MS-potilas

Käytän lääkekannabikseni pääosin höyrystämällä Volcano-vapo­risaatto­rilla. Olen kokeillut myös muita höyrystimiä, mm. kuumailmapistooleista rakennettuja, liekillä lämmitettäviä lasisia, ioliteä ja Vapolutionia (vanhempaa 1.0-versiota). Volcano on kyllä kiistatta ”vapo­risaattorien mersu”, ja sen ainoa suurempi ongelma on verkkovirran (tai akun ja invertterin) tarve.

Tyydyttävää matkahöyrystinvaihtoehtoa ei ollut oikein löytynyt, joten kiinnostuin heti, kun kuulin uudesta akuilla toimivasta suomalaisesta Venus-vaporisaattorista. Toiveissani oli, että tämä Venus-vaporisaattori voisi ratkaista myös joitain muita toisten laitteiden huonoja puolia, kuten:

• Vapolution ja iolite: pienehkö pesä
• iolite: turhan viileä (noin 190 astetta, ei säädettävissä), minkä vuoksi ei käytännössä vaporisoi kaikkea
• Vapolution 1.0 ja kokeilemani liekillä lämmitettävät: lämpötilansäätö herkkä/vaikea, materiaalin saa savuamaan

Nähtyäni pari videota Venus-vaporisaattorin toiminnasta, tilasin laitteen itselleni. Ja sitten kokeilemaan.

MS-potilas testaa: Venus-vaporisaattori

Kerta-annokseni Volcanolla on noin 0,2 grammaa kannabista vapori­soituna, joten sama määrä meni testiin myös Venuksella. Laitteen mukana tuli ns. proto-pesä, ja valmistaja on luvannut lähettää varsinaisen pesän jälkikäteen postissa, kun ne valmistuvat koneistamolta. Pesä on pätkä metalliputkea, johon laitetaan pohjalle metalliverkko, verkon päälle hienonnettu kasvimateriaali, ja putki ”suljetaan” vielä toisella metalli­verkolla. Pesä asetetaan laitteen lämmitys­elementin päälle, lasi­kupu kiinni ja laite lämpiämään.

Venus-vaporisaattorin kotelo on valmistettu mm. alumiinista ja puusta. Materiaalit eivät sinänsä vaikuta toimivuuteen, mutta ainakin omaa silmääni miellyttää puun käyttö ja puun syiden ja käden jäljen näkyminen.

Laitteessa on virta/boost-nappi ja tehonsäätönappi. Lämmitys­elementti on halogeenipolttimo, jonka tehoa voi säätää 0–100 %. Laitteessa on automaattinen 2 minuutin esilämmitys täydellä teholla, jonka jälkeen käytetään tehonsäätimen asetusta. Höyryä imettäessä voi painaa boost-nappia, jolloin pesää lämmitetään täydellä teholla ja höyryä irtoaa hyvin. Lasikuvun läpi näkee, milloin ja kuinka kauan pesästä irtoaa höyryä.

Laite jopa yllätti toimivuudellaan. Boost-nappi on mielestäni todella hyvä ja toimiva keksintö lisäämään lämpötilaa höyryn imemisen ajaksi. Maksimi­lämpö­tila on riittävä (vs. iolite), ja silti edes 100 % tehoilla kasvimateriaali ei vielä savunnut (vs. Vapolution 1.0 ja liekitettävät vapot). Höyrystämisen jälkeen kasvimateriaali oli paahtunut tum­mem­maksi kuin Volcanolla höyrystäesssä, mutta savua ei siis vielä muodostunut, vaikka lämmitin lopuksi pesää pitkään 100 % tehoilla. Kokeilin vielä jälkikäteen Volcanolla irtoaako samoista puruista mitään, mutta ei, kaikki höyrystyvä oli jo höyrystynyt. Laitteen runko ei juurikaan kuumentunut käytön aikana ja puuta oli miellyttävä pitää kädessä, mm. iolite kuumenee ulkokuoreltaan enemmän.

Proto-pesän ritilöiden käsittely vaati sorminäppäryyttä, ja mikäli oikeakin käteni olisi yhtä huono kuin vasen, voisi käyttö olla jo vaikeaa. Mutta jos käsissä ei ole vikaa, onnistuu käyttö kyllä, ja onnistui minultakin. Muun muassa iolite ja Vapolution vaativat vähintään yhtä näppäriä sormia.

