Hamppu.net
 Etusivu > MS-potilas > vitsi  

Viestit, joissa avainsanana ’vitsi’

Blogin päivityksen vaikeus

lauantai 8. marraskuuta 2008

Olen voinut huonosti, minkä vuoksi en ole saanut kirjoitettua blogiin pitkään aikaan ennen tätä viikkoa. Useasti olen aloittanut, mutta kesken on jäänyt. Pää on ollut aivan sumussa ja lukuun ottamatta pakollisia lääkäri- ja laboratorio­käyntejä olen ollut käytännössä vankina neljän seinän ja sairaan kehoni sisällä. Kovin työlästä on ollut kaikki arjesta selviäminen – itsensä hoitaminen, kasvien hoitaminen, kasvatus­järjestelmien huolto, sadon käsittely, syötävien lääkeannosten valmistus yms. Pari viikkoa sitten nostin oraalisen annokseni 4 grammaan vuoro­kaudessa (joinain päivinä on mennyt 5 g), hitaasti on olo ruvennut paranemaan ja pikku hiljaa olen alkanut päästä jälleen tehtävien tasalle. Onneksi sairaus vielä reagoi lääkkeeseen ja annoksen nostoon.

Pahimmillaan, kun yhtäkkiä saattoi mennä kolmekin päivää sängyssä ennen kuin pääsi toteuttamaan juuri suunnittelemiaan asioita, elämän­­hallinnan vaikeus toi mieleeni erään sarjakuvan (napsauta kuvaa hiirellä):

Blackout-Pena

Toivotaan (Penallekin) vakaampia aikoja.

(Sairaan) hyviä ja huonoja uutisia

torstai 9. lokakuuta 2008


Mies meni lääkärilleen kuullakseen laboratoriotuloksensa.
”Minulla on teille sekä hyviä että huonoja uutisia”, sanoi lääkäri. ”Kummat haluatte kuulla ensin?”
”Kertokaa hyvät uutiset ensin”, potilas vastasi.
”Laboratoriotulosten mukaan teillä on ainoastaan 24 tuntia elinaikaa.”
”Mitä?” potilas vollotti, ”jos ne ovat hyvät uutiset, niin mitkä ovat sitten huonot uutiset?”
”Unohdin soittaa teille eilen.”

Hyvät uutiset

Asiat ovat edenneet Sairaat rikolliset -blogimerkinnän tapauksen tiimoilla positiiviseen suuntaan. Potilas yritti saada Bedrocan-reseptiä blogimerkinnässä selostettujen tapahtumien jälkeen toiselta lääkäriltä. Tämä toinen lääkäri ei pelännyt uransa puolesta ja kirjoitti potilaalle reseptin Bedrocan-lääkkeeseen. Reseptin saaminen oli tärkeä askel eteenpäin, vaikka jatkossa saattaa vielä jotain vääntöä asiasta Pharmakonin/Tamron tai lääkelaitoksen kanssa tullakin. Ja toki se oikeudenkäynti on edelleen marraskuussa.


Mies oli kovasti sairas ja hakeutui lääkärinhoitoon. Viikon kuluttua hän meni kuulemaan kokeiden tulokset.
Lääkäri sanoi: ”Minulla on teille sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat haluatte kuulla ensin?”
Mies halusi kuulla ensin huonot uutiset.
”Teillä on enää viikko elinaikaa”, lääkäri kertoi.
Toiveikkaana mies halusi kuitenkin tietää myös hyvät uutiset ja lääkäri kertoi: ”Näettekö tuon kauniin sairaanhoitajan tuolla? Minä olin hänen kanssaan vuoteessa viime yönä.”

Ja ne huonot

Oma vointini on mennyt alamäkeä ja on ollut viime päivät jo melko huono. Huonoina päivinä olen pääosin nukkunut. Arjen rutiineista selviäminen on vaikeaa, asioiden kasautuminen ahdistaa, mutta se vain pahentaa pohjattomalta tuntuvaa fatiikkia ja on pakko levätä ja nukkua lisää. Ja asiat kasaantuvat enemmän. Kierre.

Olen ollut nyt reilun kuukauden pienemmällä annoksella (~4 g/pv). Tämä pienempikin annos maksaisi apteekista haettuna yli 1400 euroa kuukaudessa. Annosta pitäisi ehkä nostaa, mutta asian miettiminen ja ratkaisujen tekeminen tuntuu nyt lähes mahdottomalta. Annoksen nostaminen lisäisi jälleen kasvatus­stressiä. Vaikea tilanne.

Toivon, että tämä on vielä jotain ohimenevää.


Lääkäri meni sairaalan sisätautiosastolla makaavan miehen sängyn viereen ja sanoi: ”Minulla on teille sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat haluatte kuulla ensin?”
”En halua kuulla lainkaan niitä huonoja uutisia, kertokaa minulle vain hyvät uutiset”, vastasi mies.
”Tehdään sitten niin”, sanoi lääkäri. ”Hyvä uutinen on se, että tämä sairaus tullaan todennäköisesti nimeämään teidän mukaanne.”