Lisää hometta
Aikaisemmin mainitsemani, kukituksessa oleva C99 on ollut minulla muutama päivä aikaisemmin löytyneiden homeiden vuoksi erityistarkkailussa. Eilen kasveja hoitaessani löysin valitettavasti yhdestä latvasta lisää hometta. Leikkasin latvan irti, jottei home leviä, ja näppäsin kuvan blogia varten. Tulitikkurasia on kuvassa mukana mittasuhteita antamassa.
Hometta kukassa
Palasiksi leikkelyn ja huolellisen perkauksen jälkeen lopputulos oli seuraavan kuvan mukainen, kuvassa oikealla käyttökelpoiset, homevapaat kukan osat:
Homeet perattu
Olen aloittanut kasville jo ns. vesihuuhtelun (jossa ravinneliuoksen sijaan kasville annetaan pelkkää vettä), ja jos lähipäivinä löytyy lisää hometta, täytynee koko kasvin etuajassa kaatoa harkita. Alun perin olin arvioinut kaatavani kasvin heinäkuun lopussa, eli vajaan parin viikon päästä. Onneksi kasvi alkaa olla jo melko valmiin näköinen. Homeen ja mahdollisen aikaistetun kaadon vuoksi syntyvien satotappioiden toivon jäävän alle 20 prosentin.
Tämän aamun kaakao, jota parhaillaan hörpiskelen tätä merkintää kirjoittaessani, on muuten tehty (aikaisemmin kasvatetusta) C99-kukasta.
Avainsanat: c99, home, vesiviljely
17. heinäkuuta 2008 kello 8:43
Tätä vielä utelen että käytitkö kannabista ennen MS-tautia?
17. heinäkuuta 2008 kello 9:48
Aikoinaan teini-iässä kokeilin kannabista muutamia kertoja, kavereiden tarjotessa. Jotkut tutut sitä käyttivät säännöllisemminkin, mutta laittomuuden vuoksi se ei minua erityisemmin kiinnostanut, vaikka vaikutukset mukavilta tuntuivatkin. Lisäksi kuvittelin silloin vielä sen olevan kovin vaarallista, huume kun oli kyseessä, ja näistä syistä valitsin ”terveellisemmän” alkoholin sosiaalisten tilanteiden päihteeksi.
Säännöllisemmän käytön (joka sekin oli aluksi varsin epäsäännöllistä, kun alkuvuosina oireita oli vain satunnaisesti ja paljon nykyistä vähemmän) aloitin vasta tuossa noin 10 vuotta sitten, sairastumiseni jälkeen siis.
17. heinäkuuta 2008 kello 11:53
Moi
Monia varmaan kiinnostaa annostus. Tossa tuli jo ilmi että olet 10v lääkinnyt ja nyk. annos on 2gx3pv, mut millä annoksella aloitit aikoinaan ja kuinka nopeasti se nousi tohon 6g/pv?
17. heinäkuuta 2008 kello 14:17
Aikaisemmin käytin kannabista ns. oirelääkityksenä, jolloin sitä meni melko vähän, vain tarvittaessa 0,3–2 grammaa päivässä, useimmiten polttaen. Vasta tänä keväänä sairauteni oireiden pahennuttua huomattavasti ja tutustuttuani tutkimustuloksiin MS:stä ja kannabinoideista, ja mm. nähtyäni Run from the cure:n, lähdin hakemaan kannabislääkitykseltä parempaa ja jatkuvampaa (myös mm. yön yli kestävää) hermoston suojausta. Uskon kannabinoidien tarjoaman neuroprotektion voivan olla erittäin tärkeä ja hyödyllinen MS-taudin hoidossa oireiden helpotuksen ohella. Polttamalla (ja höyrystämällä) plasman kannabinoidipitoisuus nousee nopeasti, lääkevaikutus saadaan ja mm. neuropatiaoireet, pahoinvointi ja spastisuus lieventyvät, mutta pitoisuus myös laskee nopeahkosti muutamassa tunnissa kannabinoidien nopean metabolian vuoksi. Syömällä kannabinoidit imeytyvät ja tulevat elimistön käyttöön hitaammin ja pidemmän ajan kuluessa, jolloin lääkevaikutusta saadaan 4–12 tunniksi, verrattuna keuhkojen kautta saatavaan enintään noin 4 tuntiin. Syömisen huono puoli on lähinnä se, että kannabista tarvitaan ensikierron metabolian vuoksi noin 3 kertaa enemmän kuin poltettaessa/höyrystettäessä (jolloin vaikuttavat aineet imeytyvät suoraan keuhkoista vereen).
Aloittelin syömisen maaliskuussa gramman päiväannoksella, jonka nostin muutaman kuukauden kuluessa 4–6 grammaan päivässä, samalla hakien, miten saan parhaat ja tasaisimmat lääkevaikutukset kukkaa kuitenkaan tuhlaamatta. Tällä hetkellä tosiaan menee se 2 grammaa kolme kertaa päivässä nautittuna, plus hieman vaporisointia päälle.
17. heinäkuuta 2008 kello 16:54
Kiitos vastauksesta. Olen käsittänyt että kannabiksen päivittäisessä lääkekäytössä häviää ajan myötä ”päihdyttävä” vaikutus, kuinka kauan meni ennen kuin ”huumaavat sivuoireet” hävisi?
17. heinäkuuta 2008 kello 20:31
Päihdyttävään tunteeseen oli itselläni tullut toki toleranssia jo vuosien käytönkin myötä, mutta kyllähän sitä silti aina vapottamalla tai polttamalla ”pilven tunnetta” hieman koki, mikä olikin kyllä erittäin mukavaa. Mutta siinä vaiheessa, kun päivässä meni syömällä 2–3 grammaa säännöllisesti, ei päihdyttävää vaikutusta juurikaan enää huomannut eikä ”pilveen” päässyt enää yrittämälläkään, vaikka kuinka paljon olisi Volcanosta höyrytellyt lajiketta kuin lajiketta. Ja sama tilanne on toki myös nyt, kun päivässä syömäni määrä on vielä kaksi kertaa enemmän.
20. heinäkuuta 2008 kello 22:29
Ihan vinkkinä, pitämällä kasvatustilan ilmanvaihdon päällä myös pimeän aikaan ehkäiset ”aamuskasteen” syntymisen kasvatustilaan. Luulisi auttavan homeongelmaan
21. heinäkuuta 2008 kello 10:57
Kiitokset hyvästä vinkistä, Joonas
Ilmanvaihto tosiaan kannattaa pitää päällä ympäri vuorokauden, mutta tällä kertaa sekään ei pelastanut täydelliseltä homeettomuudelta. Onneksi tuhoja ei tullut paljoa, lue merkintä eilisestä sadonkorjuusta.