Plussat

+ kannettava, melko pieni ja kevyt
+ pesän koko riittävä (maksimi ehkä 0,3 grammaa)
+ sopiva lämpötila-alue, ei liian kylmä eikä liian kuuma
+ höyry näkyy lasikuvun läpi
+ äänetön

Miinukset

- pienen pesän ja ritilöiden käsittely voi olla hieman vaikeaa, jos käsien toiminnassa on vikaa

Yhteenveto

Muutaman käyttökerran perusteella erittäin toimiva vaporisaattori, ja vieläpä kotimainen; yhtä hyvää kannettavaa vaporisaattoria en ole tähän mennessä itse kokeillut.

Lisätietoja laitteista

• Venus-vaporisaattorin sivut, videoita Venus-vaporisaattorin toiminnasta
• ioliten arviointi
• Vapolution 1.0:n arviointi, Vapolution 2.0:n sivut
• Volcano-arviointi

Päivitys 3/2011

Sain valmistajalta lopullisen pesän ja tein arvostelusta englanninkielisen version uuteen blogiini → Venus vaporizer review.

Varovasti uskallan todeta, että uusia pysyviä oireita ei ole tullut enää/toistaiseksi lisää viime vuoden aikana. En tästä aio vielä ryhtyä mitään johtopäätöksiä vetämään, elämä jatkuu. Voisi silti olla hyvä hetki listata aiemmin matkaan tarttuneita oireita, joiden kanssa on pärjättävä.

Kivut, jäykkyys

Kipuja on monenlaisia ja monissa paikoin, erityisesti jaloissa, vasemmassa kädessä ja niska-hartiaseudulla. Osa kivuista johtuu MS:n aiheuttamasta lihasten kireydestä eli spastisuudesta. Osa on hermo­kipuja, jotka voivat olla todella kovia, kuin joku vääntäisi luuta poikki. Näiden lisäksi vasemman puoleni puutuneessa ihossa, erityisesti vasemmassa kädessä, on erilaisia kosketuskipuja pistelystä poltteluun. Toisinaan on selittämätöntä päänsärkyä, johon liittyy paineen tuntu päässä. Joskus on voimakasta silmäntakaista kipua silmiä liikuteltaessa.

Lääkekannabiksen tuoma apu kipuihin: hyvä.

Jaloissa on kivuliaita kramppeja, tavallisesti öisin. Jalat ovat jäykät erityisesti aamulla, jolloin kävely on aluksi kivuliasta töpöttelyä.

Lääkekannabiksen tuoma apu jäykkyyteen: erinomainen.

Näköhäiriöt

Molempien silmien näkökentissä on tummia ja sameampia alueita. Pimeässä silmissä välähtelee salamoita silmiä liikuteltaessa.

Lääkekannabiksen tuoma apu näköhäiriöihin: ei apua.

Puutuneisuus, vartalon toispuoleisuus, kömpelyys

Vasen puoli vartalostani on kaulasta alaspäin alueittain eriasteisesti puutunut. Lisäksi oikean käden pikkusormi ja nimetön ovat jossain määrin puutuneet. Puutumiseen liittyy pistelyä ja erityisesti vasemmassa kädessäni on ajoittaista allodyniaa. Käsi on usein kylmä, kuin veri ei kiertäisi kunnolla.

Lääkekannabiksen tuoma apu puutuneisuuteen: kohtalainen.

Lääkekannabiksen tuoma apu allodyniaan: erinomainen.

Vasen puoleni on myös kömpelömpi, ja erityisesti kädessä tämä kömpelyys haittaa. Tavaroihin tarttuessa täytyy olla näkökontakti käteen, esimerkiksi taskusta ei saa vasemmalla kädellä tavaroita. Kantamukset voivat tippua kädestä, kun ei huomaa, että ote liukuu.

Lääkekannabiksen tuoma apu kömpelyyteen: kohtalainen.

Virtsaamisongelmat

Virtsatessa tuntuu ”kireyttä”: virtsa ei tule normaalin vaivattomasti ja voi joutua pinnistelemään ja loppupuolella liruttelemaan. Ajoittain joutuu käymään usein vessassa. Joskus urge-oire (virtsapakko eli ”vessaan on päästävä heti nyt”) on voimakas. Tämän osa-alueen ongelmat vaikeuttavat kaikkea kodin ulkopuolella liikkumista, kun aina pitää suunnitella, miten vessaan pääsee tarvittaessa.

Lääkekannabiksen tuoma apu virtsaamisongelmiin: hyvä.

