MS-potilas

Koko viikon aikana matkaa kertyi 29,5 km. Seuraava tavoite onkin sitten yli 30 kilometrin viikkokävelymatka.

Kyseisen helmikuisen viikon jälkeen en ole kävellyt yhtenäkään viikkona alle 30 kilometrin matkaa. Viikkomatkat ovat vaihdelleet 30,5 kilometristä 70,8 kilometriin. Uusi kerta­matka­ennätys on 13,4 kilometriä. Tämän vuoden kuukausi­kävely­matkoista näkyy hyvin kehitys: tammikuu 77 km, helmikuu 157 km, maaliskuu 177 km ja huhtikuu 183 km.

Kesän tullessa kävely vaihtuu osittain tai kokonaan pyöräilyksi. Aloitin pyöräilyn viime perjantaina ja pyöräily­kilometrejäkin on takana jo reilu 70. Nykyään harrastan päivittäin liikuntaa 40 minuutista jopa kolmeen tuntiin asti.

Kognitiivinen fatiikki vaivaa ja se on ehkä oireista hankalin arjessa. Fyysinen kunto on nyt hyvä, mutta etenkään ylimääräisiä asioita ei meinaa jaksaa saada suunnitelluksi. Näin ollen myös blogi on pysynyt pitkään hiljaisena – on helpompi ja tärkeämpääkin suorittaa päivittäiset kuntoilut kuin unohtua viilailemaan blogin tekstejä.

Entä ilman lääkettä?

Kohentuneen kunnon innoittamana kokeilin toukokuun alkupuolella täystaukoa lääkityksessä. Tauko kesti 38 tuntia. Tauon aikana meni kohtuullisesti, oireiden kuitenkin pikkuhiljaa pahentuessa: lämmön­sieto heikkeni, tuli virtsaamisvaivoja (tihentynyttä virtsaustarvetta ja urge-oiretta), pahoinvointia, fyysinen jaksaminen huonontui kuntoillessa, Lhermitten oire ilmestyi taas, näkö oli normaalia sumeampi, ym. mukavaa. Yöuniin tauko ei vaikuttanut. Tauon jälkeiset ensimmäiset höyryt poistivat pahoinvointia ja joitain oireita, mutta osan kanssa meni viikkokin, että tilanne oli palautunut taukoa edeltäneeseen. Taukokokeilu myös masensi suunnattomasti jälkikäteen, siinä yrittäessäni rämpiä takaisin ns. normaali­kuntoon – olin toivonut, että kovalla työllä kohottamani kunto olisi voinut korvata joiltain osin lääkitystä.

Miksi sitten tällainen kokeilu? Kunto on parantunut, mutta laittoman lääkkeen käyttäminen, silloin kun sen on oltava säännöllistä, hankaloittaa ja rajoittaa sairauden ohella elämää. Nykyisellään kannabiksen kukintoa menee höyrystämällä noin 2 grammaa päivässä. Sillä jaksan kuntoilut ja myös vointi on kohtalainen. Mutta lääkkeen tuottaminen ja piilottelu vie resursseja. Esimerkiksi matkustaminen on vaikeaa tai mahdotonta, riippuen millaisia riskejä on valmis ottamaan. Riskinotto lisää stressitasoa, mikä pahentaa minulla oireita. Lähteäkö ”rentoutumaan” matkalle (eli sietämään pahentuneita oireita) vai ollako kotona edes suhteellisen hyvässä kunnossa?

Ottaahan se joskus päähän tämä ”avovankilassa” eläminen.

Koska lääkkeen vähentäminen ei ole kovin toimiva ratkaisu, mikäli haluan pitää parantuneesta kunnostani ja kohtuullisesta voinnistani kiinni, joudun palaamaan jälleen reseptiasian pohtimiseen. Bedrocan-resepti vapauttaisi laittomuuden aiheuttamasta ”vankilasta”. Matkustaminen olisi helpompaa: Bedrocania voisi käyttää ilman pelkoa kiinni­jäämisestä, lääkkeiden poisottamisesta ja voinnin ja koko elämän romuttumisesta. Kannabiksen saaminen reseptillä apteekista auttaisi myös arkea viljelypaineiden helpottaessa.

