Tyydyttävää matkahöyrystinvaihtoehtoa ei ollut oikein löytynyt, joten kiinnostuin heti, kun kuulin uudesta akuilla toimivasta suomalaisesta Venus-vaporisaattorista. Toiveissani oli, että tämä Venus-vaporisaattori voisi ratkaista myös joitain muita toisten laitteiden huonoja puolia, kuten:

• Vapolution ja iolite: pienehkö pesä
• iolite: turhan viileä (noin 190 astetta, ei säädettävissä), minkä vuoksi ei käytännössä vaporisoi kaikkea
• Vapolution 1.0 ja kokeilemani liekillä lämmitettävät: lämpötilansäätö herkkä/vaikea, materiaalin saa savuamaan

Nähtyäni pari videota Venus-vaporisaattorin toiminnasta, tilasin laitteen itselleni. Ja sitten kokeilemaan.

MS-potilas testaa: Venus-vaporisaattori

Kerta-annokseni Volcanolla on noin 0,2 grammaa kannabista vapori­soituna, joten sama määrä meni testiin myös Venuksella. Laitteen mukana tuli ns. proto-pesä, ja valmistaja on luvannut lähettää varsinaisen pesän jälkikäteen postissa, kun ne valmistuvat koneistamolta. Pesä on pätkä metalliputkea, johon laitetaan pohjalle metalliverkko, verkon päälle hienonnettu kasvimateriaali, ja putki ”suljetaan” vielä toisella metalli­verkolla. Pesä asetetaan laitteen lämmitys­elementin päälle, lasi­kupu kiinni ja laite lämpiämään.

Venus-vaporisaattorin kotelo on valmistettu mm. alumiinista ja puusta. Materiaalit eivät sinänsä vaikuta toimivuuteen, mutta ainakin omaa silmääni miellyttää puun käyttö ja puun syiden ja käden jäljen näkyminen.

Laitteessa on virta/boost-nappi ja tehonsäätönappi. Lämmitys­elementti on halogeenipolttimo, jonka tehoa voi säätää 0–100 %. Laitteessa on automaattinen 2 minuutin esilämmitys täydellä teholla, jonka jälkeen käytetään tehonsäätimen asetusta. Höyryä imettäessä voi painaa boost-nappia, jolloin pesää lämmitetään täydellä teholla ja höyryä irtoaa hyvin. Lasikuvun läpi näkee, milloin ja kuinka kauan pesästä irtoaa höyryä.

Laite jopa yllätti toimivuudellaan. Boost-nappi on mielestäni todella hyvä ja toimiva keksintö lisäämään lämpötilaa höyryn imemisen ajaksi. Maksimi­lämpö­tila on riittävä (vs. iolite), ja silti edes 100 % tehoilla kasvimateriaali ei vielä savunnut (vs. Vapolution 1.0 ja liekitettävät vapot). Höyrystämisen jälkeen kasvimateriaali oli paahtunut tum­mem­maksi kuin Volcanolla höyrystäesssä, mutta savua ei siis vielä muodostunut, vaikka lämmitin lopuksi pesää pitkään 100 % tehoilla. Kokeilin vielä jälkikäteen Volcanolla irtoaako samoista puruista mitään, mutta ei, kaikki höyrystyvä oli jo höyrystynyt. Laitteen runko ei juurikaan kuumentunut käytön aikana ja puuta oli miellyttävä pitää kädessä, mm. iolite kuumenee ulkokuoreltaan enemmän.

Proto-pesän ritilöiden käsittely vaati sorminäppäryyttä, ja mikäli oikeakin käteni olisi yhtä huono kuin vasen, voisi käyttö olla jo vaikeaa. Mutta jos käsissä ei ole vikaa, onnistuu käyttö kyllä, ja onnistui minultakin. Muun muassa iolite ja Vapolution vaativat vähintään yhtä näppäriä sormia.

Plussat

+ kannettava, melko pieni ja kevyt
+ pesän koko riittävä (maksimi ehkä 0,3 grammaa)
+ sopiva lämpötila-alue, ei liian kylmä eikä liian kuuma
+ höyry näkyy lasikuvun läpi
+ äänetön

Miinukset

- pienen pesän ja ritilöiden käsittely voi olla hieman vaikeaa, jos käsien toiminnassa on vikaa

Yhteenveto

Muutaman käyttökerran perusteella erittäin toimiva vaporisaattori, ja vieläpä kotimainen; yhtä hyvää kannettavaa vaporisaattoria en ole tähän mennessä itse kokeillut.

Lisätietoja laitteista

• Venus-vaporisaattorin sivut, videoita Venus-vaporisaattorin toiminnasta
• ioliten arviointi
• Vapolution 1.0:n arviointi, Vapolution 2.0:n sivut
• Volcano-arviointi

Päivitys 3/2011

Sain valmistajalta lopullisen pesän ja tein arvostelusta englanninkielisen version uuteen blogiini → Venus vaporizer review.

Myös muut kannabiskasvin osat (lukuun ottamatta juuria) sisältävät kannabinoideja, kannabiksen lääkinnällisiä yhdisteitä, mutta pienempinä pitoisuuksina. Lehtien kannabinoidi­pitoisuudet voivat olla alle prosentista muutamaan prosenttiin, ja varsien hieman lehtiä alhaisempi.