Pahoinvointi, vatsan toiminnan ongelmat

Päivittäin on voimakasta pahoinvointia, mikä muun kurjuuden lisäksi mm. vaikeuttaa syömistä. Vatsan toiminta on hidastunut ja se on melko ongelmainen, syömisten pitää olla säännöllisiä ja ylimääräisiä ei voi mässäillä. Epäsäännöllisyydestä palkitaan mm. vatsan krampeilla. Painoindeksini oli vatsan ongelmista ja pahoinvoinnista johtuen alimmillaan alle 18 joitain vuosia sitten, normaalisti se on ollut ja on jälleen noin 20,5.

Lääkekannabiksen tuoma apu pahoinvointiin: erinomainen.

Lhermitten oire on edelleen havaittavissa, erityisesti aamuisin. Tunne ei ole kivulias, mutta lisää pahoinvointia niinä aamuina, jolloin pahoinvointia on.

Elimistön lämmönsietokyky on huonontunut. Jos pääsen ”yli­kuumenemaan”, voimat menevät täysin, ajattelu ei toimi ja alan voida pahoin.

Lääkekannabiksen tuoma apu lämmönsietokyvyn huononemiseen: erinomainen.

Kognitiiviset ongelmat, fatiikki, väsymys, masennus

MS-tautiin liittyy kroonista fatiikkia eli vaikeaa väsymystä ja uupumusta. Välillä uupuu niin, että ei jaksa enää liikkua eikä ajatella milliäkään – jää pöydän ääreen nukkumaan, tai joskus lattialle, kun ei jaksa edes siirtyä sänkyyn tai sohvalle. Kognitiivinen fatiikki on erityisen ikävää. On mm. hahmotusongelmia, keskittymisongelmia ja muistiongelmia, mitkä vaikeuttavat arjen suunnittelua ja toteutusta. Fatiikki on suurin syyllinen siihen, että päivän aikana jaksaa tehdä ehkä vain noin kolmasosan siitä, mitä aikoinaan terveenä jaksoi.

Lääkekannabiksen tuoma apu fatiikkiin: kohtalainen.

Aamuyöstä herään usein aikaisin erilaisiin vaivoihin tai vessakäynnin tarpeeseen, ja yöunet jäävät lyhyeksi, vaikka olisinkin lopen uupunut.

Moninaiset kertyneet vaivat, vaikeudet ja vastoinkäymiset, se että ei enää saa tehtyä tai jaksa tehdä asioita joita haluaisi, aiheuttavat aika ajoin voimakasta masennusta. Kun masennus iskee, ei jaksa enää mitään lisää; haluaisi vain luovuttaa.

Lääkekannabiksen tuoma apu masennukseen: kohtalainen.

Selviäminen

Hiljalleen elämä on muotoutunut niin, että siitä selviää paremmin monien oireiden kanssa. Kannabislääkitys on jo useamman vuoden helpottanut oireita ja auttanut merkittävästi selviämisessä. Arki helpottui yhä edelleen Bedrocan-reseptin saamisen jälkeen. Aiemmin lääkityksen laittomuus aiheutti mielenvaivaa ja murehtimista. Nyt on sillä saralla yksi ongelma vähemmän, ja lisäksi ”virallinen hyväksyntä” lääkitykselle tuntuu hyvältä.

Sativex on kannabiskasvista valmistettu, suusuihkeena annosteltava lääke. Sativex sisältää kannabinoideja THC (tetrahydrokannabinoli) ja CBD (kannabidioli) suhteessa 1:1. CBD vähentää THC:n euforisoivaa vaikutusta. Sativexista ei siis tule pilveen ja esimerkiksi Britannian sisäministeriö on arvioinut Sativexin väärinkäyttöpotentiaalin olemattomaksi.

Sativex hyväksyttiin vuonna 2005 Kanadassa MS-taudin ja syöpäkipujen hoitoon. Britanniassa Sativex hyväksyttiin reseptilääkkeeksi tänä vuonna heinäkuussa. Pari kuukautta Britannian jälkeen Sativex tuli myös Espanjassa viralliseksi reseptilääkkeeksi. Monissa muissa maissa (myös Suomessa) lääkärien on mahdollista määrätä potilailleen Sativexia erityisluvalla, samaan tapaan kuin Bedrocaniakin.