Alamäkeä

Monenlaiset oireet ovat olleet kiusana, ilmestyneet tai pahentuneet syksyn mittaan. Erityisesti kognitiiviset hankaluudet ovat vaivanneet ja haitanneet arjessa selviämistä enenevässä määrin. Miten yksinkertaistaa elämää ja päivärutiinia niin, että oireiden ja kognitiivisten ongelmien kanssa selviää kaikesta tarpeellisesta? Tämä on ollut jokapäiväinen kuuma kysymys jo pitkään, mutta senkin ratkaiseminen vaatisi resursseja, jotka hupenevat siihen selviämiseen.

Lue lisää MS:n kognitiivisista oireista esimerkiksi multippeli­skleroosi.fi-sivuston artikkeleista Haastateltavana neuropsykologi ja Kognitio vaikuttaa työhön ja arkeen.

Voimakas hoitoväsymys, MS:n fatiikki sekä kognitiiviset oireet yhdistyvät suunnattomaksi elämänhalun syöväksi uupumukseksi, minkä jyllätessä voimakkaimmillaan tekisi mieli luopua aivan kaikesta. Ei enää edes jaksaisi elää, yhä vain uudestaan kohdata samoja vanhoja ja luultavasti kasan uusiakin vaikeuksia. Parempinakin hetkinä elämään on vaikea saada mahtumaan mielekästä sisältöä, kun ei ole voimia eikä meinaa selviytyä entisistäkään. Tämä kaikki masentaa hyvin voimakkaasti.

Rämpimistä

Tällä hetkellä yritän selviytyä niin, että ”perus­annostuksena” höyrystän päivässä 1,5–2,5 grammaa kannabiksen kukintoa. Vasta jos tulee pahoja MS:n aiheuttamia oireita (esimerkiksi paha kramppi, virtsaumpi tai jokin suunnaton kipu) otan höyrystämisen lisäksi kannabista syömällä 1–3 grammaa vuoro­kaudessa kuurinomaisesti riippuen oireiden helpottamisesta. Vaikka syötävä kannabis auttaisi myös kognitiivisiin oireisiin, mielialaan ja esimerkiksi joihinkin hermokipuihin mukavasti vaikka joka päivä, yritän selvitä niiden kanssa höyrystämällä. Näin saan mahdollisesti kerättyä turvallisen tuntuisen lääkevaraston, sen vieläkin pahemman päivän varalta, tai päivän, jolloin kasvatukset on sairauden vuoksi tai jostain muusta syystä lopetettava ja ryhdyttävä sitä lääkemääräystä metsästämään. En halua, että aivan heti olisi toisten armoilla ja paskat tai kuset housussa, kirjaimellisesti tai kuvainnollisestikaan, vaan olisi aikaa miettiä ja etsiä ratkaisuja.

Kun nyt vaan tulisi se hieman parempi päivä ja mielellään parikin, niin ehtisi miettiä asioita loppuun, olisi aikaa suunnitella tekemisiä (mm. kasvatteluja) kunnolla, ehtisi saada rästihommia tehtyä, jaksaisi lukea uusia tutkimuksia, ehtisi kirjoittaa blogiin, ehtisi selvittää asioita lääkekannabisreseptin hankkimiseen liittyen…

Mutta on mahdollista, ettei sellaisia tule.

Siis kannabista reseptillä?

Jossain vaiheessa ainoa mahdollisuuteni, jos Suomessa pysyn, eikä tästä haluja tai voimia ole minnekään lähteä, on yrittää hankkia lääkekannabisresepti. Mutta mistä? Miten? Korvataanko lääke? Kysymyksiä riittää.

Ei tähän elämään oikein mahdu enää uutta ”taistelua”. Olen kovin väsynyt. Haluaisin paremmin voida keskittyä asioihin, joista vielä voin saada hyvää oloa. Kuten musiikkiin.

Musiikki

Onneksi elämässäni on musiikki. Sairastuttuani MS-tautiin ja jäätyäni sairas­eläkkeelle aloin harrastaa uudelleen klassista musiikkia. Nuorena olin soittanut joitain vuosia pianoa, ja hieman yli kolme vuotta sitten aloin uudestaan harjoitella pianonsoittoa. Soittamisen lisäksi toki kuuntelen myös monipuolisesti klassista musiikkia.

