Jos olet kiinnostunut kannabiksen laillistamiseen liittyvistä asioista, suosittelen tämän(kin) lukemista. Ja jos nyt näin pitkälle olet jo jaksanut lukea, kirjoitanpa tähän jotain hauskaa (lakimies tietää kaikenlaista), mutta selaile ihmeessä juttu läpi.
Aiemmat osat:
1: Media
2: Tiedon korjaaminen
3: Asennemuutos
---
4: Politiikka
Siinä missä me hampuusit ihmettelemme ihmisten "väärätietoisuutta" ja herkkäuskoisuutta kannabiksen suhteen, monien kannattaisi katsoa myös peiliin ja tarkkailla omaa suhtautumistaan erääseen meitä kaikkia (ja etenkin meitä kannabiksen laillistamista haluavia) koskettavaan asiaan - politiikkaan. Valitettavan moni "meistä" suhtautuu politiikkaan samankaltaisin perustein kuin tuulipukutäti kotikasvatukseen: se on jotain pahaa, eikä aiheesta ole edes haluta ottaa vastaan lisätietoa. Kannabiksella ja politiikalla on siis paljonkin yhteistä. On myös muistettava, että laillistaminen/dekriminalisointi ovat poliittisia päätöksiä vaativia asioita, ja jotta me voimme vaikuttaa, on ensin ymmärrettävä mistä on kyse.
Muutama myytti politiikasta
"Poliitikot ei tee mitään muuta kuin nostaa omaa palkkaansa." - tarua
Tämä yhdistetään erityisesti kansanedustajiin. Päällimmäisenä syynä on se, että esimerkiksi viihdelehdet uutisoivat ainoastaan kansanedustajien poissaolotilastoista, taksikuluista ja palkankorotuksista.
Lait ja asetukset eivät säädy itsestään, eikä valtio myöskään "pyöri itsestään". Poliitikkojen työstä suurin osa on samankaltaista näkymätöntä taustatyötä kuin vaikkapa siivoojalla: harva muistaa heidän olemassaoloaan, mutta jos heitä ei olisi, täällä vallitsisi kaaos.
Jos haluat tietää tarkemmin mitä esimerkiksi eduskunnassa tapahtuu, surffaa Eduskunnan sivuille ja katso päiväjärjestystä, josta löytyvät päiväkohtaisesti käsitellyt asiat. Sivuilta löytyvät myös mm. kansanedustajien yhteystiedot ja heidän puheenvuoronsa.
"Poliitikot ovat idiootteja vanhuksia." - tarua
Esimerkiksi eduskunnassa voi olla kapeakatseisia ja jopa ns. tyhmiä henkilöitä, mutta tässä on kyse vain siitä, että aktiivisimmin vaaliuurnille asti on riittänyt heidän äänestäjiään. Poliitikot eivät myöskään ole yksiselitteisesti vanhoja tai kalkkiksia. Nuoria poliitikkoja on vähemmän siksi, että nuoret käyvät laiskemmin vaaliuurnilla, ja vanhat ihmiset (aktiivisemmat äänestäjät) taas valitsevat iäkkäämpiä ehdokkaita. Kyse on siis myös omasta valinnastanne.
"Politiikassa on vaan niitä puolueita ja pitäis liittyä semmoseen vaikuttaakseen." - tarua
Politiikkaan voi osallistua sitoutumatta mihinkään puolueeseen, ja jopa presidentiksi voidaan valita henkilö, joka ei ole minkään puolueen jäsen. Politiikka on muun muassa äänestämistä, mielipiteen ilmaisua esimerkiksi suoraan poliitikoille tai vaikkapa keskustelupalstoilla, asioiden esille tuomista ja niiden muuttamista.
"Poliitikot tanssii vaan Linnan juhlissaan, kun kansa näkee nälkää ja kärsii." - (totta)
Totta, mutta niitä juhlia perumalla ei pelastettaisi maailmaa. Tämä väite on samaa tasoa kuin syyttäminen jouluna syömisestä sillä verukkeella, että maapallolla on myös nälkäistä väkeä. Kukin voi sitten itse miettiä sisimmässään, kykeneekö "täydelliseen elämään". Sitä paitsi jos turhan kulutuksen esimerkkejä haetaan, suurin osa yrityksistä järjestää pikkujouluja, joissa jaetaan litroittain ilmaista alkoholia, kun kansa näkee nälkää ja kärsii. Näihin suomalaisten yritysten pikkujoulujuomisiin menee yksistään miljoonia euroja - paljon, paljon enemmän kuin Linnan juhliin.
