elin samanlaisissa haaveissa - etten olisi ainut absolutisti. Itse siis olin humalassa ensimmäisen kerran 16-vuotissynttäreilläni, poltin hamppua joskus puolisen vuotta sen jälkeen, mutta efektit olivat siinä määrissä, että alkoholi oli parempi. Olin tuolloin muuttanut pois kotoa jatko-opiskelemaan tasokkaampaan lukioon, mutta jatkuva alkoholin tai minkä tahansa muun käyttö alkoi vasta 17-vuotiaana. En tunnustanut omaa päihteiden käyttöäni, varsinkaan niin runsaana ja alaikäisenä.
Lukion alussa tutustuin eri tyyppisiin ihmisiin: oli neitiä, joka joi vain tiettyä hyvää punaviiniä vanhempiensa kanssa, eikä vieläkään ole järin muuttunut; useampia, jotka jatkoivat yläaste-perinnettänsä, viikonloppu-dokaamista; piirissä, johon kuitenkin päädyin, suurin osa ei ollut juonut koskaan ja aloitti vasta lukion puolessa välissä, ja monet heistä käyttävät rajusti alkoholia ja useamminkin kuin viikonloppuisin nykyään; pari piirissä aloitti vasta yliopistoon päästyään ja heidät joudutaan kantamaan kotiin melkein joka dokaus-reissun jälkeen.
On minullekin kotona tarjottu alkoholia esimerkiksi uutena vuotena, mutta omat mielipiteeni olivat niin alkoholin vastaiset, etten maistanutkaan. Kokemuksien kavereistani perusteella kasvattaisin itse lapseni siihen, että alkoholi on nautintojuoma, jota nautitaan maun vuoksi - en tosin tiedä, millainen kasvatus viikonloppu-dokaajilla on (tähän mielelläni kuulisin kokemuksia).
En ole perehtynyt siihen, onko kannabis vai alkoholi pahempi lapsen kehitykselle, mutta kannabiksen poltosta on lyhempi matka tupakointiin, joka on näistä kaikista koukuttavin. Kuitenkin tässä myös terveellisintä voisi olla kasvatus arvostukseen muussa kuin päihde-merkityksessä. Sopivasta iästä en osaa sanoa saatika siitä, onko päihdyttävien aineiden tarjoaminen järkevää, jos lapsi ei ikinä muuten sattuisi törmäämään tuotteisiin. - Joka tapauksessa laadun korostamisessa vähintäänkin jälkeläinen päätyy todennäköisemmin kippaamaan sitä hyvätasoista konjakkia Suomi-viinan sijaan, tai jättämään katu-kannabis-lajikkeet omaan arvoonsa (tässä tietysti riskinä, että alkaa kasvattamaan itse ja jää kiinni poliisille). Toivoisin vain niin paljon, että pystyisin oman lapseni kasvattamaan normaalin(?) elämän arvostukseen - yhteiskunnassa pärjäämistä menestyminen kuitenkin on enimmäkseen, samoin onnellisuus on helpompaa saada aikaan, jos se syntyy ympäristön, jossa keskimäärin joutuu olemaan tekemisissä, perusteella.
Klosetisti kirjoitti:Minulla on yleensä tapana liikaa kärjistellä asioita, mutta uskoisin suurimman ja ainoan ison haitan kannabiksen laillistamisesta olevan sen, että se ei sovi suomalaiselle mielenlaadulle.
Suomalaisten reagointi yleensä päihteiden halpenemiseen (/enemmän laillistuksiin) on, että käyttö lisääntyy miltei äärimmäisyyksiin. ("Jee, halpaa viinaa; voi olla koko viikon kännissä".) Toivottavasti jossain vaiheessa tulee kuitenkin tasaantuminen, eikä seuraava sukupolvi ole taas samoilla linjoilla seuraavassa uudistuksessa.
Psycho kirjoitti:...
Offtopic:
Suomen kielessä sana kolmanneksi tavutetaan kol-man-nek-si, joten sen kirjoittaminen kolmannexi on ehkä hieman vääristynyttä. Myös niissä sanoissa, joissa kuuluu olla ks, eikä x, vaikka se ei jakaisikaan tavuja - esimerkiksi sanassa teks-ti - on x-kirjaimen käyttö epäkorrektia.
Offtopic continues: Kiitos! En ole itse oikeastaan kiinnittänyt nimenomaan tavutukseen huomiota, mutta niin häiritsee! Mikä lienee Mikael Agricolan käyttö x:lle? Itse asiassa äitini lyhentää tekstiviestejään kirjoittamalla ks:t x:ksi, kuten myös jättää välilyönnit pois välimerkkien jälkeen. (Kyseessä oleva herra myös käsittelee näppäimistöä niin painollisesti, että ks -> x ainakin nopeuttaa hänen kirjoittamistaan). Anyway, häiritsee, erityisen paljon kuitenkin agreed with your last statement. (Itse tosin kannatan Kielitoimiston mielipiteitä, vaikka vastustan ruoan -> ruuan -kaltaisia uudistuksia.)