Vajaa 2 vuotta sitten soittoharrastukseni ja sitäkin kautta koko vähäinen ”jäljelle jäänyt” elämäni koki kovan kolauksen, kun toinen puoli vartalostani, mukaan lukien sormet, puutuivat. Toisen käden toimintakyky meni todella huonoksi: puutuneisuuteen liittyvä pistely oli jatkuvaa ja lähes sietämätöntä, käden ja sormien lihasten toimintakyky huononi ja jääkylmiltä tuntuvissa sormissa oli välillä voimakkaita kipuja. Pianonsoitto, kuten moni muukaan asia, ei enää onnistunut sillä kädellä.

Vain kahdessa sormessani on enää normaaliksi luokiteltavissa oleva tunto, toisen käden 5 sormea ovat kaikki melko syvästi puutuneet, ja niissä lopuissa kolmessa on eriasteisia puutuneisuuksia.

Pitkä tarina lyhyeksi, jonkin ajan kuluttua onnekseni huomasin, että kannabis erityisesti syötynä auttoi pistelyyn ja käden kylmyyteen, kuten muihinkin neuropaattisiin oireisiin. Tämän ansiosta mm. pystyin harjoittelemaan jälleen pianonsoittoa (käytännössä jouduin toisen käden osalta opettelemaan sen uudestaan). Olen nyt saanut yli 1,5 vuotta ”lisää soittoaikaa” elämääni ja toivottavasti vielä lisääkin tulevaisuudessa (ettei tarvitse ruveta laulamaan, heh heh).

Jos ei muusta syystä, niin musiikin vuoksi ”tämä kaikki” on kannattanut.

ain’t nothin’ to it

classical music                    
 gangsta rap  made me do it

Maksimi kävelymatkani on ollut viime kesästä ja koko talven parin kilometrin luokkaa. Mutta viime viikolla tein pitkästä aikaa henkilö­kohtaisen ennätyksen kävelymatkoissa. Kävelin yhdellä rupeamalla 3,8 kilometrin matkan. Eikä siinä vielä kaikki. Kävelin toisenakin päivänä tämän saman matkan, kolmantena päivänä 2,2 kilo­metriä ja vielä eilen 900 metrin matkan. Yhteensä reilu 10 kilo­metriä viime viikon aikana!

Kirjoitin 26. helmikuuta merkinnän ”MS-potilas-blogissa 30 000 vierailua” kommentissa:

– – kasvattamisessa on ollut omat vaikeutensa ja sadot eivät ole päätä huimanneet. Tämän vuoksi olen säätänyt syötävää osuutta alemmas/pois ja käyttänyt enemmän vaporisointia. Kohtuullisesti niinkin onneksi on pärjännyt oireiden kanssa. Suunnitteilla on jälleen yhtämittainen jakso kannabiksen nauttimista syömällä, mutta sitä ennen täytyy koittaa kerätä hieman lääkevarastoa ja yrittää tehdä erinäisiä järjestelyjä, jotta yleistä stressiä saisi vähemmäksi.

Aloitin syötävän annostuksen jälleen viime viikon alussa, lisänä höyrystelyä. Annoksen olen ottanut kerran päivässä aamupalan jälkeen, 3–3,5 grammaa kukkaa kaakaoon valmistettuna. Fyysinen vointi on tämän ansiosta ollut hyvä. Ehkäpä nuo kilometritkin jotain siitä todistavat.

Jalat olivat kyllä eilen illalla aika ”muussina”, mutta nyt jo paremmat. Tällä viikolla olisi tarkoitus pistää taas tossua toisen eteen ja katsoa, miten sujuu. Ja jatkaa kasvien kasvatusta ja kannabis­kaakaoiden juomista.

”Onko blogissa taas hiljaista?”

Jos näyttää, ettei blogiin ole tullut uusia merkintöjä, kannattaa kuitenkin katsoa kohta ”Viimeisimmät kommentit” blogin oikeassa reunassa. Sen alla näkyy linkit viiteen viimeisimpään blogiin kirjoitettuun kommenttiin (kirjoittajan nimimerkki ja merkintä, johon kommentti on lähetetty). Kun hiirtä lepuuttaa kommentti­linkin päällä, tulee näkyviin päivämäärä ja kellonaika, jolloin kommentti on lähetetty.

Kun kannabista alkaa käyttää säännöllisesti lääkkeenä, menettää se päihdevaikutuksensa melko nopeasti. Esimerkiksi itse en tule enää laisinkaan ”pilveen” käyttäessäni kannabista. Tämän vuoksi tuntuu hullulta, että kannabiksen satunnaiskäyttäjälle aiheuttamaa sinänsä vaaratonta päihtymys­tilaa eli ns. pilveä on käytetty yhtenä argumenttina kannabiksen lääkekäyttöä vastaan.