Kannabis lääkkeenä, jopa virallinen Bedrocan, herättää yhä kovasti tunteita. On raskasta lukea mm. MS-keskustelupalstoilta, kun asiasta tietämättömät käyvät purkamassa luultavasti jotain aivan muuta pahaa oloaan ”narkkarihuuteluillaan” keskusteluissa, joissa puhutaan Bedrocanin käytöstä MS:n hoidossa. Tämä on pitänyt minut toistaiseksi erossa noista keskusteluista, vaikka itsekin jo virallista lääkettä käytän.

Independent-lehti 22.7.2010: Hope for MS sufferers as first cannabis-based drug is licensed.

Independentin jutussa esitellään MS-tautia sairastava Teresa Pointer, jonka kävelymatka kasvoi 25 metristä 800 metriin Sativexin ansiosta, ja hän on saanut myös muuta apua lääkkeestä. Sativex on valmistettu kannabiksesta ja saman vaikutuksen voi saada myös kannabiksella, siitä olen itse ”kävelevä todiste” – oma maksimi kertakävelymatkani on kasvanut kilometrista yli 15 kilometriin parissa vuodessa. Mutta kannabis on yhä valitettavan monelle vain huume. Sativex on sen sijaan lääke. Sen käyttöön ei liity mitään kasvinosien punnitsemisia, ”pössyttelyjä”, eikä muutakaan ”epämääräistä”. Mielestäni harkitsemisen arvoinen lääke MS-tautia sairastavalle.

Katso myös:

• Sativex multippeliskleroosin (MS) oireiden hoidossa (Eeva Mäkinen 14.2.2007)
• Sativexin valmistajan GW Pharmaceuticalsin sivut, paljon asiaa Sativexista ja mm. kannabinoidien toiminnasta (englanniksi).
• Tietoa Sativexista mm. terveydenhuollon ammattilaisille, toimittajille ja potilaille (englanniksi).

Kävely

Aloitin reilu vuosi sitten päivittäisen kävelyn. Aluksi kävelyt olivat lyhyitä, mutta pituutta matkoihin on tullut hiljalleen lisää, mistä olen kertonutkin aiemmin blogimerkinnöissä.

Tavoitteenani on tänä vuonna 2010 kävellä 2010 kilometriä.

Kesäkuun lopulla laskin kävelemäni kilometrit vuoden alusta, ja niitä oli silloin kertynyt jo noin tuhat. Mikäli pysyn tarpeeksi hyvässä kunnossa tämän syksyn, pitäisi kävelytahdin pysyä samanlaisena kuin alkuvuonna ja tavoitematkan rikkoutua. Kerron tulokset sitten vuodenvaihteen tienoilla.

Musiikki

Viime kuukausina olen harjoitellut pianolla pääasiassa Mozartin C-mollifantasiaa. Olin soittanut sitä jo nuorena, mutta silloin erityisesti nopean Piu Allegro -osan harjoittelu jäi kesken. Nyt puutuneilla käsillä vihdoin harjoittelin sen sujuvaksi, mikä tuntuu hienolta saavutukselta. Äänitin kappaleesta myös videon YouTubeen. Muutama pakollinen kompurointi sinne jäi, mutta olen silti videoonkin tyytyväinen.

Kannabislääkitykseni

Olen päättänyt hakea virallista Bedrocan-reseptiä. Kannabis poistaa minulla osan MS-taudin aiheuttamista oireista kokonaan ja helpottaa suurta osaa. Voin mm. kuntoilla, voin nauttia kesän helteistä ja voin saunoa, eli lämmönsietokyky normalisoituu, voin virtsata melko normaalisti, voin olla melko kivuton, voin soittaa pianoa. Huonoja puolia tässä lääkityksessä on ollut pääosin kaksi. Lääkkeiden kasvattaminen on vienyt liikaa kortilla olevia resurssejani ja jaksamista. Lisäksi epävirallisen lääkkeen kanssa pitää varoa ja piilotella, ettei jää kiinni. Nämä haittapuolet voivat ratketa virallisella reseptillä.

Sitten, jos/kun viralliset lääkkeet saan, rahani eivät tule riittämään koko päivän annokseen (2–3 grammaa). Bedrocan maksaa Turun linnan apteekista 13 euroa/gramma, ja muista apteekeista Tamron maahantuomana 21 euroa/gramma. Eläkkeeni on noin tuhat euroa. Toistaiseksi Kela ei ole tietääkseni suostunut korvaamaan Bedrocan-lääkitystä, mutta toivottavasti tämä asia vielä muuttuu. Muuten edessä on kivuliaita ja vaikeita aikoja.