"Jos kerta on demokratia, ei poliitikkoja tarvita vaan kansan pitäis saada päättää itse omista asioistaan." - tarua
Onko sinulla aikaa paneutua esimerkiksi sosiaali- ja terveysasioihin, erilaisiin työmarkkinakysymyksiin, kansan kouluttamiseen liittyviin kysymyksiin, lainsäädännön muutostarpeisiin ja yleisen hyvinvoinnin edistämiseen siinä määrin, että olet kaikista asioista riittävän perillä päättääksesi niistä? Tuskinpa, ja suurimmalla osalla kansaa ei ole. Siksi on järkevää koota kansan mielipiteitä edustamaan tietty määrä ihmisiä, joiden päätyönä on pysyä ajan tasalla näistä asioista.
Eikä poliitikoiltakaan toki odoteta kaikkitietämystä, vaan osaamista keskitetään vielä esimerkiksi jo Suomen sisällä - tunnetuin esimerkki tästä lienevät ministeriöt.
"Äänestäminen on nykysysteemissä niin turhaa, että protestoin jättämällä äänestämättä." - tyhmää
Äänestämättä jättäminen ei ole ääni kellekään - tai pahimmassa tapauksessa se on oikeastaan lisä-ääni niille, joille vähemmän valtaa haluaisit. Jotta äänestämättä jättäminen toimisi protestina, moiseen liikkeeseen tulisi saada mukaan kansasta niin suuri osa, että vaalit jouduttaisiin mitätöimään. Moista ei tule täällä tapahtumaan, ja kannattaa miettiä, onko resurssien tuollaiseen käyttämisessä sen enempää järkeä kuin kotikasvattelijoiden narauttelussa. Jos haluat osoittaa olevasi vaikuttaja, et tee sitä ainakaan jäämällä kotiin makaamaan äänestämisen sijasta. Mikäli sopivaa ehdokasta ei löydy, äänestä tyhjää.
Lyhyesti poliittisesta organisaatiosta - kannabisnäkökulmasta
Sosiaali- ja terveysministeriö (myöh. STM) on valtakunnallisesti korkein organisaatio, joka toteuttaa valtioneuvoston päihdepoliittisia päätöksiä sekä seuraa päihdetilannetta. Huumausainepolitiikan toimintasuhteista todetaan lyhyesti:
Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoitti:Huumausainepolitiikka perustuu yleisiin yhteiskuntapoliittisiin toimiin, kansalliseen lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin. Euroopan unionin huumausainepoliittiset sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset otetaan huumausainepolitiikassa huomioon.
Valtioneuvosto on antanut periaatepäätöksensä huumausainepolitiikasta 2004-2007, ja se löytyy STM:n sivuilta pdf-muodossa. Erityisesti painopisteet tulevat olemaan ehkäisevässä työssä, huumeisiin liittyvän oheisrikollisuuden vähentämisessä sekä lisätiedon hankinnassa. Suomen Akatemialle on laadittu ehdotus, jotta huumeisiin liittyvä tutkimusohjelma käynnistettäisiin.
Kansanterveyslaitos vastaa pääosin tiedottamisesta ja neuvonnasta. Se myös tutkii laajalti huumausaineiden käyttöä ja kehittää uusia toimintamalleja päihdehaittojen vähentämiseksi. Itse huumausainetilannetta tilastoi ja siitä raportoi Stakes.
Lain syntyminen tapahtuu lyhykäisyydessään siten, että hallitus tekee esityksen tai yksittäinen kansanedustaja lakialoitteen. Lähetekeskustelun ja erikoisvaliokunnan kautta asia menee ns. ensimmäiseen käsittelyyn, joka pitää sisällään yleisen ja yksityiskohtaisen käsittelyn. Ensimmäisessä käsittelyssä päätetään lakiehdotuksen sisällöstä. Tämän jälkeen tulee (aikaisintaan kolmen päivän kuluttua) toinen käsittely, jossa lakialoite joko hyväksytään tai hylätään äänestyksellä. Tämän jälkeen tasavallan presidentti vielä vahvistaa lain.
Miten voi osallistua politiikkaan?
Hanki tietoa
- Tutustu ja pysy perillä niistä asioista, jotka sinua kiinnostavat. Jos aiot herättää keskustelua jostain asiasta, hyvä pohjatietämys on usein avainasemassa. Saattaa myös olla, että jotkin käsityksesi ovat vääriä - tämänkin vuoksi on syytä ensin käyttää hakua ja sitten vasta kysyä.