Lehtiä voi jossain määrin syödä sellaisenaankin, tai jauhettuna ruokaan sekoitettuna, tai leivottuna. Kasvimateriaalia joutuisi kuitenkin syömään melkoiset määrät, ja luultavasti oma vatsani ei pidemmän päälle sellaista ruohon­syöntiä kestäisi. Millä muilla tavoin lehtiä ja kasvin varsia voisi sitten hyödyntää lääkinnällisesti? Esittelen tässä pari itse käyttämääni tapaa.

Lehtikaakao

Punnitse kattilaan 30–50 grammaa kannabiksen lehtiä. Kaada seuraksi 2 desiä (soija)maitoa ja 4 desiä vettä, yhteensä 6 dl nestettä. Maito on hyvä olla tällä tavoin vedellä ”lantrattua” (suhteella 1/3…1/4), koska tunnin keittelyn jälkeen siitä voi ruveta muuten erottumaan tofua tai juustoa. Lisää pari kolme ruoka­lusikallista ruokaöljyä tai kookosrasvaa, tätä ohjetta varten kokkaillessa käytin 1 rkl luomurypsiöljyä ja 1 rkl hampunsiemenöljyä.

Lehtikaakaon valmistus

Laita levy pienelle lämmölle, ettei keitos pala pohjaan tai kiehu yllättäen yli. Kun kiehuminen alkaa, laita levy pienimmälle lämmölle ja jatka hiljaista keittelyä kansi päällä ainakin tunnin verran.

Siivilöi lehdet ja neste erilleen. Puristele lehdet vielä siivilän päällä, heitä takaisin kattilaan ja lisää pari desiä kiehuvaa vettä lehtien huuhteluun. Siivilöi nämäkin nesteet edellisten sekaan, puristele jälleen lehdet mahdollisimman hyvin ja heitä sen jälkeen kompostiin.

  

Lehtikaakaon viimeistely

Nestettä jäi yhteensä vähän alle 6 desilitraa. Tähän lisäsin 3 teelusikallista kaakaojauhetta, 3 teelusikallista makeutus­jauhetta ja ripauksen chiliä.

Kaakao vastasi tällä lehtimäärällä noin 2–4 kukkagramman kaakaota. Maku ei hurmaa, mutta on siedettävä.

Varsikaakao

Lehtien sijaan käytetään noin 40–60 grammaa (hyvälaatuisia, kasvin yläosan) varsia ja nestettä 8 desiä (esim. 2 desiä maitoa ja 6 desiä vettä). Rasvaa lisätään 2–4 ruokalusikallista, itse käytin seuraavaa kuvaa ottaessani 30 grammaa kookosrasvaa ja ruoka­lusikallisen hampun­siemen­öljyä.

Varsikaakaon keittely alkamassa

Ohjeet ovat muuten samanlaiset kuin lehtikaakaossa. Ohjeiden ainemäärät ovat suuntaa-antavia, kaikkea voi käyttää enemmän tai vähemmän. Mielestäni varsikaakao on paljon paremman makuista kuin lehtikaakao, mutta lehtiä voi onneksi hyödyntää myös muilla tavoin.

Bubblehasis

Kannabiskasvin pinnalla on pieniä hartsirauhasia, joiden kannabinoidi­pitoisuus on korkea. Hasis valmistetaan erottelemalla kasvimateriaalista jollain menetelmällä tätä hartsia.

Lähikuva, jossa näkyy hartsirauhasia

Eräs menetelmä, vaikkei ehkä kaikista tuottoisin, valmistaa hasista ilman mitään erikoisvälineitä tai myrkyllisiä liuottimia on käyttää yhdistettyä vesierottelua ja hartsin siivilöintiä Bubblebag-pussien avulla. Bubblebageilla tehty ns. bubblehasis on hyvin puhdasta ja vahvaa. Bubblehasista valmistetaan yleisimmin kasvin lehdistä. Hyvin heikkotehoisetkin lehdet käyvät, sillä niistä erotellaan vain hartsi, lehdet siivilöidään pois ja kompostoidaan.

Bubblehasista

Sadasta grammasta sekalaista lehteä (niin huonoa, ettei sitä viitsi ”vapotella”) saa noin 2–3 grammaa bubble­hasista yhdellä siivilöinti­kerralla. Itse käytän valmistamani bubblehasiksen nykyään pääosin syömällä.

Lisätietoja mm. www.bubblebag.com

Höyrystäminen eli vaporisointi

Ainakin Volcano-vaporisaattorilla voi höyrystää myös lehtien ja jopa varsien sisältämiä kannabinoideja. Maku ei ole niin hyvä kuin kukinnon höyryssä, ja höyry on miedompaa, mutta keuhkot eivät kuitenkaan rasitu niin kuin käytettäessä lehtiä polttamalla. Kannabis­kasvin naaras­kukinnon yhteydessä on ”parempilaatuisia” lehtiä, joiden pinnalla on silmin nähtävää hartsia, nämä kerään valmiita kukintoja peratessani erikseen ja käytän höyrystämällä.