Englannin kuningatar Victorian hovilääkäri Sir Russel Reynolds kirjoitti vuonna 1890 kannabislääkityksestä tunnetussa Lancet-lehdessä:

”The dose should be given in minimum quantity, repeated in not less than four or six hours, and gradually increased by one drop every third or fourth day, until either relief is obtained, or the drug is proved, in such case, to be useless.”

Ohje löytyy tohtori Tod H. Mikuriyan uudelleenjulkaisemana mm. sivulta For New Users of Cannabis: The Reynolds Protocol ja lisäksi myös jo aiemmin blogissa mainitun THC4MS:n sivuilta.

Lääkekannabis oli tuohon aikaan yleensä tinktuuraa eli nestemäistä kannabisuutetta. Sir Reynolds neuvoi, että uutetta tuli nauttia aluksi hyvin pieni (päihdyttämätön) annos säännöllisesti, esimerkiksi 4 kertaa päivässä. Annostusta lisätään 3–4 päivän välein, kunnes saavutetaan haluttu hyöty tai havaitaan, että lääke ei auta vaivaan.

Vastaavasti toimitaan myös monen ”nykyaikaisen lääkkeen” kohdalla. Ensin aloitetaan pienellä annoksella, jota nostetaan, kunnes saavutetaan haluttu vaste. Jos hypättäisiin suoraan hoitoannoksiin, niin menisi ”pää sekaisin”.

Bedrocan ja pilvi

Kannabikseen tottumaton käyttäjä voi tulla myös lääkekannabis Bedrocanista pilveen. Tämän vuoksi Bedrocaninkin käyttö kannattaa aloittaa Reynoldsin neuvoja mukaillen pienellä annoksella, jota kasvattaa sitten hiljalleen.

Bedrocan itsessään pohjautuu tunnettuun Jack Herer -kannabis­lajikkeeseen. Tämä paljastuu mm. Treating yourself -lehdestä (16,3 Mt pdf-tiedosto, Bedrocanista sivulla 103). Vihjeitä löytyy myös Jack Hererin luoneen Sensi Seedsin sivuilta:

– – Jack Herer manages to go a step further and bears the distinction of being distributed under prescription by Dutch pharmacies as a recognised variety of medicinal-grade cannabis.

Oma ''Bedrocan''

Kuvassa on juuri kasvamassa oleva Jack Herer -kasvini. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua on ”Bedrocan”-sato (ei toki oikeasti aitoa Bedrocania) valmis, eikä hinta ole eläkeläiselle kestämätön – eikä yhteiskunnallekaan.

Viime aikoina olen nauttinut syötävän kannabiksen gramman annoksina, 3–6 grammaa päivässä. Isommissa erissä valmiiksi valmistettujen annospalojen nauttiminen on helppoa huonossakin kunnossa (verrattuna esim. kaakaon keittämiseen). Valmistusohje on kehitelty kukkakonvehtien pohjalta.

Ainekset 20 kookospalleroon

• 20 g kannabiksen kukintoa
• 50 g tummaa suklaata
• 75–80 g maapähkinätahnaa
• 0,5 dl makeutusjauhetta (vastaa 0,5 dl sokeria)
• 1 tl makeutusnestettä (vastaa 0,5 dl sokeria)
• kookoshiutaleita

Valmistusohje

Jauha kukinto valmiiksi. Lämmitä maapähkinätahna ja suklaa mikro­aalto­uunissa noin 100 asteeseen välillä sekoittaen. Lisää jauhettu kukinto ja sekoita hyvin. Lisää makeutus­jauhe/sokeri, sekoita hyvin. Lisää makeutus­neste viimeisenä (kiinteyttää massaa). Jaa valmis massa 20 yhtä suureen osaan. Muotoile sormin palloiksi ja pyörittele kookos­hiutaleissa. Siirrä jähmettymään kylmään. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa (yli viikon säilytys).

Yksi pallero painaa noin 8 grammaa ja siinä on siis gramma kannabiksen kukintoa.

Valmiit kookospallerot

Kookospalleroiden ja kukkakonvehtien valmistusohjeet ovat hieman monimutkaisia, mutta toimivaa ja maistuvaa kannabis­suklaata voi valmistaa yksinkertaisemminkin, tarvitaan vain suklaata ja kannabiksen kukintoa.