Äänestä
- Äänestämällä voit valita päättäjiin sellaisia henkilöitä, jotka ovat lähimpänä sinun näkemyksiäsi. Yksi ääni ei vielä tarkoita ehdokkaan läpimenoa, mutta yksi antamatta jätetty ääni kyllä hidastaa sitä huomattavasti.
Keskustele
- Herätä keskustelua. Se voi tapahtua joko lähipiirissäsi, Internetissä tai vaikkapa sanomalehden yleisönosastolla. Voit myös lähestyä edustavia poliitikkoja esimerkiksi sähköpostin tai kirjeen avulla.
Ota kantaa verbaalisesti
- Jos esimerkiksi jokin uusi esitys/aloite (eduskunnan, kunnan tms. tekemä) tuntuu järjettömältä, se ei muutu sillä, että asiasta valittaa jossain sisäpiirikeskustelupalstalla. Lähesty heitä, jotka asiasta päättävät ja jotka asiaan vaikuttavat.
Ota kantaa konkreettisesti
- Osallistu tarvittaessa vaikka mielenosoituksiin, kirjoita nimesi sinua koskettaviin vetoomuksiin ja marssi hamppumarssilla. Sekin on kannanotto.
Liity puolueeseen
- Mikäli jonkin tietyn puolueen aate tuntuu jokseenkin omalta, kannattaa miettiä puolueeseen liittymistä, mikäli on valmis toimimaan aktiivisesti. Tällöin mahdollisuudet päästä vaikuttamaan puolueen sisällä ainakin paikallistasolla ovat melko hyvät.
Suhteellisuudentaju
Kannabis ei ole ainoa asia politiikassa, eikä sen tulisikaan olla. Myös tietty suhteellisuudentaju asioiden vaikuttamisessa toisiinsa on syytä säilyttää: esimerkiksi presidentin vaikutus lainsäädäntöön on olematon, ja presidenttiä valittaessa on tärkeämpiäkin huomioitavia asioita kuin hänen kannabiskantansa. Samoin esimerkiksi kannabispuolueen perustaminen ei olisi järkevää riittävän kannattajamääränkään löytyessä, sillä puolueella on paljon muutakin tehtävää kuin ajaa yhden päihteen asiaa.
Asiat eivät poliittisella saralla tapahdu nyky-yhteiskunnassa kertaihmeellä, ja esimerkiksi vallankumousta tuskin on odotettavissa täällä. Ei ole myöskään mahdollista tuosta noin vain vaikkapa äänestää kasaa kannabismyönteisiä kansanedustajia eduskuntaan. Tärkeämpää on ruohonjuuritason työ, joka vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta on ainoa realistinen keino saada asioita etenemään. Koska emme voi esimerkiksi valita kaikkia kansanedustajia, tärkeää olisi pyrkiä jollain tasolla vaikuttamaan edes jonkun nykyisen kansanedustajan mielipiteisiin kannabiksesta.
Myös kaupunki-/kuntatasolla vaikuttaminen on tärkeää. Kaupunki ei säädä itse huumausainelakejaan, mutta jossain määrin se päättää käytännössä niiden valvonnasta (esimerkiksi poliisin, terveysalan ja sosiaalipuolen työntekijöiden asenteet ja "päihdevastaisuusresurssit"). On totta, että Suomessakin on siis olemassa kannabismyönteisempiä ja -vastaisempia kaupunkeja. Näihinkin lähitason päättäjiin kannattaa siis vaikuttaa paitsi äänestämällä vaaleissa, myös herättämällä keskustelua ja jakamalla tietoa.
Suomessa asiat eivät ole päin mäntyä
On olemassa kaksi melko ääripäistä olevaa suhtautumisvaihtoehtoa yhteiskunnan tilaan: joko kaikki on hyvin ja mitään ei saa kritisoida, tai mikään ei ole hyvin (eikä millekään mitään voi). Jos kuvittelet, että ihmiset olisivat aina jompaa kumpaa äärimieltä, kuka lopulta muuttaisi ja vaikuttaisi asioihin? Yhteiskunnan kehittymisen kannalta on tärkeää esittää järkevää kritiikkiä. Kritiikin perimmäinen tarkoitus ei tulisikaan olla yhteiskunnan moittiminen, vaan sen kehittämisessä edesauttaminen.