Kannabiskasvin naaraskukinnossa THC-pitoisuus on tyypillisesti muutamasta prosentista noin 20 %:iin. Muiden kannabinoidien pitoisuudet ovat yleensä alle yhden prosentin, paitsi joissain lääke­lajikkeissa, joiden CBD-pitoisuus voi olla muutamien prosenttien luokkaa (1–7 %).

Myös muut kannabiskasvin osat (lukuun ottamatta juuria) sisältävät kannabinoideja, kannabiksen lääkinnällisiä yhdisteitä, mutta pienempinä pitoisuuksina. Lehtien kannabinoidi­pitoisuudet voivat olla alle prosentista muutamaan prosenttiin, ja varsien hieman lehtiä alhaisempi.

Lehtiä voi jossain määrin syödä sellaisenaankin, tai jauhettuna ruokaan sekoitettuna, tai leivottuna. Kasvimateriaalia joutuisi kuitenkin syömään melkoiset määrät, ja luultavasti oma vatsani ei pidemmän päälle sellaista ruohon­syöntiä kestäisi. Millä muilla tavoin lehtiä ja kasvin varsia voisi sitten hyödyntää lääkinnällisesti? Esittelen tässä pari itse käyttämääni tapaa.

Lehtikaakao

Punnitse kattilaan 30–50 grammaa kannabiksen lehtiä. Kaada seuraksi 2 desiä (soija)maitoa ja 4 desiä vettä, yhteensä 6 dl nestettä. Maito on hyvä olla tällä tavoin vedellä ”lantrattua” (suhteella 1/3…1/4), koska tunnin keittelyn jälkeen siitä voi ruveta muuten erottumaan tofua tai juustoa. Lisää pari kolme ruoka­lusikallista ruokaöljyä tai kookosrasvaa, tätä ohjetta varten kokkaillessa käytin 1 rkl luomurypsiöljyä ja 1 rkl hampunsiemenöljyä.

Lehtikaakaon valmistus

Laita levy pienelle lämmölle, ettei keitos pala pohjaan tai kiehu yllättäen yli. Kun kiehuminen alkaa, laita levy pienimmälle lämmölle ja jatka hiljaista keittelyä kansi päällä ainakin tunnin verran.

Siivilöi lehdet ja neste erilleen. Puristele lehdet vielä siivilän päällä, heitä takaisin kattilaan ja lisää pari desiä kiehuvaa vettä lehtien huuhteluun. Siivilöi nämäkin nesteet edellisten sekaan, puristele jälleen lehdet mahdollisimman hyvin ja heitä sen jälkeen kompostiin.

  

Lehtikaakaon viimeistely

Nestettä jäi yhteensä vähän alle 6 desilitraa. Tähän lisäsin 3 teelusikallista kaakaojauhetta, 3 teelusikallista makeutus­jauhetta ja ripauksen chiliä.

Kaakao vastasi tällä lehtimäärällä noin 2–4 kukkagramman kaakaota. Maku ei hurmaa, mutta on siedettävä.

Varsikaakao

Lehtien sijaan käytetään noin 40–60 grammaa (hyvälaatuisia, kasvin yläosan) varsia ja nestettä 8 desiä (esim. 2 desiä maitoa ja 6 desiä vettä). Rasvaa lisätään 2–4 ruokalusikallista, itse käytin seuraavaa kuvaa ottaessani 30 grammaa kookosrasvaa ja ruoka­lusikallisen hampun­siemen­öljyä.

Ohjeet ovat muuten samanlaiset kuin lehtikaakaossa. Ohjeiden ainemäärät ovat suuntaa-antavia, kaikkea voi käyttää enemmän tai vähemmän. Mielestäni varsikaakao on paljon paremman makuista kuin lehtikaakao, mutta lehtiä voi onneksi hyödyntää myös muilla tavoin.

Bubblehasis

Kannabiskasvin pinnalla on pieniä hartsirauhasia, joiden kannabinoidi­pitoisuus on korkea. Hasis valmistetaan erottelemalla kasvimateriaalista jollain menetelmällä tätä hartsia.

Eräs menetelmä, vaikkei ehkä kaikista tuottoisin, valmistaa hasista ilman mitään erikoisvälineitä tai myrkyllisiä liuottimia on käyttää yhdistettyä vesierottelua ja hartsin siivilöintiä Bubblebag-pussien avulla. Bubblebageilla tehty ns. bubblehasis on hyvin puhdasta ja vahvaa. Bubblehasista valmistetaan yleisimmin kasvin lehdistä. Hyvin heikkotehoisetkin lehdet käyvät, sillä niistä erotellaan vain hartsi, lehdet siivilöidään pois ja kompostoidaan.