Yksinkertainen kannabissuklaaohje

Paloittele noin 50 grammaa tummaa suklaata mikronkestävään astiaan. Mikrota lyhyissä jaksoissa, kunnes suklaa on sulanut juoksevaksi. Lisää suklaan sekaan 5 grammaa jauhettua kukintoa ja sekoita tasaiseksi. Valmiista massasta voi muotoilla suklaamakeisia tai tehdä vaikka oman suklaalevyn sopivaa muottia käyttäen. Säilytä jääkaapissa.

Olen voinut huonosti, minkä vuoksi en ole saanut kirjoitettua blogiin pitkään aikaan ennen tätä viikkoa. Useasti olen aloittanut, mutta kesken on jäänyt. Pää on ollut aivan sumussa ja lukuun ottamatta pakollisia lääkäri- ja laboratorio­käyntejä olen ollut käytännössä vankina neljän seinän ja sairaan kehoni sisällä. Kovin työlästä on ollut kaikki arjesta selviäminen – itsensä hoitaminen, kasvien hoitaminen, kasvatus­järjestelmien huolto, sadon käsittely, syötävien lääkeannosten valmistus yms. Pari viikkoa sitten nostin oraalisen annokseni 4 grammaan vuoro­kaudessa (joinain päivinä on mennyt 5 g), hitaasti on olo ruvennut paranemaan ja pikku hiljaa olen alkanut päästä jälleen tehtävien tasalle. Onneksi sairaus vielä reagoi lääkkeeseen ja annoksen nostoon.

Pahimmillaan, kun yhtäkkiä saattoi mennä kolmekin päivää sängyssä ennen kuin pääsi toteuttamaan juuri suunnittelemiaan asioita, elämän­­hallinnan vaikeus toi mieleeni erään sarjakuvan (napsauta kuvaa hiirellä):

Toivotaan (Penallekin) vakaampia aikoja.

Hyvät uutiset

Asiat ovat edenneet Sairaat rikolliset -blogimerkinnän tapauksen tiimoilla positiiviseen suuntaan. Potilas yritti saada Bedrocan-reseptiä blogimerkinnässä selostettujen tapahtumien jälkeen toiselta lääkäriltä. Tämä toinen lääkäri ei pelännyt uransa puolesta ja kirjoitti potilaalle reseptin Bedrocan-lääkkeeseen. Reseptin saaminen oli tärkeä askel eteenpäin, vaikka jatkossa saattaa vielä jotain vääntöä asiasta Pharmakonin/Tamron tai lääkelaitoksen kanssa tullakin. Ja toki se oikeudenkäynti on edelleen marraskuussa.

Ja ne huonot

Oma vointini on mennyt alamäkeä ja on ollut viime päivät jo melko huono. Huonoina päivinä olen pääosin nukkunut. Arjen rutiineista selviäminen on vaikeaa, asioiden kasautuminen ahdistaa, mutta se vain pahentaa pohjattomalta tuntuvaa fatiikkia ja on pakko levätä ja nukkua lisää. Ja asiat kasaantuvat enemmän. Kierre.

Olen ollut nyt reilun kuukauden pienemmällä annoksella (~4 g/pv). Tämä pienempikin annos maksaisi apteekista haettuna yli 1400 euroa kuukaudessa. Annosta pitäisi ehkä nostaa, mutta asian miettiminen ja ratkaisujen tekeminen tuntuu nyt lähes mahdottomalta. Annoksen nostaminen lisäisi jälleen kasvatus­stressiä. Vaikea tilanne.

Toivon, että tämä on vielä jotain ohimenevää.

Vointini on ollut jossain määrin huonompi annoksen laskun jälkeen, mutta silti kannabispulssin tuomat parannukset tuntuvat säilyvän ja olen kokonaisuudessaan voinut paremmin kuin esimerkiksi keväällä. Joka tapauksessa saan nyt lääkettä varastoon eikä kulutus ole tuotantoa suurempi, mikä oli aiemmin henkisesti kovin stressaavaa. Varastoja kerryttämällä voin jossain vaiheessa jälleen säätää annosta suuremmaksi, mikäli tarpeen, tai ehkä pitää pientä hengähdys­taukoa kasvatuksissa.

