Englannin kuningatar Victorian hovilääkäri Sir Russel Reynolds kirjoitti vuonna 1890 kannabislääkityksestä tunnetussa Lancet-lehdessä:

”The dose should be given in minimum quantity, repeated in not less than four or six hours, and gradually increased by one drop every third or fourth day, until either relief is obtained, or the drug is proved, in such case, to be useless.”

Ohje löytyy tohtori Tod H. Mikuriyan uudelleenjulkaisemana mm. sivulta For New Users of Cannabis: The Reynolds Protocol ja lisäksi myös jo aiemmin blogissa mainitun THC4MS:n sivuilta.

Lääkekannabis oli tuohon aikaan yleensä tinktuuraa eli nestemäistä kannabisuutetta. Sir Reynolds neuvoi, että uutetta tuli nauttia aluksi hyvin pieni (päihdyttämätön) annos säännöllisesti, esimerkiksi 4 kertaa päivässä. Annostusta lisätään 3–4 päivän välein, kunnes saavutetaan haluttu hyöty tai havaitaan, että lääke ei auta vaivaan.

Vastaavasti toimitaan myös monen ”nykyaikaisen lääkkeen” kohdalla. Ensin aloitetaan pienellä annoksella, jota nostetaan, kunnes saavutetaan haluttu vaste. Jos hypättäisiin suoraan hoitoannoksiin, niin menisi ”pää sekaisin”.

Bedrocan ja pilvi

Kannabikseen tottumaton käyttäjä voi tulla myös lääkekannabis Bedrocanista pilveen. Tämän vuoksi Bedrocaninkin käyttö kannattaa aloittaa Reynoldsin neuvoja mukaillen pienellä annoksella, jota kasvattaa sitten hiljalleen.

Bedrocan itsessään pohjautuu tunnettuun Jack Herer -kannabis­lajikkeeseen. Tämä paljastuu mm. Treating yourself -lehdestä (16,3 Mt pdf-tiedosto, Bedrocanista sivulla 103). Vihjeitä löytyy myös Jack Hererin luoneen Sensi Seedsin sivuilta:

– – Jack Herer manages to go a step further and bears the distinction of being distributed under prescription by Dutch pharmacies as a recognised variety of medicinal-grade cannabis.

Oma ''Bedrocan''

Kuvassa on juuri kasvamassa oleva Jack Herer -kasvini. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua on ”Bedrocan”-sato (ei toki oikeasti aitoa Bedrocania) valmis, eikä hinta ole eläkeläiselle kestämätön – eikä yhteiskunnallekaan.