Perusidea on, että kasvimateriaalia sekoitetaan voimakkaasti vedessä jäiden kanssa, jolloin jäät irroittavat hartsin veden sekaan. Tämän jälkeen neste suodatetaan ensin kerran karkean sihdin läpi, joka päästää hartsirauhaset läpi, muttei muuta kasvimateriaalia. Sen jälkeen neste hartseineen suodatetaan yhden tai useamman hienomman sihdin läpi, joista hartsi ei pääse läpi, vaan kerätään talteen.

Sadasta grammasta sekalaista lehteä (niin huonoa, ettei sitä viitsi ”vapotella”) saa noin 2–3 grammaa bubble­hasista yhdellä siivilöinti­kerralla. Itse käytän valmistamani bubblehasiksen nykyään pääosin syömällä.

Lisätietoja mm. www.bubblebag.com

Höyrystäminen eli vaporisointi

Ainakin Volcano-vaporisaattorilla voi höyrystää myös lehtien ja jopa varsien sisältämiä kannabinoideja. Maku ei ole niin hyvä kuin kukinnon höyryssä, ja höyry on miedompaa, mutta keuhkot eivät kuitenkaan rasitu niin kuin käytettäessä lehtiä polttamalla. Kannabis­kasvin naaras­kukinnon yhteydessä on ”parempilaatuisia” lehtiä, joiden pinnalla on silmin nähtävää hartsia, nämä kerään valmiita kukintoja peratessani erikseen ja käytän höyrystämällä.

Elokuva

Vastikään Hamppuforum-yhteisön toimesta suomennettu kanadalainen The Union: The Business Behind Getting High -elokuva käsittelee jälleen kannabiksen kieltolain syitä ja seurauksia eri kanteilta. Laittomana ”pilvi” on mm. erittäin kannattavaa vero­vapaata liike­toimintaa.

Elokuvassa esiintyvät jälleen blogissakin mainitut tohtorit Lester Grinspoon ja Tod Mikuriya, joiden lisäksi näemme mm. Pelkokerroin-ohjelman juontajan Joe Roganin, kanadalaisen ”pilven prinssin” Marc Emeryn, kannabiksen kasvattajia, tuomareita, lainvalvojia, poliitikkoja, lääkäreitä ja professoreita. Mukana on myös MS-tautia sairastava Greg Cooper, joka saa kannabiksesta silmin­nähden huomattavaa helpotusta mm. pahaan koko­vartalo­ataksiaansa.

Katso elokuva: The Union: Bisnes pilven takana (104 minuuttia, tekstitetty suomeksi).

HamppuTV

Elokuva löytyy Youtubeen perustetun HamppuTV:n alaisuudesta. Jos aikaa riittää, kannattaa katsella myös muita videoita ja elokuvia kyseiseltä kanavalta, siinä vierähtää mukavasti tovi jos toinenkin.

Päivitys 1.1.2010

Elokuva on poistettu Youtubesta tekijänoikeussyistä. Tekstitettynä elokuva löytyy yhä FIN-TV:stä ja ilman tekstitystä Google videos -palvelusta ja mikäli torrenttien käyttö sujuu, tekstien kanssa TPB:stä.

Parahin Timo Haara,

Laskeskelin tuhotun hamppusatosi^[1] mahdollista lääke­potentiaalia. Käytän itse kannabista sairastamani MS-taudin hoidossa. Lääke­kannabis­reseptejä on tällä hetkellä Suomessa vaikea tai mahdoton saada ja lääke on sietämättömän kallis. Kasvatan siksi lääkkeeni itse, vaikka se sairaana onkin usein kovin raskasta, ja jossain vaiheessa sairauden edetessä se tulee olemaan mahdotonta. Pidän blogia osoitteessa http://hamppu.net/mspotilas, jossa julkaisen tämän avoimen kirjeen.

Otetaan varovainen arvio hamppuviljelmän kuivatuotosta 5 tonnia hehtaarilta, esim. Maatilan Pirkka arvioi 6–12 tn/ha.^[2]

Näin saadaan sadoksi 1,7 ha x 5 tn/ha = 8500 kg. Poliisi kertoi takavarikoineensa tuhansia kiloja kannabiskasveja, joten suuruusluokka ainakin täsmää.