Annoksen suureen laskuun nähden on mennyt kohtalaisesti, paitsi viime viikonloppuna kramppasi toinen jalka ikävästi. Muutenkin oli vähän sellainen yleissairas olo, ehkä jokin flunssa yritti iskeä. Lämpöä oli 37,6°C, mikä on paljon, sillä nykyään jo vähän yli 37 astetta voi saada pään tuntumaan kuin Haminan kaupungilta ja mm. pahentaa raajojen puutumisia. Lämpö, tulehdukset, flunssa ym. sairaudet pahentavat MS-taudin oireita. Sain lihas­krampit laukeamaan vasta syömällä ylimääräisen kannabis­annoksen. Jalka oli puoli viikkoa kipeä tuon kramppauksen jälkeen ja hieman jäykältä ja aralta se tuntuu edelleen.

In Pot We Trust — Hamppuun luotamme

Katsoin pari päivää sitten elokuvan ”In Pot We Trust” (2007), jota voin suositella muillekin. Elokuvassa eri osapuolet kertovat omaa tarinaansa kannabikseen ja kannabiksen kieltolakiin liittyen. Mukana on mm. Yhdysvaltain huumevalvontaviraston johtaja, huume­poliiseja ja lääkekäyttäjiä. Eräs mukana olevista lääke­käyttäjistä on MS-tautia sairastava nainen, joka saa reseptin lääkekannabikseen ja kokeilee sitä elokuvassa ensimmäistä kertaa.

Elokuva löytyy suomeksi tekstitettynä YouTubesta 10 osassa, kokonaispituus on 88 minuuttia. Katso elokuva klikkaamalla kuvaa:

Elokuva löytyy myös ilman tekstejä YouTubesta. Jos haluat parempaa kuvanlaatua, videotiedoston torrentin löydät Hamppu­blogin dokumenttipankista.

Ihmeitä tapahtuu?

Joskus, kun kaikki toivo on jo menetetty, voi jotain ihmeellistä tapahtua. Monelle kannabislääkityksen löytäminen on ollut tällainen uuden elämän antanut ihme. Sivusto marijuanamiracles.org kertoo tällaisten ihmisten tarinoita. Tarinoiden joukosta löytyy useampi MS-tautia sairastavan kertomus, kipupotilaita, useita syövästä selvinneitä ja paljon muita.

Uusi sivu blogissa

Eilen sain valmiiksi listan tieteellisistä tutkimuksista ja artikkeleista, jotka liittyvät MS-tautiin ja sen hoitamiseen kannabinoideilla, kannabiksen vaikuttavilla ainesosilla. Tämä lista löytyy blogista uudelta sivulta ”Tiede”.

Kaakao ei ole oikein minulle sopiva kannabiksen nautintatapa enää myöhään illalla. Vältän ylimääräisen nesteen juomista juuri ennen nukkumaanmenoa, jotta en heräisi keskellä yötä vessahätään vaan ”normaaliin tapaan” vasta aamuyöllä.

Näin ollen yötä vasten nautittavalle 1,5 gramman kannabis­annokselleni piti kehittää yksinkertainen ja mielellään maistuvakin valmistus- ja nautintatapa. Sellainen syntyi ja tulos on jopa parempi kuin osasin odottaa. Raaka-aineet ja valmistusprosessi ovat melko yksin­kertaiset, lopullista syötävää on vähän ja se maistuu (ainakin omasta mielestäni) erinomaisen hyvälle.

Kukkakonvehtien ainekset

Raaka-aineet

1,5 grammaa kannabiksen kukintoa
1,5 tl maapähkinätahnaa
1 pala (n. 5 g) tummaa (väh. 70 %) suklaata
2 tl makeutusjauhetta

Valmistus

Hienonna kukka yrttimurskaimella (grinderillä) valmiiksi. Laita maa­pähkinä­tahna ja suklaapala mikronkestävään lasiin. Lämmitä mikro­aalto­uunissa lyhyissä erissä, kunnes suklaa sulaa ja maa­pähkinä­tahna pehmenee. Tarkoitus olisi saavuttaa noin 100 Celsius­asteen lämpötila (pysyen alle 180 °C). Sekoita sulatettu suklaa ja maa­pähkinä­tahna. Lisää joukkoon kukkarouhe ja sekoita.