On tärkeää pyrkiä ymmärtämään käsite "järkevä kritiikki". Järkevän kritiikin tulisi
- perustua faktoihin ja loogisiin argumentteihin
- olla suhteutettu oikeaan tasoonsa (esimerkiksi "moniko kärsii?" "kuinka paljon he kärsivät?" "auttaako tämä jotain?")
- olla muodoltaan jollain tavalla rakentavaa (ei siis "kaikki on paskaa piste")
Valitettavan usein kuulee ihmisten suusta, että kaikki on täällä yhteiskunnassa päin mäntyä. Tässä maistiaisiksi muutama asia, jotka esimerkiksi ovat Suomessa varsin hyvällä mallilla:
Sosiaalietuudet ovat Suomessa eräitä maailman parhaista. Tämä johtaa korkeaan veroprosenttiin, mutta meillä on tarjolla kansainvälisessä vertailussa katsoen erittäin tasapuolinen ja solidaarinen julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto. Esimerkiksi USA:ssa terveydenhoito ei kuulu "julkisten etujen" piiriin, minkä vuoksi monet köyhät (joilla ei ole ollut varaa vakuutukseen) ovat hyväntekeväisyystahojen tarjoaman avun varassa tai jäävät usein ilman apua. Tästä yksityistämisestä seuraa alhainen veroprosentti, mutta epätasa-arvoisempi hyvinvointivaltio. Veroprosentti ei myöskään näissä "liberaaleissa hyvinvointivaltioissa" ole laskenut samassa suhteessa kuin mitä esimerkiksi tällä erotuksella säästetään, vaan verotuloja käytetään muihin tarkoituksiin - esimerkiksi Yhdysvalloissa erilaisiin sotilaallisiin toimiin.
Koulutus on Suomessa erittäin halpaa kouluttautujalle. Sekin johtaa suurempaan veroprosenttiin, mutta jos koulutus maksaisi, monet lahjakkaatkin ihmiset jäisivät vaille toivomaansa opiskelupaikkaa jo opiskelun hinnan vuoksi - lukuvuosimaksut olisivat tuhansia euroja (USA:ssa yliopistolukuvuosi maksaa yli 10 000 dollaria). Suomessa sen sijaan voi jatko-opiskellakin lähes maksutta, ja siihen on useimmiten mahdollista saada valtion tukea. Tämän ansiosta lähes jokaisella on mahdollisuus päästä opiskelemaan sitä mitä haluaa tai parhaiten taitaa, eikä raha ohjaa valintaa. Osmo Soininvaaraa lainaten tämä on "lahjakkuusreservien hyödyntämistä", mikä myös auttaa yhteiskuntaa kehittymään, kun ihmisille tarjotaan paremmin mahdollisuus tehdä jotain, mikä on heistä mielekästä.
Tasa-arvo ja turvallisuus ovat myös Suomen vahvuuksia. Vaikka lainsäädäntö esimerkiksi kannabista kohtaan onkin epäreilu, Suomessa moni lainsäädännöllinen asia on hyvällä tolalla ja ns. vakavat rikokset ratkeavat suurella prosentilla. (On myös huomattavaa, että kannabiksesta jaetaan vielä pahempia rangaistuksia monissa paikoissa, siinä missä täällä kotikasvattaja selviää usein sakoilla.) Korruptio - joka vaikuttaa suoraan esimerkiksi siihen, kuinka tasavertaisia ihmiset ovat oikeuden edessä - on Suomessa maailman alhaisimpia. Yhteiskunnan tarjoamaa yleistä tasa-arvoa kuvaava Gin-indeksi (jossa 0 on "täysi tasa-arvo" ja 1 "täysi epätasa-arvo") on Suomessa 0,2 ja maailman parhaita - esimerkiksi USA:n luku on 0,4 ja Venäjän 0,49. Euroopan keskiarvo Gin-indeksillä on 0,3.
---
Jälkilisäys: esimerkkejä siitä, miten voi vaikuttaa
Hamppumarssi
"Esitteiden" jako
Kirje kansanedustaj(a/i)lle
Kirje kansanedustaj(a/i)lle (II)
Keskustelupalstoille kirjoittaminen
Ruohonjuuritason hyödyllinen aktivismi
Avoimen, "uuden" tapahtuman organisointi
Tutkimuksiin vastaaminen / tutkimusten teko
Esimerkkejä pienistä teoista
Oli vaan jotenkin pakko avautua myös tänne..hyvää pohdintaa muuten reijo..
Näinhän se homma suunnilleen toimii.