Siemennetystä kannabiskasvustosta 18 % on kukkaa.^[3]

8500 kiloa siemennettyä kannabiskasvustoa sisältää siis:
18 % x 8500 kg = 1530 kg kuivaa kukintoa, josta siemenet poistettu.

Lisäksi saadaan mm.:
23 % x 8500 kg = 1955 kg siemeniä, suoraan 100 % ihmisravinnoksi käytettävissä.

Oletetaan, että kukinnon THC-prosentti olisi 1–2 %, kun (vahvoissa) lääkelajikkeissa se voi olla 10–20 %, esim. Bedrobinol ~12 %, Bedrocan ~18 %^[4]. Näin ollen kukan vahvuus olisi noin 1/10 normaalista lääkevahvuudesta (hieman niin kuin viina vs. olut; silti siitä voitaisiin erotella vaikuttavat aineet esimerkiksi öljyksi Rick Simpsonin ohjeen mukaan tai hienostuneemmillakin kemiallisilla prosesseilla). Kemiallisilla prosesseilla kannabinoideja voidaan helposti erotella muistakin kasvinosista, mutta pidetään laskelma varovaisena ja säästetään ne prosessoimattomina kuitu- ja energiakäyttöön. Osaamista kannabinoidien erotteluun ja kannabinoidi­lääkkeiden valmistamiseen kyllä löytyy Suomesta, esimerkiksi Kuopion yliopistossa on tehty kannabinoidien lääke­tutkimusta 1990-luvulta alkaen.^[5]

1530 kiloa kukintoa vastaisi siis suhdeluvulla 1/10 noin 150 kiloa lääkekannabiksen kukintoa kannabinoidisisällöltään.

Mitä 150 kilolla lääkekannabista olisi voinut saada?

Jos itse käytän 2 kg / vuosi (~5g/pv), siinä olisi ollut minulle lääkettä 75 vuodeksi (eli ”olisi saattanut” jäädä jollekin muullekin muutamaksi vuodeksi hieman).

TAI

300 ”Rick Simpsonin syöpähoitoa” (noin puoli kiloa / hoito^[6]). 300 mahdollisuutta nujertaa syöpä. Tai vähintään 300 mahdollisuutta elää parempaa elämää syövästä ja/tai sen rankoista hoidoista huolimatta.

Kannabiksen siemenistä olisi voinut jatkojalostaa (yksinkertaisesti kylmäpuristamalla) terveellistä hampunsiemenöljyä, jota voisi käyttää polttoaineena, ravintona ja jolla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia mm. atooppisen ihon hoidossa^[7]. Öljyä olisi saatu noin 500 litraa (hampunsiementen öljypitoisuus on tavallisesti 25–30 %). Hampunsiemenöljyn hyvistä rasvahapoista on hyötyä myös MS-taudissa. Atooppisen ihon hoidossa öljyä nautitaan 30 ml/vrk^[7], siis noin litra kuukaudessa eli 12 litraa vuodessa. Tästä sadosta olisi saatu yhteensä yli 40 vähemmän kutisevaa vuotta.

500 litraa hampunsiemenöljyä maksaa Suomessa noin:
500 l x 32 e / l = 16000 euroa.

150 kiloa Bedrocania maksaa Suomessa noin:
150000 g x 12 e / g = 1,8 miljoonaa euroa. Kotimaiselle lääkkeelle voisi toivoa alhaisempaa hintaa kuin hollantilaiselle tuontituotteelle.

Tämä kaikki lääkepotentiaali yhdessä vuodessa, 1,7 hehtaarin sadosta, Suomessa, nyt kynnettynä peltoon. Kuitu- ja energiakäyttö olisi ollut myös mahdollista samasta kasvustosta. On järjetöntä haaskata tämä kaikki. Lakeihin on saatava muutos. Menestystä taisteluusi.

Ystävällisin terveisin,

MS-potilas

 

Alaviitteet

[1] Lukuisat uutiset Keiteleen hamppupellosta syksyllä 2009, mm.:

• Yle.fi: Ennätyssuuri kannabistakavarikko Keiteleellä
• Savon Sanomat: Hamppumies suree menetettyä satoaan
• Nelonen.fi video: Suomen suurin kannabiksenkasvattaja: En ole rikollinen