Maapähkinätahnan ja suklaan sekoittaminen

Kukkarouheen lisäys

Makeutuksen lisäys

Konvehtimassa konvehtimuotteihin

Valmiit konvehdit

Vinkkejä:

• mikrotettavan seoksen lämpötilaa voi kokeilla muutamalla vesipisaralla
• mausta konvehtimassaa esimerkiksi chilillä, mintulla tai vaniljalla
• makeutukseen voi käyttää myös esim. makeutusnestettä, sokeria tai hunajaa makeutusjauheen sijaan
• maustamattoman maapähkinätahnan sijaan voi luultavasti käyttää makeutettuakin maapähkinävoita, jolloin lisättävän makeutuksen voi jättää pois tai sitä voi vähentää
• kookospallot: nostele pienehköjä kasoja konvehtimassaa voipaperille, jähmetä jonkin aikaa pakkasessa, muotoile kasat uudelleen palloiksi, pyörittele kookoshiutaleissa ja jähmetä koviksi pakastimessa
• raaka-ainekuvassa on ”kotimaista” suklaata, suositeltava vaihtoehto on reilun kaupan luomusuklaa
• suklaapalan voinee korvata 1–2 teelusikallisella kaakaojauhetta.

Petollisen hyvästä mausta ja pienestä koosta huolimatta nämä ovat iso annos lääkettä, joten säilytä huolellisesti.

Heinä-elokuun aikana käytin noin 370 grammaa hyvälaatuista kannabiksen kukintoa syömällä ja noin 130 grammaa höyrystämällä. Tämän ”kannabispulssin” tarkoituksena on oireiden lievityksen lisäksi ollut hakea pidempi­aikaisia parannuksia MS:n vaurioittamiin keskus­hermoston osiin.

Sunnuntaina oli vielä normaali ”pulssipäivä”: syömällä (kaakaon muodossa) aamulla 2 grammaa, päivällä 2 grammaa ja illalla 2 grammaa, yhteensä syömällä 6 grammaa. Lisäksi meni normaaliin tapaan höyrystämällä muutama gramma. Kokonaiskulutus noin 8 grammaa.

Maanantaina syyskuun 1. päivänä aloitin päiväannokseni laskun aiemmin suunnitellun mukaisesti. Jätin aamukaakaon pois, ilta­päivä­annos oli gramman ja ilta-annos 2 grammaa juuri ennen nukkumaan­menoa. Syöty määrä oli siis yhteensä 3 grammaa ja päivän kokonais­kulutus vaporisoinnin kera noin 5 grammaa.

Tiistaina jätin syötävän aamu- ja iltapäiväannoksen kokonaan pois, ja illalla söin 1,5 grammaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Päivän kokonais­kulutus oli noin 4 grammaa.

Tänään keskiviikkona ja tästä eteenpäin on tarkoitus jatkaa tiistain mukaisesti, eli yöksi 1,5 grammaa syömällä. Kokonaisuudessaan päiväannokseni on siis nyt suurin piirtein puolittunut ja syömällä nautittava määrä vain 1/4 aikaisemmasta.

Kylmä kalkkuna?

Kannabiksen käytön vähentäminen ei aiheuta vieroitusoireita. Jotkin hermovaurioiden aiheuttamat oireet valitettavasti tuntuvat enemmän nyt annoksen laskun jälkeen, esimerkiksi puutuneemman puoleni käsi tuntuu kylmemmältä ja kihelmöi enemmän kuin pulssin aikana. Ei siis kylmää kalkkunaa, mutta hieman kylmemmän tuntuinen käsi. Toimintakyky tuntuisi onneksi olevan huonomman puolen kädessä ja jalassa silti yhtä hyvä. *koputtaa puuta*

Pahoinvointi, joka on itsellä yhtenä MS:n oireena, on hieman lisääntynyt annoksen laskun jälkeen. Höyrystäminen ja tuoreesta inkivääristä tehty juoma auttavat siihen onneksi niin, että ruoka on kuitenkin maistunut.

Eilen tiistaina iski pitkästä aikaa melkoinen fatiikkikohtaus ja nukuin aamupäivästä pitkälle iltapäivään. Toivottavasti tuo eilinen uupuminen ei tarkoittanut mitään sen kummempaa, ja oli seurausta vain yleisestä stressaamisesta ja hermoilusta MS:n oireiden jälleen korostuttua pulssin aikaan verrattuna.

Mutta katsellaan, miten voinnit tästä kehittyvät…