[2] Maatilan Pirkka: Ruotsissa innostuttu hampusta
[3] Chris Conrad: Cannabis Yields and Dosage
[4] Bedrocan-lääkekannabisyhtiön tuotesivut
[5] Kuopion yliopisto, farmaseuttisen kemian laitos, tutkimus: Elimistön kannabinoidijärjestelmään vaikuttavien lääkeaineiden kehittäminen
[6] Rick Simpsonin ohjeet kannabisöljyn tekemiseen: Make the medicine!
[7] Journal of Dermatological Treatment. 2005; 16: 87–94: Efficacy of dietary hempseed oil in patients with atopic dermatitis

Katso myös:

• Nelonen.fi uutisvideo: Suuri kannabisviljelmä on protesti lainsäädäntöä vastaan
• Kannabisuutiset: Timo Haaran ajatuksia hampusta

Olen joskus aiemmin tehnyt kannabislääkekapseleita Hamppuforumin lääkealueen postin ohjeen mukaisesti. Käsin kapselointi on kuitenkin kovin hidasta, minkä vuoksi hankin itselleni Cap-M-Quik -merkkisen kapselointilaitteen, jolla voi täyttää 50 kapselia kerrallaan.

Erityisen kätevä tämä laite on jauhemaisten aineiden kapselointiin – itse olen kannabiksen lisäksi kapseloinut mm. C-vitamiinijauhetta ja beeta-alaniinijauhetta – mutta se nopeuttaa huomattavasti myös kannabiskapseleiden tekoa. Kapseleiksi valitsin koko numero 0:n ”vegekapselit”, joihin mahtuu noin 1/4-grammaa kukintoa per kapseli.

Tarveaineet:

12,5 g kannabiksen kukintoa
17 g kookosrasvaa
50 tyhjää kapselia (koko numero 0)

Valmistus

Jauha kannabiksen kukinto hienoksi, siivilöi se metallisiivilän läpi, jauha siivilän päälle jääneet osat uudelleen ja siivilöi. Mitä hienojakoisempaa rouhetta saat aikaan, sitä helpompi se on kapseloida – ”tikut” rouheen seassa hankaloittavat kapselointia erityisesti.

Lämmitä kookosrasva kattilassa hieman yli 100-asteiseksi (kuitenkin reilusti alle 170 asteen) ja lisää kukinto. Kuumaan rasvaan sekoitettaessa kukinnosta kiehuu siinä oleva jäännöskosteus nopeasti pois. Sekoittele tasaiseksi massaksi ja siirrä kattila jäähtymään.

Avaa kapselit ja laita niiden alaosat (isompi puolisko) kapselointilaitteeseen. Lusikoi pari lusikallista kukka-rasvaseosta laitteen päälle ja ”hiero” se kapselien sisään.

Välillä massaa voi painaa syvemmälle kapseleihin erityisellä ”tamppaajalla” (tamper/tamping tool). Kun kaikki massa on levitelty ja paineltu kapseleihin sisälle, lasketaan kapselointilaitteen ylätaso niin, että kapseleiden kaula paljastuu. Laita kapseleiden yläosat (alustavasti) paikoilleen.

Poista kapselit laitteesta, napsauta jokainen kapseli vielä loppuun asti kiinni ja pyyhkäise puhtaaksi. Tämän jälkeen kapselit ovat valmiita säilöttäväksi jääkaappiin (säilynee joitain kuukausia) tai pakastimeen (säilyy vuosia). 50 kapselia valmistaa noin tunnissa. Sopiva annoskoko itselleni on ollut 4 kapselia kerralla.

Valmistajan sivuilta löytyy animaatio laitteen toiminnasta.

Ollaan rehellisiä.

Lääkekannabista eivät suosittele lääketieteen ammattilaiset vaan erilaiset hahmot, jotka haluaisivat elämänsä olevan hauskempaa.

Kannabis on huijausta.

(lainaus elokuvasta)

Palkittu dokumenttielokuva ”Waiting to Inhale” (2005) kertoo kannabiksen lääkekäytöstä Yhdysvalloissa.

Erityisen mielenkiintoista oli nähdä mm. Sativex-lääkkeen kehittäneen lääkeyhtiö GW Pharmaceuticalsin kasvihuoneita, sekä oaklandilaisen kannabisklubin toimintaa, josta mm. MS-tautia sairastava Yvonne haki lääkkeensä. Mukana ovat myös mm. Yhdysvaltain ensimmäinen lääkekannabispotilas Robert Randall sekä blogistakin jo tutut Raphael Mechoulam ja Lester Grinspoon.

Elokuva on vastikään tekstitetty suomeksi ja löytyy YouTubesta, pituus on 73 min. Videotiedosto paremmalla kuvanlaadulla löytyy torrentin avulla.